Oon 25vee mies ja haluisin saada jo lapsia. Mun mielestä niitä mielummin saisi nuorena, niin jaksaisi hoitaa ja olla kiinnostunut niistä enempi. Sitten he myös lähtisivät pesästään aikasemmin ja voisi vanhempana rentoutua paremmin jne.
Tuntuu, että todella harva ikäiseni nainen haluaa vielä lapsia. Edellinen pitkä suhteeni päättyi osittain mm. siihen, että toinen halusi lapsia vasta kun on käynyt yliopiston loppuun ja sen jälkeen vähän matkustellu ja ollut töissä. Eli noin 32 vuotiaana. Tuo taitaa olla nykyisin ihan tavallinen ikä.
Omat vanhempani olivat 22 -vuotiaita kun saivat minut eikä se silloin ollut yhtään ihmeellisen aikaisin.
Eli ihan yleisesti kysyisin, että kiinnostaako vielä ketään noin 25 vuotiasta naista lasten saanti vai pyöriikö ajatuksissa vielä päällimmäisenä vain baarit, seikkailu, vapaus, ura, matkustelu, sekoilu, elämykset ?
Sitäpaitsi en ole koskaan ymmärtänyt, että miten lasten saanti nyt muka niiiiin paljon voi sitä urakehitystä, matkustelua tai edes opiskelua sulkea pois.
Tuntuu, että todella harva ikäiseni nainen haluaa vielä lapsia. Edellinen pitkä suhteeni päättyi osittain mm. siihen, että toinen halusi lapsia vasta kun on käynyt yliopiston loppuun ja sen jälkeen vähän matkustellu ja ollut töissä. Eli noin 32 vuotiaana. Tuo taitaa olla nykyisin ihan tavallinen ikä.
Omat vanhempani olivat 22 -vuotiaita kun saivat minut eikä se silloin ollut yhtään ihmeellisen aikaisin.
Eli ihan yleisesti kysyisin, että kiinnostaako vielä ketään noin 25 vuotiasta naista lasten saanti vai pyöriikö ajatuksissa vielä päällimmäisenä vain baarit, seikkailu, vapaus, ura, matkustelu, sekoilu, elämykset ?
Sitäpaitsi en ole koskaan ymmärtänyt, että miten lasten saanti nyt muka niiiiin paljon voi sitä urakehitystä, matkustelua tai edes opiskelua sulkea pois.
Vastaukset 19
Vanhimmat
..jos olisi se mieskin nyt ensin :) olen itse yo-opintojen puolessavälissä ja moni hankkii lapsen esim gradun teon aikana. Jos aiempi parisuhteeni olisi jatkunut onnellisena, olisin varmasti halunnut pian lapsia. Kyllä meitä on kuule :) Kyllä elämästä voi nauttia ja kokea uusia asioita vaikka olisi lapsiakin.
minäkin: Ainakin lähipiirissäni kaikki lykkäävät lapsen saantia sinne hamaan tulevaisuuteen. Itselläni sen sijaan on ollut jonkinasteinen "vauvakuume" jo parisen vuotta. Perustelut ovat hyvin pitkälle samansuuntaisia kuin itselläsi. Omat vanhempani ovat nuoria vieläkin ja välit heihin paremmat kuin kavereilla,joiden vanhemmat voivat olla jo eläkeikäisiä. Enkä koe ideaalina tilannetta, että nainen synnyttää ensimmäisen lapsensa yli 35-vuotiaana.
Itsekin kohta 25-vuotiaana olen sitä mieltä,että baarit ja vapaus on jo nähty ja koettu, matkustella ja uraa voi kyllä luoda perheenkin kanssa. Eivät nämä sulje pois toisiaan! Mikä estää unelmani toteutuksen: yhden pitkän suhteen jälkeen ei sitä miestä ole vastaan tullut, kenen kanssa voisin unelmani jakaa.
Sellaista odotellessa..:)
Olen 22v. nainen ja tunnen olevani valmis äidiksi... mutta se mies vaan puuttuu.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että nuo 'nuoruuden seikkailut ja sekoilut' ovat takanapäin, ja baaritkaan ei jaksa enää niin kiinnostaa... Nykyinen elämäni on sellaista, johon lapsikin sopisi -en kokisi jääväni mistään paitsi.
Työni puolesta olen paljon tekemisissä lapsien kanssa ja usein oikein kaiholla jään miettimään, että voi kun itsellänikin olisi lapsia.
Ehkäpä se samanhenkinen mieskin löytyisi joskus...
Käytännössä ei, koska en ole elänyt tarpeeksi eikä ole miestäkään, eikä ole ollutkaan vielä.
Kyllä monikin haluaa, mutta ehkä ei sopivaa miestä ja turvallista tunnetta ole ollut-) mitä lapsen hankkiminen milestäni vaatii.
Itse olin rohkea ja sain 18-veenä lapsen ja mistään en ole jäänyt paitsi...nyt 27 vuotiaana korkeakoulututkinto, 15 ovaria vielä päälle...on saanut matkustaa ja bilettää...saa ihailla kasvattamansa lapsen asioita ja olla ylpeä aikaansaannoksistaan....
Vakituisen duunin sain juuri ja nyt tekisi mieli jo lisääkin lapsia...Mutta missä vakituinen parisuhde ja mies joka haluaisi lapsia? ; )
Kyllä kiinnostaa. Olen 24. Muutama vuosi sitten EI kiinnostanut, ei sitten KOSKAAN pitänyt saada lapsia..Olivat muka baarit ja discot elämän pyhättöjä. Nyt huomaan etten saa aikani kulumaan niissä paikoissa, haluan enemmän. Ehkä suhteen?
Opintojen ja työni kautta olen muuttunut naiseksi, joka on aktivistihenkinen, yrittää olla älyllinen, protestoi globalisaatiota vastaan, ilmentää urbaania (ja siten vaativaa) kasvutaustaansa tietyllä yksilöllisyydellä jne. En ole enää typykkä joka kopioi Cosmon kansikuvaa.
Kun on näin paljon enemmän alkanut tietää kuka on, on valmis sitoutumaankin. Olen täysin varma, etten kadota juuri mitään lasten takia.
Mä haluaisin lapsia vaikka heti. Ei lasten saanti estä noista mitään, se on järjestelykysymys ja ehkä vähän voi aikatauluun vaikuttaa. Eli ei ole vaihtoehto "elämälle", miten monet ajattelee. Monilla opiskelukavereilla on lapsia, ne menee vähän enemmän niiden ehdoilla, mutta nauttii siitä.
Nuorena se on jotenkin luonnollisempaakin, kuin sitten kolmevitosena. En ole kaksviis, mut monet nuoremmatkin haluaa. Ne lapset tarttis vaan hyvän isän..
Minä haluaisin lapsia vaikka heti, ikää 21... korkeakoulututkinto melkein valmis ja työpaikka turvattu, niin että miksi ei? No, mies tietty jarruttelee. Haluaa vielä elää nuoruutta. Ukolla on ikää jo 28, niin että ihmettelen vaan että kuinka pitkä nuoruus sitä ihmisellä pitää olla :) Tuskin se elämä lapsen saamiseen loppuu...
En mä vaan vielä! Liian nuori olisin äidiksi! Vielä on paljon nähtävää ja koettavaa, eikä tietysti sitä miestäkään ole löytynyt ;) Enkä ole vielä kokenut vauvakuumetta - en ymmärrä mikä niissä nyt on niin ihanaa... No mutta ehkä joskus. Tai sitten ei.
Vauvakuume on ollut jo jonkin aikaan. Olisin valmis äidiksi heti kun olen valmistunut(vuoden päästä). Ensin pitäisi tietenkin olla mies ja onnellinen ja kestävä parisuhde :)
Olen 21(pian 22) ja todellakin olisin valmis äidiksi ihan vaikka parin vuoden sisällä. Miehen puute vain vähän jarruttaa asiaa.
Monikin 25-vuotias nainen haluaa lapsia, MUTTA VAIN JOS on mies, pysyvä parisuhde, opinto-ja asuntovelat maksettuna, pysyvä työpaikka kummallakin ja tusina muutakin asiaa järjestyksessä.
Samoja asioita naiset pohtivat vielä 35-vuotiainakin.
Miehillä on yksinkertaisempi lähestymistapa, pokataan joku mukavantuntuinen nainen ja ollaan huolimattomia ehkäisyn kanssa. Kyllä se siitä.
maksettuna 25veenä 200 000 euron kämpästä heheee...
Älä nyt ole noin pessimistinen. Itse olen 21 ja ihan voisin lapsia saada.. Jos vaan olisi se mies.. Kyllähän sitä kuitenkin haluaa lapsilleen isänkin. En minä ainakaan viitsi mennä tuolta kadulta ketään hakemaan otollisella hetkellä... :)
Asuntovelkaa ja vakituisen työpaikan ehtii hankkia myöhemminkin. Että älähän hyvä mies yleistä, ei kaikilla ole tarvetta siihen, että elämä on suunniteltu ja turvattu kymmeneksi vuodeksi etiäpäin.
Tuli vielä mieleeni, että miksi koet sen jotenkin negatiivisena asiana, että nainen haluaa myös miehen eikä vain lapsia? Vai onko sinun idealogiasi se, että nainen/naiset hoitavat lapsia sillä aikaa, kun sinä käyt pokailemassa muita mukavantuntuisia naisia ja olet vähän huolimaton ehkäisyn kanssa?
Olen siis sinua aika paljon vanhempi ja tunnen sinua 10-15 vuotta vanhempia naisia.
Riskinkarttajat ovat kertyneet sinne, ne jotka uskalsivat tehdä lapsia tekivät ne jo.
Yli kolmekymppisillä näyttää olevan uskomaton määrä kriteereitä ja "entä jos"-pohdintoja. Etenkin kun oikeasti hedelmällistä ikää on jäljellä pari vuotta.
Itse en ole kovin arka, monessa olen ollut mukana ja aina olen pärjännyt. Lapsen tekeminen tai vastuut eivät hätkäytä ollenkaan, suhteiden pysyvyyden näkee vasta ajan kanssa.
Ja vastaus alempaan kysymykseesi: Aika rauhallista elämää vietän, ei tule mieleenkään lähteä kapakasta etsimään irtonaisia. huh.
Hyvä sitten.. Siis, että olet täyspäinen.
Niin taidat olla sinäkin.
Harvinaista.
*LOL*
Sikäli mikäli tiedän, loppukaneetillasi on useampikin merkitys.. Saanen valita niistä itselleni imartelevimman? :)