Mitä sä haluat elämässä oikeasti?
Elätkö haaveissa vai ovatko elämäsi tosiasiat osa päivittäistä arkea ja sitä kautta myös juhlaa? Kaipaatko vielä jotakin, mutta samalla uskot tai tiedät, ettet sitä voi saada? Miksi kaipaat?
Elätkö haaveissa vai ovatko elämäsi tosiasiat osa päivittäistä arkea ja sitä kautta myös juhlaa? Kaipaatko vielä jotakin, mutta samalla uskot tai tiedät, ettet sitä voi saada? Miksi kaipaat?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Juhlani on kun saan omin jaloin aamulla nousta sängystä ylös.. näen ja kuulen normaalisti..
Otin helkutinmoisen riskin elämässäni ja joudun sitä jonakin päivänä katumaan, tiedän sen, mutta nyt nautin siitä suunnattomasti.
Haaveissani olisi .. jaa .. kaikki haaveeni ovat toteutuneet..
No, koskaan en ole haaveillut suurista, joten ei ole kummallista että olen saanut mitä halunnutkin.
Perusasiat tekevät minut onnelliseksi enkä pidä niitäkään itsestään selvyyksinä. Jos jotakin vielä kaipaisin, se olisi armollisuus.. niin elämässäni kuin kuolemassanikin. Mutta en tiedä saanko sitä. Harva saa, joten kaipa haaveilen armosta, vaikka tuskin saan sitä. Miksikö.. koska syyt..
Melko kryptistä pohdintaa. Mutta armon käsite on hieno ja hyvä kun otit sen esiin. Armo unohtuu ihmisiltä, kunnes kohtaavat sen.
Joo.. joskus pitänee olla salamyhkäinen ettei paljasta itsestään liikaa.
Olen toki avoin, mutta ihan kaikkea ei kannata palstalla paljastaa...
Armo ja armollisuus.. mietityttänyt minua paljonkin viime aikoina. Haluaisin kovasti ajatella itsestäni että olisin armollinen ihminen, mutta en tiedä onko näin. Sitä kun ei oikein peilistä katsomalla näe.
Mietin vielä, joten en vastaa enempää.
Sanotaan näin, että haaveita on hyvä olla ja niiden avulla jaksaa mennä eteenpäin, kun elämä ei ole juhlaa. Tiedän että haluan jotain mitä en tule ikinä saamaan, mutta selviän sillä tiedolla.
Tiedän myös, että näin ei voi jatkua ikuisesti. Jotain on muututtava. Olen jo nyt ihan väsynyt ja innoton. Joku elämänjano on hiipunut, yritän sitä pitää hengissä mutta ei ole millä pitää.
Täytyy miettiä miten ratkoa nämä ja löytää taas mielenkiinto elämään.
Elämäsi kaipaa isompaa muutosta. Mielenkiinnon katoaminen elämään kertoo sen.
Mulla oli sama tunne ennen joulua, jonkun oli muututtava, tai olisin pian haudassa. En osaa sanoa, muuta kuin asiat on vain selvitettävä päässään. Ei niihin toiset oikein osaa sanoa tai tehdä mitään. Minä selvisin kun tein itselleni selväksi, mitä haluan ja mitä en. "Pyyhin" tavallaan kaiken turhan sisältäni pois. Ei se helppoa ole. Pienetkin askeleet auttavat. Minulla auttoi harrastukset, niillä sain pahoja ajatuksia pois. Päivä kerrallaan. Voimia!
Joo. No ainakin terveydentila ihan ensimmäisenä kuntoon, jos nyt mitään ratkaisua löytävät millä saada kuntoon. Jotta pystyn ja kykenen suoriutumaan arjen askareista ja työllistymään ilman repullista lääkkeitä ja silti jatkuvaa kroonista kipua ja särkyä. Huippaamista.
Työn myötä saan toisenlaisen otteen tulevaisuuteenkin. En nyt sano, että työn tekemisestä nauttisin, mutta ymmärrän sen välttämättömyyden, kun ei ole lottomiljonääri eikä rikkaan suvun kultahippu. :)
Terveyden kuntoon saaminen ja työ siis jo mahdollistaa asioita.
Jotenkin kaipaan päästä pois täältä kotoakin. Täällä on koti, mutta ei niin kodikas olo. Usein on olo, että olen kylässä täällä. Käymässä jonkun muun kotona. Jotain puuttuu.
Jotenkin olen alkanut myös välttelemään kumppanin seuraa, on ihan hyvä kun ei ole kotona. Ikävästi sanottu, mutta tunnen saavani enemmän tilaa, olevani vapaammin kun olen yksin tai lasten kanssa. Happi loppuu hänen seurassaan pian.
Ei kivaa.
Mäkin olen ollut tuossa tilanteessa, jossa jotain on pakko tapahtua. Siitä on jo yli puolenkymmentä vuotta aikaa. Oli muuten kanssa joulun aikoihin. Tuli tunne, että jotain on pakko tapahtua tai mä otan kohta hengen iteltäni. En edes yhtään liiottele sitä tunnetta.
Kukaan ei pysty toista siinä tilanteessa neuvomaan. Siinä ei auta kun käydä itsensä kanssa se vuoropuhelu, että mitähän vattua mä tässä nyt oikeasti haluan ja sitten toimia sen mukaan.
Kiitos. :)
Joo. Luulen, että minua masentaa konfliktit ja etääntyminen puolison kanssa ja oman terveyteni tila. Olen jotenkin lamaantuneessa tilassa, pitäisi kyetä ja pystyä ja tuntuu ettei jaksa kun möllöttää.
Harrastukset, terveydentilan paraneminen ja sen myötä harrastuksiin kykeneminen, työn saaminen, rahan saaminen ja ehkäpä ystävienkin saaminen joiden kanssa olla välillä ilman perhettä voisi helpottaa.
Kiva kun vastasit! Sinulla sentään on elämänkumppani! Minulla ei ole ketään, kenen olkapäähän voisin joskus nojata. Suhteessa tulee aina niitä huonojakin kausia, niistä ei oikein selviä kuin puhumalla. Minulle auttoi, kun tein oikein paperille sarakkeet, toiveet, halut, unelmat. Se selvensi todella paljon, ainakin minulle!
Tärkein olisi minun mielestäni, että saisit puheyhteyden auki puolisoosi. Olette yhdessä ja varmasti teillä on vielä rakkauden tunteita toisianne kohtaan, vaikka nyt vähissä.
Mulla on paha olla sun puolestas! Lähetän sulle lämpöisiä ajatuksia.
Kiitos.
Nojuu, on elämänkumppani joka ei kuitenkaan välitä seurastani. Eikä tykkää kuunnella puhettani. Örisee ja ärisee, tyrmää kaikki ehdotukset. Minä nykyään teen jo samaa.
Lähinnä asuinkumppani ja lasten kasvatuskumppani tällä hetkellä, eikä elämänkumppani. Ei täällä paljon olkapäitä ole mihin nojailla. Yhtä ilmeetöntä on nojailla lyhtypylvääseen.
Nuo puhumiset ei tunnu toimivan. Hetken menee jotenkin kun on puhuttu ja kohta repsahtaa taas. On kuin juoppous, hetki menee jee jee selvittiin, kohta taas ropisee paskaa ropelliin.
Rehellisesti, niin helvetisti kun niitä tunteita haluaisin puhaltaa henkiin, niin ne on muisto vain olleesta. Joku tunne välillä muljahtaa rinnassa, kun on hyvä yhdessä. Mutta ne huonot hetket nakertaa niitä tunteitakin ontoiksi. Ne ikään kuin kuluu puhki.
Joku tuolla toisaalla mietti rakastajaa onnettoman suhteen piristeeksi. Näitä fwb juttuja.
On sitä mullekin ehdotettu, joo olisin varmaan nyt aika helppo lankeamaan. Olishan se taivas, että joku kietois syliinsä ja antais rakkautta. Kaipaan sitä niin, että halkean. Mutta ei se ole ketään kohtaan oikein. Ei ketään, edes mua itseäni.
Eikä ratkaise ongelmia. Buranaa kipuun ja pahimmassa tapauksessa tuhoaa vaan entistä enemmän.
En tiedä, ehkä vaan otan itsekin etäisyyttä ja lopetan yrittämisen. Tulkoon itse perässä jos kiinnostaa. Mä en enää jaksa roikkua lahkeessa ja koittaa pokkuroida.
Olkoon. Käy miten käy.
Ite sanosin, että ei kannata olla pelkkä ajelehtiva, mutta ei liika yrittäjäkään. Tai oikeammin sitä yrittämistä tarvitaan kummaltakin, jos haluaa homman toimimaan suhteessa, jossa on kaksi ihmistä. Kyllä mä pikkuhiljaa uskon, että kommunikaatio-ongelmat on ne suhteen pahin eron aiheuttaja ja vaikka monesti puhutaan, että sen takia erotaan turhaan, niin en näe asiaa niin. Omakohtaisesti voin sanoa, että suhteen ongelmat voidaan tiedostaa ja toinen voi haluta toimiakin niin, että toimii suhteen ja toisen parhaaksi ja ajatuksenahan tämä on upea. Mutta jos tämä tapahtuu vain konkreettisesti jossakin asiassa ja vain ajatuksella, että kunhan tästä tilanteesta selvitään, niin se ei ole mikään aito muutos eikä pysyvänlainen muutos. Oikeasti ihmisen pitäis miettiä hieman tarkemmin miksi tekee niin tai näin ja ymmärryksen kautta tehdä jatkossa toisin. Mutta eipä tähän kaikki pysty ja muutos on pelkkää sanahelinää ja kommunikaation-ongelmat johtaa siihen eroon. Se mikä tässä eniten ihmetyttää on se, että miksi nämä ihmiset sitten kuitenkin tulevissa suhteissa osaa toimia eri tavoin. Tarviiko mennä raskaimman kautta, että toimii jatkossa fiksummin. Mutta niin toisen toimista ei voi ottaa vastuuta ja itse ne omaa elämää ja tietysti muidenkin elämää osin koskevat ratkaisut on tehtävä.
Juu, ymmärrän kaiken tuon. Puhumisenkin tärkeäksi, mutta nyt on vaan takki ihan totaalisen tyhjä. Erätauko.
Ei jaksa enää puhua, puhua, puhua ja puhua loittonevalle selälle. I'm done.
Ei tietenkään, jos oot puhunut ja yrittänyt puhua, niin eihän sitä enempää voi vaatia. Ehkä suhteesi on tullut tien päähän ja löydät helpomman rakkauden.
Ehkä. Mälsää. Toista ei näytä harmittavan mikään, kunhan pleikka toimii.
MCMLXXVI: "Nojuu, on elämänkumppani joka ei kuitenkaan välitä seurastani. Eikä tykkää kuunnella puhettani. Örisee ja ärisee, tyrmää kaikki ehdotukset. Minä nykyään teen jo samaa. Lähinnä asuinkumppani ja lasten kasvatuskumppani tällä hetkellä, eikä elämänkumppani. Ei täällä paljon olkapäitä ole mihin nojailla. Yhtä ilmeetöntä on nojailla lyhtypylvääseen."
Tuo ei kuulosta hyvältä. Joskus kuukausia sitten tuli sinulta erilaista viestiä. Minä kun luulin, että sinulla on vaikeuksia vain terveyden kanssa. Ehkä tilanne paranee ajan myötä?
No ei kuulosta, ei. Eikä tunnukkaan yhtään hyvältä.
Perseestä kun suoraan sanotaan. Toisesta kaikki on ok, on tietysti kun elämä menee hänen mielen mukaan. Mutta ei näistä nyt enempää. Loppuu mehut tyystin jauhaessakin.
Mites sun päivä meni? :)
"Mites sun päivä meni? :)"
Nais- ja miesystävä soitteli, mutta päivä meni pääasiassa pelatessa tietokoneella ja futista telkusta katsellessa. Päivässä 2-4 ottelua, joten monta tuntia tulee nyt vietettyä EM-kisojen aikana jalkapallon parissa. Nyt väsyttää, joten taidan lopetella, kun nukuttaa. Hyvää yötä ja piristystä viikonloppuusi! Huomenna lähden taas "Lappeenrantaan" Faijan luo ja olen siellä melkein kaksi viikkoa.
Haluan vain mielenrauhaa. Haluaisin olla valmis ottamaan tyynesti vastaan kaikki tulevat vaikeudet ja surut. Tavoite tuntuu vaan olevan mahdoton.
Olis ihanaa saada kiva ja hellä poikaystävä❤
Kaikessa muussa olenkin jo onnistunut yli omien odotusten. Mitkä ei välttämättä tietenkään muiden silmissä ole sitä suurinta suurta ja uusinta uutta...
En ole oikeastaan haaveilija, vaan ahkera tekijä.
En ole varma yhtään, saanko ikinä sitä kivaa ja hellää poikaystävää tai enemmän rahaa omien saavutusten kautta. Tuntuu, että miehet joihin on parhaat kemiat on yhtä sitoutumishaluttomia kuin itsekkin olen. En kuitenkaan halua mitään FWB-juttuja, siis so not ja no thanks.
Suurin parisuhdeunelma on, että pystyisi asumaan sen rakkaansa kanssa ja sitä epäilen eniten, koska olen yksin viihtyvää sorttia. Yhteinen pesä oman rakkaan kanssa on kuitenkin niin ihana unelma..
Nyt kaipaisin tukea
Näyttäisitkö, jos välität
Ottakaa vähän isompi asunto, niin pystytte antaa toisillenne vähän enempi tilaa. Niin käytännössä, kuin kuvannollisestikin. Uskon että suomen kurjat asunnot ovat aiheuttaneet monia parisuhdeongelmia. Se asunto on tärkee, sellaset puitteet elämälle.
Tottakai välitän sinusta.
Onko sinulla masentunut olo tai jotain ikävää sattunut?
Olen tässä❤
Sitä itsekkin unelmoin, että olisi jopa erilliset makuuhuoneet, en vaan uskaltaisi miehelle ehdottaa sitä. Tai ettei tarvitsisi nähdä toista viikkoon, jos siltä tuntuu, kun on iso talo maalla😆👌
Voihan sitä aina olla erillispesät..tirsk..tai alkaa itse rankkoihin vuorotöihin, että on niin paskahalvaantuneen väsynyt, ettei erota enään puolisoaan sohvasta tai jääkaapista..
Mulla on peruspalikat mielestäni hyvin kasassa. En tiedä mitä suurta ja ihmeellistä sitä nyt vielä kaipaisi. Aina on toki pikkujuttuja ja aina mulla on joku projekti ja tavote työn alka. Aina pitää olla haaveita ja tavotteita. Muuten jämähtää paikalleen.
Se mikä puuttuu on mies, jonka kanssa jakaa elämää. Sellainen olis kiva löytää. Olisi mukava jakaa arki jonkun kanssa. Mä en kaipaa juhlia tai jännitystä. Sellainen tyyppi, jonka kanssa osuis ajatukset ja elämäarvot yksiin. En tiedä uskonko löytäväni vai enkö. Kyllähän miehiä maailmassa riittää, mutta osuuko sellainen sopiva koskaan kohdalle. Ehkä. Jos ei osu niin hyvin tämä mene näinkin. ☺
Olen jalat maassa tyyppinen ratkaisu. En haaveile juuri koskaan, arki on juhlaa. Joskus tietysti tulee hieman haaveiltua, mutta aina sellaisesta asiasta, joka on mahdollista toteuttaa.
En yleensä haaveile suuria. Yritän elää päivä kerrallaan niin paljon kuin mahdollista. Juhlaa on, kun näen kaunista luontoa ympärillä, syön jotain hyvää ruokaa tai juon jotain hyvää juomaa, kuuntelen mieleistäni musiikkia, luen jotain hyvää kirjaa tai lehteä, kaikkea tällaista pientä.
Sanon niin kuin tyttäreni vajaa 20 vuotta sitten. Oli lauantai ja lupasin karkkia, kun menemme kauppaan. Saavuimme sitten karkkihyllylle ja minä lupasin, että saa ottaa ihan minkä haluaa.
Hetken mietittyään valitsi pätkiksen. Hyväähän se toki on, ei siinä. Kysyin vielä varmuudeksi, etteikö haluaisi kylkeen vielä jonkun karkkipussin? "En halua" tytär vastasi. Ei kait siinä sitten. Salaa otin kuitenkin Fazerin sinisen lisäksi, jota sitten yhdessä söimme.
Mutta itse ap kysymykseen. En halua, kuin yhden pätkiksen. Se riittää minulle. Valitettavasti en voi saada sitä, koska kauppa meni 22:00 kiinni.
Suljuvaa arkea haluan.
En haaveile vain, vaan valmistelen kaikkea tulevaisuutta ajatellen, sen minkä tässä hullunmyllyn keskellä kerkeän.
Tiedän, että kaikki mitä on minusta vain kiinni, hoituu ajallaan. 😊
Ne mitkä ei ole minusta kiinni, en laske niiden varaan mitään. Kiva yllättyä, jos jotain ekstraa päsähtää. 😄
Aivan tavallinen arkielämä on parasta elämää. Totta kai joskus joku juhla on ihan kiva juttu, mutta mielestäni ei mitään juhlaa tarvitse olla kuin korkeintaan muutama kerta vuodessa. Olenko siis tylsä ihminen? Jokainen voi päätellä asian.
Mä haluan normaali arkee. Ei yhtään juhlaa, kun en halua kävellä piikkikoroilla. Vaikka harvemmin miehet niillä kävelee. Mutta silti. Enkä kravatilla, vaan tärkeintä perushupparilla ja tennareilla. Että multa putoo kyllä täytekakut lattialle ja shampanjat katuu. Ja kahvikin on parasta pahvimukista, että miksi sitä juhlaa pitää aina olla. Enkä osaa tanssia. Tylsää, nurkkaan ja keskelle nurkkaan ja keskelle nurkkaan ja keskelle. Kaiken hopealusikat ja kili kili. Ja lihavia ihmisiä.
En tiedä. En yhtään. En ole koskaan tiennyt.
Nyt tietäisin, mutta silloin en tiennyt kun olisi ollut sen aika. Ja tietäminen, haluaminen, vaatiminen ei tässä maailmassa vielä riitä, toisilla on enemmän sitä tahtoakin. Ja joskus on liian myöhäistä tehdä enää oikeastaan mitään, silloin voi enää vaan elää päivän kerrallaan ja yrittää ottaa niistä mahdollisimman paljon irti.
Mielekäs vakituinen työpaikka on tärkein asia ja haluan löytää kumppanin jonka kanssa olisimme parisuhteessa, niin kauan kuin saamme täällä maanpäällä olla.