Vertaistukea

Anonyymi

Olen 8kk sitten eronnut, 3 lapsen vuoroviikkoäiti. Viime syksynä 11 vuoden avioliitto, 17 vuoden parisuhde, tuli päätökseensä puolisoni ilmoituksella. Olin suhteemme loppuvuosina ahdistunut ja masentunut, eikä exäni empatiakyvyttömyys tai ehkä jopa suoranainen narsismi auttanut asiaa. Aluksi olin erosta aivan euforiassa - pääsin eroon miehestä, joka ei arvostanut minua ja josta en hetkittäin edes pitänyt. Lähdin kotoa heti kun käsky kävi, hankin asunnon ja auton, ja laitoin elämäni järjetykseen, samalla kun kävin normaalisti töissä.

Nyt minua on alkanut rassata perheemme kohtalo. Meillä oli kaikki perushyvin, lapset olivat iloisia ja onnellisia, arki sujui (kun minä tein kaiken) eikä ollut pahoja riitoja. Olimme päättäneet yrittää, mutta toinen osapuoli ei viitsinyt. Oli pettänyt minua lasten vauva-aikana ja erotessa oli uusia verkkoja jo vesillä. Järki sanoo, että tämä on oikea tie, yhdessä olimme onnettomia, mutta silti minä haluaisin perheen. En halua olla yksin, enkä yksin lasten kanssa. Pärjään, mutta en halua. Haluan entisen elämäni takaisin. Yritän muistaa, miten makasin apaattisena sohvalla, itkin kodinhoitohuoneessa pesukoneen lingotessa, otin mielialalääkkeet aamuisin, miten exäni ei ikinä osannut olla tukenani. Silti.

18

2059

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kuulostaa tutulta.

      Itsellä samanlainen setti ja kokemus. Jossain vaiheessa alueuforian jälkeen iski kauhea tuska, että en halua olla perheetön. Harmitti ystävien kodit, miehet, kaikki. Mutta se on vain egon puhetta, oikeasti tärkeät asiat on nyt paremmin kuin koskaan. Jos äiti ei ole henkisesti kunnossa, mikään lapsilla ei tule olemaan kunnossa.

      Itseäni helpotti:
      -poistuin hetkeksi somesta
      -lopetin vertailun muihin
      -muutamia ystäviä meni vaihtoon
      -keskityin lapsiin
      -tiesin, että uusi mies tulee kuvioihin vasta kun olen valmis entisestä (näin tapahtui muutama vuosi eron jälkeen)
      -keskityin miespuolisiin ystäviini
      -juttelin paljon, mutta keskityin omiin vahvuuksiini

      Vaihe meni ohi. Kyseessä on todellakin vain vaihe. Nyt olen löytänyt elämäni miehen, jota lapsetkin palvoo.

      Kaikki järjestyy. <3

      • Anonyymi

        Samoilla linjoilla tämän kommentin kanssa. Olet nostalgisessa kuplassa, ihastelet ideaa mutta samalla jokin yrittää muistuttaa sinua siitä, mitä se todellisuus olisi.

        Sata kertaa pahempi olisi palata yhteen, huomata jälleen kerran todellisuus ja erota sitten, erityisesti lapsille vahingollista.


    • Anonyymi

      Se on se ydinperheen hajoamisen surun vaihe. Helpottaa aikanaan. Selviät kyllä. Keskity arkeen. Keksi tekemistä paljon omalle viikollesi.

    • Anonyymi

      Kiitos vastauksista ❤
      Auttaa, kun joku sanoo tämän olevan vain vaihe. Tiedän sen itsekin, mutta muita on helpompi uskoa. Omat viikot minulla sujuvat paremmin, on harrastuksia ja muuta, mutta lapsiviikoilla se hajonnut perhe lävähtää silmille. Lastenkin suru vaikuttaa siihen.
      Mutta eteenpäin, ei tässä muukaan auta.

      • Anonyymi

        Mikä tilanne on nyt? Onko helpottanut? Kysyy kohtalotoveri


    • Anonyymi

      Eteenpäin, näin on. Itsellä erosta jo yli kymmenen vuotta, välillä kaduttaa koko ero, mutta olihan se kauheaa kun toinen petti mennen tullen. Aika kultaa muistot, siksi haikeus tulee välillä. Mutta kyllä se on ihan normaalia, kuten erokin piinaavasta puolisosta.

    • Anonyymi

      Lapset kun kasvaa, niin homma kevenee huomattavasti! Teinien kanssa elämä on jo melkein viihdettä.. no ainakin välillä :D En kaipaa yhtään mitään perheidylliä, huh, olis liian rankkaa.. nyt on hyvä näin.

      Suruhan tarkoittaa vain, että menneillä on joku arvo. Eli tsemppiä vaiheeseen!

    • Anonyymi

      Avioero. Taistelin ja taistelin. Puolisolla epävakaa persoonallisuushäiriö. Lopulta hävisin 8 vuoden jälkeen.

      Ajattelin helpottuneena ensin tämän olleen ainoastaan hyvä asia. Nyt mittailen köyttä kattoon.

      Vertaistukea?

      M-85

      • Anonyymi

        Älä mittaile köyttä. Tunteet myllertää ja harhailevat ajatukset syöttää välillä mielettömyyttäkin, vaan niiden mukaan ei pidä toimia. 8vuotta on pitkä aika, viest niiden olleen taisteluvuosia. Olet varmaan todella väsynyt. Koet hävinneesi taistelut, enpä sanoisi niin. Toista kun ei voi muuttaa, ei kannata edes yrittää. Anna aikaa itsellesi, ala hoitamaan itseäsi. Tunteet myrskyää kuin meren aallot. Tunteet tulee ja menee, ei niiden kohtaaminen ja läpikäyminen tapa sinua. Turvattomuudesta ja peloista ne kumpuaa. Sinulle outo elämänvaihde, jonka läpi menet, valoisampaa aikaa kohden. Vaikeat elämänvaiheet vahvistavat meitä, syntyy sisäistä kasvua. Rohkeutta ja itsenäistymistä seistä omilla jaloillaan. Voi sitä vapauden ja ilonkin tunnetta kun huomaa selviävän elämän haasteissa. Niin, elämä kantaa sinuakin, ja huomaa, myös yläkertakin on olemassa. Niinkuin on päiväsi, niin on voimasikin oleva🙂


    • Anonyymi

      Täällä mies, jonka 20-vuotinen liitto päättyi muutama kuukausi sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta.

      Edellinen suhde 24 vuotta sitten hajosi aikanaan omaan mahdottomuuteensa, mutta tätä naista rakastin täydestä sydämestäni. Se ei näköjään riittänyt.

      En keksi tälle muuta syytä kuin naisten tavan "jakaa" kaikki asiansa keskenään netissä ja siten saada ihan normaali puoliso näyttämään hirviöltä.

      Saavatko ämmät moisesta jotain kiksejä elämäänsä, en tiedä.
      Minun kanssani puolisoni ei halunnut selvittää mitään, meillä on kolme yhteistä lasta, talo, autot, veneet ja kaikki ulospäin järjestyksessä.

      No, ehkä joku juoppo naistenhakkaaja tekee ex-vaimolleni sen, mitä ei minulta saanut. Olin kai liian kunnollinen. Seksielämämmekin oli loistavaa lähes eron hetkiin asti - kumpikin sai joka kerta ja kunnolla - feikkiorgasmeja ei takuulla tarvittu.

      Mutta näin se menee, joillekin ongelmat ovat elämän suola ja itsesäälissä ja paskassa rypeminen sitä, mitä elämältä haluavat.

      Itse olisin halunnut selvittää kaiken, mutta vastapuoli ei.

      Haistakoot vittu. Muuta sanottavaa minulla ei ole.

      • Anonyymi

        Onpa ikävä juttu. Tuota on vaikea tajuta, että jos mies on herrasmies ja auttaa rouvan ns. loppuun ja on jotain lämpöä ja välittämistä sängyssäkin, että sitten erotaan. Oliko vaimolla sivusuhde ? Ei oikein muuta järkevää selitystä keksi. Hyvä, että olet kunnollinen. Kyllä sinut joku vielä nappaa. Minusta on väärin, ettei selvitetä asioita, jos on pitkä yhteinen historia ja lapsetkin. Todella tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. T. Rouva 54 v.


      • Anonyymi

        Kyllä kuulostaa epätodelliselta, että tämmöistä miestä nainen ei halua!??? Kyllä on monta naista jonossa jos menet treffit sivulle!!!Tchempia, Kyllä sinä löydät sen oikean :)
        P.S. Hyvä naista helpompi löydä kun hyvä miestä!!!


      • Anonyymi

        Ei se naiseudesta johdu se ero. Tulin myös jätetyksi 20 avioliittovuoden jälkeen. Mies vaan halusi jotain muuta. Eikä sille mitään voinut. Ei liittoa voi jatkaa, jos molemmat ei sitä halua.


    • Anonyymi

      Olin 30v aviossa, mies petti heti alussa ja tasaseen tahtiin koko ajan, kun lapset lähti maailmalle, lähdin minäkin, kaikesta selviää.

    • Anonyymi

      Sano kyllä lopussa, ettei ole ketään rakastanu niin paljon kun minua. No, olihan hyviäkin aikoja, mutta aikansa kutakin.

    • Anonyymi

      Suru ja tuska käytävä läpi, sitten olo helpottuu pikkuhiljaa, itse laitan rokkia soimaan ja tanssin, mieliala kohenee ja kenenkään takia ei kannata unohtaa itseään, tsemppiä!

    • Anonyymi

      Laskit sitten noin tarkkaan kaiken ajan, etkä vain nauttinut ajasta minkä sait olla?

      • Anonyymi

        Noinkohan miehessä oli mitään vikaa alunperin, nainen tais olla vaan perfektionismi.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!

      Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit
      Pitkäveto
      1
      2671
    2. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      151
      1228
    3. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      49
      1125
    4. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      127
      998
    5. Hyvää huomenta 18. luukku

      Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️
      Ikävä
      223
      964
    6. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      206
      939
    7. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      13
      855
    8. Olet sä silti

      Ihana ❤️ tykkään
      Ikävä
      72
      845
    9. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      297
      845
    10. Haluaisin vain varmistua

      Sinusta tarpeeksi.
      Ikävä
      39
      822
    Aihe