Loppuisiko suhde siinä vaiheessa?
Jos saisit tietää olevasi pelkkä kakkosvaihtoehto
Anonyymi
32501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kakkonen/korvike/laastari/egon nostattaja/kynnysmatto, päättyisi aika nopeasti.
Ei välttämättä jos miehellä rahaa ja valtaa esim elina kiikko tykkää olla kakkonen korvike ym ilkka kanervalle ja moni moni muu korkeastikoulutettu ja koulutetut tinderitytöt ja samoin jos mies on julkkis tai rikas urheilija
Ihan taatusti loppuisi.
Niin mullaki, mutta mistä tietää, jos on pelkkä kakkosvaihtoehto? Tuskin se sitä sanoo.
Tuskinpa sitä suoraan yleensä sanotaan. Luultavasti suurimmalla osalla kuitenkin olis useampi juttuja, joiden voi ajatella soittavan hälytystä. Tietysti jos itse on ihan sekopäisen rakastunut niin sitten niitä juttuja ei ehkä huomaa. Itselläni ei vaan ole ollut (ainakaan vielä) rakastua hetkessä ihan sekopäisesti, joten uskon kyllä huomaavani jos olisin vain kakkosvaihtoehto.
Ei sitä tiedä. Kyllähän asioilla tuppaa olemaan tapana aina selvitä.
On ihan yleistä, että suhteessa toinen rakastaa enemmän. Voi jopa suoda toiselle sivusuhteita, kunhan vaan pysyy vierellä. No kuka tällaisessa tapauksessa sitten ykkönen ja kuka kakkonen. Kakkosesta voi tietenkin tulla ykkönen, ja ykkösestä kakkonen, ailahtelevaista sorttia nuo tunteet.
Kun ei ole ketään ykköstä sen paremmin kuin kakkosta tai kolmostakaan.
En ole parisuhde-ihminen, mutta tapailusuhteessa kyllä elän tällä hetkellä. Elänyt pian kolme vuotta.
Ja koska tapailusuhde, ollaan molemmat vapaita. Tiedän että mies on välillä tapaillut muita ja se sopii minulle. En häntä rajoita enkä kontrolloi eikä hän minua. Tosin en itse ole tavannut vielä ainakaan ketään toista, mutta se ovi on aina avoin.
Juuri tuollaisen väännön takia en suhteeseen halua enkä sitoa itseäni noihin kuvioihin.
Uskon ihmisen vapauteen ja suhteessa vapaaehtoisuuteen. Mihinkään ikuiseen rakkauteen ja uskollisuuteen en usko.
Mutta jos nyt kuvitellaan että suhteeseen erehtyisin, paremmanpuuttena en siihen lähtisi. En voi kuvitella olevani niin epätoivoinen että jonkun miehen takia alentaisin itseni sellaiseen! Omaa tai siis meidän tapaa elää ja tapailla pidän ehdottomasti parhaana. Pidämme toisistamme ja olemme kiintyneet toisiimme. Vietämme kivaa aikaa myös sängyn ulkopuolella. Vapaina tulemaan ja menemään, ilman että perään kysellään.
Emme tunne toistemme perheitä eikä ystäviä. He kuuluvat toiseen maailmaan. Pidämme ne kokonaan erillään.
Olen ykkösluokkaa
Tiedoksi
Jos hän ei ymmärrä
Joku muu kyl ymmärtää
Etin sellasen
Ps. Mulla on paljon rutiineja
Osa tuppaa unohtumaan
Ennen ajattelin niin että kyllä loppuisi. Se oli sitä nuoruuden ehdottomuutta. Mutta näin vanhemmiten... ehkä en ole ihan niin yksioikoinen enää. Olen ollut hyvin pitkään yksiavioisessa parisuhteessa. Maailmaan mahtuu kuitenkin monenmoista ja monenmuotoista, suhdettakin. Jos tulisi ajankohtaiseksi miettiä, niin ajattelen varmaan että ei kai aina ole tarvis kaikkia munia yhteen koriin laittaa. En tiedä. Kaikenlainem fundamentalismi on jotenkin puistattavaa. Kyllähän se kakkonenkin jotain tarvetta sitten täytyy täyttää, jos sellainen olis tarve jollakin olla.
Itse olen pikemmin muuttuneeni tässä ajan myötä entistä ehdottomammaksi tällasissa asioissa. Nykyään en todellakaan tuhlaisi aikaa sellaiseen ihmiseen, jolle en olisi se ykkösvalinta. Jos haluaa jonkun muun niin ottakoon sen ja kaikki hyvin. Nuorempana sitä jaksoi vielä odottaa "asioiden kehittymistä, mutta nykyään mulla on patempaakin tekemistä ku odotella moisia.
Toisten ihmisten asioiden suhteen muutun aina vaan joustavammaksi enkä välitä yhtään mitä itse kukin tykönään tekee. Omaan elämääni ja olemiseeni vaikuttavissa asioissa taas muutun tosiaan aina vain ehdottomammaksi.
Toi on aika yleistä vanhetessaan vanhukset tulee tosi itsepäisiksi, jyrkiksi ja joustamattomiksi, etenkin omissa asioissaan mutta kyllä kaikessa muussakin. Mikään ei saisi koskaan muuttua, ainakaan huonompaan.
Jaa, no en sitten ole vielä riittävän vanhus. Monet asiat saavat muuttua ja monessa asiassa mä tykkään muutoksesta. Esim. tekninen kehitys on hyvä juttu, ainakin kaikessa mikä aidosti tähtää elämän helpottamiseen ja mukavuuteen ja helppokäyttöisyyteen. Tosin on tietenkin niitäkin asioita, joissa on menty takapakkia.
Vaan siis tykkääkö joku sitten asioiden huonommaksi muuttumisesta? Itse en ainakaan tunne ketään, joka tykkäisi. Enkä itse ole koskaan pitänyt asioiden muuttumisesta hankalammiksi. Kuulostaa oudolta, jos joku oikeasti tykkää tuosta. Täysin eri juttu silloin, jos itse valitsee tehdä asian hankalamman kautta. Silloinhan sen tekee mielellään.
Vaan siis todellakin tuollaisissa "kakkosvaihtoehto" jutuissa olen muuttunut vain ehdottomampaan suuntaan. On niitä muitakin sellaisia. Jos tiedän, että joku asia alkaa pidemmän päälle kuitenkin vituttaa niin jätän kokonaan väliin. Miksi edes lähteä johonkin, kun tiedän ettei se toimi. Turhaa ajanhukkaa ja sen ajan voisi käytää mielekkäämpiikin asioihin.
Komppaan+tätä+100+%.
Toisarvoisuus voi viedä myös elämän halun ihmiseltä? Tätä miettinyt varsinkin vanhempana ihmisenä, kun arvostus vähenee tai katoaa lähes kokonaan. Tämä tärkeä seikka, varsinkin tärkeäksi kokemistaan ihmisistä, jollei saa arvostusta niin masentuuhan siitä helpommin? Kuinka vaikuttaa sitten mielenlaatuun, olemme tässäkin yksilöitä, toiset osaa suhtautua asiaan vähättelevästi ja toiset ottaa asian paljon vakavemmin?
Uskon, et loppuisi omalla kohdallani?
Pyh. mksi lopettaisin? Kyllä meitä Toyboytakin tarvitaan.😉
😅😅🤣
- Sheena
Mitkähän on ne seikat tai todisteet, joiden perusteella voisi kuvitella olevansa kakkos-, kolmos- tai erityisesti se ykkösvaihtoehto. Kun mielestäni on jo kohtuullisen paljon tyhjää enemmän, että yleensäkään on mikään vaihtoehto.
Mikäli tulisi jotenkin ilmi, että puolison sydän sykkii enemmän jollekin toiselle, niin saisi ihan vapaasti lähteä tavoittelemaan sitä ykkösvaihtoehtoaan. En jäisi töyssyksi tosirakkauden tielle vaan väistyisin kohteliaasti sivuun.
Josko se ykkösvaihtoehto reilusti soittaisi ja kertoisi tilanteen. Älyäisin siirtyä syrjään kun tietäisin.
Kyllä... 💔
Eikös näitä aisureita ole aika paljon?
Kukaan ei ole koskaan ykkösvaihtoehto. Aina löytyy joku joka syrjäyttäisi nyksän.
Typerää edes ajatella olevansa niin.
Voiko kuolema olla paras, mitä ihmiselle tapahtuu.
Oleellistahan ei olekaan se mitä ehkä kenties ja mahdollisesti tulee myöhemmin. Oleellista on tässä ja nyt. Huomisesta ei kukaan kykene sanomaan yhtään mitään ja sitä on täysin turha pohtia ja spekuloida.
Tämä! Jos mä en tässä hetkessä ja näillä tiedoilla olisi se ihan ykösvalinta niin antaa olla. Voi etsiä paremman tai ottaa sitten sen tämän hetken ykkösvalinnan. Sitä on ihan turha pohtia mitä ensi viikolla eteen pölähtää. Jossitä miettii niin on parempi olla alkamatta minkään sortin suhteeseen. Voihan se olla, että sitä ei edes enää herää huomisaamuna
Mulla ei.
Mä rakastan sitä oikeasti, ja ottaisin häneltä mitä vain, jos hän vain yhtään rakastaisi minua.
Mä en halua perinteistä suhdetta kenenkään muun kanssa niin paljon, kuin vaikka edes vain silloin tällöin tapailua sen mun rakastamani ihmisen kanssa.
Jos hän vain rakastaisi mua.
Sitten olisin onnellinen!
Kyllä suhde olisi kovilla, jos kumppani haluaisi pelkästään kakkosta?
Kaksi vaihtoehtoa on vaihtoehtoja vain, jos saa itse vapaasti valita jommankumman.
- Sheena
Kyllä. Ja olen laittanut poikki yhden suhteen jossa oltaisiin alettu seurustelemaan kun sain kuulla hänen flirttailevan ja liehitelleen muitakin naisia.
Entiedä mitä tämä kakkosvaihtoehto termi pitää sisällään. Mutta jos se olisi kakkosvaihtis ja samalla surettas menetettyä suhdetta niin se tuskin kestäisi. Sitten kun tulee uusi joka vie jalat alta niin se suhde jäisi siihen. Mutta voi olla että kiintyisi näin toiseen ja ihastuisi ja suhde jatkuisi. Ei voi tietää.
Mutta jos saisin itse tietää olevani korvike niin lähtisin. Jokainen ansaitsee saada osakseen sitä aitoa rakkautta, eikä olla jonkun kynnysmattona. Ja eikös se ole elämän tarkoituskin.. olla onnellinen ja rakastaa olisihan se kurja juttumaata kuolin vuoteella ja muistella kuinka on viettänyt elämänsä 2 vaihtoehtona kuin olisi voinut tavoitella jotain suurempaa.