Vaimoni petti minua muutama vuosi sitten. Halusi vaihtaa minut toiseen, mutta sitten tämä juttu meni karille sen toisen osapuolen vuoksi. Olin sitten se kakkosvaihtoehto, joka jäi kouraan. Jatkettiin ja luulin, että tästä voi toipua. Mutta sitten, kun huomasin, että hän ei jätä yhteydenpitoa tähän mieheen, eikä muutenkaan yritä ja halua enää tosissaan, olen jotenkin menettänyt toivoni. Ajauduin reilu vuosi sitten tilanteeseen, jossa petän itse vaimoani, mutta samalla olen edelleen hänelle katkera ja vihainen mitä hän teki minulle ja mitä tekee, kun ei voi tätä kumppaniaan täysin jättää. Hirveän ristiriitaisia tunteita aiheuttaa olla nyt itse sellainen, jota inhosi ja halveksi, ihminen, jonka kanssa olen pettäjävaimoani pettänyt, on myös naimisissa, eikä sekään suhde tunnu johtavan mihinkäään, kun ei kumpikaan uskalla tehdä ratkaisuja. En tiedä mitä tässä tapahtuu, kun ei erotakkaan haluaisi, sen kaiken säädön vuoksi, mitä siitä aiheutuu. Jotenkin ihan rikki elämästä ja haluaisin vielä joskus kokea olevani onnellinen ja rakastettu. Tuntuu, ettei tässä käteen jää muuta kuin masennus, ahdistus ja itsetunnon rippeet.
Petetystä pettäjäksi
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen joutunut kokemaan itsekin muijani uskottomuuden. Voi vaan sano, LIFE IS HARD.
Eli olet sitä mieltä, että masennus, ahdistus, itsetunnon romahdus ja itsensä sekä puolison halveksiminen on vähemmän "säätöä", kuin ero?
Luulisi kyllä että ihan jo oman mielenterveytesi hyvinvoinnin vuoksi ero olisi fiksumpi "säätää" kuin kärsiä noin voimakkaista negatiivisista oireista.
Kerran se ero vaan kirpasee! Ei se onnellisuus ja rakkaus tuossa suhteessa enää tule kukkimaan, anna itsellesi mahdollisuus voida hyvin ja jätä noin raskas painolasti menneeseen!
Oletkos joku parisuhde terapeutti vai, et tiedä tuosta suhteesta yhtään mitään joten turha neuvoa.
Kyllä tätä ihan tosissaan olenkin miettinyt ja harmitellut, että kaiken tuon muutaman vuoden takaisen jälkeen olisi ollut aika paljon helpompaa tehdä tuo ratkaisu. Mutta tuo säädön määrä ratkaisee ja on itselle tärkeitä asioita, jotka menettäisin varmasti erossa. Ja kun eron jälkeen voisi olla yksin kerrostaloyksiössään vielä entistä paskemmissa fiiliksissaä ja lapsista erossa. Ulkopuolisesta uskon, että tuo näyttäisi yksinkertaiselta ratkaisulta, mutta itselle se ei ole sitä.
Ei se eroaminen ole mikään pikku juttu ja se siitä. Kihlatullani (naisella) oli nuorena muutama lyhyt "suhde" 2-3 kk ja vitutti kyllä mutta en eroa ajatellut siinä vaiheessa, olis mennyt kaikki päin peetä kun vielä vuoden ikäinen lapsikin, talo lainaa jne Asiat käytiin läpi naamatusten ja naisenkin mielipide oli että hän ei halua erota.
Tämä on keskustelupalsta. Jos ei halua muiden mielipiteitä, voi mietteensä kirjoittaa vaikka omaan päiväkirjaan. Yleiselle keskustelupalstalle kun kirjoittelee, saa suurella todennäköisyydellä kommentteja, joissa muut esittävät mielipiteitään.
No jos isompi asunto ja lasten kanssa onnettomassa perheessä yhdessä asuminen on tärkeintä, niin sitten se on.
Oman elämäsi sinä tuossa ensikädessä pilaat, siinä sivussa toki puolison ja lastenkin.
Mutta jokainen tekee omat valintansa! Turha sitten rutista kun ihan itse valitsee olla onneton ja masentunut ja halveksua itseään ja puolisoaan :)
Menkää parisuhdeterapiaan, jos kumpikin haluaa jatkaa. Semmoinen avioliittoleirikin hyvä. Tiedä joitain jotka olivat eron partaalla ja homma saatiin pelastettua. Yhteiset muistot ja hyvänen aika: LAPSET, tulevat lasten lapset!!! Jos kyse oli vain seksistä ja huomion hausta niin ei ole syy erota...antakaa anteeksi syrjähypyt.
Jos taas on alistamista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, eikä mitään tunteita eikä siedetä toinen toisiaan niin erotkaa...
Kyse ei ollut seksistä. Se olisi paljon helpompi sietää ja päästä yli. Parisuhdeterapiaa on kokeiltu, koin sen hyödylliseksi, kun pääsee puhumaan asioista, ilman, että se tarkoittaa automaattisesti riitaa. Mutta toinen osapuoli koki sen turhaksi. Ja noiden keskustelujen vaikutus oli lähes olematon.
Samoilla linjoilla minäkin, annoin vaimon muutaman syrjähypyn olla kun sivuraide houkutteli. Suurin osa mokailee varsinkin kun alkoholi tulee kuvioihin kuten vaimollakin.
Vaimo siis kokee keskustelun turhaksi eikä mikään muutu vaikka miten on juteltu.
Ja tuohon tilanteeseen haluat jäädä iäksi notkumaan?
En haluaisi jäädä, mutta vaakakupissa on painavia asioita. Esim lapsen vuoksi on valmis kärsimään. On myös vaikea hahmottaa millainen suhde omiin lapsiin olisi eron jälkeen, voi olla, että ihan hyväkin. Mutta totta on, että eihän tässä paljon järkeä ole ja pitäisi ajatella omaakin hyvinvointia. Mutta tuon jälkeen kun päätin jäädä ja katsoa tämän kortin loppuun asti, on ollut jonkinlainen toivo koko ajan mielessä, että ehkä asiat muuttuu hyviksi, kun niille antaa aikaa. Mutta niin ei ole käynyt toistaiseksi.
Lapsilla on muuten melkoisen tehokkaat reseptorit ja havaitsevat kyllä, jos vanhempien välillä on kitkaa. Lapsilla on tapana etsiä vikaa itsestään, jos kotona on kireä tunnelma. Pahimmassa tapauksessa lapsenne siis kuvittelee, että teidän ongelmanne ovat hänen syytään.
Vaikka sinusta tuntuisi kuinka "jalolta" jäädä kitkuttamaan onnettomaan suhteeseen lapsen takia, kannattaa oikeasti punnita millaisen parisuhdemallin haluat lapsellesi antaa.
Toivoisitko että lapsesi aikuisena, kaukana tulevaisuudessa roikkuu onnettomassa parisuhteessa kituuttamassa ja kärsimässä, kun oppi lapsuudenkodista että niin kuuluu tehdä?
Vaikka tämän palstan vakiovastaus erilaisiin yhteiselämän vaikeuksiin on, että eroa, niin minä sanon sen taas.
Syy miksi sanon niin, on, ettei vaimosi näytä kunnioittavan sinua pätkääkään.
1 hän petti sinua järjestelmällisesti.
2. Olit selkeä kakkosvaihtoehto
3. Vaimosi ei katunut, vaan jatkoi pettämistä ainakin henkisesti.
Jotta voisit kunnioittaa itseäsi edes joskus, niin sinun pitäisi asettaa rajasi ja pitää niistä kiinni. Joko lähdet tai sitten vaimollesi nollatoleranssi pettämisten, viestittelyjen yms suhteen ja jos vaimosi rikkoo sitä, niin suhde on poikki samoin tein.
Epäilen, että vaimosi on sellainen henkilö, joka ei rehellisyyteen pysty
Tällä aikaa voit jo ruveta valmistelemaan eroa, miettimällä missä asut ja millä elät ja miten teet eron skidille mahdollisimman helpoksi. Kannattaa vaikka olla yhteydessä lastenvalvojaan jo etukäteen ja kysyä neuvoja.
Voisitko mitenkään saada pettäjävoimosi ulos perheestänne. Sinä olisi lähivanhempi; pitäisit kodin ja lapset.
Vaimosi saisi vapauden elää omalla (tuhoavallaan)tavalla. Tuohon loppuisi kaikkien paha olo.
Lapset saisivat pitää kotinsa, sinä lapset ja kotinne.
Sinä kuitenkin todennäkoisesti olisit se luotettava ja tasapainoisempi vanhempi lapsillenne.
Kaunis ajatus, mutta tässä maassa puolison pettämäksi tuleminen ei vielä pelkällään ihan riitä pääasiallisen huoltajuuden perusteeksi.
Ehkäpä parasta aloittajan tapauksessa olisi yhteishuoltajuus, jotta lapset saavat viettää kummankin vanhempansa kanssa yhtä paljon aikaa. Viattomiahan he vanhempiensa tekoihin ovat. Ja vanhemmat saisivat kummatkin hakea läheisyyttä keneltä lystäävät, ilman että loukkaavat toisiaan ja opettavat lapsilleen myrkyllistä perhemallia.
Mene ap terapiaan, vaikka yksin. Siellä pystyt käymään asioita ja tuntemuksiasi läpi. Auttaa sinua ratkaisuissasi. Se mitä oot tehnyt, jättänyt tekemättä ja mitä on tapahtunut, kantsii selvittää. Jälkiviisaus ei auta mitään, mutta jos äkkipikaisena luonteena on taipumus kostamiseen niin ei se auta kyllä tulevaisuudessakaan kenenkään kanssa.