Oli raskasta aikaa olla naimisissa iskänpojan kanssa.
Asuttiin vuokralla lähekkäin mieheni vanhempien kanssa. Ensin ihmettelin kurapaakku jonon ilmestymistä ulko-ovelta huoneisiin, appiukko kulki saappaat jalassa pitkin kämppää. kunnes älysin että heillä on avaimet, mieheni oli antanut ne. Meillä käytiin salaa.
Muutettiin omaan asuntoon. Tulin raskaaksi ja mieheni halusi pitää lapsen. Meni kuukausi niin mieheni riehui haulikon kanssa kotona ja uhkasi tappaa itsensä. Oli juuri tullut vanhempiensa luota, siellä oli puhuttu että lapsi ei olisikaan mieheni ja hän uhkasi tappaa itsensä jos en tee aborttia. Mies lähti muutamaksi viikoksi reissuun ja kotiin tultuaan ilmoitti että haluaa jatkaa suhdettamme isänsä vastustelusta huolimatta. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ottaa ero mutta taas jäin. Samalla jäi pelko kun kotona oli aseen kanssa riehuttu ja aseet oli lukitsemattomassa kaspissa.
En ollut avioliittoni aikana edes suudellut toista miestä, myöhemmin selvisi että mieheni oli ollut sarjapettäjä. Mieheni sisko kysyi miksi eroatte. Sanoin etten voi ketään väkisin pitää niin hän sanoi että heille on puhuttu että minä haluan eron. On kuulemma uusi mies. Mutta avioliitto jatkui.
Ostettiin isompi asunto ja toista lasta odotettiin. Tuli epäilys että miehelläni on toinen nainen. Ei kuulemma ollut. Lopulta mieheni teki ilmoitusasian että haluaa eron. Sen jälkeen alkoi toinen nainen soittelemaan meille kotipuhelimeen. Muutin pois lasteni kanssa. Nyt mies olisi taas halunnut vielä jatkaa mutta luottamusta häneen ei enää ollut.
Selvisi että muita naisia oli ollut koko avioliiton ajan. Nyt hänellä on ollut uusi vaimo jo vuosia ja sivusuhteita siinä samalla.
Uusi vaimo ja vaimon lapset niin mies unohti omat lapsensa. Vuosia on kulunut, omat lapsensa jo aikuisia jotka eivät halua pitää yhteyttä isäänsä mutta eipä isää ole lapsensa kiinnostaneet näinä vuosina.
Loppujen lopuksi elämä on ollut hyvää eron jälkeen, tosin olisi pitänyt lähteä suhteesta pois heti muutettuamme yhteen ekan kerran. Elämä olisi voinut mennä eri tavalla täällä pohjoisessa.
Asuttiin vuokralla lähekkäin mieheni vanhempien kanssa. Ensin ihmettelin kurapaakku jonon ilmestymistä ulko-ovelta huoneisiin, appiukko kulki saappaat jalassa pitkin kämppää. kunnes älysin että heillä on avaimet, mieheni oli antanut ne. Meillä käytiin salaa.
Muutettiin omaan asuntoon. Tulin raskaaksi ja mieheni halusi pitää lapsen. Meni kuukausi niin mieheni riehui haulikon kanssa kotona ja uhkasi tappaa itsensä. Oli juuri tullut vanhempiensa luota, siellä oli puhuttu että lapsi ei olisikaan mieheni ja hän uhkasi tappaa itsensä jos en tee aborttia. Mies lähti muutamaksi viikoksi reissuun ja kotiin tultuaan ilmoitti että haluaa jatkaa suhdettamme isänsä vastustelusta huolimatta. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ottaa ero mutta taas jäin. Samalla jäi pelko kun kotona oli aseen kanssa riehuttu ja aseet oli lukitsemattomassa kaspissa.
En ollut avioliittoni aikana edes suudellut toista miestä, myöhemmin selvisi että mieheni oli ollut sarjapettäjä. Mieheni sisko kysyi miksi eroatte. Sanoin etten voi ketään väkisin pitää niin hän sanoi että heille on puhuttu että minä haluan eron. On kuulemma uusi mies. Mutta avioliitto jatkui.
Ostettiin isompi asunto ja toista lasta odotettiin. Tuli epäilys että miehelläni on toinen nainen. Ei kuulemma ollut. Lopulta mieheni teki ilmoitusasian että haluaa eron. Sen jälkeen alkoi toinen nainen soittelemaan meille kotipuhelimeen. Muutin pois lasteni kanssa. Nyt mies olisi taas halunnut vielä jatkaa mutta luottamusta häneen ei enää ollut.
Selvisi että muita naisia oli ollut koko avioliiton ajan. Nyt hänellä on ollut uusi vaimo jo vuosia ja sivusuhteita siinä samalla.
Uusi vaimo ja vaimon lapset niin mies unohti omat lapsensa. Vuosia on kulunut, omat lapsensa jo aikuisia jotka eivät halua pitää yhteyttä isäänsä mutta eipä isää ole lapsensa kiinnostaneet näinä vuosina.
Loppujen lopuksi elämä on ollut hyvää eron jälkeen, tosin olisi pitänyt lähteä suhteesta pois heti muutettuamme yhteen ekan kerran. Elämä olisi voinut mennä eri tavalla täällä pohjoisessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei minunkaan lapset pidä yhteyttä. Edes lahjasta ei kiitä. Äiti hyvin aivopessyt ne.
Meillä taas äiti oli se joka petti vuosia.
Lähetän joulu ja synttärilahjat tilille, viestin että lahja lähetetty onneks olkoon, enempää en kerjää.
Jos eivät halua pitää yhteyttä, miks ihmeessä näkisin vaivaa? Tyhjän saa pyytämättäkin.
Lapsilleni olen sanonut, tämän olevan myös niiden koti. Aina on heille ovet avoinna. Myöskään heidän huoneisiin en ole koskenut.