Kerron nyt uudesta suhteestani, olen siis 39v mies ja nainen saman ikäinen. Tutustuttiin tinderin kautta. Nyt minulla ei ole enää mitään odotuksia tälle suhteelle, se jotenkin lopahti. Pohdin tätä parisuhdetta enemmänkin psykologisessa mielessä, koska toisen outo käytös ei mene järkeeni. Olen ihan tyytyväinen siis elämääni, lapsia on edellisestä liitosta, ja vuoroviikot sujuu ja muutenkin kaikki on ihan jees. Ei minulla ole pakottavaa tarvetta uutta kumppania löytää, mutta tulee välillä kokeiltua, josko jonkin kanssa sujuisi.
No, asiaan. Tämä uusi suhde tuntui alussa todella intensiiviseltä ja eteni aika nopeasti. Nainen puhui minusta jo puolivahingossa aviomiehenä, ja tunnusti rakkauttakin parin viikon jälkeen. Hän halusi nähdä jatkuvasti, ja seksiä halusi myös joka kerta. Hän sanoi myös ettei ole koskaan saanut näin hyvää seksiä, josta olin tietysti innoissani. Tehtiin ruokaa yhdessä, käytiin shoppailemassa, jne. Hän kertoi omia asioitaan ja ongelmia eksänsä kanssa todella intensiivisesti minulle. Hän vaikutti todella innokkaalta ja energiseltä ja maailman kivoimmalta ihmiseltä.
Meni varmaan kuukausi tällä tapaa, hän painosti minua mm kertomaan vanhemmilleni hänestä, ja veljilleni myös, sekä halusi tutustua lapsiini. Kerran hän lapseni näkikin, ja osti heille lahjat, sekä teki heihin muutenkin vaikutuksen.
Ehkä kuukausi meni tällä tapaa intensiivisesti. Sitten yhtäkkiä hän muuttui täysin, hän vaikutti todella innottomalta kaikkeen, ei vastannut enää viesteihin, kuten normaalisti ihmisillä on tapana. Enkä nyt mitään viesteillä pommittanut, vaan ihan vain yksittäisiä viestejä, tapahtumista yms. Soitin, ei vastausta, odotin, saattoi soittaa minulle kolmen päivän päästä takaisin, eikä jaksanut oikein jutella mistään. Kyselin kuulumisia, ja hän vastasi niihin hyvin lyhyesti ja innottomasti. Kysyin onko kaikki hyvin, joo, hän vastasi, ja sanoi vain olevansa väsynyt.
Oli mennyt jo kaksi viikkoa, ettei oltu nähty lainkaan. Hänellä oli toki uusi työpaikka, joka vei varmasti energiaa, tai niin hän itse sanoi. Kyselin seuraavan viikonlopun tapaamista, johon hän sanoi että on väsynyt, eikä taida olla energiaa tavata. No ehkä voit tuoda pizzan, syödään se ja lähdet sitten takaisin, hän sanoi. Sanoin sitten, että kerro vain jos tuntuu ettet halua enää jatkaa suhdetta. Hän sanoi sitten tähän, että haluaa jatkaa, mutta ei vain ole energiaa nyt kanssakäymiseen.
Okei, en painosta, odotetaan parempaa aikaa, sanoin. Niin jatkettiin, hän soitteli välillä, mutta ei jaksanut jutella kauaa, vaan lopetti aina parin minuutin jälkeen, milloin mihinkin vedoten. Tuntui ettei hän ollut lainkaan kiinnostunut, päiväni tapahtumista. Omista päivän tapahtumista hän sanoi aina joka kerta, että ei mitään ihmeellistä. Kun aikaisemmin hän tapasi kertoa suu vaahdossa seikkaperäisesti asioistaan, ja huumoriakin riitti. Nyt hän oli koko ajan alakuloinen ja turhautuneen oloinen.
Jälleen kyselin, että koskas nähtäis. Vastaus oli, en tiedä, ei ole oikein energiaa, väsyttää, pitäis mennä kaverin kanssa grillaamaan en kerkee. Pari kuukautta meni, ettei nähty lainkaan. Ehdotin usean kerran eri ajankohtia, jossa voitaisiin nähdä. Asumme siis eri paikkakunnilla, välimatkaa 25km, eli ei mikään ylivoimainen este, autot kun on keksitty.
Pariinkin kertaan kysyim häneltä, että mitä hän haluaa. Hän vastasi että kyllä hän haluaa olla kanssani, mutta juuri nyt ei ole energiaa. Okei..
Taas meni pitkän aikaa, soitin, viestittelin hauskoista tapahtumista, piristääkseni, ei vastausta. Taikka hän soitti takaisin joskus neljän päivän päästä, ja huokaili vain turhautuneena. Välillä lähetin hyvänyön pusuviestejä, samoja mitä alussa lähettelimme, ei mitään vastausta.
Turhauduin itsekin, ja tuumin itsekseni ettei jutusta vain tule mitään. Eniten mietin, mitä hän itse halusi, mitä hän sai tältä. En viestinyt enkä soittanut, ajattelin että soittakoot itse jos on soittaakseen. Meni varmaan viikko, kun hän yhtäkkiä soitti, kaverini oli kylässä, en vastannut ja ajattelin että soitan huomenna takaisin, kun ei hänkään ikinä vastaa. Huomasin aamulla, että hän oli vielä puoliltaöin soittanut kolme kertaa. No päivän edetessä sitten soitin, niin hän vastasi ja oli vihainen miksi en ollut vastannut puheluun, ja syytti minua että kiusaan häntä ja että arvaa onko hänellä nyt paha mieli, kun hän on koko yön miettinyt mitä tämä nyt on, kun ei vastaa. Ja syytti minua että ei tämmöinen ole kivaa eikä reilua kun ei vastata puhelimeen.
Menin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeasti sanattomaksi. Lopulta sain sanottua, että ethän itsekään aina heti vastaa, että ei kai maailma nyt siihen kaadu. Hän asettui heti siilipuolustukseen, ja sanoi että HÄN on ollut väsynyt ja on kertonut sen jo aiemmin syyksi. Mutta minä teen tämän nyt muka sitten kiusatakseni, näin hän sanoi, ja nyyhkytti. Ja syyyti etten välitä hänestä.
Kysyn nyt lähinnä, miksi järkeni ei tajua tämän naisen käytöstä. En pääse hänen pään sisään, mitä siellä tapahtuu. Mikä saa ihmisen toimimaan tuolla tapaa? Masennus?
No, asiaan. Tämä uusi suhde tuntui alussa todella intensiiviseltä ja eteni aika nopeasti. Nainen puhui minusta jo puolivahingossa aviomiehenä, ja tunnusti rakkauttakin parin viikon jälkeen. Hän halusi nähdä jatkuvasti, ja seksiä halusi myös joka kerta. Hän sanoi myös ettei ole koskaan saanut näin hyvää seksiä, josta olin tietysti innoissani. Tehtiin ruokaa yhdessä, käytiin shoppailemassa, jne. Hän kertoi omia asioitaan ja ongelmia eksänsä kanssa todella intensiivisesti minulle. Hän vaikutti todella innokkaalta ja energiseltä ja maailman kivoimmalta ihmiseltä.
Meni varmaan kuukausi tällä tapaa, hän painosti minua mm kertomaan vanhemmilleni hänestä, ja veljilleni myös, sekä halusi tutustua lapsiini. Kerran hän lapseni näkikin, ja osti heille lahjat, sekä teki heihin muutenkin vaikutuksen.
Ehkä kuukausi meni tällä tapaa intensiivisesti. Sitten yhtäkkiä hän muuttui täysin, hän vaikutti todella innottomalta kaikkeen, ei vastannut enää viesteihin, kuten normaalisti ihmisillä on tapana. Enkä nyt mitään viesteillä pommittanut, vaan ihan vain yksittäisiä viestejä, tapahtumista yms. Soitin, ei vastausta, odotin, saattoi soittaa minulle kolmen päivän päästä takaisin, eikä jaksanut oikein jutella mistään. Kyselin kuulumisia, ja hän vastasi niihin hyvin lyhyesti ja innottomasti. Kysyin onko kaikki hyvin, joo, hän vastasi, ja sanoi vain olevansa väsynyt.
Oli mennyt jo kaksi viikkoa, ettei oltu nähty lainkaan. Hänellä oli toki uusi työpaikka, joka vei varmasti energiaa, tai niin hän itse sanoi. Kyselin seuraavan viikonlopun tapaamista, johon hän sanoi että on väsynyt, eikä taida olla energiaa tavata. No ehkä voit tuoda pizzan, syödään se ja lähdet sitten takaisin, hän sanoi. Sanoin sitten, että kerro vain jos tuntuu ettet halua enää jatkaa suhdetta. Hän sanoi sitten tähän, että haluaa jatkaa, mutta ei vain ole energiaa nyt kanssakäymiseen.
Okei, en painosta, odotetaan parempaa aikaa, sanoin. Niin jatkettiin, hän soitteli välillä, mutta ei jaksanut jutella kauaa, vaan lopetti aina parin minuutin jälkeen, milloin mihinkin vedoten. Tuntui ettei hän ollut lainkaan kiinnostunut, päiväni tapahtumista. Omista päivän tapahtumista hän sanoi aina joka kerta, että ei mitään ihmeellistä. Kun aikaisemmin hän tapasi kertoa suu vaahdossa seikkaperäisesti asioistaan, ja huumoriakin riitti. Nyt hän oli koko ajan alakuloinen ja turhautuneen oloinen.
Jälleen kyselin, että koskas nähtäis. Vastaus oli, en tiedä, ei ole oikein energiaa, väsyttää, pitäis mennä kaverin kanssa grillaamaan en kerkee. Pari kuukautta meni, ettei nähty lainkaan. Ehdotin usean kerran eri ajankohtia, jossa voitaisiin nähdä. Asumme siis eri paikkakunnilla, välimatkaa 25km, eli ei mikään ylivoimainen este, autot kun on keksitty.
Pariinkin kertaan kysyim häneltä, että mitä hän haluaa. Hän vastasi että kyllä hän haluaa olla kanssani, mutta juuri nyt ei ole energiaa. Okei..
Taas meni pitkän aikaa, soitin, viestittelin hauskoista tapahtumista, piristääkseni, ei vastausta. Taikka hän soitti takaisin joskus neljän päivän päästä, ja huokaili vain turhautuneena. Välillä lähetin hyvänyön pusuviestejä, samoja mitä alussa lähettelimme, ei mitään vastausta.
Turhauduin itsekin, ja tuumin itsekseni ettei jutusta vain tule mitään. Eniten mietin, mitä hän itse halusi, mitä hän sai tältä. En viestinyt enkä soittanut, ajattelin että soittakoot itse jos on soittaakseen. Meni varmaan viikko, kun hän yhtäkkiä soitti, kaverini oli kylässä, en vastannut ja ajattelin että soitan huomenna takaisin, kun ei hänkään ikinä vastaa. Huomasin aamulla, että hän oli vielä puoliltaöin soittanut kolme kertaa. No päivän edetessä sitten soitin, niin hän vastasi ja oli vihainen miksi en ollut vastannut puheluun, ja syytti minua että kiusaan häntä ja että arvaa onko hänellä nyt paha mieli, kun hän on koko yön miettinyt mitä tämä nyt on, kun ei vastaa. Ja syytti minua että ei tämmöinen ole kivaa eikä reilua kun ei vastata puhelimeen.
Menin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeasti sanattomaksi. Lopulta sain sanottua, että ethän itsekään aina heti vastaa, että ei kai maailma nyt siihen kaadu. Hän asettui heti siilipuolustukseen, ja sanoi että HÄN on ollut väsynyt ja on kertonut sen jo aiemmin syyksi. Mutta minä teen tämän nyt muka sitten kiusatakseni, näin hän sanoi, ja nyyhkytti. Ja syyyti etten välitä hänestä.
Kysyn nyt lähinnä, miksi järkeni ei tajua tämän naisen käytöstä. En pääse hänen pään sisään, mitä siellä tapahtuu. Mikä saa ihmisen toimimaan tuolla tapaa? Masennus?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Lisään vielä sen verran. Että tunnen että olen itse tehnyt kaikkeni suhteen ylläpitämiseksi, kun toinen muuttui yhtäkkiä täysin passiiviseksi. Tunsin ettei hän välitä minusta, mutta yritin silti. Nyt sitten hän käänsi kaiken toisinpäin, ja syyttää että minä en vastaa puheluihin, ja minä en välitä tarpeeksi. En tiedä, mutta aivoni menee solmuun, kun yritän järkeillä mitä oikein tapahtui.
Ja toinen kysymys, mitä hän saa tästä? Miksi hän edelleenkin haluaa jatkaa, mutta ei nähdä eikä jutella. Kuitenkaan hän ei halua laittaa pistettä tälle suhteelle, vaan sanoo että ollaanhan me yhdessä, joskus on vain kiireitä.
Kysyn vain, mitä tämä tällainen on? Voin toki kokeilumielessä jatkaa tätä, en ole enää tunteillani sidoksissa, en häviä mitään. Mutta ihmettelen, miksi hän haluaa jatkaa, mitä hän saa tästä?
Jos toinen on tärkeä, niin aikaa löytyy kyllä soittaa takaisin aikaisemmin kuin 4 päivän päästä. Tuore suhde ja jo nyt tuollaista. Antaisin naisen olla, minulla ei riittäisi kiinnostusta tuollaiseen soutamiseen.
Naisena tulisi mieleen että ei ole vapaa tai ei ota tosissaan suhdetta.
Kuulostaa tosiaan jonkinlaisilta mielenterveysongelmilta. Diagnoosiin en lähde ottamaan kantaa.
Ehkä hänellä on elämässään henkilökohtaisia ongelmia, eikä jaksa siitä syystä panostaa suhteeseen. Tuo väsymys myös voisi viitata siihen. Tosin en ymmärrä tuota vastaamattomuutta, jos on kiinnostunut. Jos itse jättäisin vastaamatta, tarkoittaisi se sitä, että joko en ole oikeasti kiinnostunut tai että olen loukkaantunut jostakin.
Outo. Ehkä jotenkin maanis depressiivinen. Maanisuusvaiheessa innokas, energinen, yli-seksuaalinen, kaikki onnistuu ja sit pukkaa masennusta.
Kiitos vastauksista. Lisään vielä sen verran, että suhteesta irtautuminen ei ole minulle ongelma, voin koska tahansa laittaa tälle pisteen, halusi toinen tai ei. Lähinnä kysyn psykologisessa mielessä, mikä saa ihmisen toimimaan tällä tapaa? Ja se vielä ihmetyttää jos olen itse passiivinen (tarkoituksella) niin hän sitten kuitenkin ottaa yhteyttä, jatkaakseen tätä peliä. Että jos hän ei olisi kiinnostunut, niin miksi hän ottaisi viikon hiljaisuuden jälkeen yhteyttä, kysyen onko kaikki ok. Ei vaan mun aivot ymmärrä. Olen varmaan itsekin tyhmä kun jatkan tätä, ja aina vastaan että kaikki okei , ei tässä mitään, jne.. Jos ei halua olla kanssani, niin miksi tämä nainen ottaa aina yhteyttä, jos olen liian kauan hiljaa?
”Lähinnä kysyn psykologisessa mielessä, mikä saa ihmisen toimimaan tällä tapaa? ”
Mistä tuon voin tietää? Paremman vastauksen saat häneltä kysymymällä.
Jos häneltä kysyy, niin hän kääntää kaiken minun syyksi, uhriutuu jne. Hän saattaa sanoa että on joka päivä yrittänyt soittaa ja viestitellä, ja minä olen se joka ei vastaa. Jos asiaa katsoo taas puhelimestani, niin se on juurikin niin, että hän ei vastaa eikä pidä yhteyttä.
Niin, häneltä ei saa järkevää vastausta mihinkään. Kaikki mitä hän sanoo, on todella ihmeellistä, sellaista että välillä mietin olenko minä itse jotenkin päästäni vialla, kun en tajua. Siksi kysyn täällä, ehkä pitäisi kysyä jollain psykologia palstalla samaa.
Lopettaisin suhteen heti, mieti mitä elämä hänen kanssaan tulisi olemaan.
Samaa mieltä.
Uutta matoa koukkuun 😉
Olet ollut paljon kärsivällisempi kuin moni muu olisi. Eihän tuota ole mitään syytä jatkaa.
Naisten pään sisään on yhtä haastavaa päästä kuin juosta satanen alle 11 sekunnin. Mitä opin nuorena aiemmista seurustelusuhteista, naisilla mieli poukkoilee koko ajan. Puolisoni sentään on jonkin verran "vakaampi" vaikka mieli onkin oikukas.
🥺🥰🥰🥺🥰🥰🔁💯🤩🔁💑👀💑👀💑👀💑👀💑👀💕💕👀😘👀🆙🔟🆗🔁💕💕🔁🤩✨✨🦢
Jees, ei minulla olekaan tästä suhteesta mitään tulevaisuuden kuvitelmia. Olen jo tavallaan henkisesti lähtenyt suhteesta, en ikävöi enkä mitään, kunhan mielenkiinnolla vain katselen miten tämä ihminen käyttäytyy.
Kysyn asiaa lähinnä psykologisella tasolla. Eli mikä saa ihmisen kääntämään asiat päälaelleen, ja syyttää toista asioista joita on itse tehnyt.
Ja toinen kysymys, miksi nainen haluaa jatkaa, mutta ei tavata eikä jutella. Eikö se ole sama asia kuin suhdetta ei olisi ollenkaan. Toki jos en viikkoon ota yhteyttä, niin sitten hän ihmettelee että mikä on vialla. Ja kuitenkaan ei itse vastaa viesteihin.
Mitä nainen saa minusta. Miksi haluaa jatkaa suhdetta jota ei edes ole. Hän ei saa minulta mitään. Miksi hän toimii silti näin.
Sillä on toinen mies kieroksessa sun kaa yhtaikaa, sää olet nyt se varamies, jos tuo toinen ei onnistu, olet jonossa toisena. Hän on ilmeisesti myös maanis depressiivinen 😁
Ei se aina noin mene, että olis joku toinen mies kierroksessa yhtäaikaa. Bipolaarihäiriö tekee kaikesta vuoristorataa, asiat kääntyy päälaelleen, ja asiat voi mennä oudoksi ilman kolmansia osapuoliakin. Kokemusta on...
Miksei voi olla, mulla on kokemusta yhdestä naisesta joka pyöritti kahta miestä yhtäaikaa.
Samoin tekevät miehet , joillakin jopa kaksi perhettä yhtäaikaa.
Tai voi olla kakssuuntainen mielialahäiriö.
Mä olen muutamankin kerran pohtinut, että miksi niin monella miehellä tuntuu olevan ongelmia tajuta, että naisella on mielenterveysongelmia. Kyllä naisillakin todella on mielenterveysongelmia. Äärimmäiset mielentilan vaihtelut, neuroottinen käytös, ynnä muu totaalinen sekopäisyys, ei noin pääosiltaan todellakaan mene ihan vaan naiseuden ja "hormoniheilahteluiden" piikkiin.
Njaa, suhteet tuppaa menemään alamäkeen heti kun joku osapuolista alkaa ylianalysoimaan suhdetta, ei vaan osata nauttia nykyhetkestä…surullista.
Kaksisuuntainen?
Vois olla....? Siinähän seilataan laidasta toiseen.
Kavereille on aikaa mutta ei sulle 🤣 Jokin mielialahäiriö. Masennus? Jotain tapahtui?
Hän on sairas kyllä, en muuta voisi keksiä.
Eniten mua ihmetyttää, että tämä nainen ei halua jutella pitkään, eikä tavata, eikä jaksa vastata viesteihin. Sitten kun olen useamman päivän, taikka käytännössä yli 5 päivää ottamatta mitään yhteyttä, niin sitten hän soittaa ja ihmettelee mikä on vialla kun en ole soittanut, että enkö enää välitä hänestä, ja että ei ole kivaa kun et soita. Sitten kun soitan, niin ei vastata, tai puhutaan vain lyhyesti, ja vedotaan väsymykseen ettei jaksa jutella enempää saati tavata.
Että jos olisikin toinen mies kierroksessa, niin mitä hän tämmöisestä saisi? Enkä edes usko että toista miestä onkaan, enemmänkin mietin masennusta tms. Shoppaillessamme muistan kuinka hän olisi ostanut miltei koko kaupan, silmät kiiluen tuhlasi rahojaan satoja euroja kaikenlaiseen ja osteli minullekin seitsemän erilaista pöytäliinaa, vaikka kielsin, että viittaisiko myös maanisdepressioon tms.
Pettymyksen ilmaisuja tuli myös milloin mistäkin, en edes tiedä mistä, hän vain yhtäkkiä suuttui jostain ja sanoi välillä että "sä et välitä musta". Sitten olin hämilläni hetken aikaa, kunnes hän sanoi että mennäänkö sänkyyn seksiä. Ja sitten olin vielä enemmän hämilläni. Tämmöistä tapahtui siis tuossa hieman ennen, kun hän muuttui täysin innottomaksi.
miksi kiusaat tuota naista ja itseäsi? Vain, ole hyvä, laske hänet menemään. Hänen ajatuksenjuoksunsa on liian ailahtelevainen kenenkään täysijärkises ottaa häntä vakavasti.
Vain lopeta koko touhuilu ilman psykologiasia jäkätyksiä. Ilmoita naiselle ettei teistä tule olemaan mitään enempä. piste. Turhaan kuuntelisit hänen syytoksiään. Ne ovat vailla perustaa.
Täyttä manipulointia joka ilmeisesti on tehonnut hänen aiempiin miesystäviin.
Olen törmännyt naiseen, jonka iso ongelma on, että välttää ristiriitoja viimeiseen asti ja hänen iso ongelma on sanoa miten asiat oikeasti on, hänelle paljon helpompaa on hiljaisuus ja ignooraaminen. Ei kuullosta minulle mitenkään erikoiselta. Hän ei saa vaan sanottua ja toivoo, että vaan luovutat pikkuhiljaa ja hän ei joudu kohtaamaan konfliktia.
Narsisti.
Hän on kiireellä koukuttanut sinut häneen, narsisteilla on kova kiire mennä suhteessa pidemmälle kuin yleensä ihmisillä. Mukaan vedetään sinun lähisukusi, mutta ei niinkään hänen. Hän on ihan uskomattoman ihana, antaa ylenmäärin huomiota ja pitää seksintarpeistasikin hyvin huolta.
Ei narsisteilla ole kiinnostusta vetää teatteriesitystään pidemmälle kuin on tarpeellista, se on liian väsyttävää. Narsistien ainoa tarve on saada valtaa toiseen nähden, ja sitä valtapeliä hän on sinulle tehnyt alusta asti. Ensin koukuttamalla ja sitten kyykyttämällä.
Kun et itse enää saanut naiselta alkusuhteen kaltaista huomiota aloit kiivaammin sitä häneltä ruinaamaan. Hän vedätti ja vedätti, jolloin sinä vain kovemmin yritit. Hänellä oli valta sinuun. Kun itse otit vallankahvasta kiinni jättämällä hänet huomiotta, niin häneltä tuli vastaiskuna sinuun kohdistuva kyykytys. Hän näytti, että ehei, sinä et täällä määrää, valta kuuluu hänelle.
Kuule, narsistien kanssa on ihan turha lähteä mihinkään suhteeseen. Omaa päätä ei kannata täyttää tuollaisella skeidalla, mieluummin nauttii vain kaikesta kivasta mitä elämässä kuitenkin on paljon 😊
Tuosta narsistinaisesta tuli mieleeni, että toimiiko narsistinainen samalla tapaa, oli kyseessä ns beta-mies tai sitten alfauros? Betamiehen kanssahan homma venyy ja venyy, betamiestä viedään, kunnes narskunainen on saanut tarpeeksi pönkitystä ja jättää betamiehen. Mutta miten toimii alfauroksen kanssa? Sehän on selvää että alfauros haistaa äkkiä homman, eikä anna vedättää itseään. Kohteleeko narsistinainen tästä huolimatta alfaurosta samalla kaavalla, ja huomaa sitten että liian kova pala, ja keksii sitten jonkin tekosyyn jättää alfauros. Vai luopuuko narsistinainen narsismistaan, jos alfauros sattuu kohdalle. Vai onko niin ettei narsistinaiset ja alfaurokset vain kohtaa toisiaan. Ts löytääkö narsistinainen aina sen betamiehen, jota aikoo hyväksikäyttää tai ainakin alistaa?