Kokeilin huvikseen pitkästä aikaa tosissani etsiä kumppania, siis hitto että porukka on sekasin, ihan ihme hiihtäjiä. Eka oli joku ihan hullu tyyppi joka oli vaan valehdellut kaikki asiansa ja hakannut tätä edellistä naistaan. No sit tuli tällanen kuka vakuutteli etsivänsä kans jotain aitoo mut käytös ja jutut kerto muuta, sit kävi ilmi et tyyppi on seksihullu linnakundi, tällanen ketä tekee aamusta iltaan rötöksiä ja ramppaa jatkuvasti huorissa. Ei siinä mitään, käykööt vaan huorissa. Ihan sama. Mut meni taas jotenki kokonaan fiilikset ja kiinnostus mihinkään. Tuntuu et toi korona laittanu porukan ihan sekasin. Noi oli molemmat tinderistä.
Mistä hitosta sitä vois kokeilla löytää järkevää juttuseuraa kiinnostavasta tyypistä, vai pitäiskö vaan antaa olla ja unohtaa koko juttu…Kun toisaalta näinkin on ihan hyvä mut sit taas en oo varma haluanko jäädä sinkuksi. Joskus kuuskymppisenä sitten olis kiva kun ei olis yksin vaikka se nyt tuntuukin helpolta ja houkuttelevalta vaihtoehdolta siis tällä hetkellä. Veikkaan et se on siinä vaiheessa vaikeempi löytää kumppania kun on eläkkeellä jne. Et tuntuu et nyt ois kyl aika toimia, en vaan enää tiiä miten. Epätoivoinen en oo, ku en periaattees ketään tai mitään kaipaa tai tarvi. Mut mietin järjellä et tulevaisuutta ajatellen olis varmaan ihan fiksua vielä pariutua.
Mistä hitosta sitä vois kokeilla löytää järkevää juttuseuraa kiinnostavasta tyypistä, vai pitäiskö vaan antaa olla ja unohtaa koko juttu…Kun toisaalta näinkin on ihan hyvä mut sit taas en oo varma haluanko jäädä sinkuksi. Joskus kuuskymppisenä sitten olis kiva kun ei olis yksin vaikka se nyt tuntuukin helpolta ja houkuttelevalta vaihtoehdolta siis tällä hetkellä. Veikkaan et se on siinä vaiheessa vaikeempi löytää kumppania kun on eläkkeellä jne. Et tuntuu et nyt ois kyl aika toimia, en vaan enää tiiä miten. Epätoivoinen en oo, ku en periaattees ketään tai mitään kaipaa tai tarvi. Mut mietin järjellä et tulevaisuutta ajatellen olis varmaan ihan fiksua vielä pariutua.
Vastaukset 107
Vanhimmat
Miten niin eläkeläisen on muka vaikea löytää kumppania?
Njaa, itse 50- vuotiaana eronnut ja en edes enää halua parisuhdetta. Tämähän ei varmaan kaikille ole se oikea tapa mutta minulle sopii oikein hyvin.
Toki ystävien vaimot yrittävät tilaisuuden tullen naittaa ties kenelle mutta ei vaan kiinnosta.
Turha näistä parisuhde asioista paineita ottaa, tulevat ja menevät.
sama tilanne parikymmisestä asti parisuhdetta 50v asti, niin sukulaiset oli lataamassa tinderiin minua, sanoin piisaa minun osalta parisuhteet,
Tuossa tilanteessa ongelmana ei ole etsintäpaikka. Sinusta huomaa, ettet ole ollenkaan vielä miettinyt, haluatko kumppanin tai millaisen kumppanin haluaisit. Se on suurempi ongelma. Sen vuoksi tapaat niin laajalla skaalalla erilaisia hiihtäjiä.
Ensin täytyy miettiä, haluatko miestä ja suhdetta ollenkaan. Kun joku tulee elämääsi, hän tuntee kyllä selvästi, onko häntä odotettu siihen vai onko hän puoliksi tarpeeton. Sen jälkeen täytyy tietää, millaisen miehen haluaa. Tämä on ehdottoman tärkeää. Muuten ajautuu yhteen jonkun hiihtäjän kanssa, josta ei oikeasti pidä.
Tee lista tärkeimmistä kriteereistä. Viisi kriteeriä on liian vähän mutta viisikymmentä on liikaa. Kriteerien täytyy olla eri tasoisia eli niissä täytyy olla sellaisia, joista et jousta, sekä sellaisia, joista olet valmis joustamaan. On myös luonteenpiirteitä, jotka ovat usein yhteydessä johonkin negatiiviseen asiaan, mutta se ei välttämättä haittaa sen alkuperäisen, positiivisen luonteenpiirteen vuoksi. Minulla esimerkiksi on rasittavan hyvä muisti, mutta siitä on yleensä enemmän hyötyä kuin haittaa.
Lista täytyy osata hyvin, mutta ei sitä voi mukana kantaa. Tärkeimmät kriteeerit täytyy selvittää uudesta ihmisestä heti. Liian vakavasti ei kuitenkaan kannata ottaa: joskus voi huvikseen tutustua myös ihmisiin, jotka eivät vastaa kriteereitäsi. Muunlaisetkin ihmiset voivat olla mukavia ja opettaa sinulle jotain tärkeää. Tärkeimmistä kriteereistä en suosittele kuitenkaan tinkimään, jos haluat itseäsi miellyttävän suhteen.
Näinkö olet itse menetellyt?
Ei laisinkaan huono kirjoitus.
Luulisi mjuitakin olevan kuin hiihtäjiä.
Tietysti. En minä sellaisia neuvoja jakele, jotka eivät toimi.
Liika itsevarmuus kostautuu. Neuvojien jakelijat on syystä kompastelleet ja sitä myötä asiansa oppineet.
Aloittaja nimenomaan kaipasi neuvoja. En minä neuvojani sellaisille jakele, jotka niitä eivät kysele. Jos et itse kaipaa neuvoja itsevarmoilta tai vähemmän itsevarmoilta ihmisiltä, olet väärällä palstalla.
Mitä itse teet palstalla, jos neuvosi ovat tepsineet niin hyvin itsellesi?
Palstalta löytyis yks pujottelija..☺
Hahah, sanavalmis. :D
Mulla tulee ekana mieleen arvoja, kun mietin kriteereitä. Ne viisi tuli äkkiä täyteen pelkistä arvoista. Ulkonäköä en edes kriteereihin laittaisi, koska niin eri näköisistä ihmisistä löytyy aivan upeita tyyppejä.
Jaan niitä toimivia neuvoja muille. Silloin kun minä tapasin vääränlaisia hiihtäjiä, en saanut keneltäkään toimivia neuvoja, vaikka olisin sellaisia joskus kaivannut.
Vaan voihan yksi arvo olla ulkonäkökin.
Eli myönnät kompastelleesi sinäkin ja siksi olet täällä.
Myönnän oikein mielelläni. Olen oppinut, miten tärkeää on tietää mitä haluaa. Täytyy aina keskittyä enemmän siihen, mitä haluaa, kuin siihen, mitä ei halua.
Autan mielelläni, jos joku kysyy neuvoa. En neuvo sellaisia, jotka eivät neuvoja kysy. En myöskään koskaan itse ota neuvoja vastaan keneltäkään, jolla ei ole kokemusta neuvontansa kohteena olevista asioista tai neuvojensa toimivuudesta. Suosittelen sellaista neuvokriittisyyttä muillekin.
Paljastaisitko omat kriteerisi tulevalle kumppanillesi?
Näillä neuvoilla siis sinä, yksi henkilö, olet löytänyt itsellesi kaikinpuolin sopivan kumppanin, jota rakastat ja jonka kanssa sinulla on erittäin tyydyttävä parisuhde?
Sinulla ei olisi tarvetta neuvoa toisia, ellet olisi itse monta pettymystä läpi käynyt. Sitten voi kysyä, että millainen neuvonantaja se semmoinen on, joka kokee pettymyksen toisensa jälkeen? Eikö hyvä neuvonantaja ole se, kenellä homma sujuu, eikä pettymys seuraa toistaan?
Kaverin puolesta kysyn.
Ei niissä mitään paljastamista ollut. Hänelläkin oli kriteerejä. Kävimme niitä läpi vuorotellen ja lopuksi totesimme, että sovimme toistemme kriteereihin.
Kaikki muu on ajan tuhlausta, jos on tosissaan. Jos ei ole, se on sitten eri asia ja voi tutustuessaan jutella vaikka mistä muusta.
Niin. Onko sinulla siihen jotain huomauttamista?
Voi kulta, jollain toisella voi toimia ihan eri metodi ja ajattelutapa. Sinulla on yhden ihmisen kokemus ja jaat sitä nyt ainoana oikeana ja parhaana tapana...
Älkää uskoko.
Miksi tarvitaan paljon kriteerejä? Onko siihen joku tietty syy? Lähinnä nyt mietin omalla kohdallani, että kriteerien määrä riippuu ihan täysin siitä kuinka yksityiskohtaisesti asiaa avaan. Yksi omista kriteereistä on "kanssani samankaltainen maailmankatsomus"' Ajatteletko, että tuollainen pitäisi avata jotenkin selkeämmäksi? Itse koen kyllä tietäväni mitä sillä tarkoitan, mutta olisiko syvällisemmästä määrittelystä jotain hyötyä?
Millainen neuvonantaja olisi myöskään se, joka osuu kerrasta nappiin? Siinä kohtaakyse on todennäköisemmin tuurista, kun sen syvällisemmästä ajattelusta.
Ilman aikaisempia pettymyksiä ei varmastikaan olisi tarvetta neuvoa, koska silloin en olisi uskottava neuvonantaja.
Paras neuvonantaja on sellainen, joka on kokenut sekä ongelman että ratkaisun tai ratkaisuja. Ellei ole kokenut ongelmaa, ei koskaan osaa asettua niiden asemaan, jotka ovat ongelmakeskeisistä lähtökohdista alkaneet ratkaisuja etsiä.
Omasta puolestani totean.
En ole missään kohdassa väittänyt, että toimintatapani olisi ainoa toimiva. Olen väittänyt vain, että se on toimiva.
No eihän tuo taida kovin tavanomaista olla. Ei se silti tarkoita, etteikö joku voisi noin toimia ja vaikka vielä pitää siitä...
Tuskin tuurista, enemmän ehkä siitä että haluaa suhtautua realistisesti omiin valintoihinsa.
Kaikki loppuneet suhdeyritelmät ovat tavallaan pettymyksiä ja epäonnistumisia ennenkun löytää sen ihmisen joka ei paitsi ole sopiva, vaan myös mieleinen yhteiseen elämään. Jotkut ottaa ne aika raskauttavasti, kun näkevät itsessään ja toisissa pelkkää vikaa, vaikka kysymys on vaan siitä, mikä yhteen sopii. Kukaanhan ei ole täydellinen luomus.
Ompa kummaa kiusausta ja penäystä, kun joku kehtaa olla edesvtuon verran sanoissaan itsevarma. Mut ihan tyypillistä Suomessa, täälähän sosiaalisesti hyväksyttävä ihminen vaan valittaa joka asiasta ja painaa kaalinsa turpeeseen muitten läsnäollessa.
Muuten tulee nootti:"Kuka oikein kuvittelet olevasi?"☝👎
Sivusta myös terveen itsevarma ihminen, jolla tosi kiva ja hyvä elämä, vielä sinkku ja vientiä kyllä riittää.
Kyllä se kerrasta sopiva on valtaosin tuuria. Niin nuo kerrasta sopivan löytäneet pariskunnat itsekin sen valtaosin määrittelevät. He sanovat olleensa onnekkaita. Väitätkö, että he eivät muka itse tiedä omaa tilannettaan ja heillä on todellisuudessa huono puoliso, johon he ovat tyytyneet?
"haluaa suhtautua realistisesti omiin valintoihinsa"
ei tyytyä
Eli väität, että he eivät muka itse tiedä mitään omista parisuhteistaan? Voiko olla enää alentuvampaa ajatuskulkua.
Itse aloitit pohtimalla, että se on tuuria. Kysyn, mitä tekemistä tuurilla on tietoisen valinnan kanssa?
Näin.
Kriteerejä syntyy sitä mukaa, kun kokee onnistumisia tai pettymyksiä. Jokaisesta hyvästä ihmissuhteesta kannatta ottaa mukaansa hyviä asioita ja viedä niitä muihinkin suhteisiin. Jokaisen pettymyksen puolestaan voi kääntää kriteeriksi tyyliin "ei ainakaan tätä ominaisuutta enää koskaan vaan mieluummin tuota tai sitä toista".
Nuoremmilla ei ole niin suurta tarvetta kriteereille koska heillä on vähemmän kokemuksia ja sitä kautta vähemmän sekä pettymyksiä että onnistumisen kokemuksia.
Itselleni tuo sana "maailmankatsomus" on sen verran laaja käsite, että tarkkailin siitä vain tiettyjä juttuja. Olin aika joustava muilta osin, kun puhutaan maailmankatsomuksesta. Eli en tehnyt tarpeettomia rajauksia liittyen asioihin, joilla ei ollut minulle merkitystä. Se on ainakin yksi hyöty.
Jos ko. parit itse sanovat sen olevan tuuria (en ole koskaan kuullut yhtään mitään muuta selitystä kerrasta oikean löytäneen parin suusta) niin se ei ole minun spekulaatiotani.
Esimerkiksi oma siskoni (47 vuotta, takana 32 vuoden liitto) saanoo olleensa ihan järisyttävän onnekas. Maailma on kuulemma täynnä niin karseita hiihtäjiä, että kotiin on aina ihana tulla. Ihan tasan samaa tarinaa hokee jokainen pitkän parisuhteen pari, jonka tiedän. He sanovat olleensa onnekkaita, vaikka joskus vituttaa niin vaihtoehdot olisivat ihan karseita.
Sen tuurin sisään voi kätkeä niin monia merkityksiä, että kuulija ei jaksaisi kuunnella. "Tuuri" siitä että ensi kerrasta napsahti loppuelämän kaveri voi tarkoittaa aivan mitä tahansa. Mieti, mitä siitä seuraisi, jos kaikki ihmiset antaisivat itsensä ajelehtia ihmismeressä ja todelliset valinnat olisivat ainoastaan (hyvää?) "tuuria"?
Sellaiset yhdessä kituuttavat, ei onnelliset parit ovat tietysti ihan oma lukunsa ja aikalailla oma ihmislajinsakin. Heistä on ihan turha puhua siinä yhteydessä, kun joku etsii hyvää ja toimivaa parisuhdetta.
Koet siis olevasi parempi määrittämään muiden ihmisten parisuhteita kuin ko. pariskunnat itse. Oletko muutoinkin kovin kaikkivoipainen? Tuo asenne voi hyvin selittää miksi pariauhderintamalla ei kovin natsaa. Harva tykkää ihmisestä, joka väittää tietävänsä asiasi paremmin kuin sinä itse.
Oleppa hyvä.
Itse toivoisin, että ihmiset olisivat vähän itsevarmempia ja itseriittoisempia.
Sosiaalisen riippuvuuden ja siitä johtuvan epävarmuuden tunne ihmisissä ei mielestäni ole kovinkaan mukavaa eikä viehättävää, vaan lähinnä vaan uuvuttavaa. Kokoajan semmoinen tunne, että pitäisi sitä ja tätä, joka sanaansa punnita toisten mieliksi, vaikka vain kahvitteluhetkenäkin jolloin ei varsinaisesti pidä yhtään mitään paitsi nauttia kahvista ja kakusta.
Hauskaa päivää sinulle☀!!
Me ihan jokainen ajelehdimme ihan koko ajan. Se, että olet edes elossa tänään on seurausta hyvästä tuurista ja tuuri voi loppua huomenna
Tämä! Sattumaa ja tuuria voi yrittää avittaa omilla valinnoilla ja sitä voi myös haitata omilla valinnoilla. Sattuma on silti elämän suurin voima ja sitä ei pysty kukaan meistä vastustamaan, vaikka kuinka kuvittelisi olevansa kaikkivoipa.
Minusta on hyvin viehättävä ajatus, että ihmiset löytävät toisensa nuorina ja kokevat elämän yhdessä kaikkine kolhuineenkin ja silti pysyvät yhdessä toisiaan rakastavina. Sehän on ideaali. Jokin tahdon valinta siinä on tehty, että yhdessä on pysytelty. Sanoit sen itse (?) ylempänä siskosi liitosta puhuessasi.
Niin, sellaiseksi on maailma mennyt ettei edes ihminen vastaa enää teoistaan. Se asenne on myös helppo, voi aina mennä tuurin ja onnen kantamoisen taakse, myös huonoissa valinnoissa.
Aivottomien yhteiskunta.
Tietysti, jos sattui kerralla hyvä tuuri ja sopiva ihminen kohdalle niin miksi vaihtaa paskaan vaihtoehtoon? Aika no brainer "valinta" mielestäni.
Onko pelottava ajatus, ettei omalle kohdallesi sitä tuuria osuisikaan? Kun pelataan tuurilla, sekin on oiva vaihtoehto.
Voi kuvitella hallitsevasi elämääsi. Totuus on, että jokainen meistä on pelkkä matkustaja. Vähän voi yrittää ohjailla, mutta isoissa jutuissa meillä ei ole sanansijaa. Huomaat sen viimeistään sitten, kun omassa elämässäsi räsähtää kunnolla ja sehän tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, väistämättä.
Ei se ole pelottavaa. Miksi olisi? Se on aivan yhtä mahdollista, kuin toinenkin vaihtoehto. Siksi elän elämääni niin hyvin kun kykenen jo tässä hetkessä, enkä odota mitään. Asiat on hyvin, vaikka tämä olisi kaikki mitä koskaan saan. 🙂
Vaikka elämääni osuisi täydellinen kumppani huomenna niin eihän se mitään takaa. Voin yhtä hyvin menettää hänet ensi vuonna tai vaikka sairastua itse syöpään. Minusta on ihan hullu ajatus pelätä löytyykö kumppania vai ei. Ehkä olen nähnyt tarpeeksi sitä elämän nurjaa ja raadollista puolta, että en kuvittele enää olevani tämän elämäksi kutsutun kuljettaja, enkä koe kumppanin löytämisen olevan kaiken a ja o.
Hyvä kirjoitus, juuri noin.
Kiitos, samoin sinulle! 🌻
On hieman erikoista suhtautua itsevarmuuteen negatiivisesti, varsinkaan jos sen kautta ei ole tarkoitus loukata ketään. Minä en koskaan ole väittänyt osaavani kaikkia asioita maailmassa. Joitain asioita osaan kuitenkin todella hyvin, ja neuvon muita niissä asioissa mielelläni. En voi ymmärtää, keneltä se on pois.
Olen vahvasti sitä mieltä, että paljon pettymyksiä kokenut nainen ei ole asettanut tarpeeksi kriteerejä sen suhteen, millaisiin ihmisiin hän haluaa tutustua.
Eikö sama toimi miehilläkin naisiin tutustuessa?
a) jos etsii tosissaan, ei löydä
b) missä iässä tahansa voi löytää
c) unohda aluksi seksi jos haet kumppania
d) jos haet seksiä, unohda hakevasi kumppania
e) älä jää tuijottamaan karvoja
f) katsele niistä paikoista, joissa itsekin viihtyisit, välittämättä mitä ne ovat
g) ole itsellesi paras kumppani
C - kohdasta olen eri mieltä! Takaapäin velaksi ja nyrkillä niskaan.
Ikivanha läppä 🥱
Ryyppäsitkös vai liikuitkos https://www.hs.fi/tiede/art-2000008071827.html
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000008064812.html
Rysäihminen on aina lesta
https://www.hs.fi/talous/art-2000008046609.html
Ei se hääviä ole. Itse koittanut lähestyä miehiä livenä. Aluksi kaikki menee hyvin, mutta kun miehet saa viinaksia enemmän koneeseen, sitten alkaa naisten haukkuminen.
En mä ihmettele enää, miksi suomalaiset naiset kallistuu ulkomaalaisten miesten lepertelyihin. Kuka viittii kuunnella koko illan naisten haukkumista ja yrittää puolustella kanssasisariaan.
T. Ei vielä heittänyt kirvestä kaivoon
No eipä tuollainen haukkuminen kuulosta erityisen sivistyneeltä toiminnalta. Jos nyt esim haluaa parisuhteen niin haukkumalla sitä tuskin löytyy.
🪓 Tuossa sulle varakirves. Heität kuitenkin kohta.
Hyvä taktiikka tuo känniin juottaminen. Silloin ihmisen todellinen luonne paljastuu.
"Kuka viittii kuunnella koko illan naisten haukkumista"
No ei tietenkään kukaan. Poistutaan paikalta, jätetään miehet öykkäämään keskenään tai yksin.
Juuri noin olen toiminut.
T. Ei vielä heittänyt kirvestä kaivoon
Ei ole edes tarvinnut, kun viihteellä olen miehiä tavannut. Ihan itse ovat juoneet 😁
Mä taas olen huomannut, ettei etsimällä ja väkisin mitään hyvää löydä, ne parhaat kumppanit ja tyypit on tulleet vastaan ihan tsäkällä ja sattumalta. Ne joissa on ollut jotain fiksuakin ja rakastettavaa.
Kun ei etsi löytää. Etsimällä äkkiä käy kiinni mihin vaan limppuun, joka osaa esitellä itsensä nätisti. Ikään kuin pellet näkis, että tohon on hyvä tarttua, se on selvästi seuraa vailla.
Mee vaan ihmisiin, kun nyt korona vaan antais hiukan liekaa ja höpöttelet ihmisten kanssa. Ihan siinä samassa voi höpötellä itsensä jonkun elämään. :D
Tää on totta :) etsimättä ne perkuleet yleensä löytyy ja silloin kun vähiten odottaa. Ja jos ei etsikään ketään ja löytää, niin silloin vähän nikotuttaa, että miten mä nyt saan tän tähän kuvioon sopimaan :D mutta jos tahtoa ja halua on riittävästi, kyllä se siitä sitten lutviutuu ja solahtaa ei suunnittelemattakin mukaan kuvioon. :D Mutta on se hämmentävää. Että miksi kun ei edes etsi? Mutta ehkä epätoivolla ja etsinnällä on joku ominaishajukin, joka sitten vaikuttaa... :D
Jostakin syystä ihminen on kai jotenkin epätoivoisen tai takakireän oloinen, ei niin "vahvan ja vakaan" oloinen kai, kun etsimällä etsii tai vimmoissaan yrittää?
Sitten kun on ihan rennosti, eikä stressaa ja panikoi, alkaa ihan itsekseen asiat lutviutumaan. Ihan kuin voimapyörä vaihtais suuntaa ja vie kohti niitä mukavia asioita, mitä joskus yritti hampaat irvessä vängän väellä haalia elämäänsä.
Onko sillä sitten mitään tarkoitusta, niin sitä en osaa sanoa. Mutta sen se ainakin opettaa, että kun stressiä meinaa pukata tai pakkomiellettä laittaa päälle, on viisaampaa antaa olla. Hengitellä kaikessa rauhassa ja rentoutua. :)
Kyllä ne kivat ihmiset yleensä jotekin elämään solahtaa tai ne jää ainakin mieleen, ehkä joskus myöhemmin elämässä heihin taas törmää, jos nyt on mentävä ohi heistä.
Niinkin on joskus käynyt, että olen jonkun ihmisen tavannut josta olen kovasti pitänyt ja hänkin minusta, mutta elämät on niin erilaiset ettei ne mene yhteen. Mutta vielä aikojenkin päästä kun on jossain nähty tai sattumalta tavattu, on kuin eilen oltas nähty ja se ihminen ei ole unohtunut vuosienkaan jälkeen. vaan on yhä uudelleen tavatessa aivan yhtä ihastuttava, kuin silloin ekan kerran kohdatessakin.
Siinä on jotain vahvaa henkilökemiaa ja hyvää fiilistä toisesta.
Näin se vaan on juu. :) Hyviä tyyppejä on vaikea unohtaa. ;)
Yleensäkin pitäisi kerätä ympärilleen niitä hyviä tyyppejä ja luopua niistä jotka vievät enemmän kun tuovat.
Juu, niin olen elänyt ja elän jatkossakin. Hyväksi on havaittu.
Ei niitä yleensäkään nyt niin vain kerätä, melkoinen sammakko.
Hahhah. Kuten miehesi.
Äänestän tätä ☝
Etenkin hän. Elämäni rakkaus ja lasteni isä. :)
Jahka nyt rakastut joskus oikeasti ihmiseen, etkä kriteereihin jotka täyttyy ja palvelee sinua, alat ymmärtää mitä on rakkaus.
Tuo oli hienosti sanottu. 👍
xLiner
Siis ei vain aloittajalle, vaan muillekin.
xLiner
Ajat sup-laudalla jonkun elämään? Niinkin voi käydä kun laite ei käänny ajoissa 😹
No mutta noihan on hauskoja elämään ajamisia, jos ketään ei siinä rytäkässä satu. :)
Huono puoli tällä hetkellä on se, että sup-laudat on myyty loppuun, mutta ainahan voi kyhätä risulautan.
Yllättäviä tuloja. Eihän tuossa arvaa, että nytkö se saapu. Voi sitten jälkeenpäin mainita, että kolahti! 😹
Vesistöillä tapahtuu ;) Jokainen suomalainen on hankkinut sup-laudan. (No oli yksi kumiflamingogin, mutta onneksi siihen ei lopullista osumaa).
Mä en ostanut suplautaa. Mutta ajattelin vielä heinäkuussa mennä kokeilemaan vuokralaudalla suppailua. Saa nähdä hukunko sillä reissulla. :D
Tai törmääkö johonkin.
Taitaa olla aika suosittua tuo sppailu. Ihan kivalle se kyllä näyttääkin. Voisin olettaa, että tykkään. :)
Saa niitä onneksi vuokrattuakin.
Hienoa!
Saa :)
Eipä täälä toisetkaa sitä kumppania varmaa koskaa saa kun on kaikenlaisia ongelmia ja ei kelpaa.
Miehet ja naiset on sekaisin,
ihmiset kohtelee toisiaan julmasti.
Ystävien löytäminen yhtä vaikeaa.
Tututkin muuttuvat oudoiksi. Tää aika, laittaa
ihmiset erilaisten päätösten äärelle.
Jotka tippuu vasta nyt Titanicin kannelta,
panikoi.
Päästä vaan irti https://www.youtube.com/watch?v=9dcVOmEQzKA
et menetä mitään
Jännämiehillä on kysyntää ja naiset haluaa sellaisten kanssa seurustella. Et sinäkään halua mitään normaalia järkevää miestä joka ei sekoile ja tee rikoksia. Normaalilla miehellä on normaalit harrastukset kuten kalastus vaikka mutta sellaiset miehet ei naisille ole koskaan kelvanneet. Sit nainen haluaa jonkun huumeiden käyttäjä jännämiehen joka hakkaa naisia, se on monta kertaa nähty.
Ei ainaskaa minua halua.. vaikka olen koskenut naiseen jopa sattumaisin lyönyt. en kai ole jännämies kun en kelpaa.
Ap,llä kaksi miestä TINDERISTÄ ja kaikki miehet on paskoja kun eivät sovellu parisuhteeseen.
Mitä vanhempi on, sitä parempi on olla yksin, tai siis korjaan ei yksin vaan ilman kumppania. Ainakaan sellaista perinteistä asutaan yhdessä kumppania en suosittele vanhemmalla iällä. Voi käydä niin, että elämä kumppanin kanssa meneekin sitten omais- ja taloudenhoitajana.
No mutta voi aina kelpuuttaa kiltin kunnollisen miehen palstalta. Ai ei kelpaa vai. Oot sitten hiljaa.
Jotkut ihmiset on sekaisin, se on fakta. Täytyy vain oppia tunnistamaan tämä, mieluusti ennen tapaamista, ettei mene turhaa aikaa tapaamisiin.
Tuolla taisi olla aika samoilla linjoilla ainakin kolmas kommentoija mun kanssa. Pitää tietää mitä haluaa toisesta ja mitä mahdolliselta suhtelta.
Mutta enemmän mä kääntyisin siihen, että opettelee tunnistamaan vaan oikeasti rennon mukavat ihmiset, minkä kanssa on luontevaa jutella ja tutustua. Ja tutustua voi jo paljon ennen treffejäkin, niin ei sitten tarvitse pettyä. Voi soitella tai kirjoitella, missä tietää sitten enemmän jo toisesta.
Mutta kyllä se vaikeaa on, siitä ei pääse yli eikä ympäri ja pettymyksiltä ei voi välttyä. Kyllä kun pidemmän aikaa katselet tarjontaa, treffaat, tutustut ja teet sen useasti uudestaan, niin kyllä se nakertaa... Se on kuluttavaa, vaikka kuinka rennosti siihen suhtautuisit... tai mitä nyt tästä sun aloituksesta voi ymmärtää, niin et ihan kovin rento ja leppoisa osaa olla sen suhteen....
Mutta eikun leuka rintaan ja kohti vastatuulta... halu ja uteliaisuus vie, jos vie. :o)
Naiset kertoo että haluavat kunnollisen miehen mutta kuitenkin alkavat olee sen huonosti käyttäytyvän miehen kansaa joka pettää, käyttää huumeita ja on muutenkin jännä.
On tietysti ikävää olla koko ajan yksin, mutta itse olen jo ihan turtunut siihen. Luotto on mennyt täysin ihmisiin kun puhutaan parisuhdeasioista. Nykyajalla pettäminen on niin helppoa ja hyvältä vaikuttanut suhde voi kaatua jo parin kuukauden aikana. Turha ottaa stressiä, toivottavasti löydät iloa elämään muista asioista.
Ap on korkeintaan 18 v, on niin lapselliset tinderjutut.
Ghostaus on kivaa.
Paras tapa hävittää ihminen elämästä on laittaa numero puhelimen estolistalle, kiitos uusi teknolokia :D
Tää on niin nähty. Kaikki kyllä tietää jo että ongelma ei ole nämä seköpäät vaan sinä joka valitset heidät kaikkien normaalien ihmisten joukosta. Mietippä oletko itsekin seköpää vai olisiko kriteereissäsi pientä viilaamista.
Jos parin etsintä on tällaista autistista jankkausta kuten koko tämä ketju, olen kyllä jatkossakin mieluiten yksin.
Minä olin 21 kun löysin sen miehen jonka kanssa voin ajatellakaan elämääni jakaa. Hän oli 20.
Vuosi seurusteltiin ja sitten muutettiin yhteen. Yhdessä asuttu nyt yhdeksän vuotta ja yhteinen asunto ostettu. Kihloissa viime Joulukuusta ja vihille on kaavailtu mennä kun saadaan oma talo ostettua mikä on nyt hankkeissa. Suunniteltu pieni seremonia läheisille sitten siellä.
Olin todella onnekas kun mieheni löysin. Olin päättänyt että sellainen on oltava jonka todella tuntee olevan "se oikea", menee sitten aikaa niin kauan kun menee tai jää löytymättä.
Rokkikonsertissa tavattiin.
Minulla kyllä oli muutama kriteeri joista en aikonut mistään hinnasta luopua; ei juoppoa, ei rasistia eikä työtä vieroksuvaa. Ei myöskään väkivaltaista tietenkään eikä törkyturpaa.
Sellaisen halusin joka sitoutuu tosissaan yhteiseen elämään eikä pienistä luovuta.
Sellaisen jolla terve tunne-elämä ja pystyy rakastamaan aidosti.
Ja sellaisen löysin jo noin nuorena. Olen todellakin ollut onnekas.
Totta kai me olemme riidelleet ja olleet eri mieltä. Kerran ajoin hänet pois kotoa ja hän joutui yöpymään äitinsä luona. Sekin riita sovittiin ja jätettiin taakse.
Ei yhteiselämä koskaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista koska elämä ei sitä ole. Suurin osa on arkea. Jos arkea ei kestä toisen kanssa, ei ole löytänyt sitä aitoa oikeaa rakautta.
Tällä palstalla tuntuu olevan uskomattoman monta hyvin lapsellista aikuista miestä
On ollut joku nainenkin mutta käsittääkseni he ovat olleet hyvin nuoria. Miehet täällä ovat hyvinkin aikuisia vaikka mielipiteet ja viestit kuin teinikölvien kynästä.
Siksiköhän sitten yksin jäävätkin? Itse en ainakaan jaksaisi aikuista teini-ikäistä.
Minus ärsyttävät nuo korona-rokote-jututkin noniin olen ottanut jo 1. tokoyyrrn Bionic Woman eli se firher-n biontech.
Soteuttaa omia suunnitelmia nuo.
Aloittaja siis tapaili jännämiehiä. Miksei ruma kiltti ätmi kelpaa?
Se+ei+yllätä+että+naiset+syyttävät+miehiä+kaikista+parisuhteen+etsinnässä+esiintyvistä+ongelmista.+Jokainen+järkevä+ihminen+tajuaa+että+juurisyy+on+omassa+toiminnassa.+Etsitkö+miestä+joka+keskimääräistä+pidempi,+komeampi,+koulutetumpi,+sosiaalisempi,+rikkaampi+ja+vielä+hauskakin.+Onneksi+olkoon+niin+etsii+suurinosa+naisista+näitä+noin+2%+ryhmään+kuuluvia+miehiä.+Olethan+itsekin+missiluokan+hoikka+kaunotar+jolla+aivan+mahtava+luonne.+Ei,+koulutuksellasi+ei+ole+paljoakaan+lisäarvoa+heille.
Hyvänen aika! Ihminen, joka skrivaa asiaa. Itsellä vähän samoja teemoja mielessä paitsi etten juuri uskalla tulevaisuuteen povata, mutta joo eli jos se vuorovaikutus on nk. oikeeta he rehtii niin siinä tosiaan keskustellaan - nykyään kuulee niin paljon "Mä tein tätä", "mä taad sitäja tota" -läppää ja se ei oo keskustelua. Oho, meni vähän ohi, mut enivei: mun pointti oli ihan se, että nykyään...
Koittaa hakea streittiä, mut aika Huh No.Jaa noi munkin ihastukset olleet. kiinnostaisko sua vaik meilailla esiintuomas teeman pohjalta?
💪 https://www.youtube.com/watch?v=8zYS9mN38mE
-bluedelta-