Tilanne on seuraava, olemme tapailleet helmikuun aluasta asti tytön kanssa, joka on aivan ihana!
kaikki sujui hyvin ja kemiat pelaa, voimme puhua melkein mistä vaan ja näin on ollut alusta asti.
Viime viikkoja on kuitenkin painostaneet ikävät "riidat" jotka ovat olleet lähinnä väärinkäsityksiä. Juteltuamme asiasta tytön kanssa selvisi että hänelle on tullut ahdistus koska ei ole saanut omaa aikaa ja rauhaa tarpeeks.
Hänen kaverinsa olivat sanoneet että parempi ettet tapaile jos on niin paljon tässä vaiheessa kränää. Tyttö kuitenkin on kertonyt pitävänsä minusta todella paljon.
Olen päättänyt olla roikkumatta ja antaa hänelle omaa aikaa ja tilaa, mutta onko ylipäätänsä mahdollista että ahdistu häviäisi ja tilanne palaisi "normaaliksi"?
Välillä hän on ollut tosi hankala minua kohtaa kun asoista olemme koittaneet puhua. Sanoi että ei halua tehdä päätöstä ettei enää nähtäisi.
Rakastan häntä ja välitän todella paljon ja teenkin melkein mitä vain saadakseni tilanteen kuntoon. Oloni on tosi surkea, ruoka ei maistu, uni ei tule enkä pysty ajattelemaan mitään muuta!
Onko mitään enää tehtävissä?
kaikki sujui hyvin ja kemiat pelaa, voimme puhua melkein mistä vaan ja näin on ollut alusta asti.
Viime viikkoja on kuitenkin painostaneet ikävät "riidat" jotka ovat olleet lähinnä väärinkäsityksiä. Juteltuamme asiasta tytön kanssa selvisi että hänelle on tullut ahdistus koska ei ole saanut omaa aikaa ja rauhaa tarpeeks.
Hänen kaverinsa olivat sanoneet että parempi ettet tapaile jos on niin paljon tässä vaiheessa kränää. Tyttö kuitenkin on kertonyt pitävänsä minusta todella paljon.
Olen päättänyt olla roikkumatta ja antaa hänelle omaa aikaa ja tilaa, mutta onko ylipäätänsä mahdollista että ahdistu häviäisi ja tilanne palaisi "normaaliksi"?
Välillä hän on ollut tosi hankala minua kohtaa kun asoista olemme koittaneet puhua. Sanoi että ei halua tehdä päätöstä ettei enää nähtäisi.
Rakastan häntä ja välitän todella paljon ja teenkin melkein mitä vain saadakseni tilanteen kuntoon. Oloni on tosi surkea, ruoka ei maistu, uni ei tule enkä pysty ajattelemaan mitään muuta!
Onko mitään enää tehtävissä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
kaveri ihan samanlaisessa tilanteessa... on hirveen ahdistunu ja älyttömän epävarma itestään.
taustana tällä tytöllä on se että poikia on tullu ja menny, joukossa renttuja ja pari oikeesti hyvää tyyppiä... mutta nämä hyvät tyypit ovat kiinnostaneet tyttöä tasan niin kauan ku he eivät olleet kiinnostuneet tytöstä ja viimein kun sai heidän huomionsa, tyttö unohti heidät...
sitten nämä pahasimmat rentut, jotka ovat vain käyttäneet tyttöä hyväkseen, ottaneet yhteyttä kun ei mitään muutakaan ole ollut...heihin tyttö on ollut aivan helvetin palavasti rakastunut...
tässä on sitten mennyt itsetunto... "ei mua kukaan oikeasti rakasta" kehenkään ei voi luottaa, kaikki pojat on pahoja...
nyt tämä tyttö on löytänyt pojan...tämä vaikuttaa ihan kunnolliselta sälliltä, mutta tyttö ei vaan osaa luottaa tähän, epäilee kaikesta, tekee itsekin tyhmyyksiä, ei osaa puhua asioista, pyörittelee omassa päässään asioita jne...
harmittaa seurata näinkin läheltä tuollaista tilannetta, kun olen tuntenut tämän tytön koko ikäni... näyttää vain siltä että sotkee vain asiat tämänkin pojan kanssa...
mun mielestä tilannetta vois ainakin jollain tavalla auttaa se että poika tulee ehdottamaan tytölle ihan oma-aloitteisesti että puhuvat asioista, huutaminen varmasti vain pahentaa asioita... ahdistus lähtee yleensä siitä huonosta itsetunnosta... itsellänikin on ollut näitä ahdistus kohtauksia aina silloin tällöin...mutta niistä olen päässyt ihan omin avuin irti...
Itse olen kumppanille tehnyt selväksi etta haluan ja olen valmis asioista puhumaan. Pelkään vain että jos koitan niistä puhua niin hän ahdistuu siitä lisää jos ei olisikiaan siihen vielä valmis.
En ole itse pitänyt muutamaan päivään mitään yhteyttä, hän kyllä on soittanut ja jutellut ihan niitä näitä. Haluaisin ehdottaa jos tekisimen jotain yhdessä, mutta en tiedä uskallanko jos sekin ahdistaisi häntä lisää tässä vaiheessa.
Odotus tuntuu todella tuskaisalta sillä en tiedä mitä hän ajattelee.
Aiemmin kun olemme puhuneet asioista hän on kertonut että viime aikoina miesten kanssa on ollut todella huonoa tuuria ja häntä on kohdeltu huonosti. Kerroin että en hänen ongelmiaan säikähdä ja annan kaiken tukeni!
Nyt en kuitenkaan tiedä mihin tilanne on menossa ja mitä muuta voisin tehdä kuin antaa aikaa ja tilaa!
pitää vaan tehdä sille tytölle selväksi että sä oot valmis menemään sen tytön ehdoilla, mutta älä nyt kuitenkaan anna sen pompottaa sua...niinkin voi käydä... niin ja puhuminen tosiaankin on yleensä se ratkasu...sopikaa asioista, tehkää toisille selviksi missä mennään ja miten sitten siitä eteenpäin...
kyllä se siitä suttaantuu...
etkö voisi tulla minun kumppaniksi?
minulla on sama ongelma ja haluaisin yhteistä aikaa ja ehdottaa vaikka mitä muttan uskalla kun toinen arpoo ja on ahdistunut.
vittan.
Nyt kyllä ehdottaisin että tekisit täyskäännöksen. Olet jotenkin ihan lamaantunut ja itsetuntosi huononee päivä päivältä. Lopetat surkeilun ja alat uskoa itseesi.
Vaikuttaa nimittäin siltä että tuo tyttö jolla on ollut hankalia tapauksia ja on tavallaan tottunut "huonoon kohteluun" näiltä rentuilta, pitää sinua "liian kilttinä". Tiedän itsestäni, että kun en ollut aivan varma jostain suhteesta, tuli helposti ahdistus, ja se vain kasvoi mitä enemmän mies yritti eteeni tuoda kuut ja muut. Tavallaan ärsytti, että toinen oli niin "koira" ja katsoi minua surumielisesti.( Anteeksi nyt vaan, että puhun näin suoraan )
Se vaan on valitettavasti niin, että jos tuntee että toinen on ihastuneempi ja sitoutuneempi kuin itse, niin silloin tulee helposti ahdistus ja sellainen " en tiedä mitä haluan" -vaihe päälle.
Minä siis ehdotan sinulle seuraavaa: Heittäydy välinpitämättömäksi. Älä soita tytöllesi, äläkä ole koko ajan tavoitettavissa. Anna hänen tavoitella sinua. Osoita, ettet ole niin tarjottimella ja vain häntä varten. Kun hän kysyy, mitä teet niin kehitä jotain muuta tekemistä, ja sano vaikka, että " voithan säkin tulla mukaan jos haluat, mutta..." Niin että hänelle tulee tunne, että teet muutakin, kuin ikävöit ja odottelet hänen soittoaan. Kun olet hetken tätä tehnyt, niin jos hänen kiinnostuksensa ei herää, niin sitten se ei tule heräämäänkään - valitettavasti. Silloin kannattaa vaan jatkaa elämää eteenpäin ja katsastaa uusia tuulia..trust me!
Vaikutat hienolta tyypiltä ja usko pois nuo miten häntä kohtelet ja muut asiat ovat ihania ja jokainen tyttö toivoo mieheltään tuollaista, mutta vain silloin kun on varma tunteistaan!!!
Elämä vain vaatii joskus vähän pelaamista. Eikä pienissä peleissä ole mitään pahaa, jos lopputulos on hyvä!
Tsemppiä ja pää pystyyn nyt!! Ihan kohta tulee kesä!! ;)
"kivat pikku pelit" vaan lisää väärinkäsityksiä ja ahdistuneisuutta... ei mun mielestä tommosiin peleihin kannata kenenkään ryhtyä, entä jos näiden typerien pelien takia sitten menettääkin, sitä vaan miettis että mitä jos en olis ruvennu pelaamaan olisko kaikki nyt toisin...
puhumisessa on se että sillä tavalla (ainaki toivottavsti) saa tietää mitä se toinenkin ajattelee, ei tarvi pelätä typeriä väärinkäsityksiä (mitä yleensä syntyy ku pelaa pelejä) ja saa ainakin sanottua asiansa...
mun mielestä on kumma ettei aikuset ihmiset osaa puhua asioista, sillon kyllä puhutaa kun ollaan otettu taikajuomaa ja harmi vaan EDES SILLOIN EI PUHUTA SUORAAN VAAN TOISEN SELÄNTAKANA...
mutta mun neuvo on tuo suoraan puhuminen ja asioiden yhdessä selvittäminen eikä mitkään pelit...
no onko se sitten paha jos leikkii hieman vaikeesti saatavaa välillä. Jospa se tyttö ei just haluu puhua, eikä setviä. Voi olla vaikeeta puhua, jos ei tiedä itsekään mitä tuntee ja ajattelee. Puhu siinä sitten ja toistakaan ei halua loukata. Jos on jo puhuttu ja pelit ei tunnu hyvältä niin sitten vaan kannattaa antaa sitä aikaa toiselle. Mutta itselle nopein keino selvitellä kautta rantain toisen fiiliksiä on se että antaa toisen vaihteeksi olla se joka ottaa yhteyttä. Siinähän sen kiinnostuksen määrän sitten pakostikin huomaa. En missään tapauksessa tarkoittanut mitään lapsellisia tai teennäisiä pelejä, enkä mitään toisen tunteilla leikkimistä, miten ilmeisesti jotkut täällä ymmärsivät.
Itsekin pohdin että varmaan paras tapa toimia tässä tilanteessa on nimen omaan antaa etäisyyttä eikä olla kokoajan hollila. Antaa toiselle tajuta etten ole itsestään selvyys vaikka välitän ja rakastan.
Hän ei ole missään vaiheessa sanonut haluavansa pitää taukoa tms, vain että tarvitsee enemmän omaa aikaa ja rauhaa.
Miehen logiikalla hän siis olisi valmis jatkamaan kunhan saa tarvitsemaansa aikaa ja tilaa.
Sitä en tiedä onko tämä väärä johotopäätös vai onko jokin piiloviesti tms mitä en ole tajunnut kun meille miehille välillä saa rautalangasta vääntää.
Kivat pikku pelit.. Voi v.. mikä neuvo! Sä et kyllä ymmärrä mitään! Jos sitä tyttöä ahdistaa, niin anna sen olla rauhassa SEN asian kanssa, mutta älä painosta tai pakota sitä puhumaan. Jatkakaa yhdessäoloa, kyllä se asia siitä sitten aikanaan asettuu omaan lokeroonsa. Tuo on pahin virhe, että ikäänkuin reagoit toisen ahdistukseen hylkäämällä hänet (ts. hylkäät kun toisen tunteet ovat epävarmat.. Eli voi käydäkin juuri päinvastoin, tyttö tulkitsee, että ei se mua rakastanu edes tämän vertaa, siinä kyllä epävarmuus lähtee ja taitaa hävitä tyttökin horisonttiin..) Ei se kyllä tunne että olet sen tukena tai sä välität siitä silloin yhtään. Ja silloin se kiinnostus ei ainakaan herää.
Naiset ei ajattele noin, että alkaa siinä vaiheessa roikkua miehen peräs kun niillä ahdistaa ja jätkä lähtee nenu pystys muualle. En minä ainakaan.
"jokainen tyttö toivoo mieheltään tuollaista, mutta vain silloin kun on varma tunteistaan!!! "
Mitähän tämä on olevinaan, jokainen.. En minä ainakaan ja ETENKIN silloin toivon kun olen epävarma tunteistani.
Pelailkaa rauhassa mutta sopikaa säännöt ensin. Eri säännöillä kun ei pelistä tule mitään.
se on surullista, että näillä palstoilla jotkut ihmiset vaan haluaa ymmärtää aina mahdollisimman väärin. En todellakaan tarkoittanut mitään hylkäämistä. minusta ap:n kirjoituksen perusteella vaan tuntui hyvin tutulta tuo kuvaamansa tytön käytös ja halusin antaa perspektiiviä siitä mitä tuollainen käytös VOISI mahdollisesti tarkoittaa ja mikä käytös taas puolestaan m24:lta ei ainakaan auttaisi asiaa.
En ole kaikkitietävä parisuhde-expertti, mutta osaan sentään lukea ihmisten viestit loppuun, närkästymättä jokaisesta sanasta. Sinulle vielä m24, oikein hyvää kevättä ja vähälumista kesää! :) En halunnut kertoa mitään "totuuksia" ja uskon että sinä sen kyllä fiksuna ihmisenä jo huomasitkin.
En tahallaan halunnut ymmärtää väärin, mutta kun kerran minäkin ilmeisesti ymmärsin, niin varmaan ymmärtää moni muukin. Kyllä tuntuisi pahalta olla sen tytön asemassa jos noin tehtäisiin, miten tuossa viestissä laitoit.
Mitä enemmän pelataan, sitä enemmän tulee väärinkäsityksiä ja muuta sotkua, eikä vie tilannetta yhtään eteenpäin. Puhuminen ja rehellisyys on kuitenkin se perusta, mihin suhteen pitää perustua. Siksi kaikenlaiset arvailut ja jossitteluihin perustuvat pelit on kyllä takuuvarmasti suhteen tuho!
minäkin koitin tuossa sanoa tälle auringolle... pelkäsin jo että olen ihan yksin näiden ajatusteni kanssa...
skitsofreenikko ja säästät itseäs
kun annat sille kalossia persiille.
jos se on hyvä pano niin paneskele.
ei niillä muutakaan käyttöä ole tunnevammasilla
ääliöillä.
Ymmärrän hyvin tyttöystääsi. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ahdistus voi hävitä ja tilanne voi palautua normaaliksi kunhan annat hänelle enemmän omaa aikaa ja rauhaa.
Tyttöystäväsi välittää sinusta ja haluaisi olla vielä kanssasi. Jos ei välittäisi olisi jo jättänyt sinut.
Itse olen aiemmin tuntenut samoin kuin tyttöystäväsi nyt. Ahdistus hävisi kun sain enemmän omaa aikaa.
Näytä tyttöystävällesi, että sinä välität hänestä mutta älä kuitenkaan roiku liikaa hänessä ettei ahdistus lisäänny. Älä ole itsestään selvyys mutta älä myöskään liian välinpitämätön
Tyttöystävän kanssa oltu nyt vajaa vuos yhdessä. Hän on ollut omien sanojensa mukaan viime aikoina ärsyyntynyt minuun ja löytää musta tällä hetkellä enemmän huonoja kuin hyviä puolia. Sanoi haluavansa pitää taukoa näkemisessä vähän aikaa, mutta kuitenkin sanoi haluavansa olla mun kanssa...
Osaksi tämä varmaan johtuu siitä kaikesta stressistä mitä uusi koulu toi tullessaan kun se alkoi vuoden alusta. Mutta kerroppas sinä, että miten mun kuuluis suhtautua, kun olet itse vastaavassa tilanteessa ollu? Miten sinä koit silloin, kun halusit pitää taukoa? Mä mietin vaan sitä, että onko tää vaan joku välivaihe lopulliseen eroon. Nainen ei vaan heti kerralla halunnu tiputtaa mua maan pinnalle liian korkeelta. Vaikeeta on.
Ei se välttämättä ole välivaihe erolle vaan se mainitsemasi stressi voi olla siihen aika suurikin syy. Ainakin itselläni oli silloin stressiä kun olisin halunnut pitää taukoa ja löysin poikaystävästä enemmän niitä huonoja puolia. Vaikka halusinkin nähdä harvemmin niin en kuitenkaan halunnut erota. Tiesin silloin etten halua erota mutta en myöskään halunnut nähdä usein.
Vaikeetahan se on ja en varmaan oikein osaa antaa mitään hyviä neuvoja. Mutta omalla kohdallani auttoi se, että näimme poikaystäväni kanssa harvemmin kuin ennen ja niillä harvoilla kerroilla kun näimme niin hän oli tosi kultainen minua kohtaan.
Kun sitten sain enemmän sitä omaa aikaa niin silloin tajusin, että onhan hänessä niitä hyviäkin puolia ja niitä enemmän kuin huonoja puolia.
Jos nyt tauon aikana näette niin ole häntä kohtaan huomavainen ja ihana. Älä kuitenkaan ala liian mielisteleväksi, koska silloin teennäisyys paistaa läpi. Ihan pienilläkin asioilla pystyt osoittamaan, että välität hänestä mutta älä kuitenkaan liikaa tyrkytä itseäsi nyt jos tyttöystäväsi haluaa kerran pitää taukoa.
Tuli vaan mieleeni, että onko tyttöystäväsi luonteeltaan sellainen, että pyrkii ottamaan toisen huomioon? Itse huomaan nimittäin joskus hermostuvani poikakaveriini, kun se tulee käymään illalla, eikä esim. haluaisi katsoa telkkaria, kun taas minä oon just odottanut, että pääsen töllön ääreen rentoutumaan. Jos sitten pidän telkkaria vielä päällä, koen huonoa omaa tuntoa siitä, että toinen ei haluaisi katsoa, mutta minä haluan. Ja monet muut vastaavanlaiset pienet asiat voivat kasautua, joissa ilmenee ristiriitaa erilaisten mieltymysten takia. Välillä sitten väsyn siihen ja ärsyynnyn.
Kaikista ikävintä on se, että järki sanoo, että ei tuollasista asioista oo mitään järkeä ärsyyntyä, mutta kun se tunne tulee kerran päälle, niin sitä ei saa mitenkään itelleen selittelemällä pois. Mulle ainakin tulee siitä sellanen hämmentävä sisänen ristiriita ja tunnen itteni tosi paskaks ihmiseks, kun toinen ei oikeesti oo tehny mitään sellasta, mistä ois aihetta suuttua.
Siinä vaiheessa koen tarvitsevani etäisyyttä poikakaveriin ja meillä ongelmana on se, että poikakaverini ei ymmärrä tuota miun tilannetta ollenkaan, vaan suuttuu ja moittii minua lyhytpinnaseks ihmiseks, joka suuntaa ärtymyksensä syyttä toiseen (ihan kuin en sitä tietäisi ja kokisi sitä ongelmaksi). Se tuntuu todella paskamaiselta, kun ite kokoajan toivoo, että tuo tunne menis pois.
Mutta neuvoni on, että anna tilaa, jos tyttöystäväsi sitä pyytää. Erityisesti jos se pyytää sitä vilpittömästi. Suhteen rakentuminen on iso prosessi, joka vaatii sisäistä sopeutumista tilanteeseen.
Vaikutat mukavalta tyypiltä joka tosiaan haluaa saada suhteen toimimaan. Täytyy vain toivoa että tyttöystäväsi sen huomaisi ja osaisi sitä arvostaa (sen sijaan että kuuntelisi ulkopuolisten "neuvoja"; KUKAAN ulkopuolinen ei voi tietää kahden ihmisen keskinäisestä suhteesta oikeasti).
Ehkä hänelle on tullut joku rimakauhu, jos asiat ovat edenneet nopeasti ja hän on aikaisemmin joutunut pettymään? On hienoa että yrität ymmärtää häntä ja annat tilaa selvitellä ajatuksiaan. Mutta muista, että hänelläkään ei ole oikeutta kovin pitkään roikottaa sinua epätietoisuudesssa! Sinä olet kuitenkin syytön siihen, jos joku muu on kohdellut häntä huonosti!
Tottakai toisen historia väistämättä aina kulkeutuu mukana uusiin suhteisiin, mutta silti, ei siihen voi aina vedota. Pitäisi opetella luottamaan ja uskaltaa panostaa täysillä siihen, mitä on.
Ja kyllä sun kuuluu tietää, missä mennään. Aika raskasta on pitkään elää epätietoisuudessa, että onko tämä nyt joku ylimenovaihe vai oikeasti lopun alkua. Sano hänelle suoraan omista fiiliksistäsi. Jos hän ei pysty puhumaan/tiedä omistaan, älä kaivele niitä, mutta sano miltä susta tuntuu, ja mihin olet valmis ja että haluat yrittää ja rakastat, mutta että loputtomiin ei sinunkaan voimasi riitä.
Toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi! Kurjalta kyllä kuulostaa olotilasi nyt. Surullinen tosiasia on, että aina rakkauskaan ei riitä. Mutta toivotaan, että tässä tapauksessa riittää! Tsempit!
Meillä tilanne on se, että tyttöystäväni ilmoitti eilen haluavansa pitää taukoa suhteessa, sillä hänen ahdistuksensa on kasvanut liian suureksi. Perimmiltäni olen hyvin yksinäinen ihminen, eikä minulla ole juuri muuta kuin, Työ - Perhe - Hän..Hänen ahdistuksensa johtuu kuulemma siitä, että kun hän ei ole minun seurassani, hän vihaa itseään, koska tietää ettei minulla ole muutakaan. Se ahdistaa...
Kertokaa joku omia kokemuksia tilanteesta? Ja, että onko tästä vielä paluuta ihanimpaan? Olen todella hajalla tästä tilanteesta...ja yritän parhaani mukaan antaa hänelle tilaa ja aikaa..mutta en tiedä miten kauan siihen kykenen...ikävä voittaa...