Oon sairastanut nuorempana vakavan depression, yli olen siitä päässyt, mutta paniikkihäiriön tapaisia oireita on ilmennyt viimeaikoina töissä. Työkaverit puhuvat paskaa selän takana jne. Viimeaikoina olen ollut niin henkisesti loppu että ei ole jaksanut hymyillä töissä, joka on paha asia kun on asiakaspalvelualalla. Nyt sitten työkaverit olivat saaneet aikaan sen että työsuhdettani ei jatkettu. Haen sairaslomaa, enkä mene työpaikalle enää. Ihmiset on toisillensa pahoja ja sellaset sysätään syrjään jotka ei kuulu ns. kuppikuntiin paskanjauhanta porukoihin. Kaikista pahimmalta tuntui se kun olin menossa allekirjoittamaan työsopimuksen jatkoa, sanottiinkin etten sovi heidän työyhteisöönsä ja muut tiesivät lähtiessäni että saan potkut, heidän ansiostaan.. Ja pomo oli antanut ymmärtää että työt jatkuisivat. Kiitos vaan kovasti työkavereille.
Työyhteisöstä häätö
Carita
71716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On erityisen julmaa sanoa, ettei toinen sovi työyhteisöön. Toivottavasti löydät työpaikan, jossa on ihmisarvoa.
Kiitos. Juu, heillä on tietynlaiset kriteerit henkilöitä kohtaan jonka mukaan väkeä palkataan, enkä minä sopinut niihin vaikka työni hoidin kunnolla ja huolellisesti, parhaani tein. Naisvaltaisella alalla on joskus heikoilla jos ei aina jaksa olla vahva. Mut, päivä kerrallaan.. Ehkä helpotuskin ettei tarvi enään mennä.
Ehditkö olla kuinka kauan tuossa sairaassa työyhteisössä?
Depressiotaipumuksen omaava helposti syyttää itseään, mutta onneksi olet nähnyt tuon työyhteisön lävitse.
Oikeastaan voisit olla hyvilläsi, ettei sinun tarvitse enää työskennellä paskaporukassa. Nyt he joutuvat omasta keskuudestaan etsimään uuden uhrin.
Löytyisikö sinulle töitä joltain muulta alalta kuin asiakaspalvelusta? Paniikkihäiriöiselle asiakastyö ei välttämättä ole paras mahdollinen.
Valitettavasti työyhteisöissä rakennetaan koodit mihin jokaisen työyhteisön jäsenen pitää soveltua.
Mulla oli aikoinaan yhdessä työpaikassa vaikeata, kun olin eronnut enkä ollut muutenkaan luonteeltani perhekeskeinen eli pidin oman yksityiselämäni omana tietonani. Mua ei kiinnostanut keskustella verhojen ripustamisesta ja kodin siivouksesta, olin harrastuksiltani ja ajatusmaailmaltani täysin poikkeava niimpä minut sysättiin syrjään kaikesta työpaikan toiminnasta.
Valitettavan yleisiä ovat tuollaiset sisäänpäin lämpiävät työyhteisöt joissa sysitään syrjään vähänkin erilaiset ihmiset.
9kuukautta. Eilen sit sain tietää ettei sopimusta jatketa, mä olin varmaan ainoa joka ei sitä tiennyt. Tuntui aika pahalta eilen. Myös ne itsesyytökset vaivasivat että mitä oon tehny väärin ja eikö musta pidetä ja miksi,miksi..? Tänään sain mielenrauhan kun soitin pomolle ja sanoin jääväni lopuksi aikaa sairaslomalle, kysyin myös miksi sopimusta ei jatkettukaan. Mutta sieltähän tuli sitä "kapulakieltä".. Parempi että pääsin pois ja tulihan se sanottua pomollekin että tuo työyhteisö on todella tulehtunut. Eiköhän tämä tästä..
Täytyypi ettiä työtä toiselta alalta.
työyhteisöjä on todella paljon.
Kun suomalaisia laitetaan tarpeeksi yhteen nippuun, niin ne eivät keksi muuta kuin alkaa nokkimaan toinen toisiaan.
Olin juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle ja saanut duunin. Sitten en sopetunut naisena työyhteisöön, joka oli erittäin äijävoittoinen. Minut haluttiin savustaa ulos Caritan tavoin. Työsopimusta ei jatkettu ja se siitä sitten.
Ei kiinnostanut jutella työpaikalla äijäjuttuja, kun minun olisi pitänyt käyttää viinaa ja pettää siinä missä muutkin.
Huh, ja muutenkin rekrytointifirman kautta palkattuna olin huonompi toisten silmissä ja se, että olin nuori nainenkin vielä, bimbo joka oli vaan saanut ulkonäkönsä takia töitä. Minua kun on kiusattu rumaksi pienenelämäni niin tuo kauniiksi syyttäminen tuntui jo liian paksulta tekosyyltä leimata minut myyttiseennaiskuvaan, jossa nainen on kaunis ja tyhmä ja tietenkin sitä rataa. Mitään oppimaton ja saamaton ja huono työntekijä.
Naispomolta sentään sain kiitosta siitä, että olen tehnyt työni ahkerasti:)