Mihin CCR hojosi?

Ylen ruotsinkielinen kanava esitti vuosia sitten varsin mielenkiintoisen dokumentin jossa kanavan toimittaja kävi USAssa asti ja jututti siellä kaikkia kolmea CCR:n elossa olevaa jäsentä. Ehkä se dokumentti olisi vielä katsottavissa Ylen areenassa?

Mainitut 3 herraa siinä ohjelmassa olivat hyvin ystävällisiä kaukaa tullutta toimittajaa kohtaan ja muistelivat avoimesti niin CCR:n aikaisia kuin vähän sen jälkeisiäkin tapahtumia, mutta samaan aikaan samaan paikkaan heitä ei koolle saanut, ja ilmeni että välit J.F:n ja niiden kahden muun välillä olivat tuolloin yhä erittäin kylmät.

Kyseessä oli taiteelliset ristiriidat eli se että koostuko tekeillä oleva CCR albumi yksin JF:n tekemistä tai valitsemista biiseistä. JF oli sitä mieltä että koostuu, mutta ne kaksi muuta olivat sitä mieltä että jos JF ei saa riittävästi biisejä aikaiseksi niin sille albumille otetaan sitten myös heidän tekemiään biisejä. Ja se ei taas J.F.lle käynyt.

Niinpä sitten käytiin pitkät eipäs/juupas neuvottelut jotka päättyivät kompromissiin, JF suostui että albumille otetaan mukaan jokunen niitten kahden muun tekemä biisi, mutta ensin tehdään niin että äänitetään kaikki se mitä JF sille levylle haluaa, ja vasta sitten äänitetään niiden kahden muun biisit.

Ja niin tapahtuikin, paitsi että kun oli omat biisinsä ja ainakin 1 cover biisin saanut äänitettyä valmiiksi JF ei enää tullut studiolle. Mikä jätti Cookin ja Cliffordin pulaan, mutta sitten nämä kahteen pekkaan soittivat ja lauloivat niihin biiseihinsä myös niitten kitara- ja lauluosuudet jotka olisivat oikeastaan kuuluneet JF;n soittaa ja laulaa, ja niin Cook ja Clifford saivat kuin saivatkin muutaman oman biisinsä mukaan viimeiseksi jääneelle CCR albumille.

Lainaan erästä arviota niistä Cookin ja Cliffordin biiseistä Rateyourmusic saitilta:
"Stu Cook and Doug Clifford's songs are, at worst, horrible, and, at best, just average. Musically, they're not bad, but they aren't exceptional, like John's are. Lyrically, they're horrible. Vocally, the songs are miles below horrible. Stu Cook has one of the worst voices I've ever heard, and Doug Clifford's voice is pretty bad too."
... "John Fogerty's contributions to the album, Lookin' for a Reason, Someday Never Comes, Sweet Hitchhiker, and the cover of Hello Mary Lou are great CCR songs. They are worth buying the CD for. But man, the rest of it sucks. Fogerty was doing Stu and Doug a favour by not letting them sing and/or write anything. "

Ylen ruotsinkielisellä puolella esitettiin joitain vuosia sitten dokumentti jossa muuan suuri CCR fani matkusti Suomesta USAhan asti jututtamaan niitä kolmea elossa ollutta CCR:n jäsentä. Ja myös tapasi jokaisen heistä ja jutusteli pitkään jokaisen kanssa.

Sikäli kuin muistan niin tuota kysymystä miksi CCR hajosi taidettiin siinä ohjelmassa käsitellä jokaisen kolmen kanssa. Ja ainakin se siitä ohjelmasta selvisi että välit J.Fogertyn ja niiden kahden muun välillä olivat tuolloin yhä erittäin viileät.

Ehkä kyseinen ohjelma yhä olisi katsottavissa Ylen areenassa?

"Hojosi?"

No kuulin huhun että CCR hojosi siihen kun J.Fogerty kerran paikallisessa kirjastossa pistäytyessään olisi halunnut lainata, mutta ei löytänyt sieltä sitä Heikki Turusen romaania nimeltään Simpauttaja jossa päähenkilö aina sanoo muita tervehtiessään että "Hojo hojo."

Se kultturaalisesti harmittava takaisku otti J.Fogertyä niin hermoon että se sano niille muille CCR hemmoille että: "Tzau, meikä lähtee nyt soolouralle."