miksi aina näin....

.....arvaa vaan kuin sekasin mun ajatukset on.....mä kuvittelin että mulla on elämä ok,mä en kaipaa mitään. Nyt sitten mun ajatusmaailman täyttää täysin tuo toinen....jonka tunnen oikeastaan vain kirjeistä.....mutta jonka kanssa ajatukset käy niin yksiin.....
Mut elämähän ei kaiketi koskaan voi olla helppoa tai yksinkertaista...mä haluisin vain tietää mikä olis mulle se paras...vaiko onnellisin vaihtoehto...

cathy kirjoitti:

.....arvaa vaan kuin sekasin mun ajatukset on.....mä kuvittelin että mulla on elämä ok,mä en kaipaa mitään. Nyt sitten mun ajatusmaailman täyttää täysin tuo toinen....jonka tunnen oikeastaan vain kirjeistä.....mutta jonka kanssa ajatukset käy niin yksiin.....
Mut elämähän ei kaiketi koskaan voi olla helppoa tai yksinkertaista...mä haluisin vain tietää mikä olis mulle se paras...vaiko onnellisin vaihtoehto...

Ei muuta kuin kokeilusuhde pystyyn, suukkoja ja seksiä ja parin vuoden päästä naimisiin! :)

Tom kirjoitti:

Ei muuta kuin kokeilusuhde pystyyn, suukkoja ja seksiä ja parin vuoden päästä naimisiin! :)

...on olla rakastunut? Mä oon aina pelännyt sitä tunnetta ja yrittänyt karttaa...ja jos se tosiaan on tätä....apua!

cathy kirjoitti:

...on olla rakastunut? Mä oon aina pelännyt sitä tunnetta ja yrittänyt karttaa...ja jos se tosiaan on tätä....apua!

Kerrot kuiteskin että seurustelet...miltä pohjalat nykyinen suhteesi on alkanut vai oletko jo unohtanut rakastumisvaiheen...Kannattaisi hieman selvitellä omaa itseään ennekuin syöksyt uuteen suhteeseen.tuskinpa se seurustelusuhde on loppu vai onko mitä ihmettelen...Ajattele myös muidenkin ihmisten tunteita ei ainoastaan itseäsi...saattaa olla että haavoitat muitakin kuin itseäsi.Ja täytyy sanoa että jos asiat on hyvin niin miksi lähdit tälläiseen tutustumiseen. lisäksi olen huomannut itsekin että täällä monesti tuntee läheisyyttä pelkästään chttailemalla ja ajatusten vaihdolla.Mitä on sitten arki ja tulevaisuus on oma lukunsa...

ilona kirjoitti:

Kerrot kuiteskin että seurustelet...miltä pohjalat nykyinen suhteesi on alkanut vai oletko jo unohtanut rakastumisvaiheen...Kannattaisi hieman selvitellä omaa itseään ennekuin syöksyt uuteen suhteeseen.tuskinpa se seurustelusuhde on loppu vai onko mitä ihmettelen...Ajattele myös muidenkin ihmisten tunteita ei ainoastaan itseäsi...saattaa olla että haavoitat muitakin kuin itseäsi.Ja täytyy sanoa että jos asiat on hyvin niin miksi lähdit tälläiseen tutustumiseen. lisäksi olen huomannut itsekin että täällä monesti tuntee läheisyyttä pelkästään chttailemalla ja ajatusten vaihdolla.Mitä on sitten arki ja tulevaisuus on oma lukunsa...

...tohon äske kirjotin ni suhde alkoi yhdestä illasta.....ja siitä seuranneesta "vahingosta"....molemmat päätettiin että raskautta ei keskeytetä vaan vastuu kannetaan loppuun asti....niin onkin tehty mut kaipaisin mä tähän parisuhteeseen muutakin kuin vain lapsen pitämään tätä pystyssä....

...mielelläni ainakin uskoisin tähän....
Koskaan ennen en o tuntenut tällästä fiilistä ja se on aika pelottavaakin.....tuntuu et mikään ei kiinnosta,mihinkään ei voi keskittyä ja mielessä pyörii aina vain.....hän...

cathy kirjoitti:

...mielelläni ainakin uskoisin tähän....
Koskaan ennen en o tuntenut tällästä fiilistä ja se on aika pelottavaakin.....tuntuu et mikään ei kiinnosta,mihinkään ei voi keskittyä ja mielessä pyörii aina vain.....hän...

Miksi seurusteleva ihminen hakee täältä seuraa, jotain on suhteessasi ollut pielessä jo ennen tänä tapaamista.

Luultavasti haet syytä lopettaa sen seurustelusuhteesi tällä uudella suhteella. Välivaiheen juttu, sanoisin.
Etko tunne rakkautta sitä entistä kohtaan?

Mieti ensin sitä entistä suhdettasi, onko säilyttämisen arvoinen ja jos ei, niin lopeta se.
Sitten teet mitä sydän sanoo tämän uuden kanssa.

Kikka6 kirjoitti:

Miksi seurusteleva ihminen hakee täältä seuraa, jotain on suhteessasi ollut pielessä jo ennen tänä tapaamista.

Luultavasti haet syytä lopettaa sen seurustelusuhteesi tällä uudella suhteella. Välivaiheen juttu, sanoisin.
Etko tunne rakkautta sitä entistä kohtaan?

Mieti ensin sitä entistä suhdettasi, onko säilyttämisen arvoinen ja jos ei, niin lopeta se.
Sitten teet mitä sydän sanoo tämän uuden kanssa.

...asiaa....
Mähän näille sivuille tulin alkuun ihan uteliaisuuttani ja sillon ku laitoin profiilin (jonka oon jo poistanut) ni kaipasin vain juttuseuraa...tai oikeastaan toista näkökulmaa asioihin...ja loppujen lopuks jopa ongelmiin.
Mehän ei alkuun keskusteltu kun aika yleisistä asioista,sit kun tutustuttiin paremmin ni mukaan tuli parisuhdeongelmat....ja yleensäkin miehen ja naisen väliset asiat...
Mun suhde on pitkään ollu katkolla mut kun meillä on yhteinen lapsi ni se on pitänyt yhdessä. Nyt vain mietin et kuin pitkälle se lapsi tätä liittoa kannattaa.....varsinkin kun mun ajatukset on jo ihan muualla kuin tässä nykyisessä liitossa....en tahtois luovuttaa vähällä mut tää tunne o jotain mitä en o koskaan kokenut...

...susta on pettämistä?
Okei...mä myönnän et mielestäni olen pettänyt koska tunnen näin toista kohtaan. Mutta....realistisesti ajatellen mä olen kirjotellut tälle toiselle,avannut sydämeni,käynyt kahvilla ja jutellut......siinä kaikki....en suudellut,en rakastellut....enkä halua sitä myöskään tehdä ennen kun oon saanut asiat päässäni selviksi!

cathy kirjoitti:

...susta on pettämistä?
Okei...mä myönnän et mielestäni olen pettänyt koska tunnen näin toista kohtaan. Mutta....realistisesti ajatellen mä olen kirjotellut tälle toiselle,avannut sydämeni,käynyt kahvilla ja jutellut......siinä kaikki....en suudellut,en rakastellut....enkä halua sitä myöskään tehdä ennen kun oon saanut asiat päässäni selviksi!

Miksi olet lähtenyt täältä hakemaan itsellesi keskustelua...eikö kumppanisi, lapsesi isän kanssa ole keskusteluyhteyttä.jospa yrittäisit sitä ensin. jos teillä on lapsi niin oliskohan jossakin vaiheessa ollut läheisyyttä ja sen semmoista. Tuntuu että olet sokea...katso itseäsi ensin, ja mieti.Teillä lapsikin.Lapsi tarvitsee joka tapauksessa isäänsä.jos erootte niin koti hajoaa ja siinä rytäkässä voi uusikin suhde olla koetuksella.kokemusta löytyy

oma pesä selväksi ensin kirjoitti:

Miksi olet lähtenyt täältä hakemaan itsellesi keskustelua...eikö kumppanisi, lapsesi isän kanssa ole keskusteluyhteyttä.jospa yrittäisit sitä ensin. jos teillä on lapsi niin oliskohan jossakin vaiheessa ollut läheisyyttä ja sen semmoista. Tuntuu että olet sokea...katso itseäsi ensin, ja mieti.Teillä lapsikin.Lapsi tarvitsee joka tapauksessa isäänsä.jos erootte niin koti hajoaa ja siinä rytäkässä voi uusikin suhde olla koetuksella.kokemusta löytyy

...ehkä siksi mä olenkin kääntynyt etsimään juttuseuraa muualta kun sitä ei kotonta saa. Mä olen yrittänyt ottaa aihetta useestikin esiin mutta vastaus on aina se sama. Mies on tyytyväinen nykytilanteeseen eikä kaipaa muuta. Eikä kuulema osaa tarjota muuta kuin tätä nykyistä....ja se ei mulle riitä. Ja jos ajattelee mein suhteen alkamista...ni sekään ei parhaalla mahdollisella tavalla alkanut.....vaan vahinkoraskaudella...kyllä me molemmat rakastetaan mein poikaa mut se onkin ainut yhdistävä tekijä.
Ja oiskohan yksi syy mein ikäero.....15 vuotta...