Miepä teen aloituksen tästä aiheesta ja linkitän vinkiksi mihin viittaan.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17031809/miten-sanoa-ihastuneelle#comment-108974663
Elikkäs mitä sanoo palstan käyttäjät asiaan?
Tuossa on hienosti kerrottu minusta oiva esimerkki mitä mies tai hybridi voi saavuttaa sinnikkyydeellä, vaikka nainen oikukkaana otuksena onkin monasti helvetin hankala tulkittava, haluuko se vai eikö se haluu. Ja vieläpä että mitä se haluaa, ja keltä. :D
No mutta asiaan siis. Missä kohtaa sinnikkäimmänkin kaverin/hybridin on viisasta painaa jarrua ja lopettaa naisen piirittäminen, eikä sinnikkäästi vaan jatkaa? Mimmosia merkkejä siitä naisesta kannattaa lukea, että älyää lopettaa ennen kun alkaa tulla sitä me 2 ja saatana tollo ei älyä lopettaa valitusta kavereille ja tuttaville?
Onko jotakin ihan varmaa tietoa ja merkkejä olemassa, muuta kun painu helvettiin siitä äläkä tuu ikinä enää mun naamani eteen?
Mua on pitkään kiinnostanut tietää järkeen käypänen vastaus tähän asiaan.
Naiset kyllä sanoo, että on miehen tehtävä aktiivisesti kekkuloida ympärillä ja tehdä aloitteita, mutta sitten ei niistä ota selvää milloin se on toivottavaa ja milloin ei?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17031809/miten-sanoa-ihastuneelle#comment-108974663
Elikkäs mitä sanoo palstan käyttäjät asiaan?
Tuossa on hienosti kerrottu minusta oiva esimerkki mitä mies tai hybridi voi saavuttaa sinnikkyydeellä, vaikka nainen oikukkaana otuksena onkin monasti helvetin hankala tulkittava, haluuko se vai eikö se haluu. Ja vieläpä että mitä se haluaa, ja keltä. :D
No mutta asiaan siis. Missä kohtaa sinnikkäimmänkin kaverin/hybridin on viisasta painaa jarrua ja lopettaa naisen piirittäminen, eikä sinnikkäästi vaan jatkaa? Mimmosia merkkejä siitä naisesta kannattaa lukea, että älyää lopettaa ennen kun alkaa tulla sitä me 2 ja saatana tollo ei älyä lopettaa valitusta kavereille ja tuttaville?
Onko jotakin ihan varmaa tietoa ja merkkejä olemassa, muuta kun painu helvettiin siitä äläkä tuu ikinä enää mun naamani eteen?
Mua on pitkään kiinnostanut tietää järkeen käypänen vastaus tähän asiaan.
Naiset kyllä sanoo, että on miehen tehtävä aktiivisesti kekkuloida ympärillä ja tehdä aloitteita, mutta sitten ei niistä ota selvää milloin se on toivottavaa ja milloin ei?
Vastaukset 92
Vanhimmat
Mies, joka kertoo naista ymmärtävänsä on joko erehtynyt tai valehtelee päästääkseen uimaan tämän liiveihin.
Minä en edes yritä ymmärtää.
Minä tulkitsen "Ei":n eiksi, joten ehkä siksikin olen edelleen sinkku. ; )
Mutta kun ei ne aina sano ei. Ne vaan väistelee sitä sanaa ja pitää hullua jännityksessä.
Eikä ne aina sano jookaan. Oliskin helppoa, jos olis selkeesti ei tai joo. Eikä mitään yyhym, hmmm, heeeh joo, nooh jne.
Me miehetkin ämpyilemme joskus eikä osta selkeesti sanoa joo tai ei ;)
https://youtu.be/IXVP5Qxgh8I
-palstahessu
Jossain Nainen – Mies -sanakirjassa oli, että naisen "Ei" tarkoittaa "Ehkä", naisen "Ehkä" tarkoittaa "Kyllä", mutta naisen "Kyllä" tarkoittaa myös "Kyllä", joten ota tuosta nyt sitten selvää.
En kyllä koskaan ole kuullut naisen sanovan "Kyllä". Ne tahtoessaan vaan jotenkin sulavat...
Hahhah, siinähän kävi vähän velmusti. Pelolle karautti. :D
Okei. No olen tottunut, että ei on ei ja kyllä on kyllä ja ehkä mä mietin vielä ja kerron heti, kun olen miettinyt loppuun asti, että kyllä vai ei.
Niiiii..No
Nonii....
Raiskaajan sanakirja.
Kun toinen sanoo joko olen korkeastikoulutettu tai olen tinderiläinen niin moni jättää niin kaikki tietää ettei heistä kunnon kumppania ja ihmistä saa eli heidän kanssaan pilaa elämänsä ja maineensa
Ehkä meitä ei pitäisi kutsua korkeakoulutetuiksi, vaan pitkään koulutetuiksi, niin elitistin stigma olisi vähäisempi. ; )
No sen valinnan voi sitten tehdä jo itsekin. Mutta jos lähdetään siitä ajatuksesta, että ko. nainen on kiinnostava ja haluaisit häneen tutustua. Niin?
Pitääkö se vaan uskoa, että kun ei önähdä eikä inahdakkaa ilman jatkuvaa tykitystä, niin peli menetetty kokonaan? Tai jos menee karkuun, kun lähestyy millään tavoin, niin yrittää viestiä että pysy kaukana?
Tätä mä en ole koskaan naisissa ymmärtänyt, en vaikka olen itsekin biologinen nainen. Että miksi pitää olla niin salamyhkäinen, miksei voi sanoa suoraan, että sinä et kiinnosta mua tippaakaan häivy siitä!
En ymmärrä naisten ihme hippaleikkiä ja arvuttelua. Enkä sitäkään, että yhtenä hetkenä ollaan kauheen kiinnostuneita ja toisena suorastaan kartetaan. Jojoilua on hirveen vaikee ymmärtää mitenkään. :)
No en ole monien naisten kanssa ollut tai kaiken kokenut deittailija ja treffailija mutta jätän kyllä toisen rauhaan eli kerran korkeintaan kaksi voin pyytää treffeille ja jos ei kiinnostusta lähteä treffeille tai treffien jälkeen ei kiinnostusta niin jätän rauhaan niin kai sen heti näkee onko toinen oikeasti kiinnostunut vai ei
Eli se sinnikkyys kannattaa heittää romukoppaan ja koittaa vaan pari kertaa, jos ei nappaa niin antaa olla?
Se on turhauttavaa. Ja se, kun sitten leidi on ensin ottanut pari rohkaisevaa, niin hipsii istumaan viereen ja lyhyen sananvaihdon jälkeen lyö jalkansa syliin!
"Tää o mun ny!" :D
Niin jos itselleni tulee vähääkään tunne että toinen pitää pelinään tai pilkkanaan tai ns hyötyäkseen on kansani niin lopetan siihen ja kaveruuteni loppuu siihen
Onks se sitte kans vai sanooko vaan?
Tietysti, niin kai jokainen jos sellaista huomaa. Mutta mietin vaan miten vaikeaksi pariutumiskulttuuri on tehty. Odotetaan perässä hiissaamista ja samaan aikaan ei kuitenkaan viestitetä selkeesti onko se okei hiissata perässä vai ei.
Se jää ihan sen perssä hiissaajan vastuulle tulkita mitä sievässä kaalissa liikku. Ja mitä seuraavaksi.
Ei ainakaan minulla kukaan ole loppuikäänsä ollut. ; )
Jostain syystä olen usein se syypää miesten mustasukkaisuuskohtauksille, kun usein vähän liikaa ottanut neito huomaa kesken illan poikakaverinsa olevan tunne-elämltään kuin kapakala, ja alkaa minulle pillittämään huomattuaan minun aidosti kuuntelevan.
Ehkä ei pitäisi kuunnella, mutta moderni urbaani tylyys ei oikein istu pirtaani.
No kannattaa sanoa nopeasti eli muutaman kerran voi käydä kylässä mutta jos sellainen kuva ettei toinen oikein tykkää tai ole oikein kiinnostunut niin itse lopetan siihen
No loppuelämä onkin pitkä aika miettiä. Kuitenkin eletään päivä kerrallaan.
No mutta sussa on sitten hieno piirre tuo, että kuuntelet. Nostan sulle lakkia siitä, ihan kaikki miehet ei sitä osaa nimittäin.
Kuuntelen, vaikka en ymmärräkään...
Entäs ne ristiriitaiset viestit? Niitäkin kun saattaa saada, tykkään mutta....sitten se mutta jää ilmaan leijumaan.
No sekin on parempi, kun torpata, emmä jaksa kuunnella yhtään.
Eihän silloin ole aidon kiinnostuksen merkkejä niin en osaa nyt selittää niin sen vaan aistii ettei toinen oikeasti ole kiinnostunut ja se ketä oikeasti on kiinnostunut niin sen käytös on eri
Juu.
En ole koskaan alentunut matelemaan tai oikutteluja jäänyt katsomaan. Aina kun on tarpeeksi kiinnostanut ja juttu olisi voinut tuntua fyysisesten sekä psyykkisten olosuhteiden puolesta mahdolliselta ja järkevältä, niin olen tehnyt rehdin aloitteen, mutta en koskaan nopeasti.
Tämä siis sillä edellytyksellä että naisella ei ole ollut säätöjä päällä vähään aikaan.
Jos sieltä tulee kerran ei, tai enpä tiedä, katsotaan, niin se on siinä. Minä suuntaan muualle.
Nainen joka olettaa että häntä "piiritetään" nostaa itsensä yläpuolelleni. Tasa-arvoa kannattavana miehenä en ole noihin prinsessaleikkeihin lähtenyt mukaan.
Näiden reunaehtojen ansiosta en ole koskaan ollut ns. ystävätasolla päivystämässä, että jospa kuitenkin. Mielestäni jotenkin säälittävää. Reunaehdoista huolimatta, tai ehkä jopa niiden ansiosta, olen ollut elämässäni vain hyvissä pitkissä ja tasa-arvoisissa suhteissa. Edelleen olen.
En siis kannata minkäänlaista sinnikkyyttä ja "piirittämistä". Fiksu nainen kyllä huomaa mihin tarttua ja mistä pitää kiinni.
Eräskin eräjorma
Aika hyvän pointin nostit esiin, mitä olen itsekin joskus miettinyt samanlailla. Nimittäin tuo itsensä yläpuolelle nostaminen.
"Nainen joka olettaa että häntä "piiritetään" nostaa itsensä yläpuolelleni. Tasa-arvoa kannattavana miehenä en ole noihin prinsessaleikkeihin lähtenyt mukaan."
Siis tämä kohta ihan erityisesti. Jos nyt leikin ajatuksella, että lähtisin naista joku päivä itselleni kahtelemaan, niin en kyllä itsekkään ihan horveästi tykkää siitä, että tahalleen ainakaan ollaan hankalia ja arvoituksellisia. Tai just tuota tyyliä, että pitäis jotenkin "ostaa" se huomio naiselta. Mä karsastan sellaista kuin ruttoa myöskin.
Perässä jaksan kyllä hiihtää, kun olen kiinnostunut, mutta se edellyttää vastapuoleltakin muutakin kun möllötystä.
Mutta joo, aika jämerä kanta sulla. Ihan hyvä. :)
Minusta meitä on vaan erilaisia ihmisiä. Jotkut on linkkisi tapaisia ”vaikeita” tapauksia. Myös heitä, jotka jaksaa jatkaa, vaikka saa vastaan kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä.
Itse en jaksa ketään lähteä piirittämään. Jos mun pitäisi alkaa kiertää kun kissa kuumaa puuroa ja koittaa etsiä lähestymisreittejä, kyllästyn. Oon joskus jo nuoruudessa sitä tehnyt, niin eipä enää tarvitse.
Mutta jotkut fiksut osaa suoraan sanoa ei. Ei kiinnosta. Silloin pitäisi kyllä jo lopettaa, vaikka mikä itseä kaivais siinä jutussa. Tietenkin sen ei-sanan kunnioittamisen vuoksi, mutta myös itsensä kunnioittamisen vuoksi.
Kun ne sanosikin ei suoraan, eikä oleta sanoneensa. Se ei ole kovin vaikea sana sanoa.
Joo, hyviä pointteja sullakin. Ehkä se oma mielenkiinto vaan pitää pistää hengiltä vaikka väkisin ja luovuttaa heti, kun menee linjalle hmm, hööm. :)
Jep, itsensä kunnioitus on myöskin ihan hyvä pointti.
No se jäi vielä laittamatta, että mulle on tärkeää olla myös toiselle mielenkiinnon kohde.
Minusta tuo sun esimerkkitapauksen mies kyllä alkuun mitätöi itseltään sen tunteen selkeästi, tai sitten kehitteli siihen oman pilvilinnan. Nainen itse sanoi selkeästi vältelleensä. Tuossa kävi hyvin, mutta jos ei olisi käynyt, mitä mies olisi nyt? Katkera? Naisvihamielinen?
Pitää muistaa itsensä. Naiset on mitä on, mutta itseensä aina voi vaikuttaa miten heidät ottaa vastaan. Eli minusta helpompi setviä oma kuuppa kun yleistävästi naisten erilaisuus...😊
"Tuossa kävi hyvin, mutta jos ei olisi käynyt, mitä mies olisi nyt? Katkera? Naisvihamielinen?"
Riippuu ihmisestä, ei välttämättä mitään noista. Jatkaus elämää kuten ennenkin. Sinnikkyys ei välttämättä ole hyve muttei huonokaan asia. Näissäkään jutuissa.
Joo, oma kuuppa pitää aina hallita, ei poikkeusta. Mutta tää on ihan tiedostettu ongelma, siksi myös otin puheenaiheeksi.
Nään tämän sillä tavalla miesten suunnalta ongelmaksi, kun olen itsekin naisista kiinnostunut ja ihan samaan ongelmaan jo törmännytkin osittain joskus. Ja kaipaan näkökulmia.
Minusta tämä ei ole ongelma, mutta tästä saa tehtyä ongelman. 😁
Jos tykkää jahtaamisesta, sit jahtaa ja pyörittelee, ennenkuin saa lähestymiskiellon tai naisen. 😄
Ei sen puoleen, on meitä naisista pitäjiäkin erilaisia. 😀
Nojoo tuokin on totta. Kaikki. :)
Helpoin kun mikä. 😛
Mikä vaan enempi. 😃
Mä tuollaisessa asiassa olen minimaalisen sinnikäs. Jos ei kerran kiinnosta, niin sitten ei. Kun eihän mulla itsellänikään siitä toisesta kovin tarkkaa kuvaa ole, niin miksi sen toisen perässä roikkuisin, vaan etsisin mieluummin jonkun, jota kiinnostaa.
"Naiset kyllä sanoo, että on miehen tehtävä aktiivisesti kekkuloida ympärillä ja tehdä aloitteita, mutta sitten ei niistä ota selvää milloin se on toivottavaa ja milloin ei? "
Sanooko kovin yleisesti? Koska luulisi, että se ympärillä pyöriminen on aika rasittavaa. Vaikka toisaalta onhan se selkeä tilanne jos toinen on siinä polvistuneena valmiina nuolemaan kengänpohjia ja sille voi vaan näyttää peukkua ylös tai alas.
No sekin on kyllä, ainakin vieraamman kanssa faktaa ettei ole tarkkaa kuvaa. Jonkun tutumman kanssa voi sitten jo ollakin. Mutta silti tökkii.
Kyllä sanoo, aika moni. Naispuolisista tuttavistanikin moni on edelleen 2021 sitä mieltä, että miehen tehtävä piirittää ja pyöriä ympärillä, jos mielii saada jotain. Mies on kuulemma tosissaan vasta, kun pyörii ja hyörii ympärillä. Olen itse tehnyt sitten kamalan emämokan pyöriessäni itse mielenkiintoisten miehien ympärillä. Mutta toisaalta olen ollut silti pitkissäkin suhteissa ja vain sen ansiosta, että olen itse nimenomaan pyörinyt miehen ympärillä. Muuten mua ei olis ehkä huomattukkaan.
No mulla ei ole ollut sellaisia tuttuja, joita olisin lähtenyt lähestymään. Joten mun pitää ajatella tuo ihan teoreettisesti. Mutta varmaan siinä olisi pätenyt sama, että en olisi mitään pyörimistä harrastanut, vaan jos ei vastakaikua tule, niin yhteen kertaan kyllä jäisi.
Eikä nyt sitten toiseenkaan suuntaan ole kokemuksia, että mun ympärillä olisi pyöritty.
Aivan juu.
Pyörikö miehesi ympärilläsi?
Ei pyörinyt. Mä pyörin hänen ympärillä. Ei ollut minusta kiinnostunut lainkaan alunperin. Vasta siinä tutustuessa heräsi mielenkiinto mua kohtaan.
Käsittääkseni oli muitakin hänestä kiinnostuneita. Kilpailemassa huomiosta.
Onko nyt muita?
Kenellä?
Puolisollaniko vai? Jos oliskin, niin en kilpailisi. Pitää jo näiden vuosien jälkeen tietää pysyykö vai lähteekö. Kumpikin käy.
Kumppanilla..
hmmm....
voihan rinnalla elää sanomatta uudesta mitään
No voi kai. Mutta ei se oikein ehtis missään välissä rinnalla ketään tapaamaan.
Yym. Mun kanssa ei ole pakko olla, jos ei halua olla. Hänkin tietää sen.
niistähän ne ei puhu. tapoja on miljoonia.
No ei. Mutta en jotenkin usko. Ei tunnu sellaselta tyypiltä. Eikä petostutka piippaa.
Itse olen lähtenyt siitä olettamuksesta että kaikki muu kuin selkeä kyllä on ei. Tuollainen epämääräinen "kyllä sinun pitäisi tietää" ajatusmalli tuskin päättyy tuohon tilanteeseen vaan se seuraa mukana parisuhteessa. Käy ajanmittaa raskaaksi.
Myöskään suostumista toisille treffeille ei vielä kerro minulle mitään. Saattaa olla että toisella on vain tylsää ja olen ihan mukavaa rupatteluseuraa.
Toki on väärin kokonaan ulkoistaa tätä naisille vaan kyllä on myös oikeus ja kohtuus että jos vastausta ei kuulu niin mies aukoo suunsa ja kysyy suoraan että laitetaanko postilatikkoon molempien nimet.
Nyt kun ynnään näitä miesoletettujen vastauksia, niin huomaan ettei se piirittäminen ole miesten mieleen.
Tilanne pidetään selkeenä ja yritykset vähäisinä ellei nainen anna suoria vastauksia.
Toki miehenkin kuuluu osata kysyä. Nyt naissinkut ystäväni pyllähtää pyrstölleen, kun kuulevat että piirittäminen ei ole miesten mieleen, vaikka he sitä odottavat.
"Nyt naissinkut ystäväni pyllähtää pyrstölleen, kun kuulevat että piirittäminen ei ole miesten mieleen, vaikka he sitä odottavat. "
Muutenkin jos naissinkkuystävät on edes likimain tuota LXXXVI-ikäluokkaa, niin vähän hiljaisempaa varmaan on muutenkin sen piirittämisen kanssa. Verrattuna siihen mitä se saattoi olla 20 vuotta sitten.
Hetikö sä menet ehdottelemaan laatikoihin nimiä!!!! Hyi!!! Ei kukaan tule kyllää sanomaan!!!!!
Joo tuo on jo harppujen ikäluokka :D
Enpä tiedä. Yhden paskan ukon kokeneena meinasin pyllähtää vain hautaan. Sen jälkeen en ole suostunut yhdellekään miehelle. Kerrasta oppineena. Ei kauhut unohdu.
Heh, on ne ja mua vanhempiakin noin 10 vuotta. :D
Oho. Kuulostaa keljulle.
Äää, älä älä. Minä taas sinkkuna kyttäisinkin kieli pitkänä "harppujen" ikäluokkaa. Ihan namuja olen nähnyt. :)
Hyvä tietää, ettei kilpailtas samoista naisista. Sulle alle 40v ja mulle alle 50v. :D
Ja en kyllä alle 30 vuotiaitakaan silmäilisi sillä silmällä. Nekin tuntuu nuorille ja onkin 15 vuotta nuorempia. Ei olis mitään toivoa mulla. Saahan sitä haaveilla. :)
Voi sen jyrkän ein ilmaista kauniistikin, vain tollolle tarvitsee asia suomentaa!
Sanot ett kaverina sinä olet ihan jees, mutt jos jotain hempeilyä alat toivoamaan; niin et todellakaan ole tyypiä, johon mä rakastuisin!
Jos mies tuosta ei ymmärrä niin selvä suomennos kehiin! Sä voit mun mielestäni vaihtaa metsästysmaitasi -> kauemmas mun tontistani. Menikö perille, häivy!
Heh, tais mennä perille. :)
Mut kun minussa on semmonen vika, että olen itse se metsästävä osapuoli olkoon kyse miehestä tai naisesta ja varsinkinnjos kyse on naisesta, niin en tiedä tarviinko tuota koskaan sanoa. Kuulla ehkä. :D
Sano että olet väkivaltaiselle jännämiehelle unelmakumppani etkä kiltillä kunnolliselle miehelle. Nainen voi myös sanoa miehelle että mies on ruma eikä ole unelmakumppani.
Niin siis kuka sanoo?
Mitä vittua, olen aina luullut kaiken olevan helppoa. Ovi sisään potkaistiin, mies astui kammariin. Otti naisen olalleen kantaen pois. Mitäs sitä turhia kyselemään.
AsianVierestä
Me2.
Jos nainen puhutellessa välttelee katsekontaktia ja puuhailee omiaan, voi olettaa ettei ole nyt haluttua seuraa. Joskus se vaatii tuollaistakin, kun ei vaan mene tajuntaan muutamankaan neutraalin suhtautumiskerran jälkeen. Täytyy olla idiootti, jos ei huomaa milloin seuransa toivottua.
Entäpä käytös viestimissä?
Paha sanoa muista naisista, mutta mä ainakin sanon ihan suoraan juuri sen mitä tarkoitankin. Jos sanon yksiselitteisen ein niin se on ei, eikä se siitä mihinkään muutu millään. Jos jätän mahdollisuuden auki, epäilen tai olen epävarma niin sanon senkin ihan suoraan. Mun kanssani kannattaa siis toimia juuri tasan tarkkaan sen mukaan miten mä sanon.
Hyvä. Selkeys on ehdottomasti vieraskoreuttakin parempi juttu. :)
Selkeä vastaaminen vaatii tietysti myös selkeän kysymyksen. Ei mulle nyt sentään kuitenkaan tulisi mieleen alkaa vastailla kysymättömiin kysymyksiin. Mä kun en jaksa pohtia toisen tarkotusperiä sen itsensä puolesta.
Tottakai. Selvähän tuo.
Aika usein se ei tunnu olevan selvä tuohonkaan suuntaan. Ei ainakaan miehille. Hybrideistä en tiedä.
No mulle on selvä, että pitää kysyä, pitää kertoa ja pitää vastata, ei jättää leijumaan.
No itse olen kyllä ollut useammankin kerran miesten kanssa tilanteissa, jossa mun on ollut hyvin vaikea tulkita missä mennään. Ihan turha kenenkänn väittää, että kaikki miehet näyttäisivät kiinnostuksensa. Eivät todellakaan näytä. Sekin on tullut koettua, että mies on sanonut, ettei olisi ikinä itse uskaltanut tehdä alotetta. Itse tulkitsen kuitenkin tilanteen ennemmin niin, että ei ilmeisesti kiinnosta, jos en mielestäni saa selvää signaalia kiinnostuksesta. Olen myös pari kertaa kokenut, että nyt on me 2 tilanne kohta ihan aiheellinen miehen puolelta, jos en nyt lopeta. Sitten seuraavassa tilanteessa mies onkin taas ollut itse tunkemassa mun seuraani. Ota näistä nyt sitten selkoa.
Heh, hankalia nämä lähestymiset, kun toista ihmistä on joskus hyvin vaikeeta tulkita. Etenkin jos sanoja on vähän ja ne on ristiriitaisia.
No ei sentäs ole me2 päässyt käymään? :)
"No ei sentäs ole me2 päässyt käymään?"
Ei kai. Enhän mä faktaksi tiedä miten hän sen koki. Reaktio vaan oli jotenkin sen verran hätkähtäneen olonen, että totesin parhaaksi vetäytyä. Huvittavinta siinä tilanteessa oli, että kun näin ko. herran seuraavan kerran joitain päiviä myöhemmin niin hän suorastaan tunki mun viereeni istumaan ja istukin siinä pöydällä hyvinkin leveässä haara-asennossa. Vaan totesin itse siinä kohtaa, että mä jätän sen arvailuleikin suosiolla siihen. Siinä oli menty sellasta kissaa ja hiirtä puoleen ja toiseen jo turhankin kauan, enkä mä jaksanu enää arvuutella mikä on totuus.
Hän oli kerännyt rohkeuttaan pari päivää. Uskalsi sitten lähestyä leveällä äijähaaralla. :D
En nyt tiedä miksi ihmisiä pelottaa lähestyä mielitiettyjään. Sen nyt ymmärrän, että varattuna ei ole kovin viisasta lähestyä ja varsinkaan, jos meinaa varattuna jatkaakin. Siinä on monta sellaista ei viisasta tekijää. Kannattaa hillitä itseään.
Mutta sinkkuna meinaan. Miettiikö ihmiset liikaa, että kehtaanko, kelpaanko?
Mä saatan olla typerä ja tolvana, mutta vaikka olen kuinka tahansa ujokin ollut, niin mikään ei ole mua ikinä pidätellyt sinkkuna lähestymästä jotenkin ihmistä, josta olen kiinnostunut ja johon ehdottomasti haluaisin tutustua paremmin. Ei mikään. Se tahto on niin vahva, että ujouskin jää sille toiseksi.
Niinpä mä mietinkin näitä asioita myös siltä kantilta, että mistä sen stop älä lähesty voisi aina ymmärtää ajoissa.
Oli kerännyt rohkeutta tai ei niin se reilun metrin hyppäys taaksepäin ja säihkähtäneen metsäeläimen ilme, kun kosketin hänen olkavarttaan oli mulle hiukan liikaa 😅
No siis mä kyllä ymmärrän sen silloisen tilanteen tietyn hankaluuden. Hänellä oli sillon tietty auktoriteetiasema mun suhteeni, joka tosin oli juuri päättymässä.
Noni, selittyi se syykin, osittain ehkä. Kesti kelata onks tää nyt sopivaa? :)
Tai sekin, jos harvoin kukaan lähestyy saattaa hätkäyttää. Voin kuvitella, että mulle kävis äkkiä samoin, yllättyisin niin et hyppäisin ilmaan suu höhlää täynnä. Just kun ei niitä aloitteita ja lähestymisiä ole tehty, ei niihin ole tottunutkaan.
Ehkä hälläkin niin?
No en tiedä kuinka yllätyksenä se nyt ditten voi tulla, jos on useampi kuukausi kierretty kuin kissa kuumaa puuroa. 😛
Voi se. Usko pois. 😏
Niin no, en mä edelleenkään tiedä oliko siinä ikinä yhtään mitään vai kuvittelinko kaiken. Se oli niin kylmää ja kuumaa touhua, että ei siitä ottanut hullukaan selvää. Otin siis askeleen taaksepäin ja käyttäydyin normiystävällisesti kuten yleensäkin. En mä jaksa loputtomiin leikkiä. 🙂
No se jäi selvittämättä. Jotkut jää. Joihinkin palaa myöhemmin uudestaan selvittämään mitä jäi kesken.
Mutta harvemmin.
Yleensä mennää eteenpäin.
Leikit voi jatkua jonkun toisen kanssa, josta on leikkikaveriksi. 😃
Näinhän se on. Vaan on näitä kokemuksia tosiaan muitakin. Tuo nyt oli vain se viimeisin. Ei näitä kannata turhaan miettimään jäädä. Asiat menee aina lopulta kuten niiden on tarkotus mennä.
Näinhän se on. Jotkut kuitenkin jää mieleen toisten unohtuessa.
Halloo helsinki, vastaa jo luuriisi: https://www.youtube.com/watch?v=CyMpHXAjosA
Jollain on luuri mutella? :)