naiset hoi!
te kun valitatte siitä että miehet leikittelevät tunteillanne ja sitten pettävät tai jättävät tai molempia, niin kertokaapas, miksi minulle kävi näin:
tutustuin työni kautta erääseen upeaan naiseen, meillä synkkasi heti ja kävimme monta viikkoa treffeillä ja hauskaa oli: yhteisiä puheenaiheita, samoja mielipiteitä, joistakin asioista taas mielenkiintoisia väittelyitäkin. seksi oli upeaa kun siihen pääsimme, ja halusimme pitkälti samoja asioita elämältä. kaikki oli kaunista ja lupaavaa.
nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, istun yksin asunnossani, josta hän muutti viime viikolla pois. erosimme, koska hän harrasti seksiä muiden miesten kanssa melkein koko suhteemme ajan. kysyin syytä, ja hän sanoi: ”sinussa ei ole mitään vikaa. minä olen tehnyt väärin. rakastan sinua, mutta et koskaan kuunnellut mitä sanoin etkä osannut arvostaa minua. joten hain huomiota muualta. olin kai vain tyhmä."
kuuntelin aina kun hän puhui, mutta kun ei hän juuri koskaan avautunut eikä puhunut ongelmistaan minulle. saattoi kiukutella tai sulkeutua itseensä muttei koskaan pyytänyt minulta tukea eikä päästänyt lähelleen, ei jakanut ajatuksiaan. loppuaikamme oli kuin käänteiskuva alkuajasta.
nyt hän asuu yksin, miestä hänellä ei ole, ei ainakaan tietääkseni ketään vakituista. näemme vieläkin melkein päivittäin ja sydämeni itkee verta. haluan hänet takaisin. toisaalta, kärsin siitä että pelkäisin loppuelämäni pettääkö hän taas ja milloin.
miksen kelvannut? miksen riittänyt? minulla oli tarjota hänelle rakkautta, hellyyttä, ymmärrystä, läheisyyttä, turvaa. hyvä työpaikka, oma asunto ja auto todistavat, etten ole mikään hulttio, vaan luotettava ainakin taloudellisesti. ja luulin todellakin, että henkinen puolikin pelitti meillä 100%. en ole ruma, tavallisen karismaattinen ja hauska nuorimies.
ehkä otan asiat liian vakavasti? jos nainen halusi minusta vain seuraa ja seksiä, miksi hän olisi muuttanut kauniista ja edullisesta kaksiostaan luokseni asumaan melkein vuodeksi? arki ei tätä suhdetta pilannut, teimme kotityöt puoliksi ja vietimme paljon aikaa ulkona.
ehkäpä olen liian herkkä ja funtsin tätä kaikkea liikaa. mutta kun en edes halua vetää päätä täyteen ja paneskella tarjolla olevia. haluan vain naiseni takaisin…
te kun valitatte siitä että miehet leikittelevät tunteillanne ja sitten pettävät tai jättävät tai molempia, niin kertokaapas, miksi minulle kävi näin:
tutustuin työni kautta erääseen upeaan naiseen, meillä synkkasi heti ja kävimme monta viikkoa treffeillä ja hauskaa oli: yhteisiä puheenaiheita, samoja mielipiteitä, joistakin asioista taas mielenkiintoisia väittelyitäkin. seksi oli upeaa kun siihen pääsimme, ja halusimme pitkälti samoja asioita elämältä. kaikki oli kaunista ja lupaavaa.
nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, istun yksin asunnossani, josta hän muutti viime viikolla pois. erosimme, koska hän harrasti seksiä muiden miesten kanssa melkein koko suhteemme ajan. kysyin syytä, ja hän sanoi: ”sinussa ei ole mitään vikaa. minä olen tehnyt väärin. rakastan sinua, mutta et koskaan kuunnellut mitä sanoin etkä osannut arvostaa minua. joten hain huomiota muualta. olin kai vain tyhmä."
kuuntelin aina kun hän puhui, mutta kun ei hän juuri koskaan avautunut eikä puhunut ongelmistaan minulle. saattoi kiukutella tai sulkeutua itseensä muttei koskaan pyytänyt minulta tukea eikä päästänyt lähelleen, ei jakanut ajatuksiaan. loppuaikamme oli kuin käänteiskuva alkuajasta.
nyt hän asuu yksin, miestä hänellä ei ole, ei ainakaan tietääkseni ketään vakituista. näemme vieläkin melkein päivittäin ja sydämeni itkee verta. haluan hänet takaisin. toisaalta, kärsin siitä että pelkäisin loppuelämäni pettääkö hän taas ja milloin.
miksen kelvannut? miksen riittänyt? minulla oli tarjota hänelle rakkautta, hellyyttä, ymmärrystä, läheisyyttä, turvaa. hyvä työpaikka, oma asunto ja auto todistavat, etten ole mikään hulttio, vaan luotettava ainakin taloudellisesti. ja luulin todellakin, että henkinen puolikin pelitti meillä 100%. en ole ruma, tavallisen karismaattinen ja hauska nuorimies.
ehkä otan asiat liian vakavasti? jos nainen halusi minusta vain seuraa ja seksiä, miksi hän olisi muuttanut kauniista ja edullisesta kaksiostaan luokseni asumaan melkein vuodeksi? arki ei tätä suhdetta pilannut, teimme kotityöt puoliksi ja vietimme paljon aikaa ulkona.
ehkäpä olen liian herkkä ja funtsin tätä kaikkea liikaa. mutta kun en edes halua vetää päätä täyteen ja paneskella tarjolla olevia. haluan vain naiseni takaisin…
Vastaukset 8
Vanhimmat
sun kannattaa "unohtaa" se nainen, vaikka se vaikeeta olisikin.
Vaikka saisitkin tämän kyseisen naisen takaisin niin kuitenkin jossain vaiheessa sua alkais painamaan teidän menneisyys.
Pahimmassa tapauksessa alkaisit kyttäämään naisen kaikkia tekemisiä ja menemisiä, etkä enään pystyisi elämään omaa elämää.
Ette kait vain sopineet yhteen ja naisella oli ilmeisesti joitain henkilökohtaisia ongelmia itsensä suhteen. Kommunikaatio ei toiminut. Miksiköhän nainen ei kokenut itseään arvostetuksi? Sitä en tiedä, ehkä hän ei sitä itsekään tiedä. Miksi hän ei puhunut ongelmistaan kanssasi? Voisit yrittää setviä asioita hänen kanssaan kaksisteen. Voisi ehkä olla molemmille hyödyksi, vaikkette yhteen palaisikaan. Hän saisi ajatuksensa ilmaistua ja selviteltyä ja sinä ymmärtäisit häntä paremmin ja pääsisit ehkä helpommin hänen ylitseen.
Minulla oli naisena samanlainen kokemus erään miehen kanssa, tapailimme pitkään ja minä jopa taisin rakastua häneen. Ja vielä nytkin hän usein seikkaillee unissani ja ajatuksissani, jopa päivittäin. Vaikka asiasta on jo kulunut useampi vuosi.
Mielestäni meillä oli paljon yhteisiä asioita ja nautimme toistemme läheisyydestä. Hän sai minut todella elämään, mutta noin reilun vuoden kuluttua tämä mies alkoi kuitenkin harventamaan yhteydenottokertoja ja syytteli työkiireitä, perui sovittuja tapaamisia, mutta tapailimme toisiamme edelleen satunnaisesti.
Surullista, mutta totta. Enää emme soittele ja tapaile toisiamme, eikä hän koskaan kertonut syytä käytökseensä, mutta epäilen, että hän tapaili muita naisia saman aikaisesti.
Tuolle lurjukselle menetin sydämeni moneksi vuodeksi, eikä hän tajunnut koskaan, kuinka paljon häntä raksatin.
naisesi taisi olla energistä tyyppiä, hän ei ollut valmis sitoutumaan, halusi seikkailua ja tekemistä. pyrkiä eteenpäin, etenemään, aina vain parempaan, hakea kokemusta ja positiivista huomiota ihmisiltä joita hän arvosti, pelkästään sinun arvostelu ei tyydyttänyt - olithan jäävi.
kahdestaan nyhjääminen ei varmaan riittänyt hänelle.
että kahdestaan nyhjääminen oli hänelle liikaa.Hänelle sopii huomattavasti paremmin yksinään nyhjääminen,johon hän nähtävästi on pakoitettu tottumaankin.
Suomihuora
Ei ole sinun vikasi, että hän sattuu olemaan itsenään liian keskeneräinen arvostaakseen toisia ihmisiä ja rakkautta. Kaipa hänen täytyy ottaa se oma aikansa oivaltaakseen, mitä elämältään todella haluaa. Ja se ei ole sinun vikasi...
Kuulostaa pahasti siltä, että hän on tässä ollut se, joka on jotakin arvokasta menettänyt. Ei vaan ymmärrä sitä vielä.
Tarina kertoo selvästi meikäläisestä, mutta toisinpäin: mies ei kuunnellut mitään mitä sanoin (oli hiljaa eikä vastannut, tuijotti vain johonkin ja tokaisi jotain seuraavaksi, asiaan liittymätöntä). Vieraita petejä en sentään kaivannut. Mun on itseni hyvin vaikea avautua kenellekään. Johtuu siitä, että mua on aina kiusattu, halveksittu, nälvitty, syrjitty. Kaikkea. En halua et mulle enää nauretaan. Siksi vaikenemiseni...