Sisarukseni hylkäsi

Hei, tiedän tunteen kun sisaret hylkäävät. Itselläni senkin ollut monen vuoden vaikea prosessi. Meillä kävi niin, että vanhemmat antoivat ennakkoperinnön ettei sitten josku tulisi riitaa, mutta riitaahan siitä tuli jo monta vuotta aikaisemmin. Sain heidän mukaansa enemmän. Jos sisaruksesi ovat korkeasti koulutettuja luulisi, että he osaisivat myös käyttäytyä. Ja heillä olisi ymmärrystä, että kaikkia ammatteja tarvitaan, että tämä maailma pyörii. Todella hieno juttu, että teet hyväntekeväisyys työtä. Se on varmasti palkitsevaa ja tuo itsellesikin hyvän mielen. Paljon jaksamista sinulle ja todellakaan et ole sen huonompi kuin kukaan muukaan. Minusta on todella naurettavaa, että vielä nykypäivänä joku jaottelee ihmiset työn perusteella, ihan naurettavaa!!

Olen itse akateemisesti koulutettu. Ei sukulaisistani läheskään kaikki ole koulutettuja, jokunen kyllä on. Tuo, mitä kerrot, on todella surullista. Missä on ihmisyys ? Missä on sydämen sivistys? Näiltä ihmisiltä puuttuu se tärkein eli sydämen sivistys. Tutkinnot ja muu materia on vain materiaa. Tärkeintä on olla ihminen ihmiselle. Kaikki ihmisiä ja ammatteja tarvitaan, jotta tämä yhteiskunta pyörisi. Hienoa, että teet vapaaehtoistyötä. Uskon, että nämä ihmiset, ehkä vasta valitettavasti vuosien päästä, havahtuvat omaan typeryyteensä ja sydämettömyyteensä. Sinua tarvitaan, meitä kaikkia tarvitaan tämän yhteiskunnan pyörittämiseen. Ei ihmisen arvoa mitata rahalla tai muulla. Ihminen on tärkeä pelkästään siksi, että on syntynyt ihmiseksi tänne maailmaan. Ylpeys käy aina lankeemuksen edellä. Jokaisen meidän pitää tuntea oma arvomme ja luulisi, ettei sukulaisten välillä ole tuollaista typerää jaottelua. Mutta näköjään on. Sietäisivät hävetä.

Minulla taasen aikanaan kävi niin että amiksen jälkeen työllistyin heti vakituiseen työsuhteeseen. Rakensin talon ja asuntolaina oli maksettu 36-vuotiaana, velaton uusi BMW pihassa ja vaimollani melkoisen tuore Mersu.
Meillä on pari lasta jotka harrastavat ratsastusta ja muutamaa joukkuelajia.
Vanhempi sisareni kävi lukion jonka jälkeen vielä 6-v lisää opintoja. Hän valittelee aina opintovelastaan, vuokralla asumisestaan ja työttömyysjaksoistaan.
Heillä on myös kaksi lasta eikä kuulemma ole varaa harrastaa mitään.
Yläasteelta päästyämme oli meillä todistusten keskiarvot melkein samat, menin ammattikouluun koska olen enemmän tekijä kuin lukija vaikka koulu on aina helpolta tuntunutkin.
Nyt aikuisena sisareni on minulle avoimen katkera kaikesta mitä olen elämässäni aikaan saanut. Ikävintä on se että katkeruus ulottuu myös lapsiimme.
En tiedä miten voisin korjata välimme
Että edes lapsemme voisivat iloita serkuistaan puolin ja toisin.

Näköjään ns. elintasokilpailu pilaa monia ihmissuhteita.

Aika julmaa sillai..
Ei ketään pidä arvostella ammatin takia syrjiä.
Säkin vain yrität tienata elantos