Ihanaa kun enkeli otti esiin tämän aiheen. Itse olen ollut hiljaa niin kauan. Aion konkreettisesti kertoa minkälaisia ongelmia se on minulle aiheuttanut.
1. Suurin ongelma on naiset. Tuntemattomat ottavat minuun jo valmiiksi kielteisen asenteen. Olen perus-kiltti ihminen, en mikään enkeli, mutten halua kenellekään pahaa. Ainoa keino tuntemattomassa naisseurassa on ruveta yli-kiltiksi. Se rooli on ärsyttävä, ei minua, mutta huomaan tekeväni sen aina. Ainoa keino saada hyväksyntä, jonka toiset saavat automaattisesti.
Naispuoliset ystäväni ovat toki ystäviäni, mutta muutama heistä on tunnustanut, etteivät halua minua mukaan esim lomamatkoille, poikaystävän tupareihin, baariin, etten veisi huomiota.
Minusta saa myös kaveripiirissäni puhua ihan miten vaan ja huomauttaa hiuksista, meikeistä, "anorektikkojaloista", tissien koosta ym. Itse en saa taas kommentoida itseäni naisten tyyliin negatiivisesti, koska "se on loukkaavaa", vaikka he jatkuvasti tekevät sitä.
2. Ihmiset selvästi ajattelevat ulkonäköä seurassani tai kuvittelevat sen erityisesti kiinnostavan minua, koska he alkavat puhua ulkonäöstä seurassani. Olen jo hieman kyllästynyt siihen aiheeseen.
3. Miehet. On kolmenlaisia. Ne narsistipsykopaatit, jotka haluavat esitellä minua seurassaan, kivat, jotka menevät lukkoon seurassani enkä ikinä kohtaa heitä mitenkään henkisellä tasolla tämän takia ja ilmeisesti huonolla itsetunnolla varustetut tyypit, jotka etsivät "aitoja" naisia tulevat juttelemaan tyyliin: "Kuvitteletsä olevas jotain? Mua ei ainakaan kiinnosta tollaset!" Vaikka median luoma kauneusihanne on mahdoton saavuttaa useimmilta, se ei tarkoita sitä, että jos joku sattuu syntymään sellaiseksi, hän olisi muovinen tai epäaito. (Korostan vielä, että meikkaan ihan normaalisti ja pukeudun melko säädyllisesti, ei voi siitä olla kiinni).
4. En saa kehua itseäni. Huomaan automaattisesti, etten kerro kivoja asioita, joita minulle tapahtuu, saavutuksiani ym. koska kateus on niin voimakasta, että huomaan, että ihmiset lähelläni eivät oikeasti iloitse menestyksestäni. Mielummin olen kertomatta. Haluaisin, että minunkin menestyksestäni iloittaisiin.
5. Todistelu, etten ole tyhmä.
Olen silti ihan onnellinen. Nämä on vain sellaisia asioita, joita ihmiset eivät välttämättä tajua tekevänsä, enkä ikinä voisi paljastaa kenellekään tutulleni noita ajatuksia, ymmärrätte varmaan miksi...
1. Suurin ongelma on naiset. Tuntemattomat ottavat minuun jo valmiiksi kielteisen asenteen. Olen perus-kiltti ihminen, en mikään enkeli, mutten halua kenellekään pahaa. Ainoa keino tuntemattomassa naisseurassa on ruveta yli-kiltiksi. Se rooli on ärsyttävä, ei minua, mutta huomaan tekeväni sen aina. Ainoa keino saada hyväksyntä, jonka toiset saavat automaattisesti.
Naispuoliset ystäväni ovat toki ystäviäni, mutta muutama heistä on tunnustanut, etteivät halua minua mukaan esim lomamatkoille, poikaystävän tupareihin, baariin, etten veisi huomiota.
Minusta saa myös kaveripiirissäni puhua ihan miten vaan ja huomauttaa hiuksista, meikeistä, "anorektikkojaloista", tissien koosta ym. Itse en saa taas kommentoida itseäni naisten tyyliin negatiivisesti, koska "se on loukkaavaa", vaikka he jatkuvasti tekevät sitä.
2. Ihmiset selvästi ajattelevat ulkonäköä seurassani tai kuvittelevat sen erityisesti kiinnostavan minua, koska he alkavat puhua ulkonäöstä seurassani. Olen jo hieman kyllästynyt siihen aiheeseen.
3. Miehet. On kolmenlaisia. Ne narsistipsykopaatit, jotka haluavat esitellä minua seurassaan, kivat, jotka menevät lukkoon seurassani enkä ikinä kohtaa heitä mitenkään henkisellä tasolla tämän takia ja ilmeisesti huonolla itsetunnolla varustetut tyypit, jotka etsivät "aitoja" naisia tulevat juttelemaan tyyliin: "Kuvitteletsä olevas jotain? Mua ei ainakaan kiinnosta tollaset!" Vaikka median luoma kauneusihanne on mahdoton saavuttaa useimmilta, se ei tarkoita sitä, että jos joku sattuu syntymään sellaiseksi, hän olisi muovinen tai epäaito. (Korostan vielä, että meikkaan ihan normaalisti ja pukeudun melko säädyllisesti, ei voi siitä olla kiinni).
4. En saa kehua itseäni. Huomaan automaattisesti, etten kerro kivoja asioita, joita minulle tapahtuu, saavutuksiani ym. koska kateus on niin voimakasta, että huomaan, että ihmiset lähelläni eivät oikeasti iloitse menestyksestäni. Mielummin olen kertomatta. Haluaisin, että minunkin menestyksestäni iloittaisiin.
5. Todistelu, etten ole tyhmä.
Olen silti ihan onnellinen. Nämä on vain sellaisia asioita, joita ihmiset eivät välttämättä tajua tekevänsä, enkä ikinä voisi paljastaa kenellekään tutulleni noita ajatuksia, ymmärrätte varmaan miksi...
Vastaukset 54
Vanhimmat
Ompas sulla inhottavia ystäviä! Voitko ehkä koittaa sanoa heille, miten sua loukkaa niin typerä kielenkäyttö - eihän nyt omaa ystävää saa kohdella miten vaan.
Tunnistan tämän kiltteysongelman. Mulla on yksi kaveri, joka on näyttävä ja suulas. Aina kun me ollaan jossain hän saa kaiken huomion ja kaikki miehet iskevät häntä. Lopulta alkoi tuntua tosi ikävältä, kun mulle aina jätettiin sellaisen miehen kaveri, jonka kanssa ystäväni halusi olla. Kukaan ei halunnut puhua minulle, vaan odottelivat milloin pääsevät ystäväni paisteeseen. Ystäväni sisäisti tämän niin tehokkaasti, että alko puhua itsestään minua parempana. Jos joku Alkoi puhua ensin minulle, hän änkesi väliin ja jätti minut ulkopuolelle. Muutaman kerran hän jopa sanoi suoraan, että hän on parempi kuin minä. Kyllästyin lopullisesti, kun hän alkoi ihmisten ilmoilla puhua päälleni ja tokaista, että "ole sinä nyt hiljaa". Kerran sitten suutuin ja ilmaisin painokkaasti, mitä mieltä hänen käytöksestään olin.
Ystävyyssuhde on edelleen pystyssä ja nykyään voi jopa hyvin. Hän on alkanut kunnioittaa minua. Ehkä sinunkin on tehtävä itsesti näkyväksi ihmisenä, ei ulkokuorena.
Ehkä sun kaverisi ei oikeasti kuitenkaan ajattele olevansa viehätysvoimaisempi kuin sinä jos tuolla tavalla pitää tehdä..
No niin... Kaverisuhteet on kyllä kummallisia. Hyvä, että avasit suusi tilanteessa, josta et tykännyt! Mutta se, että kestit kaverin "kohtelua" kauankin on mielestäni keskeisempi pointti! Ihmisiä kohdellaan (varsinkin kaveripiirin sisällä) heidän itse antamansa roolin mukaan.
Jos olet kommentit ja ylimielisyyden niellyt aikaisemmin on sitä aina vaan helpompi sinua kohtaan käyttää.
Ja sitten jos vain koiranpentuna kulkee perässä eikä ilmaise omaa haluaan (tyyliin "ihan sama") ni jonkin ajan kuluttua ei enää jaksa mielipiteitä ruveta edes tenttaamaan.
Mutta niin sinähän tämän jo tiedätkin... ja hyvä niin!
Samaa mieltä osittain, mutta ovatko nuo nyt loppujen lopuksi kovin merkittäviä ongelmia? Kaikennäköiset ja -kokoiset ihmiset saavat varmaankin silloin tällöin huonoa palautetta habituksestaan. Eli älä kiinnitä liikaa huomiota muiden kommentteihin, mitä niistä.
No jos noin ajatellaan niin onko _mikään_ sitten tarpeeksi iso ongelma, siten, että sitä voisi täällä käsitellä? Mihin vedämme rajan?
Jollekin, joka ei ole niin kaunis, voi olla vaikea ymmärtää että siinä (kauneudessa) on omat ongelmansa.
Jollekin puolison uskottomuus voi olla kamalaa, mutta toiselle ei.
Ihanteellista olisi, jos ei kommentoitaisi asiaa, johon ei ole mitään sanottavaa.
Ei tässä kukaan ole ollut vetämässä itseään jojoon kauneuden takia, mutta suinkaan en ole ainoa, joten voisi jopa sanoa, että ongelma on olemassa muuallakin kuin minun "narsistisessa" päässäni.
Ei meidän tarkoituksemme ole sanoa, että tämä on mitenkään maailmanlajuisesti merkittävä ongelma, mutta ei se tarkoita etteikö asiasta voisi keskustella. Ja tämä foorumi nyt valitettavasti on hyvä paikka tämänkaltaisen keskustelun aloittamiseen, vai mitä ajattelisitte jos joku ottaa asian esiin työpaikan kahvipöydässä? - sitä minäkin.
Ystävistä vielä... ei se ole niin helppoa "sanoa suoraan" kun ei piikittely tai poissulkeminen ole suoranaista ja läpinäkyvää. Se nyt vain on naisten välisessä ystävyydessä vissiin niin. Hyvin vihjailevaan ja epäsuoraan kettuiluun ei ole korrektia vastata suoraan. Ja todella moni meistä (anteeksi tämä ilmaisu, ei ole tarkoitus jakaa ihmisiä kahteen kastiin, vaan lähinnä puhun ymmärtäjistäni ja niistä jotka eivät ymmärrä) on tullut hyvin araksi, epävarmaksi ja potee barbie -syndroomaa.
Tunnistan hyvin sen, että vetää jotakin roolia, ei vahingossakaan kehu itseään, jopa vähättelee ja tuo esiin kaikki mahdolliset negatiiviset asiat. Minulle siunaus on ollut parantumaton sairaus, joka ei kyllä näy päällepäin, mutta on sen verran vakava, että minustakin tulee inhimillinen. Ja kyllä häpeäkseni tunnustan että sairautta käytän joskus jokerikorttina.
Muiden kommentit on helppo jättää huomiotta tiettyyn pisteeseen, mutta olen silti sitä mieltä, että kenelläkään ei ole muita enempää oikeutta arvostella toisia.
Ja todella, on mielenkiintoista se, että ihmiset tosiaankin olettavat minun olevan kiinnostunut vaatteista, meikeistä, kosmetiikasta jne... Ja ulkonäöstä sinänsä.
Ja tiedättekö yhden jutun? Muutama suhteeni on päätynyt siihen, että poikaystäväni saa tarpeekseen _hänen_ edessään minulle lauotuista "mitä sä tuollaisen kanssa teet kun voisit saada paljon paremmankin?" tai "toi on varmaan hyvä sängyssä/tolla on varmaan paljon rahaa kun sä viitsit tuonnäköisen kanssa hengailla", puhumattakaan siitä, että kundille tullaan puhumaan suoraan vastaavat asiat.
Ja kun kommentit tulevat minun tai hänen ystävien suusta, niin voin kyllä hyvin kuvitella. En minäkään jaksaisi.
Mä en monasti ees aattele miltä mun kaverit näyttää. Ne on ehkä tosi kauniitakin, mutta ne on aina näyttäneet siltä ja niiden ulkonäköön on jo tottunut vuosien saatossa, joten ei se kauneus juurikaan hätkäytä. Ne on kavereita, ystäviä, eikä siks paljoo ulkonäkö paina vaa'assa.
Tuosta negatiivisesta asenteesta, jota meiltä naisilta saat osaksesi, voisiko se johtua siitä, että et kuitenkaan ole aivan avoimen ja aidon oloinen? Sen yleensä vaistoaa. Ja eikö rumiin suhtauduta muka kielteisesti? Jotkut ihan tavallisennäköisetkin saa osakseen negatiivisuutta, kun joku on vaistoavinaan epärehellisyyttä, epäsosiaalisuutta jne.
Monet suhtautuu kielteisesti niihin, jotka selvästi yrittää liikaa, minä ainakin (esim. joku kaunis pukeutuu ykkös-bilevaatteisiin ja meikkaa mennäkseen ruokakauppaan - mitä järkeä, kun kaunis on kaunis vaikka jätesäkissä? tai toinen esim: joku tuntematon kaunis nainen alkaa mielistellä, olla oikein superkiva - mitä se haluaa vakuutella? samassa tulee epäilys "todellisen" luonteen peittelystä...)
En usko, että kukaan on oikeasti niin kaunis, että muut seurassa jää huomiotta, ja vaikka jäiskin, niin kauas paistava kateus tuskin houkuttelee miehiä? Ei maailma pyöri pelkkien kauniiden ympärillä. Oikeesti, niiden naisten pitää vähän parantaa itsetuntoaan! Ei terveeseen itsetuntoon tosiaan kuulu alemmuudentunteen lisäksi toisten ulkonäön arvostelu! Siinähän sitä asettaa itsensä juuri sille vertailulle, jota tuskin kukaan haluaa, mutta silti vaan tuomitaan ulkonäköperustein...
Mistä ihmeestä oletkin löytänyt noin kateellisia ihmisiä ympärillesi?
Minä olen 20 vuotta tehnyt sivutyötä ulkonäölläni ja päätyöni on sitten ihan toisessa ääripäässä!
Mutta koskaan en ole saanut ikävää palautetta ystäviltäni tai muiltakaan naisilta.
Miehien kommentit ovat olleet joskus mitä sattuu, mutta koskaan minua ei ole esim. yhdenyön seuraksi pyydetty.
Tuo aitous minullakin tuli siis mieleen.. Minä olen aika eloisa persoona. Höpöttelen mielelläni vaikka kaupan kassan kanssa, enkä koskaan ole kokenut tulleeni kylmästi kohdelluksi.
Niin, eikä todellakaan kauniit varasta kaikkea huomiota! Sen verran on tullut erilaisissa kokkareissa pyörittyä!
Niin, ja olen naimisissa, jo 11 v. Miehelleni en ole mikään esittelykappale, vaan se tuiki tavallinen flannelliyöpaitaan pukeutunut vaimo ;)
En oikein tiedä siitä aitoudesta. En hirveän helposti päästä ehkä ihmisiä ihan lähelle, mutta yritän kyllä olla ystävällinen ja olen kiinnostunut tutustumaan erilaisiin ihmisiin.
EN MINÄKÄÄN OLE SITÄ MIELTÄ, ETTÄ MUUT JÄISIVÄT VARJOONI! Jostain syystä jotkut vaan kuvittelee niin ja minulle tulee huono omatunto jos pahoitan ihmisten mieliä olemalla oma itseni. Monet ystävistäni näkevät itsensä aivan väärin!
En ajattele oikeasti, että olisin täydellinen, mutta ongelman ydin on se, että minulla on hyvä itsetunto ja pidän itsestäni ja tykkään olla minä. En usko, että sillä on tekemistä ulkonäköni kanssa, eihän itsetunto rakennu vain ulkoisen olemuksen pohjalta. Ihmiset vaan taitavat kuvitella, että itsetuntoni on hyvä siksi, että ajattelen olevani kauniimpi kuin he. Haluaisin lopettaa tämän nöyristelyn jota olen harrastanut, mutta toisaalta en halua olla vihattu naisten keskuudessa.
samanlaisia tuntemuksia minullakin, vaikka en itse itseäni kauniiksi sanoisi.. niin kuitenkin jaksaa muut huomautella mulle mun ulkonäöstä. mähän en saa tehdä mitään ulkonäölleni, pukeutua turhan hienosti, laittautua, en mitään sillä se aiheuttaa jotain ihan ihmeellistä kamalaa.
enkä voi sanoa muista mitään negatiivita, koska muut ottaa heti sen asenteen et mikä sä kuvittelet olevas. ja harvemmin mua otetaan minnekkään kekkereille mukaan..kai ne pelkää et vien kaikki pojat. ja muutenkin noi kaikki sun laittamas kohdat pitää niin paikkaansa mun kohdalla, mut en siltikään vaihtaisi itseäni kehenkään muuhun.
Kirjoituksestasi saa hieman sellaisen kuvan, että itsekin olet tajunnut olevasi kauniimpi kuin ystäväsi. Eikä median luoma kauneusihanne ole yksi tietty, vaan tyylejä on monia, ei pelkästään se harvinainen, jonkalaiseksi sinä synnyit.
Toki sinäkin voit arvostella, mikä estää? Se, että asettaisit itsesi niinkin alas kuin samalle lähtöviivalle ystäviesi kanssa?
Toki saat itseäsi kehuakin, sinun suorastaan pitää! Mikä onkaan kadehtitavampaa kuin kaunis, joka on vielä kaikinpuolin ihana ja onnellinen ja mukava? Kyllähän itseään pitää markkinoida, kauniinkin, kuka muuten huomaisi.
Kun mä en nimenomaan välittäisi ajatella ulkonäköasioita niin paljon. En ole tajunnut olevani kauniimpi kuin ystäväni, vaan he kuvittelevat minun olevan kauniimpi kuin he ja siitä ONGELMA on lähtöisin.
Median luoma kauneusihanne ei tietenkään ole tietty, mutta ympäristön reaktioista päätellen sovin ainakin jonkinlaiseen ihanteeseen.
Kauneus on mielestäni oikeasti katsojan silmässä. En edes haluaisi tulla kategoroiduksi kauniiksi. Haluaisin olla vaan minä.
Seurattuani "enkelin" aloittamaa keskustelua, ihmettelen yhä enemmän mikä oikein tekee kauneudesta niin ongelmallisen? Kateus, viha, katkeruus vai pelko? Kauneus on nyky yhteiskunnassamme yhä katoavaisempaa, silti me kapinoimme sitä vastaan. Miksi? Pelkäämmekö menettävämme sen kokonaan vai emmekö vain uskalla lähestyä sitä tarpeeksi avoimin mielin saadaksemme otetta siitä?
Seurusteltuani taanoin nk. kauniin naisen kanssa silmäni alkoivat avautua. Vuosia ennen sitä en itsekkään olisi uskaltanut lähestyä kovin helposti "hyvän näköisiä" naisia. Seurauksena koin monia suhteita ns. tavallisten tai ei kauniiden naisten kanssa. Syy selvisi myöhemmin.
Omasin heikon itsetunnon sekä -luottamuksen ja "pelkäsin" vastapuolen reaktiota ja ajatuksia. En kyennyt elämään sisäisesti tasapainossa itseni kanssa.
Tämä vaikuttaa olevan meille suomalaisille (varsinkin miehille) oikea "kansansairaus". Todellisuudessa vain harvat ovat niin tasapainoisia kuin itse väittävät tai luulevat. Heitäkin todella on, ja heistä meidän muidenkin tulisi ottaa oppia, koska he ovat läpikäyneet pitkän prosessin elämänsä varrelle.
Ihmiset jotka kritisoivat toisia, mutta eivät itse kestä kritiikkiä, kannattaa unohtaa. He elävät irrallaan omasta henkisestä minästään ja heidän persoonansa ei ole tasapainiossa heidän syvimmän minuutensa kanssa. Älä heistä välitä (tässä vaiheessa)jos haluat itsevarmuutta.
Kaikki lähtee sinusta. Silloin kun pystyt rakastamaan omaa itseäsi, pystyt vasta rakastamaan muita. Ja ajan mittaan sekin heijastuu ulospäin (positiivisesti), ihan samoin kuin kaikki negatiiviset ajatukset ja asenteetkin päinvastaisessa muodossaan.
"Aidot" ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneet tekemisistäsi ja kuulumisistasi. Ja he myös ilmaisevat sen - kysylemällä ja kuuntelemalla.
Heidät on helppo erottaa heidän omista vastareaktioistaan esitettyihin asioihin.
Ole ylpeä itsestäsi ja anna sen näkyä! Pysy sanojesi takana, äläkä anna toisten mielipiteiden sumentaa arvostelukykyäsi.
Tämä saattaa kuulostaa joidenkin mielestä rankaltakin tekstiltä, mutta nämä ajatukset ovatkin puhtaasti OMIA. Kertokaa ihmeessä oma kantanne asiaan. Olen kiinnostunut niistä.
Ja Viola, muista ettei itselleen kannata todistella mitään. Ole nöyrä itsellesi ja muille.
Kohta 1 ja 2
Juttisi laittoi miettimään. Minulla on myös ystäviä, jotka jaksavat kommentoida omasta ulkonäöstään tyyliin "mulla on ihan järkyttävät reidet..." jne. Sitten kun tähän vastaa, että "On mullakin ihan järkyttävä massu" niin saa heti kuulla, että kuinka edes kehtaa puhua omasta ulkonäöstään, kun on tällainen riuku, eikä kuulemma löydy mitään vikaa. Mitenkä tällaisiin ihmisten kommentteihin ja arvioihin omasta ulkonäöstään pitäisi vastata ilman, että vastaa väärin? Tuntuu siltä, että mitä tahansa vastaakin näiden ihmisten kommentteihin, niin vastaa väärin.
Ja sitten ulkonäöstä tullaan kuitenkin juttelemaan. Pitäisikö vain kuunnella ja olla hiljaa?
Kohta 4.
Sama juttu. En pysty kehumaan. Mutta en ole tätäkään mieltänyt kateudeksi. Outoa? Kehuskelu vain ei kuulu yleisiin tapoihini. Silti ihmiset tuntuvat olevan hyvinkin tietoisia asioistani. Olisihan se kiva, että kaikkien menestyksestä voitaisiin iloita. Mutta ei? Jos onnistuu jossain, niin aina löytyy joku, joka haluaa laittaa vähän paremmaksi. Miksi?
Minuakaan ei yleensä kutsuta mukaan yhteisiin rientoihin? Olen ihmetellyt miksi, vaikka muutoin kyllä ollaan sitten kaveria. Pari kertaa on tullut käytyä viihteellä kaveriporukan kanssa, mutta siihen se sitten on jäänyt. Näillä kerroilla vientiä riitti, mutta en ajatellut, että sillä olisi ollut vaikutusta siihen, että enää ei mukaan oteta. Nyt ei ole sitten tullut mihinkään lähdettyä, kun yksinkään ei viitsi lähteä.
Kohta 5. Niinpä!
En ymmärrä... voisiko se sitten olla kateutta? En ola edes ajatellut asiaa aikaisemmin tältä kannalta ennen kuin luin juttusi.
Pidän myös itsestäni ja olen tyytyväinen ajattelutapaani. Todellisten ystävien löytäminen on kuitenkin vaikeaa. Itsetuntoni on alkanut huonontua pikku hiljaa, kun ystäviä ei ole löytynyt. Juttuseuraahan aina löytyy, mutta syvällisesti ei kenenkään kanssa asioista voi puhua. Surku! Sitä hakee itsestään vikoja ja muuttuu aina vaan kiltimmäksi. Onko tämä kateutta vai olenko vain oikeasti niin kamala ihminen?
Itse olen syyttänyt viime aikoina lähinnä vain itseäni. Mutta niin kuin sanottua, juttusi pisti ajattelemaan, koska siitä löytyi liikaa tuttua.
No hyvä, että luit kirjoitukseni, koska itsekään en aikasemmin, varsinkaan raadollisessa varhaisteini-iässä tajunnut, etten ole mitenkään tyhmä tai huono ihminen, vaan kateus saa ihmiset käyttäytymään joskus kohtaani vihamielisesti.
En tiedostanut itseäni mitenkään, olin vain. Pidin monia ystäviäni kauniina. Itse olin pitkään vielä lapsi kun muut alkoivat meikkaamaan ja pukeutumaan muodikkaisiin vaatteisiin kun kasvoin hyvin vanhoillisessa perheessä, jossa sellaisia juttuja ei olisi vielä hyväksytty.
Ehkä siksi en voinut ymmärtää miksi joku kadehtisi minua. Silmäni avautuivat kun eräs silloinen "ystäväni" jolla oli tapana aina etsiä minusta arkoja kohtia ja ottaa niitä sitten esiin eri tilanteissa, kertoi, että hän oli ollut minulle kauhean kateellinen ja pyysi anteeksi. Olin ihan puulla päähän lyöty, en todellakaan olisi silloin ikimaailmassa kuvitellut, että tämä tyttö voisi kadehtia MINUA!
Kun sitten aloin miettiä, tajusin, että tällaisia käsittämättömiä kiusaamisia ja mollaamisia on paljon ja ainoa syy niihin lienee kateus.
Joten ÄLÄ SYYTÄ ITSEÄSI!
Yrittäisi tulla juttelee kaatuisiko heti siihen että on ujo? Ihan vaan mietin vaan =)
Ei kaadu ujouteen todellakaan. Itsekin olen vähän ujo, mutta on eri asia jos mies vähättelee tai säälii itseään. Tulee juttelemaan sellaisella asenteella, että "et sä varmaan oo yhtään kiinnostunut musta, mutta tulinpahan kuitenkin..."
Voi siis olla ujo, mutta täytyy tietää oma arvonsa!
mies ei saa olla vaatimaton? Ja kannattaahan sitä kokeilla ensin kepillä jäätä ennenkuin jäälle astuu.
Kauniit kun muutenkin ovat nirppanokkia ja ovat tottuneet röyhkeästi itseään tyrkyttäviin miehiin. On se kai vaikea sitten suhtautua mieheen, joka vaikuttaa siltä että ei oikeasti "edes" kuolaa perääsi.
Jos mies etukäteen omalla asenteellaan valmistelee itsensä mahdollisia pakkeja varten, ei torjutuksi tuleminen tunnu pahalta. "Kerran sitä vaan eletään" ja "ei oo mitään menetettävää" kuuluvat itseasiassa ym. kategoriaan. Pääasia että on yrittänyt, sitten kun on saanu pakit voi hyvillä mielin lähteä kotiin runkkaamaan. :) Se on sitä riskienhallintaa. Jos taas antaa kaikkensa ja on varma itsestään, voi ehkä paremmin saavuttaakkin jotain. Mutta on myös mahdollisuus, että menettää kaiken. Hallitsemattomia riskejä ei pitäisi koskaan ottaa.
Tilanne on siinä mielessä epätodellinen että en ikimaailmassa lähestyisi naista josta tiedän joutuvani kilpailemaan vain hänen ulkonäkönsä vuoksi. En vähättele itseäni. Päinvastoin, kuvittelen(/tiedän) että voin tehdä YHDEN naisen onnelliseksi. Kysymys on vaan siitä kenelle sen haluan antaa, ja kuka sen on ansainnut. Rakkaus on enemmän antamista kuin ottamista. Miten voisin siis rakastua kauniiseen (itseään kunnioittavaan) naiseen, jolta tuntisin vain ottavani.
Viimesessä lauseessa puhuin itseni pussiin. Damn! Mutta kyllä siitä kai mun "pointin" ymmärtää.
Tosta asenteesta se nimenomaan on kiinni. En halua miestä, joka tuntee olevansa alemmalla tasolla kuin minä eikä tunne voivansa antaa mitään. Se ei tietenkään ole edes totta, mutta toisen alemmuuskompleksi tuskin tekee hyvää suhteelle eikä toiselle jaksa koko ajan olla todistelemassa, että tämä kelpaa.
Sanotaan, että täytyy ensin rakastaa itseään ennen kuin voi rakastaa muita.
Eihän se kaadu. Ujoilla miehillä on usein enemmän sisäistä kauneutta kuin niillä, jotka ovat aina äänessä. Kun ujon saa puhumaan, niin yllättyy yleensä myönteisesti. :) Ujot ovat mielenkiintoisia, kun taas ihmisiin, jotka kertovat heti itsestään kaiken, kyllästyy helposti. Ujoista löytyy aina jotain uutta, mikä tekee heistä mielenkiintoisia.
Minä olin nuorena hyvin nätti, enkä ole rumilus vieläkään (40 ). Olen joutunut läpikäymään työpaikkoja, missä naiset ovat kuin "hullujen huoneesta revittyjä", siltä on tuntunut. Ainoa puolustuskeinoni on minullakin ollut tuo vielä kiltimmäksi heittäytyminen, vähän niinkuin koira joka heiluttaa häntäänsä. Mutta ei sekään ole auttanut.
joskus olen miettinyt, onko naisten (ei kaikkien!)kateuden syynä pohjimmiltaan se, etten narise, että olen se positiivinen tyyppi. Ärsyttääkö se, onko kysymys sittenkään ulkomuodosta.
...että työpaikkasi naisia raivostutti yhdistelmä kaunis-positiivinen. Ehkä he ajattelivat, että olet positiivinen, koska tiedät olevasi kaunis.
Eihän sen tarvitse kateutta olla. Suomalaiseen kulttuuriin tuntuu vain kuuluvan jonkinlainen negatiivisuus; toisista juorutaan, puhutaan pahaa, valitetaan säätä (oli sitten kesä tai talvi), tunnetaan alemmuutta muihin maihin verrattuna (vähemmän nykyään :) ja kateuttakin toistemme välillä. Minua ainakin rupesi tuollainen kyllästyttämään joskus murrosikäisenä, ei tuollaista negatiivisuutta jaksanut pitkän päälle. Pyrkimällä positiivisuuteen tekee palveluksen myös muille ihmisille. Ehkä heidän silmänsä avautuvat sille mitä heillä on, eikä sille mitä heillä ei ole. Positiviinen ihminen voi herättää erilaisia tuntemuksia, mutta pääsääntöisesti sen ainakin tulisi herättää positiivisia fiiliksiä.
Olisikohan sinun aika vaihtaa kaveriporukkaa? Aitoja, mukavia ihmisiä voit tavata esim. seurakuntanuorien riennoissa. En voi tietenkään yleistää, mutta minun kokemukseni ovat olleet hyvin positiivisia. Itse en ole kaunotar, mutta ihan nätti. Jostain syystä tunnen/tunsin vetoa kauniisiin ihmisiin, lapsena varsinkin. Olen nuorempana tuntenut jopa jonkinlaista ylpeyttä kulkiessani kauniin ystävättären kanssa, esim. kaupungilla tai diskossa. Kateutta ei ole (juurikaan), vaan ihailua. Tuntuu aika primitiiviseltä reaktiolta ja kyllähän sitä totuttuaan toisen ulkonäköön alkaa pitää kaunotartakin ihan tavallisena. Se menettää ns. hohtonsa. En nyt kuitenkaan valitse ystäviäni ulkonäön perusteella, enkä enää koe sitä ylpeyttäkään (olen kait aikuistunut :) mutta halusin vain sanoa, että näinkin voi olla. Kateutta varmaan jokainen rumemmaksi itsensä kokeva tuntee, minusta se täytyy vain myöntää ja sitten keskittyä voittopuolisesti positiivisiin seikkoihin. Joskus on baarissa tuntunut siltä, että joudunkohan "huonompaan valoon" tämän kaunottaren rinnalla, mutta minusta on epäreilua ajatella niin kaveristani. Taivaan lahjahan tuo kaunis ulkonäkö on, Jumalan luomus. Kaikkein kauneinta on kuitenkin sisäisen kauneus, enkä sano tätä siksi, etten itse ole kaunotar. :) Kokemuksia vain on siitäkin, että kaunis ulkonäkö voi olla hyvin pettävä. Ihmiset näyttävät otaksuvan, että ulkonäkö kuvastaisi ihmisen sisintä. Varmaan enkelimäinen ulkonäkö tekee jonkin verran enkelimäiseksi, mutta ei se enkeliksi tee. Päältä kaunis voi olla sisältä mätä. Mutta on minulla myös hyvin positiivisiakin kokemuksia. Ulkonäkö ei siis kerro mitään ihmisen sisäisestä kauneudesta.
Voisikohan kateus liittyä nöyristelyysi? Sillähän viestität (haluamattasi), että olet kauniimpi kuin muut. Osoita mieluummin arvostusta muita kohtaan ja ole rehti oma itsesi. Jos "ystäväsi" eivät sitä kestä, niin parempihan sinun on ilman heitä. Uusia ystäviä löytyy aina, kunhan vain on aktiivinen aloitteentekijä.
Olen huomannut, että tämä nöyristely on ainoa keino jos ei halua tulla leimatuksi itsetietoiseksi ja ylimieliseksi ämmäksi. Tämä koskee lähinnä tuntemattomia naisia.
Ystäväni eivät tietenkään ajattele niin, mutta mielummin pidän matalaa profiilia kuin pahoitan jonkun mielen.
Mun mielestä on _äärimmäisen typerää_ yrittää miellyttää toisia/mielistellä, koska sen huomaa. Jos ei tosissaan ole mukava ihminen, miksi näytellä sellaista? Onko hyväksyntä niin tärkeää, että antaa itseään riistettävän?
Helpompi on hyväksyä aidosti kiukkuinen ja pahapäinen kaunotar, kuin teennäisen iloinen ja mairea. Toinen on luotettavampi, kumpikohan? Toinen näyttää tunteensa, toinen on näyttävinään tunteensa saadakseen jotain (hyväksynnän, paremman maineen?).
Itselläni on sama ongelma kuin kerroit. Sillä erotuksella, että olen mies.En tiedä mikä minussa on sillä tavalla vikana mutta kaikenlaisia temppuja olen saanut kokea.Minussa muita risoo joku piirre, koska en ole niin "Komea" vaan ilmeisesti olen saanut liian sieviä naisia ulkonäkööni nähden.Ja sitä ei keskiverto Suomalainen kestä. Olen miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen, että se hirveä kateus,kauna,pahansuopaisuus sekä mustamaalaaminen ovat sellaisia synnynnäisiä suomalaisia piirteitä. Netissäkin on ollut "Deitti-ilmoitus" ja sinnekin on tullut tätä roskapostia ja haukkumista.
Katsos "Säälin saa ilmaiseksi mutta kateus täytyy ansaita"
Koita kestää
Miehet palvovat. Otat jonkun niistä joka palvoo. Jonakin päivänä hän ei enää palvokaan. Jonakin päivänä hän tottuu sinuun ja muut kauniit naiset alkavat kiinnostaa.
Upeita naisia on jopa suomen maa täynnä!
Tiedän mistä puhut.Olin aikoinani kahvilassa työntekijänä ja pomo mies iski muhun silmänsä.Meidän pukuhuoneen ovi oli auki ja mä siellä vaatteita vaihtamassa sukkahousuissani.Tuijotti mua aikansa mut en tehnyt mitää enkä sanonut mitää ja se häipyi,Myöhemmin kähmi persettäni ohimennen ja ja mua vitutti ja suututti ja pelotti yhtäaikaa.en uskaltanut niin nuorena n.17 vuotiaana vielä puolustaa itseäni ääneen,kun kotona oli opetetu kunnioittamaan ihmisiä,ei nimittelemään.Myöhemmin jätti mut rauhaan,kun sai tietää poikaystävästäni.Oltiin kerran eräissä häissä.olin kahvitarjoilussa ulkopuolisena apuna ja kuinka ollakkaan vastavihitty sulhanen alkoi tuijottaa mua silmät ymmyrkäisenä.Tajusin pian että nyt mä kaikessa kohteliaisuudessa häivyn taka alalle etten ole morsiamen ihanimman päivän pilaaja.tein työni hiljakseen ja pyrin olemaan takahuoneessa pannun täyttäjänä mahdollisimman paljon.toivoin vaan ettei tilanne räjähdä käsiin mun takia.Vaikka eihän se mun vika ole mut minä siitä kuulla saan.Joskus oikein toivoin että olisin muslimi ja sais vetää hunnut silmille ja olla kerrankin rauhassa katseilta ja kuutamouinti ehdotuksilta..kaikenmaailman naimisissaolevilta sonneilta.Joskus itsekin ihastuin ja oli tosi vaikee olla coolina kassalla kun oli koko päivän odottanut tiettyä ihmistä kahville.Mut onneksi sekin meni ohi ajallaan,kun oli niin syötävän komea ja naimisissa.toivon teille voimia kanssa sisaret.iloitaan kuitenkin siitä että jumala loi maailman kauniiksi ja me sadaan olla niitä ilon kukkasia täällä muiden joukossa.kerran seurustelukumppanilleni sanottiin että voisko se lainata mua yöksi..se osas olla huumorintajunen ja terveellä tavalla ylpeä minusta eikä luvannut mua mihinkään.ei myöskään suuttunut.en ole havainnut että naisten suhteen olis ollut ongelmia.Olen aika suorapuheinen,kiitos näitten miesten.Kerran eräs tyyppi soitteli ja kyseli rinnanympärystäni kun halusi tutustua muhun.sanoin sille että mikäs sun peniksen pituus on kun näistä mitoista kerran ruvettiin puhumaan.hiukan tasapuolisuutta tähän.ukko kakisteli hetken eikä sitä sit enää kiinnostanut koko juttu.mulla oli hauskaa...ei kaikkeen paskaan tartte alistua.ja enimmäkseen ne ukot vaan kokeilee että onko pokkaa vastata.Töissäkin yks kaveri heitti et millon lähetään rakasteleen,sanoin etä sain just kotona etten tartte enempää.Ei ne sitä oikeesti tarkota kunhan piristävät päivää.sit vaan nauretaan.Onhan se semmosta menoa että välillä hirvittää koko touhu.
mistä vitusta te 'kauniit' naiset todella tiedätte olevanne kauniita, ja ennenkaikkea että olette kauniita jonkun tietyn ihmisen mielestä??? Eilinen liemessä:2 tusina blondia joille ei multa paljon credittejä heru.Mallikoulun tytöt:Sini on ainut jonka kanssa voisin oikeasti kuvitella jtn muutakin kun nussimista,muut tytöt on sitä samaa tusina blondi kananmainen käytös linjaa mitä niin moni itseään todellisena helmenä pitävä suomalainen nainen edustaa.Esim Evanescencen laulaja on mun mielestä yks maailman keuneimmista naisista,samoin Liv Tyler ja kotikadun Anni Turunen ennen totaalista blösähtämistä jne. jne. Ok,jos on sen näköinen että on useimpien ihmisten mielestä kaunis niin myönnän että siitä voi tulla tiettyjä ennakkoluuloja ja muuta paskaa mutta jos ajattelisitte asiaa siten että ehkä en juuri tuon tai tuon ihmisen mielestä olekkaan mitenkään erityisen kaunis niin vois helpottaa tuo elämisen tuska ja vaikeus.
Väitätkö sinä tosiaan, että ihmisistä ei voi sanoa ovatko yleisesti ottaen kauniita/komeita vai ei? Voitko ihan sataprosenttisesti mennä takuuseen, että kaikki maailman ihmiset ovat ulkoisesti yhtä kauniita ja komeita keskenään ja vieläpä kaikkien mielestä? - en usko.
Ei tässä ole kukaan jakanut ihmisiä kauniisiin ja rumiin jotenkin ainoina vaihtoehtoina eikä kukaan "minun leiriläisistäni" ole (ainakaan lukemani perusteella) ollut sitä mieltä, että koko maailma palvoo. Eikä tässä näillä keskusteluilla olla sinun tai kenenkään muun "creditejä" kerjäämässä. Eikä se elämä nyt pelkästään sitä ole, että kuljetaan tuolla ihmisvilinässä ja mietitään että "tuon mielestä olen hyvännäköinen ja tuon ja tuon".
Ihan vain asiaa vähän valaistakseni...
Terveisin ei mikään tusinablondi
vainoat,perkele soikoon.Ok,mä oon oon vain ruma ja katkera miehenkuvatus joka purkaa katkeruuttaan siitä ettei saa kauniita naisia haukkumalla heitä täällä.Nyt voidaan nukkua kumpikin yömme paljon paremmin,thank you and good night.
Niin , sä kuulut ilmeisesti siihen mieskategoriaan, että kun huomaat kauniin naisen, juokset oikein perään kertoaksesi, että sua ei ainakaan kiinnosta ;)
sehän ois selvä merkki siitä että sut on huomattu eikä sellaista nautintoa voi antaa kenellekkään naiselle.Paljon parempi vaan olla kuin ei olisikaan,sekös näitä narsisti bimboja vituttaa.
Entäpä jos "narsistibimbo" onkin oikeasti kiva ja kiinnostunut vielä susta? Se odottaa turhaan saadakseen edes yhden katseen, mutta päättää lopulta itsekin esittää viileää, koska ajattelee, että on noloa jos nainen tekee aloitteen.
parempi.Ainut mikä vituttaa narsistibimboa vielä enemmän kun se että joku kadulla vastaantulija ei huomaa häntä on se, että joku tietty mies joka häntä kiinnostaa ei huomaa häntä.
Tuo on miehen puhetta! I like that...
pitäähän näitä prinsessoja välillä edes jonkun yrittää palauttaa maan pinnalle kun suurin osa miehistä on täysiä vitun idiootteja naisten viedessä heitä kuin rättiä narussa.
Itse olen nainen myöskin, enkä koskaan ole kadehtinut muita naisia, joita olen pitänyt itseäni kauniimpina, enemmänkin olen ihaillut. Enemmänkin se on se luonne, joka vaikuttaa suhtautumiseen. Oli toinen sitten "kaunis" tai "ruma" tai "normaali", jos hän katsoo toisia nenänvarttaan pitkin ja arvostelee avoimesti, yms, niin eihän sellaisesta kukaan kauheasti tykkää, mutta jos taas toinen on iloinen, huomioonottavainen ja ystävällinen, niin tietysti hänen seuraansa hakeudutaan, oli hän sitten minkä näköinen tahansa.
Olen itse ihan sievä ja söötti, mutten välttämättä sanoisi itseäni suoranaisesti kauniiksi. Kauneus tosin on hyvin subjektiivinen käsite, joten en usko sen olevan mitenkään mitattavissa. Todellakin eri ihmisillä on erilaiset standardit kauneuden suhteen, ja sisäinen valo ja oma suhde itseen vaikuttaa mielestäni suuresti.
En ole koskaan varsinaisesti kohdannut ongelmia ulkonäköni takia (tai sitten olen vain onnellisen tietämätön niistä). Yläasteella liikunnanopettaja sanoi minusta tulevan hyvä malli, mistä sain kuulla naljailua koulukavereilta, mutten koskaan ottanut sitä tosissani, ehkä sen takia, että olinhan omastakin mielestäni sellainen kömpelö hammasrautoja käyttävä pinko...
Usein se on vaan niin, että jos on epävarma ja pitää itseään rumana, vaikka toisten silmissä on kaunis tai ainakin nätti, siitä syntyy ongelmia. Itse vaivauduin, jos joku tuijotti tai kommentoi ulkonäköäni, nolostuin ja koetin vältellä tuota henkilöä, uskoen, että kehut olivat mielistelyä ja haukut tulivat totuuden torvilta.
Nykyään olen lihonut ihan kivasti noista mallimitta-ajoistani, ja silti vientiä on paljon enemmän, ehkä sen takia, että olen sinut itseni kanssa enkä enää ujostele ihmisiä.
Välittömyys, lämpimyys ja vilpittömyys vetoaa aina ihmisiin, eikä siinä ulkonäöllä niin ole väliä. Itselläni ainakin näin. Itse pidän ainakin kaikkia ystäviäni yhtä kauniina, eikä tulisi mieleenikään syrjiä ketään ulkonäöllisistä syistä :) Ehkä sen takia, että olen kuitenkin miehiin päin, en edes osaa sillä lailla naiskauneutta arvioida, että kuka nyt on kauniimpi kuin toinen (eikä sitä kukaan toisen puolesta osaa sanoa), muuten kuin juuri siltä kantilta kuka vaikuttaa lämpimältä, mukavalta ja viehättävältä ihmiseltä.
Nättejä tyttöjähän melkeinpä kaikki ovat, mikä on miehistä varmaan ihan mukavaa :) Jos toinen on vielä älykäs ja mukavakin, niin ei kai siinä niin ole silmien värillä tai muilla pikkuseikoilla kauheasti väliä. Ja sitten jokaisella on tietty omat suosikkijuttunsa, turha niistä on alkaa kiistelemään. Sen huomaa jo siitä, kun joku postittaa mielestään maailman kauneimman naisen kuvan, ja muut sitten sanovat, että "tuollainen tavallinen tyllerö". Että sellaista täältä päästä ;)
Osa viestissasi mainitsemistasi asioista on epailematta totta, mutta miehena tallaisen viestin lukeminen tuntuu lahinna huvittavalta.
Mielenkiintoista on, etta miesten keskuudessa tallaisia ongelmia ei juurikaan ole (Tai ainakaan mina en niita nae). Lihava ja ruma ja komea ja urheilullinen saattavat puhua yhdessa jaakiekko-ottelun kaannekohdasta ja lahtea kaljalle juhlimaan kevaan tuloa tuntematta sen kummemmin kateutta.
Ehka me ollaan sen verran primitiivisempia kun kaytettiin penskoina nyrkkeja henkisen vakivallan sijaan ettei opittu henkisen vakivallan saloja.
Ymmärrän sun pointtis tosi hyvin koska olen itsekin hyvän näköinen nainen, en mikään supermalli luokkaa ym. mut sellainen jota joskus muut akat varsinkin kadehtii.
Mut ite huomasin kun olin erään ystäväni seurassa joka on todellakin kuin joku huippu malli että hän vei aina kaikkien miesten huomion. Jos olimme esim. baarissa, miehet yrittivät jutella vain hänelle. Jos joku heistä ei onnistunut saamaan hänen huomiotaan, alkoi tämä mies jutella meille muille tai poistui pöydästä, joten ymmärrän kyllä senkin et jos joku on tosi hyvän näköinen niin siinä voi muilla mennä ilta pillalle varsinkin jos on lähtenyt uroksia kattomaan ku ei ketään tapaa juuri sen supermallin takia joka siinä porukassa on kans.
Onneks ite nyt seurustelen onnelisesti et mulle on aivan sama vaikka hän "vieki" kaikkien miesten huomion joten ystävyyskin on nyt ihan eripohjalla eikä tarvitse vältellä hänen kans baariin menoa.
Ei sekään ole katsos kiva jos jää aina jonkun varjoon, hankkisit sellaisia kavereita jotka on kans yhtä hyvännäköisiä kuin sinäkin niin ei tarvitse olla kade. (se vaan et jos olet tottunut saamaan kaiken huomion niin et välttämättä kestä sitä jos tulee kilapailua...)
Kyllä minä ymmärrän, että ei ole kivaa jos tuntee jäävänsä toisen varjoon.
Tuntuu vain kohtuuttomalta, että minusta riippumattomien tekijöiden takia kanssani ei haluta lähteä ulos.
Olen sitä paitsi huomannut, että ystäväni eivät välttämättä saa huomiota vain siksi, että he tarkkailevat minua ja jos joku tulee juttelemaan meille molemmille, he ovat automaattisesti hiljaa kuvitellen, että tyyppi haluaa kuitenkin vain jutella minulle. Ja hyvin luultavasti tyyppi haluaakin sitten sen jälkeen jutella vain minulle kun toinen näyttää välinpitämättömältä.
taas nähtiin.Turha selitellä miehet yhtään mitään.Teille ei kelpaa mikään muu kuin ulkonäkö.Teeskentelette jos muuta väitätte.Ja salaa sisällänne halveksitte oman naisenne "vikoja".Maailma on paha paikka,tahdon POIS!
on kuin sokeroitu kermavaahto. Sen voi pursottaa tuutista kauniisti kakun päälle. Se maistuu useimpien mielestä hyvältä vähän aikaa. Isommassa määrin se kuitenkin aiheuttaa puistatusta. Jos ei tajua lopettaa ajoissa on seurauksena pahoinvointi ja oksennus. Ja kun on kerran oksentanut, ei voi enää koskaan maistaa kermavaahtoa muistamatta sitä tunnetta. Ei makeaa mahan täydeltä!
Siksi huomattavan kauniit naisyksilöt on parempi jättää omaan arvoonsa. Antaa heidän leijailla unelmien poikamiehensä kanssa muihin maisemiin. Se on aina yhtä vaikuttava näky kun tälläinen kaunis pyhimys leijailee sädekehänsä kanssa vastaan. Naama on pystyssä ja katse kaukaisuuteen, ei sen takia että hän olisi ylpeä. Hän ei vain halua antaa turhaa toivoa ja siten aiheuttaa mielipahaa kurjille miesyksilöille, sillä hän tietää kuinka epäjärkeenkäypä näky hän heille on. Todellinen syy on kuitenkin se että nämä likaiset ja alhaiset miehet polttavat kosketuksellaan hänen herkkää, virheetöntä ihoaan, aiheuttavat hengityksellään ihottumaa ja miesten suusta valuva vaahtoava kuola syövyttää lattiaa siinä missä lihaakin. Unelmien poikamies on myös hänen paras kaverinsa, sen nimi voisi olla esimerkiksi "Sami". Sädekehä kuitenkin häikäisee tämän jumalaisen olennon näennäisiä kavereita ja he eivät tule toimeen Samin kanssa. Itseasiassa he eivät kunnolla näe Samia. Vain ulkopuolinen tarkkailija voi havaita päänsisäisen ystävän, Samin. Tämä ym. kaunis nainen on kuitenkin mielensä vanki eikä pääse Samia karkuun, ei hän itseasiassa edes halua. Hänestä on kivaa leijailla yhdessä mielensisäisten ystäviensä kanssa. Muita hänellä ei ole.
Eräänä päivänä prinsessamme kuitenkin tapaa miehen, jolla on kiiltävä ja kallis auto. Miehen joka ei aiheuta hänelle iho-ongelmia. Miehen, jonka valkoiset hampaat häikäisevät silmiä. Miehen, jonka seteleitätäynnäoleva lompakko ja seisova sukupuolielin pullottavat housuissa. Miehen, jonka karisma ja itsetunto häikäisevät koko kulmakuntaa. Miehen, joka ainakin osaa rakastaa itseään. Miehen, jolle kelpaa vain paras. Miehen, joka selvästi on yhtä arvokas ja pyhä kuin hän. He siis ihastuvat ja rakastuvat, pyöräyttävät pari pinnallista lasta, ja elävät pinnallisen elämänsä onnellisina loppuun asti.
koko tämä kauneuskeskustelu on aivan absurdi ja tyhjänpäiväinen:suomessa on kauniita naisia ja komeita/rikkaita/menestyviä/what ever miehiä,tyytyisivät toisiinsa suosiolla niinkuin suurin osa heistä tekee.Mutta ei niin ei:'kaikkien pitää tykätä minusta','kaikkien pitää haluta minua' minä,minä,minä,kaikki,kaikki kaikki,mulle,mulle,mulle,mulle... Vittu oikeasti täytyy olla päässä vikaa kun lukee näitä juttuja.
Joo, onhan tää keskustelu hieman tyhjänpäiväinen.
Ei kaikkien tarvitse musta tykätä kunhan löytyisi jonain päivänä joku yksi kiva joka tykkäisi musta muidenkin edestä...
ps. eikä sen tarvitsisi välttämättä olla niin komea, rikas ja menestyvä vaan ennemminkin ennakkoluuloton, positiivinen ja kiltti olisivat sellaisia ominaisuuksia, jotka minua viehättävät.
että jos kauneus on sun mielestä ongelmallista niin mietippä kuinka ongelmallista rumuus on??? Asiat oikeisiin mittasuhteisiin kiitos,samaa tyhjänpäiväistä ruikutusta tää teidän juttu on kuin rikkaiden raha ei tee onnelliseksi mantran toisto.
Ihme runkutusta tosiaankin.
Olin teininä ällö läskimentaalivamma ja jotenkin aikusuuteen kasvaessani pärstäkerroinkin tuplaantui.
Yöelämässähän sen eron näki kun ihmiset kommentoi paljon suoremmin toisten ulkonäköä, saalilla kun ollaan.
Nyt olen 100 x paremman näköinen kun teininä, mutta tuskin lähtisin pohdiskelemaan kauneuden ja rumuuden problematiikkaa sen kummemmin, se vain helpottaa elämää pinnallisten ihmisten parissa, ei muuta.
ja jos se on tooosi ongelmaista se kauneutenne, niin kokeilkaapa sitten meikittä tuulipuku yllä. Kalju tai irokeesi on myös hyvä ratkaisu vähentää kauneuskertoimianne. Tai ihan perinteinen makkara-olut linja joka turvottaa kivasti naamaa, 10 läskikiloa lisää ja näin olemme päässeet ongelmallisesta kauneudesta eroon!
p.s hankkikaa elämä
..todellakaan sitä, että rumuus on ongelmallista. "Rumat" vain saavat puhua siitä julkisesti, mutta kauneuden tuottamista ongelmista täytyy olla hiljaa jos ei halua lisäongelmia. Siksi kerroin niistä täällä.
Lähettäkää kuvanne osoitteeseen [email protected] ja kertokaa vähän mistä päin olette ja muuta vitaalia tietoa niin minusta saa oikein mukavan kirjeenvaihtotoverin.
..mutta en kyllä paljasta henkilöllisyyttäni tämän keskustelun jälkeen. Ymmärrät varmaan miksi.
Lähetä vaan kuvas, en mä sun henkilöllisyyttäsi siitä selvitä. Naiskauneus on aina tervetullut postiini. M24
Tylsyydellä en tarkoita henkistä tylsyyttä, vaan fyysistä. Mun mielestä nimenomaan sellainen yleiset kauneusihanteet täyttävä nainen on todella tylsän näköinen. Toki sellainen nainen on tavallaan kaunis, mutta se ei tee naisesta kiinnostavaa. Itse toivoisin joskus tapaavani söpön, mahdollisimman luonnollisen naisen, joka olisi myös henkisesti mukavaa seuraa.
Kaltaisesi naiset ei ole koskaan kiinnostaneet. Tietysti ei mun oma ulkonäkö ehkä riittäisikään, mutta toisaalta voin olla myös väärässä, koska eipä ole koskaan kiinnostanut asiaa selvittää. :P
Yleiset kauneusihanteet täyttävän naisen on varmaan suhteellisen vaikea löytää luotettava ja sitoutumishaluinen kumppani. Miehen kun on käytännössä pakko olla todella komea, ihan pelkästään sen takia, että miehen oma itsetunto kestää sen, että 98% miehistä katselee naista missä hän ikinä sitten liikkuukaan. :) Väittäisin, että keskimäärin huomattavan komealla miehellä on vielä kaunistakin naista enemmän houkutuksia ja usein vähemmän kykyä hallita omia himojaan.
Suhtautumiseeni vaikuttaa myös ehkä se, että mulla on erittäin kaunis isosisko. Sillä on vielä ärsyttävän hyvä itsetunto. :P Olen tavallaan tottunut näkemään kauniita naisia, vaikka tietysti oman siskon näkee ihan eritavalla kun muut naiset. Mulla ei ole mitään tarvetta ihmetellä tyypillisen kauniita naisia, koska mun mielestä sellaisessa ei ole yhtään mitään ihmeellistä.
Todettakoon vielä, että ulkonäkö ei suoraan kerro yhtään mitään ihmisestä. Huippukaunis nainen/komea mies voi kyllä olla ihan älyttömän mukava persoona. Pinnalliset ihmiset kyllä näkee usein kilometrin päähän, eikä niillä useinkaan ole käytännössä yhtään luonnollista kauneutta.
En jaksa oikolukea tekstiä, joten toivottavasti ei ole hirveästi typoja... :-)