varmasti hengittää! Siis ihan järjetön pelko lapsen puolesta, vaikka ihan rauhallisesti tuo nukkuu selällään, uniriepu kasvoillaan.
Piti herätä mun laskuoppini mukaan jo tunti takaperin ruokailuun ja nukkuu yhä.
Hän söi kyllä itsensä varmaan piripintaan, ennen nukahtamistaan. Panin vielä selälleen maate, ettei ainakaan tukehdu, jos pulauttelee ylimääräistä maitoa ulos.
Neidin ruokahalut kun ovat kasvaneet huomattavasti, viikottain... ja samalla vauhdilla myös rytmit muuttuneet; syömisen, nukkumisen ja seurustelunkin suhteen.
Mun olotilani heittelee laidasta laitaan, itkettää ja naurattaa, olen lopenväsynyt!
Välillä ylipirteäkin, toisten mielestä. Varsinkin kun hoitelen puutarhaa; saan kuulla ett anna nyt herran tähden sen kitkemisen ja kastelun olla. yllä ne kasvaa muutenkin.
Siis helteellä sadettimien pitää olla päällä, ettei kasvit nääkähdä kuumuuteen. Rikkaruohot tykkää vedestä sekä auringosta ja ne on kitkettävä pois hyötykasvien joukosta.
Mun kasvimaa, joten mun kuuluukin hoitaa se itse, eikä niin sanotusti; jättää Herran haltuun!
Jaahast, ilmeisesti jollakulla on tarkoitus herätä, uniriepua ainakin temmotaan pois kasvoilta... mutt ruuan kiljumista ei ole vielä aloitettu!
Hyvät yöt teille! Tuli pikku ihminen taas tankattua ja vaipat vaihdettua kuiviin.
Mä yritän myös nukahtaa aamuyön tunneiksi, jotten kokonaan sekoaisi.
Piti herätä mun laskuoppini mukaan jo tunti takaperin ruokailuun ja nukkuu yhä.
Hän söi kyllä itsensä varmaan piripintaan, ennen nukahtamistaan. Panin vielä selälleen maate, ettei ainakaan tukehdu, jos pulauttelee ylimääräistä maitoa ulos.
Neidin ruokahalut kun ovat kasvaneet huomattavasti, viikottain... ja samalla vauhdilla myös rytmit muuttuneet; syömisen, nukkumisen ja seurustelunkin suhteen.
Mun olotilani heittelee laidasta laitaan, itkettää ja naurattaa, olen lopenväsynyt!
Välillä ylipirteäkin, toisten mielestä. Varsinkin kun hoitelen puutarhaa; saan kuulla ett anna nyt herran tähden sen kitkemisen ja kastelun olla. yllä ne kasvaa muutenkin.
Siis helteellä sadettimien pitää olla päällä, ettei kasvit nääkähdä kuumuuteen. Rikkaruohot tykkää vedestä sekä auringosta ja ne on kitkettävä pois hyötykasvien joukosta.
Mun kasvimaa, joten mun kuuluukin hoitaa se itse, eikä niin sanotusti; jättää Herran haltuun!
Jaahast, ilmeisesti jollakulla on tarkoitus herätä, uniriepua ainakin temmotaan pois kasvoilta... mutt ruuan kiljumista ei ole vielä aloitettu!
Hyvät yöt teille! Tuli pikku ihminen taas tankattua ja vaipat vaihdettua kuiviin.
Mä yritän myös nukahtaa aamuyön tunneiksi, jotten kokonaan sekoaisi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
🧡...
Ne on nuo vauva ajat mukavia. Muistan kun esikoista käskettiin syöttää öisin alkuun tiuhaan. Oli pudottanut painoa sairaalasta lähtöpäivänä.
Vähän kellertävyyttäkin. No minähän syötin sitten koko vauva ajan tiuhaan. Ilman, että heräsi edes pyytämään ruokaa. Vaihdoin vaipankin heti, kun pisun vaipassa huomasin. Nukkuessaan hän ei kakkinut, vain hereillä ollessaan.
En ilennyt pitää yön yli pissavaippaa, kun kylmähän se on ja litimärkä jo aamulla. Niinpä heräsin kun nakutettu 2-3 kertaa yössä syöttämään ja/tai vaipattamaan. :D
Neiti osasi syödä ns. nukkuessaan, tuttipullo suukkuun ja nam nam. Uni jatkui ja silmät kiinni lupsutti.
Toisen kanssa vähän rennommin jo otin. Mutta kyllä mä häntäkin vaipattelin yöllä. Olis vsrmaan nukkunut vaippa pissaa täynnäkin, mutta mä en halunnut että pylly jäässä ja märkänä tarvii nukkua. En tykkäis itsekkään niin nukkua.
Neuvolasta ne sanoi, että olisit vaan nukkunut jos vauvakin nukkuu. Mä myös tarkistelin, että hengittäävät. Yhä herään kesken unien, jos kuulen jomman kumman yöllä liikehtivän levottomammin tai puhuvan unissaan. Saati jos kuuluu nyyhke tai äiti kuiskauksia.
Se heräämis herkkyys jäi vauva ajoista päälle. 😄💓
Ja nuo olotilat kuuluu asiaan. Mulla oli esikoisen kanssa itku herkässä. Jotenkin jännittynyt kai alitajuisesti, että osaanko huomioida kaiken ja hormonit toki osasyynä.
Toisen lapsen kanssa ei ollut yhtään samanlaista, ei mitään itku juttuja, tunneyliherkkyyksiä. Ei jännitystä. Tuntui ettei hormonitkaan hölmöttänyt yhtään. Oli seesteinen olo. Tokan kanssa kaikki oli tosi paljon helpompaa kaikin puolin. 🙂👍
Olipa ihana kirjoitus <3! Tuli oman jälkikasvun vauva-ajat mieleen. Mitään eikä ketään ei rakasta niin kuin omaa lasta.
- Exp
Kasvatat siitä hyvän vaimon jollekin. Sukanparsinta opetteluun ennen kouluikää.
Sinkun neuvo jos väsyttää niin vie vauva isälle hoitoon ja nukut kunnolla vai eikö isästä tietoa
"Sinkun neuvo jos väsyttää niin vie vauva isälle hoitoon ja nukut kunnolla vai eikö isästä tietoa"
Totta hitossa mä tiedän, ja juuri siksi en haluakkaan kuulla tai nähdä häntä enää koskaan.
Lapsi on minun ja minä vastaan hänen tarpeistaan, pystyn myös elättämään lapseni ihan omalla työlläni. Suvussani on miehiä olemaan ns. miehenmallina, joten sekin puoli on järjestyksessä.
Niin eiköhän se paheksumisenne ala jo riittämään.
Mun ydinperheenikin on jo sopeutunut asiaan ja kaikki kunnossa siltä osin.
trollikka
Onko se isä joku baarihoito yhden illan juttu?
vauva-palsta eli vauva piste dot com taitaa olla isovanhemmillekin tarkoitettu palsta.
Minua huvittavat aika mukavat naapuruston nuoret naiset... kylpytakki on eräällä päällä monestikin ja juttelee kaverinsa kanssa jotain hassun näköistä.
Harmittaa vaan kun aika harvoin näen naapureita koska en ole mikään naapureiden stalkkeri, aivan sattumaa milloin satun näkemään, yleensä höpötän jotain erittäin kohteliasta heidän kanssaan silloin.
Tollastahan se vauvan kanssa on. Omani oli syntymäpainoltaan niin pieni, että ruokailujen kanssa oli tosi tarkkaa. Mulla oli herätys päällä 3 tunnin välein yötä päivää ekan pari kuukautta. Herra ei varmasti edes tiennyt miltä nälkä tuntuu ensimmäisten kuukausiensa aikana. Mä en juurikaan muista heränneeni koko vauva-aika itkuun. Tuohan olis nukkunut pitkät yöunet heti alusta, jos äiti olis antanut. Meillä äiti herätti vauvan syömään öisin, ei vauva äitiä ruokkimaan.
Mä pystyn kyllä hyvin samaistumaan siihen tunteeseen, kun on vaan pakko tarkistaa, vaikka toinen nukkuu ihan rauhassa. Mulla itelläni oli koko sen ekan vuoden sellanen suorastaan vähän neuroottinen kätkytkuoleman pelko. Poika tosiaan olis nukunnut yöt läpensä heti synnäriltä kotiin tultuaan, mutta päiväunet oli aina lyhyitä. Mulle oli "juhla", jos muksu nukku täydn tunnin päiväsaikaan. Vaan tavallaan se oli mulle ihan helpotus. Kun lapsi oli hereillä, se oli siinä mun kanssa ja tiesin sen hengittävän. Helppo lapsi kun oli niin ei se ees itseskelly. Sanoo kuka mitä sanoo, niin vauva nukku mun vieressäni, eikä omassa sängyssään.
No tuotahan se ekan muksun kanssa kai on? 🤷♂️
Mutta kyllä ne osaa jo pitää meteliä, jos jotain on hätänä. Joten jos vaan kykenet, niin nuku rauhassa... kyllä heräät ihan taatusti, jos jotain tarvitsee hän.
Ja muistappa minkälainen on äiti... ei taatusti ole tyttökään mikään nössykkä, vaan luonnetta löytyy. 😀
Koita nyt muistaa vaan itseskin...
Itsellä ei ole lapsia, mutt olen aikoinaan huolehtinut veljen lapsista, kun olivat yökylässä pieninä ollessaan. Kyllä tädillä jäi yöunet vähiin, kun piti käydä tarkistamassa, ett kaikki on hyvin ja ettei heräile yöllä. Vauvaikäistä, kun hoidin, niin pieni itki kovasti, kun kärsi koliikkivaivoista, kyllä sitä hätääntyi vaikken lapsen äiti ollut. Vieläkin kannan veljen lapsista huolta vaikka ovat jo aikuisia kaikki.
Äideillähän on aina huoli lapsistaan olivat he sitten pieniä tai jo aikuisia, ei se huoli häviä vaikka eläisivät jo omillaan.
Muistahan huolehtia itsestäsikin, olet lapsellesi maailman tärkein ihminen.
Hei kuule, pidä huoli että nukut.
Jos neuvolassa sanotaan että nuku silloin kun tyttäresi nukkuu, niin todellakin kannattaa tehdä niin...
Kukaan ei huolehdi tyttärestäsi niin hyvin kuin sinä, mutta sinun pitää olla kunnossa tekemään se. Paras tapa huolehtia hänestä on pitää huoli itsestäsi. Lapsesi tulee rakastamaan sinua äärettömästi, joten olet hänen rakkaimpansa. Joten sun täytyy muistaa pitää huoli itsestäsi ja samalla lapsesi rakkaimmasta...
Osoita rakkautta myös itsellesi, sillä sinä olet kaikki kaikessa tyttärellesi.
Minä tein sen virheen etten pitänyt huolta itsestäni kun poikani oli pieni. Ensinnäkään en nukkunut tarpeeksi.. alkuun olin ylipirteä, sitten aloin näkemään valveunia.. eli harhoja.. siitä seurasi pian masennus ja jopa itseni vahingoittaminen kävi mielessä. Vain se, että tiesin poikani tarvitsevan minua, piti minut järjissäni.
Neuvolassa sanottiin että en voi huolehtia lapsestani jos en huolehdi ensisijaisesti itsestäni. Teki tiukkaa tajuta että laiminlöin lapseni hoitoa sillä, että laiminlöin itseäni olemalla täydellinen pikkuäiti.
Joten lähetän täältä sylikaupalla rakkautta ja todellakin on kiva kuulumisianne lukea.
Itse heräsin aina siihen vauvan äännähtelyyn ja liikkeisiin joka tulee ennen kunnollista itkua joten ensimäinen lapsi ei koskaan itkenyt. Ei vissiin kerenny tulla itku tarvetta kun joku jo syötti, röyhtäytti, vaihtoi vaipan ja asetti takaisin nukkumaan. Tuossa vauvojen hoito hommassa tuntee itsensä tosi tärkeäksi.
Viettäessään tarpeeksi aikaa vauvan kanssa oppii ymmärtämään mitä se pikkuinen viestittää. Onko vaippa märkä ja epämukava olo, onko nälkä vai tunteeko vauva läheisyyden tarvetta ja hyssytystä.
Tein vastasyntyneelle pienemmän "sängyn" äitiyslaatikosta. Pohjalle pehmusteet ja sivuille myös, verhoiltiin nätiksi. Pinnasänky on kauhian iso vastasyntyneelle. Tuossa laatikossa oli se hyvä puoli että sen pystyi ottamaan viereen sänkyyn, ei tarvinut pelätä pyörähtääkö itse unissaan vauvan päälle.
Etsiskelin ensin sopivaa hoitopöytää eikä sopivaa mallia kaupoista löytänyt. Suunnittelin omasta mielestä oikeat tilatarpeet eri tavaroille sopiviin kohtiin hoitopöytää, piirsin kuvat ja mitoitin levyt. Ostin tukevia levyjä kun ajattelin et kestää paremmin. Nikkaroin ja maalasin hoitopöydän ja hyvä siitä muuten tuli mutta älyttömän painava kaupallisiin versioihin nähden.
Mukavia muistoja.
AsianVierestä