Hei
Haluaisin kysyä mielipiteitä. Mulla on tilanne, että oon ollut ystävä erään ihmisen kans nyt 10 vuotta. Oltiin molemmat sinkkuja kun tavattiin. Sittemmin tapasin miehen jonka kanssa ollaan nyt seurusteltu useampi vuosi ja oleminen muuttuu koko ajan tiiviimmäksi. Muutetaan piakkoin yhteen.
Olen koko ajan ollut hyvä ystävä ystävälleni ja auttanut häntä ongelmissaan. Niitä tuntuu olevan loputtomiin ja koko elämänhallinta pielessä. Tuossa on aikaisemmin väsyin ikuiseen terapeuttina olemiseen ja otin etäisyyttä.
Nyt sitten hän otti yhteyttä ja lähetti katkeria viestejä, että olen hylännyt hänet jne. Syytöksiä kuinka olen loukannut kun en ole tukenut häntä yms.
Nyt mulla on eri elämäntilanne, niin tietenkin haluan elää elämää myös kumppanin kanssa. Olisin valmis myös olemaan ystävä, mutta en toisen ehdoilla niin että alituisesti autan ja tuen toista. Ystävyyteen kuuluu mun mielestä myös hauskat ja mukavat jutut.
Ystävä on sitä mieltä, ettei ystävyyttä enää saa takas. Näyttää siltä etten kelpaa enää kun en jaksa olla 24/7 terapeutti.
Mitä mieltä olette? Eikö ystävyyden pitäisi kestää myös tauot ja erilaiset elämänmuutokset? Onko kyse kateudesta tms?
Haluaisin kysyä mielipiteitä. Mulla on tilanne, että oon ollut ystävä erään ihmisen kans nyt 10 vuotta. Oltiin molemmat sinkkuja kun tavattiin. Sittemmin tapasin miehen jonka kanssa ollaan nyt seurusteltu useampi vuosi ja oleminen muuttuu koko ajan tiiviimmäksi. Muutetaan piakkoin yhteen.
Olen koko ajan ollut hyvä ystävä ystävälleni ja auttanut häntä ongelmissaan. Niitä tuntuu olevan loputtomiin ja koko elämänhallinta pielessä. Tuossa on aikaisemmin väsyin ikuiseen terapeuttina olemiseen ja otin etäisyyttä.
Nyt sitten hän otti yhteyttä ja lähetti katkeria viestejä, että olen hylännyt hänet jne. Syytöksiä kuinka olen loukannut kun en ole tukenut häntä yms.
Nyt mulla on eri elämäntilanne, niin tietenkin haluan elää elämää myös kumppanin kanssa. Olisin valmis myös olemaan ystävä, mutta en toisen ehdoilla niin että alituisesti autan ja tuen toista. Ystävyyteen kuuluu mun mielestä myös hauskat ja mukavat jutut.
Ystävä on sitä mieltä, ettei ystävyyttä enää saa takas. Näyttää siltä etten kelpaa enää kun en jaksa olla 24/7 terapeutti.
Mitä mieltä olette? Eikö ystävyyden pitäisi kestää myös tauot ja erilaiset elämänmuutokset? Onko kyse kateudesta tms?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielenterveyden häiriöstähän se tuollainen takertuminen kertoo.
Ja kun se seurustelukumppani löytyy, niin ainahan ne muut suhteet jää ja saakin jäädä. Näin on minullekin aina käynyt. Ja kun itsellä on puutteita sosiaalisen kanssakäymisen alueella, niin yksinpä tässä jäin. Eikä tähän muutosta ole tullut eikä tule, täytän pian 80 v ellen sitä ennen kuole. Aina joskus, todella harvoin enää, joku pyytää jeesaamaan jossakin asiassa ja avun saatuaan häipyy. Ei haittaa, tähän on jo tottunut, ja enemmänkin saa pyytää. Autan mielelläni. Korvauksetta.
Ei kestä.
Ei kestä. Ei mitään pitkäkestoisia ystävyyksiä ole olemassakaan. Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuu. Toiselle voi tulla tärkeämpiä ystäviä tilalle, joista on enempi hyötyä ja silloin pistetään se hyödyttömäksi todettu ihminen pois, niin on mulle käynyt muutamia kertoja. Ei terapeuttina toimiminen toiselle henkilölle miltään ystävyydeltä kuulosta vaan hyväksikäytöltä, ei se ole ystävän tehtävä vaan suhteessa pitää olla muutakin, mukavia juttuja, iloa ja nauruakin, jos noita ei ole, niin ei ihme, jos on ruvennut puuduttamaan tuo suhde.