Se oli elämässä

Ne ajat kun kävin pattayalla ja sain kunnon kyytiä! 😗

11-12 -vuotiaana oli huoletonta ja kivaa.

Nyt on vaan kivaa.

Äsken oli pieni hetki parasta aikaa. Lipluttelin suppilaudan päällä turisten rennosti. Pikku reissu, kiva kohtaaminen samalla ja kyllä tykkäsin.

Ja kohta töihin.

Ne on pikkuhetkiä mylläkän keskellä. 😁

Nyt taidan elää terveyden puolesta elämäni parasta aikaa, muutenkin lapset tekee jotenkin elämästä hauskaa.

Tänäänkin nuorempi lapseni tuli suihkuun mulle sanomasn. "Äiti, noi viiksisipsit on ollu aika kauan tuolla kaapissa jo, ne menee siellä huonoksi."

Pringlesit on siis viiksisipsejä.

No mä sanoin hölle er, "Ai pitäsköhän ne sun syödä pois pilaantumasta?"

Nassu levis leveään hymyyn ja silmät loisti tähtinä. "Jooo".

Heh, ihana hupsu.

Jakoivat sitten siskonsa kanssa pringlesit tasan ja syötykin jo. :)

Elän nykyisin elämäni parasta aikaa. Tulevaisuudelta odotan lisää kaikkea hyvää.

Elämäni parasta aikaa?
Parasta on olleet varmaan ne hienot elämykset ja kokemukset joita olen saanut kokea.
Esimerkiksi eräs kesä siskoni kanssa kun olimme Pohjois-Norjassa lammaspaimenina kolme kuukautta.
Saimme asua sellaisessa pienessä laidunmökissä, lampaat siinä valtavan suurella laitumella ympärillä. Meidän tehtävä oli valvoa niitten hyvinvointia sekä pitää karhu loitolla sillä sillä alueella lähellä Pasvikia joka on karhualuetta, oli karhu käynyt jonkun toisen laitumella.
Siellä oli pieni järvi ja sellaista aika kitukasvuista metsää tai koivikkoa lähinnä.
Lampaat omisti eräs vanhempi nainen ja hän kävi usein sitten katsomassa meitä. Mukava ihminen.
Annoimme lampaille omakeksimiämme nimiä ja vietimme aikaa niitten kanssa. Siellä oli myös karitsoita jotka oli valtavan suloisia. Kesän lopussa autoimme ajamaan ne kotiin alas laaksoon ja kotilaitumelle. Yhtäkään emme menettäneet.
Se kesä on todella mieleen painuva.
Lapsuuden kesät ja leikit kun juostiin metsissä vapaina ja rannoilla. Se oli huoletonta ja kesät oli pitkiä ja lämpimiä. Onhan niitä aikoja.
Myös se aika kun lapseni joita on kaksi, tyttö ja poika, vielä asuivat kotona. Se oli ihanaa aikaa! Olen ollut aina yksinhuoltaja ja meitä oli tiivis onnellinen kolmen hengen perhe. Lapset jotka nyt ovat molemmat jo muuttaneet omilleen muistelevat sitä mielellään.
Elämässäni on ollut valtavan paljon hyvää ja hienoa jos sitten ikävämpääkin. Hyvän haluan muistaa ja se on päällimmäisenä.