Ihastuneen käytös

Omasta mielestäni varsin normaalisti, mutta en mä tietenkään pysty hänen kokemuksiaan varmaksi sanomaan. Itse tiedostan olevani häntä kohtaan huomaavaisempi ja olevani kiinnostuneempi hänen jutuistaan kuin muiden jutuista. Ehkä olen myös hänen seurassaan hieman puheliaampi. Epäilen kuitenkin, ettei noita eroja kukaan muu huomaa kuin sellainen, joka tosissaan tuntisi mut.

Yritän kaikin tavoin peittää ihastukseni, mutta tuntuu että kaikki näkevät lävitseni heti. Haen katsekontaktia, nauran meidän inside-jutuille, hakeudun seuraan ja juttelen ja odottelen tauoilla, että hän on valmis jos olemme vaikka kahvilla tai syömässä samaan aikaan. Jos istumme vierekkäin, yritän keksiä syytä istua hieman lähempänä.

Annan varmaan ristiriitaisia signaaleja 😒

Kerro ap tarkemmin mistä kyse?

Itsestä tuntuu että työpaikkaihastus mies on tuuliviiri. Jotenkin ehkä käy kierroksilla pään sisällä joskus. Omat työjuttunsa. Kovin kiltti ja ystävällinen noin ehkä muuten mutta katseet on ristiriidassa. Joskus tähystää kaukaa ja hymyilee. Tuijottaa kauan. Läheltä jos menee niin sivusilmällä saattaa katsoa. Jotenkin hermostuu jos on lähellä tai on ihan hiljaa. Ainakin nykyään ☹️. Joskus näyttää melkein halveksivalta niin sen jälkeen jotenkin olen ajatellut että parempi luovuttaa. Sitten taas on kiva toisena hetkenä. Ja sitten taas katsoo kuin mitäkin kuvotusta. Että otappa selvää sitten mktä päässä liikkuu. Flirttailee jos sille päälle sattuu ja sitten taas naama on kuin norsunvihtu.

Hakeudun seuraan erinäisillä tekosyillä. Joskus ilman syytäkin. Yritän tutustua edes hieman pintaa syvemmältä kyselemällä hänen elämästään ja kertomalla omastani. Sellaista toisesta hurmaantunutta hymyilyä ja vähän intentiivisempien katseiden vaihtoa keskustellessa. Välillä mulla on sellainen olo, että silmäni aivan loistavat häntä katsoessani ja mietin, näkyykö se päälle päin :) Muiden työkavereiden kanssa keskustelut ovat lyhyempiä ja ilme taatusti neutraalimpi.

Ristiriitaista käytökseni voi olla silloin, kun minusta tuntuu, että häntä ei kiinnosta tai hän ei ole pitkään aikaan ollut aloitteellinen keskusteluun. Sillon saatan vetäytyä hetkeksi ja odotella, että toinen ottaa kontaktia vuorostaan. Normaalisti minä teen aloitteet jutustelulle, mutta joskus tuntuu typerältä, jos toinen ei näe yhtään vaivaa.

Näissä tilanteissa kannattaa aina yrittää seurata myös omaa käytöstään ulkopuolisen silmin, vastapuolenkin käytös saattaa heijastella vähän sitä miten itse toimii. Ja toisaalta vastahan täällä oli viestiketju jonka aloituksessa naureskeltiin avoimesti kun joku työkaveri oli kuvitellut että hän, varattu olisi kiinnostunut tästä työkaverista. Että ota näistä nyt sitten selvää....

Käyttäydyn just niin, että tiedostamatta lähetän hyvin ristiriitaisia signaaleita..jopa puolen minuutin aikana 🙄

Ite kyllä sanoisin, että omasta käytöksestäni ei pysty ainakaan helpolla minkään juttelun innokkuuden ym. asioiden puolesta näkemään olenko tykästynyt. Jos on kiva juttukumppani ym, niin kyllähän siinä innostuu.

Kyseessä siis nainen joka toisinaan flirttailee hyvinkin paljon, hakeutuu seuraan, koskettaa ohimennen, pitkät katseet yms. Mutta sitten yllättäen seuraavana päivänä ei edes tervehdi. 😄 kunnes taas tämä sama kuvio pyörii. En enään tiedä mitä ajatella.

Itse saatan joskus "esittää" hieman viileämpää jos on tullut kiinnostusta tuotua jotenkin selkeästi esiin, työympäristössä kuitenkin pitää olla asiallinenkin välillä ja kun ei ole tietoa miten toinen osapuoli suhtautuu asiaan. Tulee tunne ettei saa paljastua. Ristiriitainen käytös on kai aika yleistä ihastuksissa joissa ei ole tietoa toisen osapuolen tunteista ja tilanne on sellainen ettei asiaa voi suoraan kysyä -.

Ootkos aloittaja lomalla nyt?

Molemmat ollaan varattuja, joten se mutkistaa tilannetta kyllä. Tätä kissa hiiri leikkiä vaan jatkunut niin kauan. Ehkä olisi paras puhua asioista. Taidan itsekin käyttäytyä yhtä ristiriitaisesti, ei vaan uskalla näyttää tunteitaan kunnolla tai sitten itse luulee näyttävänsä selkeästäkin mutta totuus on muuta. Varsinkin tuon kylmän ja välinpitämättömän käytöksen jälkeen tulee fiilis että ei taida toisella sittenkään olla tunteita itseä kohtaan.

Itsellä hankalaksi tekee se, etten tiedä onko mies sinkku vai ei ja työmme on asiakastyötä, jonka vuoksi kumpikin juttelee paljon. Senkään vuoksi en tiedä onko mies kiinnostunut minusta, vai ihan pelkkää työkaveruutta.

Erittäin hermostuneesti ja välttelevästi. Sehän ei tietenkään ole hyvä juttu.

Ristiriitasesti, koska se on kuitenkin työpaikka jota tarvitsen. Ei voi liikaa perseillä ei.

En kehtaa kertoa tunteistani miehelle, koska koen olevani liian huono hänelle.
Olen mielestäni liian vanha, liian ruma ja liian typerä.
Tuo mies taas on komea ja fiksu, aivan liian ihana minulle joten todennäköisesti kaikki on vain mielikuvitukseni tuotetta ja hän on ollut minulle vain ystävällinen eikä muuta

Yritän käyttäytyä töissä normaalin ystävällisesti ihastusta (miestä) kohtaan, mutta välillä se on vaikeaa koska en pysty katsomaan häntä kunnolla silmiin. Häkellyn silmiin katsoessa ja tuntuu että menen usein sanoissani sekaisin.. Muutaman kerran mies on tehnyt samoin, jos katsomme toisiamme pidempään silmiin hän alkaa kiemurtelemaan/ menee jotenkin sekaisin sanoissaan. Jos olemme yhtä aikaa esim. kahvihuoneessa, yritän jutella ihan normaalisti. Välillä tuntuu, että huomaamme molemmat välillämme olevan jotain, mutta välillä tuntuu että kuvittelen kaiken. On tämä vaan vaikeaa! Olemme molemmat varattuja ja mies on minua nuorempi. Olen yrittänyt unohtaa ihastuksen, mutta se on vaikeaa koska olemme päivittäin töissä tekemisissä ja meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, miehen kanssa on niin helppo jutella kaikesta.

Riippuu ihastuksen tasosta. Jos tekee mieli seksiä niin flirttailua ja pervoja vitsejä. Hieman kosketteluja ohi mennen. Uuu.

Jos taas muitakin tunteita niin se onkin erilaista. Se riipii rintaa.

Hölmösti, epäjohdonmukaisesti, ristiriitaisesti, välillä lämpimästi, välillä kylmästi. Niin. Ei ole töissä järkeä ihastua.

Sosiaalisena tyyppinä saatan taas olla häntä kohtaan ujompi. Eikä sekään ole hyvä. Siitä saa mulkun käsityksen. T. Nainen

Signaalit nolla omassa työssäni.

Yritän peittää. Olen varattu ja se on työpaikka. Kärsin hiljaa ja elän. Teen työni. Siksi siellä olen. Jos jotain haluaisin eli olisin sinkku, niin on mulla numero.

Yritän peittää ihastuksen. Vaikea sanoa onnistunko siinä ja miltä vaikutan. On mahdollista, että ristiriitaiselta: kylmää, kuumaa, kylmää, kuumaa.

Käyttäydyn ristiriitaisesti.
Katson toista vähän kauempaa ja usein, mutta jos hän yllättää minut katsomasta, käännän usein katseeni aika vikkelästi muualle ja sama myös niin, jos yllätän hänet katsomasta minua, katson nopeasti muualle.
Jos olemme lähekkäin, saatan jopa olla huomoimatta häntä.
En juuri katso häntä silmiin vaikka puhuisin hänelle. Pystyn kyllä muita katsomaan todella pitkään silmiin ja juttelenkin kaikenlaista monien kanssa, mutta ihastukseni kohteen kanssa samassa huoneessa oleminenkin vaikkapa tauolla tekee minusta niin uskomattoman ujon naisen, että saatan spontaanisti punastella.
Puhun hänelle melko harvoin edes työasioista, koska olen niin hermostunut hänen seurassaan. Mutta sitten kun rohkaistun ja saan puhuttua itseni tilanteisiin ja menen muiden sijaan kysymään juuri häneltä apua töissä, saatan kuulostaa kylmältä, jopa ärsyyntyneeltä, vaikka en sitä ollenkaan tarkoita.

Kylmää ja kuumaa, kuten edellinen kirjoittaja sanoi.

Ujostelen tietenkin todella paljon!! Töissä ei halua olla mitenkään epäasiallinen tai liian selkeä. Ja vaikka yritän lopettaa (tai edes vähentää) niin silti huomaan että jään välillä tuijottamaan häntä. Ja tietenkin jos katseet kohtaa niin katson heti muualle ja teeskentelen kiireistä.. Yritän jutella mutta aina ei pysty kun pelkää hermostuksissaan olevan ihan outo. Olen siis nainen ja ihastunut naiseen.

Olipas vaikea kysymys ja tätä piti ihan hetken miettiä. Huomaan, että kun tykkään jostain niin alan välttelemään hänen seuraa koska koen asian kiusallisena ja kuvittelen ,että hän huomaa asian. Joskus jään tuijottamaan häntä silmiin mutta niin hänkin tekee jos esim keskustelemme. Yritän saada hänet huomaamaan minut panostamalla entistä enemmän omaan ulkonäkööni/pukeutumiseen. Työpäivän jälkeen saatan käydä vielä moikkaamassa häntä ihan vaan siksi että näen hänet. Olen siis nainen joka ihastunut naiseen :)

Katselen häntä kun hän ei huomaa. Yritän olla kuten aina oma itseni. Kun hän katsoo silmiin niin yritän katsoa samalla tavalla takaisin, mutt usein käännän katseen pois etten paljastaa mitään vaikka haluaisin. Katselen käsien liikkeitä ym. Haluaisin hakeutua hänen seuraansa enemmän, mutta en uskalla. Myöskin olen varattu, hän ei. Huokaus.

Sillain vältellen ettei vaan huomaa mitään kukaan

Olen aivan lääpällään ja ristiriitainen. Välillä mies varmasti luulee että haluan hänen katoavan maapallolta, välillä olen aivan rakkauden huumassa. Näkeminen on niin tuskallista.. Tätä on kestänyt jo niin monta vuotta että toivoisin pääseväni irti. Hän on varattu

Voi voi.. tulee mieleen se laulu "Laila löi Leilaa Leila löi Lailaa..."