Itse ikävöin joskus 20 vuotta sitten kuollutta koiraani. Se oli kätevä koira, mutta tyhmä kuin vasemman jalan saapas, eli persu.
Kerran aukiolla heittelin keppiä ja sitten siihen pyrähti parvi variksia. Koirahan innoissaan lähti juoksemaan variksia kohti. Linnut vain pyrähtivät lentoon ja aukion toiselle puolelle.
Koirahan sitten tietysti vaihtoi suuntaa ja sama toistui. Tätä jatkui melkoisen kauan, kunnes tuumasin koiralle, että eiköhän saalistaja mennä kotiin syömään?
Koirahan oli Sekapi eli siinä oli collieta ja Belgian paimenkoiraa.
SEKA sekarotuinen
PI piski
Kerran aukiolla heittelin keppiä ja sitten siihen pyrähti parvi variksia. Koirahan innoissaan lähti juoksemaan variksia kohti. Linnut vain pyrähtivät lentoon ja aukion toiselle puolelle.
Koirahan sitten tietysti vaihtoi suuntaa ja sama toistui. Tätä jatkui melkoisen kauan, kunnes tuumasin koiralle, että eiköhän saalistaja mennä kotiin syömään?
Koirahan oli Sekapi eli siinä oli collieta ja Belgian paimenkoiraa.
SEKA sekarotuinen
PI piski
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oikea rotuhan on Seropi. Yleensä ovat terveitä, tyhmyydestä en tiedä.
Meillä oli joskus lapsuuskotona sellainen mustavalkoinen seropi. Kauhea panokoira. Karkaili ja ramppasi pitkin kyliä narttujen perässä. Kerran karkasi taluttimenkin kanssa ja oli onnistunut sitomaan itsensä pusikkoon. Ymmärsi olla kuitenkin paikoillaan itseään hirttämättä ja ulisi apua. Löysin ja pelastin sen. Kiitokseksi se karkasi taas vähän ajan päästä.
Kyllä rotunarttujen omistajat sitä kylillä kiittelivät, kun juoksussa olevilla nartuilla oli tarkoitus teettää rotupentuja. Tämä yksi kouho tunki vaan omia geenejään väliin. Kumma ettei kukaan ampunut sitä.
Sillä oli tapana tuijoittaa nukkuvaa. Kerran heräsin ja en tiennyt mitä tekisi. Lopulta oli pakko avata silmät ja samantien koira tökki ja nuoli koko naaman.
Mutta silloin kun lapsi oli vauva, niin voimakkaampaa lapsenvahtia ei ole keksitty.
No, ei mullakaan ole mitenkään ikävä, mutta voin varmaan siltikin täällä joskus sanailla. :)
Sopivassa mielentilassa ollessa täällä on rentouttavaa provosoida muita, niin että saan kaikki muut kimppuuni. ;D
Minullakin on aika ikävä jos et erilaisia kysymyksiäsi, kurwn mikai niko lanta-laho epäåonnistui elämässään niin paihoinh että bankilaan?
Välillä kun pysähtyy miettimään menneitä ja katselemaan valokuvia, tulee ikävä pintaan. Niin joitain ihmisiä ikävöiden, kun lemmikkejäkin.
Joskus jotkut tapahtumatkin ja hetket on vaikuttaneet niin voimakkaasti, että niitäkin fiiliksiä ikävöi ja kaipaa. Siinä hetkessä on ollut jotain vaikuttavaa.
Jonkin aikaa olen ikävöinyt edesmenneitä vanhempiani, lähes joka päivä. Luulen että se johtuu siitä, että olen voinut huonosti jo kauan aikaa.
Kyllä mäkin mun koiraa välillä ikävöin. Se juoksi aina mun työhuoneeseen tassut viuhtoen ja otti mun jaloista halausotteen, työkavereita nauratti..Siis silloin kun puoliso tuli mua töistä hakemaan. Sitten se sen viimeinen katse.. ja se kun sen pää nuokahti.. 😔