Jotkut kertoilivat täällä ihanista lapsuusmuistoistaan ja kaipuustaan entisiin ihanuuksiin. Mikähän minua vaivaa? Lapsuudesta muistan ampiaispiston apilanurmella... Kouluajasta lintsaamisen ja selkäsaunat... Teini-iästä huonot alkoholikokeilut... Työpaikasta ikävän ihmisen... Hääjuhlasta sahdin loppumisen... Elämä on ollut hyvää, tasaista, onnellistakin, joten miksi muistoissa päällimmäisenä omat mokat ja muut pienet murheet?
Ei masennusta, mitä nyt joskus vähän ahistaa. 😆
Hyvät muistot? Huonot muistot?
21
81
Vastaukset
- Anonyymi
Ehkä keskityt vääriin seikkoihin menneessä elämässä. - Nm. Selätä trauma
- Anonyymi
Jokainen ”muistaa” tavallaan!
Tuttuni muistaa olleensa lapsena vaaleatukkainen. Valokuvat kertovat toista. Sanoo aina olleensa allerginen ”melkein kaikelle”. Kävi allergiatesteissä, eikä ole allerginen millekään. Ym., ym. samanlaista ”muistamista”.
Sillälailla ne luonteet ehkä muodostuu; kuka blokkaa minkäkin muistijäljen.- Anonyymi
Oletan, että tuttusi tapauksessa on kyse jostain muusta kuin muistamisesta. - Nm. Todellisuus toisenlainen
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletan, että tuttusi tapauksessa on kyse jostain muusta kuin muistamisesta. - Nm. Todellisuus toisenlainen
Kuvitelmista ja haihattelusta!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuvitelmista ja haihattelusta!
Niiin, aika monet ihmiset sanoittavat elämänsä sillä lailla kuin haluaisivat sen olevan. Eivät sillä lailla kuin se oikeasti ja realistisesti on. - Nm. Asiain erot
- Anonyymi
Pääasiassa hyvät muistot. Yhteiset lauluillat ovat jääneet kauniina muistoina. Ja kaikki se missä puhallettiin yhteen hiillen eli tehtiin yhdessä, myös touhut naapurin lasten kanssa.
Olen vieläkin porukkahenkinen, parhaita ovat ryhmämatkat, vaikka toritapahtumat ja talkoot.
Ikävänä muistan kun vanhemmillani oli yhden naapurin kanssa riitaa, lähisukulaiset. Pari yksityiskohtia, vahvaa riitaa, tappelukin. On suorastaan kärventynyt mieleen, ilmeisesti vaikuttanut minuun tramatisoivasti. Pystyn vieläkin kokemaan sen pelottavan tunteen, mikä silloin oli.
Vaikeinta onkin ollut jos sisarusten kanssa on epäsopua, minä annan periksi ja teen sovinnon olematta syyllinenkään, koska huonot välit läheisten kanssa ahdistavat. Ulkopuolisen luonteeseeni sopimattoman ihmisen jätän taakse jämäkästi mutta ystävällisesti. - Anonyymi
Eipä ole tarvetta muistella sen enempää lapsuusaikoja kuin koulu- ja nuoruusaikojakaan. Itse en saanut valita miten ne olisin halunnut viettää niin muistotkaan ei niin ruusuisia joita haluaisin muistella.
ei toivottu- Anonyymi
Se riippuu niin paljon muistelijasta, miten asiat muistaa.
Muistan sen viimeisen kesän, kun perheeni oli kasassa. Olimme viettämässä ihania kesäpäiviä ihanassa pikku mökissä. Oli uimista ja kissojen kanssa leikkimistä ja marjat pensaissa alkoivat olla kypsiä syötäviksi.
Lähdimme käymään kaupungissa. Isämme vaatekaappi oli tyhjä. Hän oli jättänyt meidät kadulle, eikä tullut enää kotiin.
Äitimme meni mielisairaalaan ja meidät lastensuojelu sijoitti lastenkotiin.
Ajattelin, että oli hyvä aika mennä lastenkotiin kesällä maitohorsmien kukkiessa. Ja siitä alkoi kiva aika! Kävimme huvipuistossa ja uimassa ja vietimme ihanaa kesää hoitajien hyvässä huomassa, toisten lastenkotilasten kanssa leikkiessä. Kavereita ja puuhaa riitti.
Muistan lastenkotiajankin mukavana ja turvallisena ajanjaksona elämässäni. Koulukin sujui silloin hyvin.
- Anonyymi
Eiköhän ole itsestä kiinni, mitä haluaa muistella lapsuudestaan ja sen jälkeisestä elämästään? Minulle ei ole traumoja jäänyt vaikka olen allerginen mehiläisten ja ampiaisten pistoille ja sain niiden pistoja usein ja olin sen jälkeen "kuoleman kielissä". Isä veteli remmillä kinttuihin kun olin tuhma. Syystä veteli. Nykyaikana tämä on kiellettyä ja lapsia ei saa kuriin millään. Ei jäänyt traumoja enkä muistele pahalla. Minulle on jäänyt hyvät muistot lapsuudesta ja niitä vaalin ja ajattelen usein. 50- ja 60-luvulla elimme vielä köyhää aikaa. Lapset olivat iloisia pienestäkin. Esim muistan kun isoisä osti minulle elämäni ensimmäisen ilmapallon tai kun menimme yhdessä onkimaan. Menimme myös yhdessä kauppaan. Minä istuin mopon tarakalla ja pidin papasta tiukasti kiinni. Äiti osti kerran viikossa pienen suklaalevyn ja se jaettiin tasan kaikkien kuuden lapsen kesken joka lauantai saunan jälkeen. Se oli viikon kohokohta meille lapsille.
Viikko ennen äitini kuolemaa keskustelin hänen kanssaan hänen lapsuudenmuistoistaan. Päällimmäiseksi hänelle oli jäänyt hyvä muisto kun vietti lapsuuden kesiä isänsä ja äitinsä kanssa saaressa ja keittelivät kahvia nuotiolla. Hän ei muistellut sota-aikaa, pommisuojiin juoksemista jne eli sitä pahaa elämää, jota me nuorempi sukupolvi emme ole kokeneet. - Anonyymi
Minä teen omaa historiikkia, kai realismi on ok.
- Anonyymi
On luonteesta varmaan kiinni, miten menneitä muistelee.
Olen luonteeltani niin sanotusti eteenpäin menevä.
Väkisinkin toki tulee mieleen asioita lapsuudesta, jos joku asiasta alkaa praataamaan.
Välillä tulee sitä mieleen ja välillä tätä, johtuen vastakeskustelijan jutuista.
Olin onnellinen aikanaan silloin ja silloin, kun pääsin perheestäni eroon. Olen edelleen onnellinen, kun lähdin hyvin nuorena pois.
Olin niin suojeltu lapsi kuin vain ikinä, että kuka tahansa lapsi olisi siitä ahdistunut.
Kaikki käyttäytymiset, kaikki esiintymiset (piano) vieraille, kaikki "ole-kunnolla"-asiat ja myös se, että kenenkä kanssa saan seurustella.
Ehkä se oli rakkautta? Kuka ties, mutta minua ahdisti sellainen ja onneksi löysin tulevan mieheni ja aloin elämään OMAA elämää.
Heikunkeikku- Anonyymi
Miehen kanssa ”omaa elämää”! No joo! Just!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miehen kanssa ”omaa elämää”! No joo! Just!
Niin. Minuakin ihmetytti , että kun löytää tulevan miehen niin sitten alkaa elää omaa elämää. Onko omaa elämää vain jos sitä elää miehen kanssa? Eikös se ole jaettua omaa elämää? Kyllä minun mielestä omaa elämää voi parhaiten elää ihan yksin. Silloin ei tarvitse ottaa huomioon kumppanin tarpeita ja mielipiteitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin. Minuakin ihmetytti , että kun löytää tulevan miehen niin sitten alkaa elää omaa elämää. Onko omaa elämää vain jos sitä elää miehen kanssa? Eikös se ole jaettua omaa elämää? Kyllä minun mielestä omaa elämää voi parhaiten elää ihan yksin. Silloin ei tarvitse ottaa huomioon kumppanin tarpeita ja mielipiteitä.
Jotkut ovat parhaimmillaan silloin (silti omia itsejään!), kun voivat jakaa arjen toisen kanssa. Itse kuulun heihin. En ole kokenut, että täytyy ottaa huomioon kumppanin tarpeet, vaan SAA ottaa ne huomioon. Vuorovaikutus on parasta. Mutta jokainen ajattelee tavallaan, eivätkä kaikki pysty/halua ottaa toista huomioon.
- Anonyymi
Kaikki vain yksi päivä häviää, muistot jää.
Minun elämässäni tärkein tapahtuma oli kun äiti toi minulle kaurapuuron huoneeseeni isän kuoleman jälkeisessä ajassa. Vasta silloin ymmärsin mitä rakkaus on, otin äidistä kiinni ja sanoin että pidän äidistä. Puhuimme hieman lähekkäin ja kaikki paha oli poissa.
Tämä tapahtuma muutti minut täysin, kaikista tärkein on rakkaus. - Anonyymi
50-luvulla kun heinät oli ajettu latoon saatiin lapset kilo jäätelöä ,ja sunnuntaina sitten Korkeasaareen :) Olipa elämys ku stadissa kadulla näki mustan miehen :D
Per-kel - Anonyymi
On vain huonoja muistoja joista muutaman harvan voi kääntää myönteiseksi käyttäen mielikuvitusta ja soveltaen myöhempään elämään.
Realismi.
Paksunahkaisuus.
Tinkimätön työn teko.
Rahan tärkeyden tajuaminen.
Asennettani kuvannee se, että kun äitini viimeisestä hoitopaikasta minulle soitettiin ilmoittaen, että jos haluan vielä nähdä hänet hengissä niin aikaa on pari tuntia.
Matkaan olisi mennyt noin 15 minuuttia mutta en nähnyt aihetta mennä katsomaan sitä pahansuopaista myrkkyä tihkuvaa naista.- Anonyymi
Hieno homma.Nyt sitten olet vapaa menneisyyden taakasta eikä äitisi kuolema ole sinulle huono muisto vaan hyvä ja helpotus? Toivotan tsemppiä auvoiseeen, tulevaan elämään!
Sinä kuitenkin muistat tuon hyvän tasaisen ja onnellisenkin, ethän muutoin osaisi siitä mainita. Jos nuo epämukavuudet olivat poikkeuksia ja siksi ne nousee päällimmäisenä mieleen.
- Anonyymi
Riippuu niin paljon siitä, miten elämänsä muistaa. Köyhyys. Ei tuntunut köyhältä, vaikka rahat sain sosiaalihuollosta. Vanhemmat ja koti. En tuntenut itseäni mitenkään onnettomaksi, vaikka olin lastensuojelun asiakas.
Muistan, kun kuulin sattumalta kahden psykiatrin keskustelun ja katseen ja sanat; ei hyvältä näytä. - Anonyymi
Todellakin. Annoit ajattelemisen aihetta aloittajalle. Kiitos.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä803530Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5683314- 423059
- 492112
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap131951SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3161898Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1201875Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.1441522Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?261301Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661292