Työtön istuu kirjastossa paikalla, josta aina luullaan kirjastoasiakkaan olevan kirjastovirkailija.
Ihanat naiset kääntyvät työttömään puoleen, jotka eivät muuten koskaan katsoisi työtöntä.
Hieno kiinnostus välittyy kauniista naisasiakkaista, hajuvedet, katseet, silkit petivaatteet, vittuvoiteet ja säpinä.
"Miten voin teitä auttaa, neiti?"
Ei kun ihanat naiset itse alkavat kysymään vahingossa neuvoa väärältä virkailijalta.
Työtön fiilistele hetken, mutta aina samalla erehdys paikallaan.
Työtön näyttää sormella, että kysy tuolta oikealta kirjastovirkailijalta.
Mutta tänään työtön kyllä ajatteli fuskata ensimmäistä kertaa ja ottaa ihanalta leidyltä kirjastokortin ja piipata se suullaan salaa "Piip" ja yrittää löytää puuttuvat kirjan.
Sellaista on olla tarvitty työntekijä, joka ei koskaan potee mitään tarpeettomuuden tunnetta.
Siten työtä tekevät tyydyttävät itseään tarpeellisuuden tunteella omissa työpaikoissaan ja siksi esittävät aina niin itsetärkeitä paskiaisia työttömän nähden, että maailmaa kääntyy päälaelleen, että kaiken naurun jälkeen työtön tahtoo vain vetää työssä käyvää turpaan tai rikkoa sen rakkaimmasta rakkaimman hyvätäkseen syntyvän epäsuhdan kun kerran sen lisäkseen yhteiskunta alkaa panetella työtöntä yhteisvoimin kaikin puolin.
A
Ihanat naiset kääntyvät työttömään puoleen, jotka eivät muuten koskaan katsoisi työtöntä.
Hieno kiinnostus välittyy kauniista naisasiakkaista, hajuvedet, katseet, silkit petivaatteet, vittuvoiteet ja säpinä.
"Miten voin teitä auttaa, neiti?"
Ei kun ihanat naiset itse alkavat kysymään vahingossa neuvoa väärältä virkailijalta.
Työtön fiilistele hetken, mutta aina samalla erehdys paikallaan.
Työtön näyttää sormella, että kysy tuolta oikealta kirjastovirkailijalta.
Mutta tänään työtön kyllä ajatteli fuskata ensimmäistä kertaa ja ottaa ihanalta leidyltä kirjastokortin ja piipata se suullaan salaa "Piip" ja yrittää löytää puuttuvat kirjan.
Sellaista on olla tarvitty työntekijä, joka ei koskaan potee mitään tarpeettomuuden tunnetta.
Siten työtä tekevät tyydyttävät itseään tarpeellisuuden tunteella omissa työpaikoissaan ja siksi esittävät aina niin itsetärkeitä paskiaisia työttömän nähden, että maailmaa kääntyy päälaelleen, että kaiken naurun jälkeen työtön tahtoo vain vetää työssä käyvää turpaan tai rikkoa sen rakkaimmasta rakkaimman hyvätäkseen syntyvän epäsuhdan kun kerran sen lisäkseen yhteiskunta alkaa panetella työtöntä yhteisvoimin kaikin puolin.
A
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi voi. Eikös ne kirjastovirkailijat ole korvattu ilmaisilla sivareilla ja tonnin kesätyöseteli-työntekijöillä (peruskoululaisia) sekä maahanmuuttaja-kotouttamis-ilmaistyövoimilla?
Hyvässä lykyssä joku tuplamaisteri tulee tekemään tonnin palkalla opistotason töitä…
Mainio kirjoitus, senkuin aloitat lepaseen työssäkäyviä lättyyn, minäkin välillä jopa lätkin itseäni, sillä se olo kohenee! : )