Työpaikan- ja koulukiusaamisen erot, mielipiteet siis

Ero on siinä, että lapsia ja nuoria on helppo syyttää kaikesta kun oikeasti se kiusaamiskulttuuri tulee aikuisilta ja koulussa vasta lapset harjoittelee sitä mitä aikuiset yhteiskunassa on opettanut.
Etenkin henkinen kiusaaminen ja syrjintä työpaikoilla on paljon pahempaa kuin kouluissa - ja aikuiset osaa toimia niin, etteivät ole esim. väkivaltaisia tai muuten sellaisia, että helppo ulkopuolisen lain puuttua kiusaamiseen.
Kiusaamisesta ei pitäisi puhua vain koulukiusaamisena, koska se on ainostaan vakava oire paljon isommasta ja laajemmasta ongelmasta, joka ei ole lähtöisin lapsista tai nuorista vaan yleisesti aikuisista. Hyväkin opettaja ei voi tehdä asialle mitään, koska hän on vain lyhyen aikaa esimerkkinä oppilaille kun muu yhteiskunta on taas pidemmän aikaa. Kiusaaminen on meillä vakava kulttuuri ongelma, eikä vain joku koulussa oleva ongelma.

Samaa niissä on aina se että kiusaaja valitsee kohteeksi sellaisen josta hän tulkitsee että hän ei tappele takaisin. Eli hän valitsee aina helpon kohteen koska on halpamainen. Hän iskee vain silloin kun tietää että siinä tilanteessa ei tule samalla mitalla takaisin. Hän on siis luonteeltaan pelkuri ja erittäin halpamainen. Sellaisia kiusaajat on, pelkureita perusluonteeltaan ja halpamaisia. Olen itsekin ollut koulukiusaaja, mutta nykyään työelämässä en koskaan lähde muiden haukkumisiin mukaan, koska sekin voidaan kääntää minua vastaan jos joku ovela ja häijy samassa pöydässä joka ehkä itse haukkumisen aloittikin niin päättää tehdä jos se ajaa hänen etujaan jossakin tilanteessa.

Koulukiusaaja kiusaa omaa tyhmyyttään, kuulee esim. Jostakin perheestä perättömiä juttuja kotona ja kiusaa sitten koulussa. Monet näistä koulukiusaajista on myös patologisia valehtelijoita jotka ei erota totuutta ja mitä pidemmälle valehtelu menee ilman kiinni jääntiä sitä enemmän valehtelusta tulee elämäntapa. Työelämässä sama tyyli jatkuu mutta jutut ovat niinsanotusti aikuisemmat, kiusaaja kertoo näitä perättömyyksiä pienelle piirille jotka eivät koskaan kerro mitä ovat kuulleet kiusaajalta joten juttuja on vaikea todistaa. Kiusaaja on hyvä manipuloimaan ihmisiä ja osaa kertoa jutut niin hyvin että häntä uskotaan, varsinkin jos toista osapuolta ei tunneta. Ihmiset on nykyään laiskoja ottamaan selvää asioista ja sokeasti mennään porukan mukana,

Toiset on aikuisia ja toiset lapsia. Ei siinä loppupeleissä muuta eroa ole.

Koulukiusaaminen voi saada mittakaavassaan paljon tuhoisammat seuraukset kuin työpaikkakiusaaminen:
1) Koulu-aikana, kun ihmisen psyyke, tunnekäsittely, identiteetti jne. ovat vielä kypsymässä, niin kiusaamisen aikana tapahtuva häpäiseminen, syrjintä ja nöyryytys pahimmillaan jättää pysyvät vauriot ihmisen minäkuvaan: olen huono ihminen - vaikkka oikeasti ihmistä on kohdeltu huonosti, ja huono on ainoastaan kiusaaja ja sairas koululaitos, joka kiusaamisen sallii. Henkisesti kypsä aikuinen työelämässä kokiessaan kiusaamista taas osaa käsitellä asiaa usein paremmin.
2) Koulua on vaikea vaihtaa ja on oppivelvollisuus. Kuitenkin koulukiusaamisen ja työpaikkakiusaamisen tapauksessa uhri kuitenkin käytännössä usein joutuu vaihtamaan maisemia. Työpaikkaa on taas helpompi vaihtaa ja voi olla työtönkin.

Kohtien 1) ja 2) vakavuudesta johtuen tulisi koulukiusaamisesta tehdä matalalla kynnyksellä poliisi- ja rikosasia. Vanhemma tarvittaessa kantavat rikosvastuun. Kasvatusvelvollisuus on vanhemmilla.

Kummassakin on kyse erittäin vakavasta ongelmasta. Ja kummassakin tapauksessa pitäisi nähdä ongelma sekä itse kiusaajassa että siinä ympäristössä, joka sallii kiusaamisen.

Työpaikkakiusaaminen on siinä mielessä aika karmea ongelma, että siinä aikuiset ihmiset taantuvat nuoren, kehittymättömän ihmisen tasolle. Eli heistä tulee tavallaan koulukiusaajia. Tällainen aikuinen on lisäksi huono malli lapselle. Hän voi kasvattaa omasta lapsestaan kiusaajan.