Ole pienistä hetkistä onnellinen

Yritän, mutta se on välillä vain niin vaikeaa. Usein tulee huonot muistot mieleen ja syytön kaikesta itseäni.

Muistaakos Jälkkäri-istuja itse olla pienistä hetkistä onnellinen ?

Olen noudattanut tuota koko elämäni. Muuten en olis jaksanut elää edes aikuiseksi.

Välillä itseä pitää muistuttaa, kuinka mukavasti asiat loppujenlopuksi on, eikä valittaa turhasta.
Kiukkupäiviä tulee joskus, ei voi mitään, niiden täytyy antaa tulla ja mennä. Ylimääräiset höyryt pitää saada päästää pihalle, niitä ei saa patoa sisälleen. Myrskyn jälkeen rauhoittuu ja voi muistuttaa itselleen, että asiat ovat oikeasti ihan hyvin.

Yritän olla, nauttia vaikka siitä, kun aurinko paistaa, kukat kukkii ja tuoksuu, linnut laulaa ja katsella, kun orava touhuaa pihalla. Pieniä ne on ihmisen ilon aiheet ja kestävät hetkisen verran. Valonpisaroita matkan varrella.

Kun esim. kävelen luonnossa ja katselen vaikka kauniita kukkia tai poikkean järven rantaan tai nautin kahvi-tai teekupillisen hyvän voileivän kanssa, syön jotain hyvää ruokaa tai kuuntelen jotain mielimusiikkiani olen yleensä iloinen.

Olen onnellinen...
Jokaisesta uudesta päivästä...
Nautin luonnosta...
Linnuista kukkasista...
Elämä on lahja..
Jonka voi menettää ..Hetkessä....
Osaan arvostaa kaikkea....
T:Elluhallo...💞

On hyvä huomata, että elämän iloiset asiat ovat useimmiten normaalin arkielämän asioita. Ei kannata vaatia ainaista juhlaa, koska jos aina juhlii, niin siihenkin varmaan kyllästyy.
Terveisin: Puolireuho

Kun teistä niin moni tykkää luonnossa liikkua, niin käykää nyt ihmeessä kattomassa noita ränstyneitä unohdettuja taloja. Kun luonto ottaa omansa takasin. Joo on mulle sanottu, eiks laitonta. Mutta se ei paljoo perikuntaa tai konkurssipesää liikuta, jos kattelette. joskus joku tullu kyseleen ja vastasin vaan että suomen kansanperintöö tässä tallentelen. Niin eipä kukaan siitä vihanen ollu. Niissä autiotaloissa on sitä tunnelmaa ja kaikki ne unohdetut tavarat ja autot ja ym. Oon itekin vähän tollanen unohdettu että senkin puolesta ollaan vähän kohtalotovereita. Ja jos kovasti pelkäätte omistajia, jotka tuskin tulevat kun ovat omaisuutensa luonnon armoille jättäneet, niin nyt ois hieno kohde, ja lähellä. Eli Vallisaari. Nyt siellä pääsee taloihin sisään. Ja aivan laillisesti, sääntöjen mukaan.

Yritän nauttia pienistäkin asioista, itse asiassa mua ärsyttää ihan älyttömästi ihmiset, jotka valittaa kaikesta, siis ihan kaikesta, semmosiakin ihmisiä on.

Tulee mulle onneksi aika luonnostaan. Kyllä mä lähes joka päivä johonkin kohtaan pysähdyn miettimään miten hyvin mulla asiat lopulta kuitenkin on.