Jotka uskaltavat kysyä kiinnostuksen kohteelta, onko hän sinkku tai lähtisikö treffeille.
Kyllä netin kautta tämä on paljon helpompaa. Kumpikin osapuoli tietää mikä on pelin henki.
T. Ujo nainen
Kyllä netin kautta tämä on paljon helpompaa. Kumpikin osapuoli tietää mikä on pelin henki.
T. Ujo nainen
Vastaukset 5
Vanhimmat
No jos sitä miettii omalle kohdalleen, että joku kysyis olipa suhteessa tai ei, niin eipä se niin maata kaatavaa ole... Ei se tuskin ole muillekaan, joten rohkeasti vaan kysymään. :o)
En nyt ihan ymmärrä mitä ihailtavaa siinä on että kysyy toista treffeille?
Ei kiinnostuksessa mitään pahaa eikä rikollista ole, kyllä sen voi ihan rauhassa osoittaa!
Vai onko kyse siitä että pelätään pakkeja? Mutta miksi? Onhan se täysin luonnollista että kaikki ei kaikkia kiinnosta, ja sen voi sanoa kyllä. Jos se toinen sitten alkaa soittaa suuta kuten ainakin näin naiselle usein käy jos pakit antaa, on paras vain kääntyä ja lähteä pois.
Isommat ongelmat näillä suunsoittajilla on kuin itsellä.
Kyllä sitä jää paljon potensiaaleja hyviä kohtaamisia kokematta jos pelko puserossa kulkee eikä uskalla yrittää! Sen verran itsetuntoa pitää aikuisella olla että pakit kestää.
Itse en kyllä netistä ole koskaan ketään hakenut, koska haluan kohdata ihmisen irl. Itselleni ensivaikutelma ihan todellisessa elämässä on tärkeä, tuntuisi todella keinotekoiselle alkaa jostain nettipalstalta alkaa selailla sopivaa!
Olen siis sinkku mutta miehiä tapaan silloin tällöin. En ole kokenut mitään kauheaa tai vaarallista kun olen kontaktia ottanut enkä ole uhkaavasti käyttäytynyt enkä ketään haukkunut jos toisen lähestyminen ei ole kiinnostanut.
Eihän sentään ole iso edellytys aikuiselle käyttäytyä aikuisen tavalla ja jos ei kiinnosta niin esittää sen myös asiallisesti.
Jotenkin se vaan aloitteen tekeminen jää aina joidenkin vastuulle. Tai en tiedä onko sitten itselläkin ollut pikku pakkokin, pienellä paikkakunnalla elänyt ja potentiaaliset treffattavat aika vähissä. Paremmin on löytynyt muualta, muilta paikkakunnilta kaukaakin ja muilla konstein, kun välttämättä aina irl.
Sen verran ronkeli rinkeli, että ajelin/ajelisin mielummin helvetin kuuseen asti etsimään sopivaa, kun nappaan jonkun omilta kulmilta, joka ei oikeesti kiinnosta tippaakaan, eikä ole sen sorttinen että siitä mitenkään päin mitään voisi käynnistyäkkään.
Mukavuuden halu / elämän helppous vs. täydellinen kumppani...
Olen tullut tässä asiassa siihen lopulliseen johtopäätökseen, että kun sitä täydellistä kumppania ei kuitenkaan ole, niin kannattaa panostaa elämän helppouteen.
Etätreffailukin on jo työlästä ja aikaa vievää / maksaa jotain, saati sitten jos suhde sattuisi kehittymään vakavammalle tasolle ja joku saisi jonkun hullunkurisen idean yhteen muuutosta. Siitä se vasta show syntyy. Kaikenmaailman muuttamiset, työpaikan etsimiset, kiinteistöjen myynnit ja ostot.... Ei helvetti.
Kyllä nämä jutut täytyy saada hoidettua melko vierestä ja kohtuullisella vaivalla. Eikä mulla ainakaan ole koskaan ollut tarvetta lähteä naisen perään jonnekin hornantuuttiin. Kyllä se on kiimaisen rakkikoiran hommaa vaeltaa ympäriinsä naaraan perässä.
Heh, onhan se noinkin. Enhän minäkään todellisuudessa mihinkään muuttamaan lähtisi kenenkään perässä. En voiskaan, kun on alaikäisiä lapsia huollettavana. Joilla on yhä se toinenkin vanhempi, josta ei ole mitään mieltä pitää erossa.
Pitäisi sujua se lastenkin elämä järkevästi.
Mutta ennen, kun ei lapsia ollut sitä oli vapaa menemään mihin vaan. Olisin voinut muuttaakin jonnekin muualle, etsiä töitä ja huushollin. Eikä se ole poissuljettu vieläkään, jos niikseen joskus tulee ja ipanat on isoja. Mä jopa tykkään ihan vaihtelusta ja asuakin voisi muuallakin, kun kehdosta hautaan samassa paikassa.
Vaikeaksi menee, jos koko elämä on keskitetty sinne sijoilleen missä itse vaikuttaa. Vähän haastettahan siinä saattaa olla.
Etäsuhdekin on ihan jees, jos se kulkeminen sujuu silleen mielekkäästi. Ettei mene koko päivä kulkemiseen ja toisen luona et ehdi kuin kääntymään. Se olis aika sydäntä raastavaa, kun menet luokse ja et ehdi kun morjes sanomaan pari sanaa vaihtamaan ja taas mennään. Miellään sitä sitten olisi edes sen pari päivää aika rauhassa, että ehtii olla yhdessä. Käydä jossain jos huvittaa yhdessä, jutella ja sitä hellyyttäkin antaa ja saada. :)