Ajattelin kysellä teiltä että miten teillä muilla on sujunu toi inttikuvio? Poikakaverini lähti tammikuussa armeijan harmaisiin ja tulee vasta ensi tammikuussa pois. Aika nopeesti on kyllä mennyt aika, mutta silti välillä tulee ajatuksia, että en jaksa enää odottaa hänen paluutaan. Muutenkin ollaan puhuttu kihlautumisesta kun hän tulee armeijasta, itse haluasin mennä vaikka heti=). Ollaan oltu 3 ja puol vuotta yhdessä.
Olen yrittänyt keksiä itelleni kaikkea tekemistä, jotta en ajattelisi koko ajan näitä asioita, mutta jotenkin olen tosi ahdistunut.
Poikakaverini pääsee kyllä aika usein lomille, mutta nekin pari päivää menee niin nopeasti ettei sitä paljoa kerkeä yhdessä olemaan ja juttelemaan... Muuten kyllä meillä menee hyvin ja on aivan ihana nähdä poikakaveriani aina kun hän tulee lomille!
Kyselisin siis vaan kokemuksia tästä inttiajasta teiltä, niin miehiltä kuin naisiltakin! Miten teillä meni? Onko hyviä vinkkejä miten tän ikävän kestää paremmin? =)
Olen yrittänyt keksiä itelleni kaikkea tekemistä, jotta en ajattelisi koko ajan näitä asioita, mutta jotenkin olen tosi ahdistunut.
Poikakaverini pääsee kyllä aika usein lomille, mutta nekin pari päivää menee niin nopeasti ettei sitä paljoa kerkeä yhdessä olemaan ja juttelemaan... Muuten kyllä meillä menee hyvin ja on aivan ihana nähdä poikakaveriani aina kun hän tulee lomille!
Kyselisin siis vaan kokemuksia tästä inttiajasta teiltä, niin miehiltä kuin naisiltakin! Miten teillä meni? Onko hyviä vinkkejä miten tän ikävän kestää paremmin? =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moikka!
Asutkohan yhdessä poikakaveris kanssa vai esim. vanhempien luona vielä?
Me muutetiin yhteen 4 kuukautta ennen kun mun poikakaveri lähti inttiin 9 kuukaudeks. Mulla oli tosi orpo olo ajoittain, varsinkin kun välillä hän ei päässyt 3 viikkoon lomille=( Sit joskus lomilla meille tuli jotain pientä riitaa, koska mä olin (tai oltiin kummatkin) niin surullinen ja masentunu pitkän eron takia. Sitten oli entistä hirveempää jaksaa odottaa seuraavaa lomaa, että saatais kunnolla sovittua...
Mietimpähän vain, että mitä jos et jaksa odottaa? Mitäs sitten käy? Mulla ainakin oli koko ajan niin hirvee ikävä, että henkeä salpas. Onneks kesti vaan 6 kk.
Jos et jaksa odottaa, niin jätätkö? Miten se ero ikävään auttaa..? Kuitenki ootte ollu yli 3 vuotta yhessä..
Jos tossa on eron paikka, ni sitte rakkaus ei ollu tarpeeksi vahva..
-Kaiken se kestää-
Mietipä asiaa siltä kannalta, että loppuelämää on jäljellä sellaiset 80 vuotta, niin 6-12kk intissä on aika lyhyt aika! Oma mies leireilee edelleenkin, ja jotkut ihmettelee miten minä jaksan. Ikävä on tietysti, etenkin jos on monta leiriä peräkkäin, mutta ei se nyt niin hirveää ole jos toinen on välillä pois kotona n. maanantaista perjantaihin. Usein huomaan etten ole edes ehtinyt tehdä kaikkea mitä piti. Keksi vaan itsellesi mielekästä tekemistä niin kyllä se aika vilahtaa ohi nopeammin kuin huomaatkaan. Jos joudut tosissasi miettimään jaksatko odottamaan häntä niin suosittelisin odottamaan tuon kihlautumisen suhteen vielä vuoden pari..
mulla kanssa poikakamu oli intissä 2003-2004 heinäkuusta heinäkuuhun...olihan se aika hankalaa aikaa, mutta kaikesta selvitään...kyllä se siitä...
keksit vaan kamalasti tekemistä kun muuten ei tuu mistään mitään...
Joo, lueskelin itse uudelleen tota omaa viestiäni kun ihmettelin miksi monet sanoivat että en jaksa odottaa... Siis kirjoitin vähän epäselvästi. Mä kyllä todellakin aion odottaa hänen paluutaan, ei tää suhde mihkään inttiin kaadu! Sen verran hyvällä pohjalla tää on, eikä mulla ole mitään aikomuksia lopettaa tätä. Tarkoitin että en vain jaksaisi odottaa kun en kestä tätä että en saa ajatuksiani pois siitä että hän on siellä... Selitänpäs mä sekavasti=)! Eli siis ikävä painaa...ja kovin!!
Me ei asuta yhdessä vielä(asun vielä kotona)...mutta käytännössä mä asun kyllä poikakaverini luona aina kun se on lomilla.
Tappi123:lle semmosta, että on ikävää et ette nää poikaverin kanssa kuin viikonloppuisin vaikka hän ei olekaan intissä, ilmeisesti se vähän harmittaa suakin...viestin sävystä päätellen. Ja ihmisethän on erilaisia, jotkut kestää tollasen eron helposti ja jotkut vähän vaikeemmin...ja mä taidan kuulua tohon jälkimmäiseen. En haluakaan valittaa, vaan kysyä vinkkejä muilta!
Mut kiitti muille vinkeistä ja kannustuksista!!! Kyllä se tästä..kohta on jo kesäkin! Ja tänään nään taas oman kultani illalla=)))!
meillä mies on jo kaksi kertaa keskeyttänyt intin kun itse (vaimo) olen "seonnut" ahdistunut niin että en ole pärjännyt! ei intissä ole pakko olla! mies sanoi että ei sinne enää mene kyllä rakkasu voittaa sano mun mies että minä olen tärkeämpi kuin intti! t. vaimo ja rakas mies ja kaksi suloista poikaa :) tsemppiä sulle *halaus*
Että se siitä RAKKAUDESTA...surullista...!!!