Pakko kirjoittaa ja avata ajatuksia. En vastaa kysymyksiin. Kommentit eivät kiinnosta.
En kykene toivottamaan onnea heille, miehelle jota rakastan ja toiselle naiselle.
En tiedä kykenenkö enää kumpaakaan näkemään, myös toinen nainen tuttu. Itku tulisi. Ehkä ajallaan.
Luulin löytäneeni sielun kumppanin, en ennen ollut tuntenut sellaisia tunteita ja pientä mustasukkaisuutta koskaan aiemmin ketään kohtaan. Olin hetken maailman onnellisin nainen hänen kanssaan. Tuntui siltä ettei mitään puuttunut, olin ehjä. Pitkät suudelmat varsinkin aivan ihania ❤😘
Kun lokakuussa 2020 hän sanoi ettei kykene olemaan kanssani, tuntui kuin olisin pudonnut korkealta. Sisimpäni on tyhjä💔
Ei saisi valittaa, voisi asiat olla huonomminkin. Siitä huolimatta itken melkein joka ilta vaikka jo 8kk kulunut. Pääsenkö hänestä ikinä yli.
Epäilin aiemmin että heillä 2lla on jotain, sen mitä molempia tulkitsin töissä. Halusin uskoa miestä, että hän puhui totta kun jotain mainitsin/kysyin siihen suuntaan. Vastauksensa ei ollut kovin vakuuttava muistan. Valehteliko hän, vai oliko niin että n. 2 vuotta sitten heillä ei muka ollut mitään. Tai ehkä nainen R olikin miehelle kolahdus, jota ei silloin voinut myöntää.
Rakastiko hän oikeasti minua kun tapailimme tai rakastaako yhä, epäilen. Ei hän sitä sanonut muuta kuin silloin kun kysyin. Jos ikäero ja se että lapseni ovat vielä liian pieniä olivatkin tekosyitä. Ehkä minä en ollut kolahdus hänelle, hän oli vain minulle iso kolahdus. Tunne iski minuun silloin kuin salama. Aina ei vain saa kaikkea mitä haluaa ja kuten hänellekin sanoin, toista tai toisen ajatuksia ei voi omistaa.
Haloo Helsingin biisi Piilota mun kyyneleet kuvastaa juurikin tämän hetkistä omaa elämää.
Aito vilpitön rakkaus minulle elämän tärkeimpiä asioita.
Rakastan häntä ikuisesti
En kykene toivottamaan onnea heille, miehelle jota rakastan ja toiselle naiselle.
En tiedä kykenenkö enää kumpaakaan näkemään, myös toinen nainen tuttu. Itku tulisi. Ehkä ajallaan.
Luulin löytäneeni sielun kumppanin, en ennen ollut tuntenut sellaisia tunteita ja pientä mustasukkaisuutta koskaan aiemmin ketään kohtaan. Olin hetken maailman onnellisin nainen hänen kanssaan. Tuntui siltä ettei mitään puuttunut, olin ehjä. Pitkät suudelmat varsinkin aivan ihania ❤😘
Kun lokakuussa 2020 hän sanoi ettei kykene olemaan kanssani, tuntui kuin olisin pudonnut korkealta. Sisimpäni on tyhjä💔
Ei saisi valittaa, voisi asiat olla huonomminkin. Siitä huolimatta itken melkein joka ilta vaikka jo 8kk kulunut. Pääsenkö hänestä ikinä yli.
Epäilin aiemmin että heillä 2lla on jotain, sen mitä molempia tulkitsin töissä. Halusin uskoa miestä, että hän puhui totta kun jotain mainitsin/kysyin siihen suuntaan. Vastauksensa ei ollut kovin vakuuttava muistan. Valehteliko hän, vai oliko niin että n. 2 vuotta sitten heillä ei muka ollut mitään. Tai ehkä nainen R olikin miehelle kolahdus, jota ei silloin voinut myöntää.
Rakastiko hän oikeasti minua kun tapailimme tai rakastaako yhä, epäilen. Ei hän sitä sanonut muuta kuin silloin kun kysyin. Jos ikäero ja se että lapseni ovat vielä liian pieniä olivatkin tekosyitä. Ehkä minä en ollut kolahdus hänelle, hän oli vain minulle iso kolahdus. Tunne iski minuun silloin kuin salama. Aina ei vain saa kaikkea mitä haluaa ja kuten hänellekin sanoin, toista tai toisen ajatuksia ei voi omistaa.
Haloo Helsingin biisi Piilota mun kyyneleet kuvastaa juurikin tämän hetkistä omaa elämää.
Aito vilpitön rakkaus minulle elämän tärkeimpiä asioita.
Rakastan häntä ikuisesti
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.