Pelko ohjaa ja johtaa meidän elämää.

Mä pelkään korkeita paikkoja.

Pelko on p...stä.

Jaa, en mä ainakaan koe hirveämmin pelkääväni. Mulle pelko on sellanen hetken tunne, ei mitenkään pysyvä olotila.

En pelkää jääväni yksin. Se ei ole musta mitenkään pelottavaa. Elämänkumppani joko löytyy tai ei löydy ja mitä sitä murehtimaan? Mulla on hyvä olla just tässä hetkessä, enkä koe itseäni yksinäiseksi.

En mä myöskään pelkää treffejä. Se on tosi vieras ajatus. Mitä ihmeen pelättävää treffeissä on? Mä voin ymmärtää, että pelottaisi pyytää jotakuta treffeille. Ajatus tulla torjutuksi ilman, että on edes mahdollisuutta tutustua on ikävä. Vaan jos treffeille ollaan jo menossa niin ei siinä enää ole mitään pelottavaa.

En ole myöskään koskaan pelännyt menettäväni kumppania. Parisuhteita on päättynyt ja läheisiäni on myös kuollut. En mä silti sitä erityisemmin pelkää.

En mä erityisemmin pelkää muksunkaan puolesta. Ne on sellasia hetken säikähdyksiä, ei mitään jatkuvaa pelkoa. En mä osaa murehtia ja pelätä vaikka jotain kymnenen vuoden päähän. Elämä menee miten menee ja pitää vaan tehdä parhaansa.

Kuolemanpelosta en osaa sanoa mitään. Ainakin tähän asti kuolema on ollut mulle enemmän surullinen kuin pelottava asia. Elämässäni on ollut useampia läheltä piti tilanteita, mutta sen tajuaa vasta jälkikäteen. Siinä hetkessä sitä vaan toimii vaistolla. Ehkä sitten, jos sen lähestyvän kuoleman tietää. Toisaalta oman luonteeni tuntien mä luultavasti pyrkisin vaan elämään mahdollisimman "paljon" tuntemaan ja kokemaan, ennen kun aika loppuu. Omakin kuolema tuntuu musta tällä hetkellä enemmän surulliselta kuin pelottavalta. Kaikki se mitä jää näkemättä, kokematta ja oppimatta. Ehkä se on se elämänjano enemmän kuin kuolemanpelko, siis itselleni. Vahvasti epäilen, että tulen ikinä mihinkään uskonnolliseen "hurahtamaan". Mä olen aikanani teininä etsinyt, tutkinut, lukenut ja kysellyt, mutta en löytänyt. En löytänyt mistään uskonnosta mitään, mikä olisi tuntunut miltään. Useammankin läheisen kuoleman edessä mä olen miettinyt miten lohdullista olis kyetä uskomaan johonkin niistä jutuista. Vaan jos ei usko niin ei usko. Mun aivojani ei kai vaan ole viritetty sellaisille taajuuksille ja näillä mennään.

Pelkään että tätä ei lue tarpeeks moni.

Villesika ei todellakaan ohjaa minun elämää millään tavalla tai sitten minä ohjaan koko navetta karsinaa hyppää niin syvälle maan uumeniin että edes maatalous expertti ei käytä sitä lannoitetta yhteenkään elävään kasviin tai muuhunkaan

Me ollaan terveitä, mutta palstalla on monia ketkä pelkäävät kutsua ihastustaan treffeille.
Miks he pelkäävät?

Luomilla on ihan sama kielikin, välillä näkyypi jopa mieli

Tuolla joku kyseli jo Jumalaa avuksi treffeille pääsyyn.
Hyvät hyssykät, kuinka paljon te pelkäätte ja mitä? Mörköäkö?

Puolison valinta on aina hankalaa, pelkäät että valitset väärin.