Olemme seurustelleet 6 vuotta, mutta emme asu yhdessä. Mies asuu tällä hetkellä 500km päässä ja olemme viimeisen vuoden aikana nähneet vain pari kertaa. En tunne edes ikävää, eikä hänkään ole kertaakaan sanonut kaipaavansa minua. Soitamme päivittäin videopuheluita ja laitamme paljon viestejä. Mielestäni olen oikein tyytyväinen elämääni näin, enkä koe tarvetta tavata häntä. Pelkkä tapaamisen ajatteleminen ahdistaa ja stressaa minua. Olenkin parin vuoden ajan miettinyt eroa, mutta ei ole vielä rohkeus riittänyt sanoa sitä ääneen. Ja toisaalta taas mietin, että olisiko puhelimessa jättäminen ok tässä tapauksessa? Onko enemmän loukkaavaa odottaa, että mies matkustaa tänne pitkän matkan päästä vain tullakseen jätetyksi?
Suhteessamme on ollut paljon ongelmia. Hän on loukannut minua ja olen menettänyt luottamukseni häneen. Ei siis ole pettänyt, mutta luottamus mennyt muilla tavoin. Lisäksi pelkään hänen reaktiotaan, jos otan eron puheeksi ja pelkään, että kasvotusten hän saisi minut ylipuhuttua jäämään. Olen ollut hänen takiaan pitkään masentunut ja ahdistunut. Itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessä päivittäin. Kunnollista tukiverkkoa minulla ei ole ja pelkäänkin miten tulisin henkisesti selviämään, kun itsetunto on lyöty palasiksi. Näiden vuosien aikana mies on tehnyt kaikkensa, jotta tuntisin itseni mahdollisimman mitättömäksi.
Miksi sitten olen jatkanut suhdetta näinkin pitkään, vaikka emme ole edes asuneet yhdessä? Mies on saanut minut uskomaan, että hän on ainoa, joka minut huolii ja minun tulisi olla kiitollinen siitä. Hänen mielestään kaikki muut ihmiset ovat epäluotettavia ja minun tulisi pysyä kaukana heistä, mikäli haluaisin jatkaa hänen kanssaan. Niinpä takerruin suhteeseen yhä tiukemmin, koska pelkäsin menettäväni sen "ainoan ihmisen johon voi luottaa". Sain myös burn outin ja sairastuin vakavaan krooniseen sairauteen. Tuolloin minulla ei ollut edes voimia ajatella eroa, kun yritin vain toipua. Nyt elämä onkin sillä mallilla, että vihdoin alkaa ajatukset kirkastua monen asian suhteen. Erossa lähinnä pelkään sitä, ettei mies hyväksykään asiaa, eikä jätä minua rauhaan, vaan ilmestyy joku kaunis päivä oveni taakse ylipuhumaan minua. Ymmärrän, että asiat pitäisi selvittää kasvotusten, mutta olen juuri pääsemässä jaloilleni, eikä hänen tapaaminen auttaisi tilannetta yhtään.
Haluan olla itsekäs ja jättää puhelimessa ja katkaista välit täysin. Onko minulla oikeus siihen? Asia tulee hänelle takuulla täysin yllätyksenä. Ja vaikka viestin alusta voi saada toisenlaisen käsityksen, niin mies on todella sitoutunut suhteeseen ja suunnittelee koko ajan yhteistä tulevaisuutta ja odottaa, että pääsee asumaan kanssani ydessä. Harmi vaan, ettei se ole tulevaisuus, jonka minä haluan.
Suhteessamme on ollut paljon ongelmia. Hän on loukannut minua ja olen menettänyt luottamukseni häneen. Ei siis ole pettänyt, mutta luottamus mennyt muilla tavoin. Lisäksi pelkään hänen reaktiotaan, jos otan eron puheeksi ja pelkään, että kasvotusten hän saisi minut ylipuhuttua jäämään. Olen ollut hänen takiaan pitkään masentunut ja ahdistunut. Itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessä päivittäin. Kunnollista tukiverkkoa minulla ei ole ja pelkäänkin miten tulisin henkisesti selviämään, kun itsetunto on lyöty palasiksi. Näiden vuosien aikana mies on tehnyt kaikkensa, jotta tuntisin itseni mahdollisimman mitättömäksi.
Miksi sitten olen jatkanut suhdetta näinkin pitkään, vaikka emme ole edes asuneet yhdessä? Mies on saanut minut uskomaan, että hän on ainoa, joka minut huolii ja minun tulisi olla kiitollinen siitä. Hänen mielestään kaikki muut ihmiset ovat epäluotettavia ja minun tulisi pysyä kaukana heistä, mikäli haluaisin jatkaa hänen kanssaan. Niinpä takerruin suhteeseen yhä tiukemmin, koska pelkäsin menettäväni sen "ainoan ihmisen johon voi luottaa". Sain myös burn outin ja sairastuin vakavaan krooniseen sairauteen. Tuolloin minulla ei ollut edes voimia ajatella eroa, kun yritin vain toipua. Nyt elämä onkin sillä mallilla, että vihdoin alkaa ajatukset kirkastua monen asian suhteen. Erossa lähinnä pelkään sitä, ettei mies hyväksykään asiaa, eikä jätä minua rauhaan, vaan ilmestyy joku kaunis päivä oveni taakse ylipuhumaan minua. Ymmärrän, että asiat pitäisi selvittää kasvotusten, mutta olen juuri pääsemässä jaloilleni, eikä hänen tapaaminen auttaisi tilannetta yhtään.
Haluan olla itsekäs ja jättää puhelimessa ja katkaista välit täysin. Onko minulla oikeus siihen? Asia tulee hänelle takuulla täysin yllätyksenä. Ja vaikka viestin alusta voi saada toisenlaisen käsityksen, niin mies on todella sitoutunut suhteeseen ja suunnittelee koko ajan yhteistä tulevaisuutta ja odottaa, että pääsee asumaan kanssani ydessä. Harmi vaan, ettei se ole tulevaisuus, jonka minä haluan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varmaan parasta tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä tai mihin nyt ylipäänsä edes kykenee. Joskus voi olla liikaa vaadittu käyttäytyä viimeisen päälle hyvin ja niin ku kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kuuluisi. Ja eihän tuo mieskään nyt miltään varsinaiselta mallikappaleelta kuulosta ja osaltaan varmaan heikentänytkin sun hyvinvointia, joten tietyssä mielessä voit nyt sitten maksaa potut pottuina jättämällä ihan puhelimitse. Ja jos tosiaan vuoden aikana tapaamisia vain kaksi, niin voi olla ettei tuo mieskään nyt aivan lemmenkipeä ole.