Mikä teidän mielestänne on pahita työttömyydessä?
Minun mielestäni se on tämä epävarmuus kaikin tavoin. Ei voi rakentaa elämää. Tuntuu joskus kuin Elämä sanoisi: "Elämä, ole hyvä ja odota!" Odottaa, odottaa, odotaa... Päivät menee, viikot menee, kuukaudet menee, vuodet menee... Tuntuu kuin odottaisi Godota (Becketin näytelmä kahdesta miehestä, jota kodottivat jotain joka ei tullut koskaan).
Minun mielestäni se on tämä epävarmuus kaikin tavoin. Ei voi rakentaa elämää. Tuntuu joskus kuin Elämä sanoisi: "Elämä, ole hyvä ja odota!" Odottaa, odottaa, odotaa... Päivät menee, viikot menee, kuukaudet menee, vuodet menee... Tuntuu kuin odottaisi Godota (Becketin näytelmä kahdesta miehestä, jota kodottivat jotain joka ei tullut koskaan).
Vastaukset 23
Vanhimmat
kun siihen tottuu. Kohta syrjäytyy niin ettei pystykään enää töihin. Mua masentaa tosissaan tämä työttömyys. Tulee niin turhautunut olo ja itseluottamus huononee entisestään kun lähettää kymmeniä hakemuksia, eikä mistään kuulu mitään! Todella masentavaa.
... joutilaisuus on ongelma. Vaikka tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, muuta kun ei pysty keskittymään niihin, esim. tiskaamiseen, pyykin pessuun, siivoukseen, askaretluun ym., koska ne tuntuvat toisarvoisilta. Jos alkaa harrastaa jotain, tulee huono omatunto, koska tietää, että senkin ajan olisi voinut käyttää työn hakemiseen. Työttömyys tuntuu uhalta, ja se pitäisi jollain tavalla poistaa päiväjärjestyksestä. Samalla kun ei tiedä miten. Olen mielestäni jo tehnyt kaikkeni.
No ompahan ainakin psykologeille töitä, jos on palkan maksajia.
Eikä ensi vuoden alusta voimaan tuleva ns.orjatyölaki paranna tilannetta yhtään, vaan pahentaa.
En usko, että on kyse joutilaisuuteen tottumisesta. Uskon, että on kyse kelpaamattomuuteen ja syrjäytymiseen tottumisesta! Olen nimittäin itsekin huomannut saman ilmiön omalla kohdallani. Luulin ensin, että aloin tottua joutilaana olemiseen (tuntui kummalta kun ihmiset lähtivät töihin aamulla), mutta olen tullut siihen tulokseen, että kyseessä on paremminkin tottuminen syrjittynä olemiseen! Tuntuu aivan hullulta ajatuskin töihin lähtemisestä, vaikka niitä saisinkin. Itseluottamus on kahden vuoden työttömyyden jälkeen täysin nollassa.
No ei se työ nyt tuo varmuutta muuten kuin rahan muodossa, jos siinäkään. Kaikki työthän on nykyään näitä pätkähommia. Onhan työ tietysti jotain jolle rakentaa, vaikka sitten matalakin kivijalka. Hei, mutta jaksamista vaan, mutta varmuutta, sitä ei ole olemassakaan. Elämä rakoilee aina jostain nurkasta.
Ei muuta kun rahat on aina loppu, sais olla suurempa päviäraha. Mulla on paljon tekemistä, että en ehtiskään olla koko päivää töis kodin ulkopuolella. Lapsista on kiva kun mä oon ollu kotona. Jos oisin töissä kodin ulkopuolella, en tekis kyl kotona yhtää mitää. En jaksais. On väärin et äidillä täytyy olla kaks työpaikkaa, koti ja kodin ulkopuolinen. Mulla on nyt aikaa omille jutuille, eikä tarvi nousta aikasee.
kenkutti niitten muutaman työkaverin ja tutun suhtautuminen kuultuaan ,oon työtön.Ei enää mitään kummenpaa olla työtön,tekemistä kyllä piisaa rakennan vaikka tietsikan uusiksi,aina touhuilemista piisaa,ja rahojenkanssa tottunut pelaa selvii aika pienellä kasalla EUR.Mitä töötön talebani tarvitsee vain vapautta ja luontoa ympärillä(talebanikin tehnyt töitä noin 40v).Kirjoitit tuossa". Päivät menee, viikot menee, kuukaudet menee, vuodet menee... Tuntuu kuin odottaisi"itse en mitään enää odota elän päivän kerrallaan,ehkä ainut mitä talebani viellä odottaa on kesä ja koska kello tulee 18.00 voin silloin käyttää nettiä.
Kaverin faija lusi elinkautisen pääsi muutama vuosi sitten pois, kun tuli juttua työttömyydestäni kysyin miten sait ajan kulumaan siellä niin kuulemma siihen tottuu ensinmäiset pari vuotta meni ihmetellessä ja totutellessa uuteen elämään loppu olikin paljon helponpaa sitten vaikka mukavampi se olisi olla jossain muualla, niin tuli vain mieleeni että aika paljon on samoja piirteitä kuin työttömyydessä,
vapaus on suuri vankila.
"... elän päivän kerrallaan..."
Tuon minäkin olen havainnut hyväksi strategiaksi. Kun vain osaisi elää sen mukaan.
kun kukaan ei käy eikä soita ja minä en kehtaa kun kuitenkin pyydetään kylään ja minulla ei ole varaa ostaa mitään viemisiä, eikä ole mitään päällepantavaakaan muuta kuin vanhoja lumppuja. Ei sen puoleen että olisi varaa linja-autollakaan kulkea, sekin kun on niin kallista. Kai tähän yksinäisyyteeni suurin syypää olen minä itse, koska minulla ei vain ole rahaa OSALLISTUA muiden mukana kaikkeen mitä he tekevät. Käyvät elokuvissa, kahviloissa, shoppailemassa ja järjestävät kaikkea sellaista jossa vaaditaan rahaa. Minulla kun sitä ei ole, niin en vain yksinkertaisesti voi osallistua mihinkään. Päivä kerrallaan istun kotona ja katselen näitä seiniä, joskus käyn lenkillä ja toivon että kukaan ei tule vastaan ja kysele mitään. En vain jaksa vastata kyselyihin olenko jo saanut työtä. Enkä jaksa muihinkaan kyselyihin vastata. Olen siis oikeasti syrjäytynyt/syrjäytetty, kaikesta yhteisestä toiminnasta sekä ystävien että sukulaisten sekä muiden, kaikkien mahdollisten joukosta. Mutta kaikkeen tottuu, menee ne päivät jotenkin aina ohi. Joskus tuntuu etten ketään muita enään kaipaakaan elämääni sotkemaan ja määräilemään mitä saan tehdä ja mitä ajatella. Ja joskus taas tuntuu niin pirun yksinäiseltä. En kai osaisi enään työporukassa ollakaan, jos sellainen ihme kävisi että töitä saisin. Olenkin jo aika paljolti luovuttanut ihan vain sen vuoksi että alan jo pelkäämään ihmisiä ja sitä etten osaa heidän kanssaan olla.
Tämä netti on joskus ainoa henkireikä minun elämässäni. Ikävää mutta totta.
"...Kai tähän yksinäisyyteeni suurin syypää olen minä itse, koska minulla ei vain ole rahaa OSALLISTUA muiden mukana kaikkeen mitä he tekevät..."
Mielestäni syypää yksinäisyyteesi on kaikkea muuta kuin sinä itse. Syyllinen on muualla.
Olet enkä alkanut tottua (tietoiseen?) syrjäyttämiseesi. Pidät sitä jopa omana vikanasi, mikä on merkki siitä.
Kun tarpeeksi kauan "jankutetaan" jotain, siitä tulee "tosi".
vaikka oonkin töissä. Eron myötä meni elo sekaisin, rahat loppui ja katosi kaverit, nyt on tyhjää. Kukaan ei käy, ei soita, ei oo vaatteitakaan,ihan samaa kuin sulla. Ainoo lohtu on duuni, mikä ei oo kovin kaksista, en jäisi suremaan.
yitettäänpäs nyt piristyä tästä, ehkä huomenna on paremmin.
Kaikenlainen "normaalista" poikkeaminen aiheuttaa reaktion laumassa että aletaan syrjäyttää rangaistukseksi. Oli sitten kyse työttömyydestä tai avioerosta. Kyse on siitä, miten yksilö sen ottaa.
Yksinäisyys on pahinta. Kaikki tutut ovat töissä. Minulla ei ole koskaan rahaa tehdä mitään hauskaa, mihin minut kutsutaan. Paras ystäväni osti juuri asunnon, nyt joudun etukäteen miettimään miten voin kieltäytyä tupaantuliaiskutsusta (ei ole varaa viedä lahjaa). Alkaa olla jo niin että Hannan paras ystävä on myös tämä netti.
Joskus viidenkymmenen vuoden kuluttua tullaan pöyristelemään sitä, mitä on ihmisille tehty, kun heidät on syrjäytetty työelämästä.
Tarvitaan etäisyyttä tähän aikaan, että nähdään, kuinka julmasti on Suomen kansalaisia kohtaan menetelty, kun on riistetty mahdollisuus tehdä työtä ja sitä myöten riistetty heiltä ihmisarvo.
Allekirjoittaneella, että 50 vuoden päästä vain herrat ja heidän kakaransa tekevät työtä, mistä kääritään isot rahat. Muut (=alempiarvoiset) ihmiset tekevät tavallisia hommia jostain soppalautasesta ja asuinhökkelistä vastikkeeksi. Tarkoitan siis, että Piika ja Renki-yhteiskunta palaa taas. Jos et ole omistaja, niin olet sitten orja.
En usko, että kukaan tavallinen tallukka enää vuosikymmenien päästä tienaa tekemästään työstä yhtään mitään. Onneksi itse olen 50 vuoden päästä jo lähemmäs 80-vuotias jos elonpäiviä riittää, niin ei tarvii enää silloin tapella orjatyöpaikoista =/
miksi vain luullaan että ne tekee töitä jotka ovat toisten palkollisina..
Teen itselleni töitä: haravoin, siivoan, maalaan,hoidan puutarhaa.....ym..sekin on työtä..
mutta sehän taitaakin olla ongelmana kun niitä palkanmaksajia on niin vähän..tai teetetään ilmaiseksi..
joten teen mieluummin itselleni töitä kuin ilmaiseksi toisille..
Muistakaa nyt hyvät ihmiset ettei se elämä ruusuilla tanssimiseksi muutu vaikka saisittekin töitä. Todennäköisesti saisitte vain huonopalkkaisen ja väsyttävän duunin jossa pomo vahtaa ja kiusaa koko ajan.
Itse tulin nyt yhdeksältä lauantaina töistä, en jaksa lähteä enään mihinkään. Huomenna Sunnuntaina menen yövuoroon yhdeksältä illalla, pääsen viideltä aamulla, menen nukkumaan, kello herättää 10.30, menen suihkuun ja lähden toiseen työpaikkaan johon on tunnin ajomatka, tulen illalla kuudelta sieltä kotiin ja yhdeksältä pitää olla jo taas tehtaalla... Kun pomo kysyy että jääkkö töihin niin ei uskalla vastaa kielteisesti, tai toista pyyntöä ei enään tulekkaan. Kahta työtä olen tehnyt tammikuusta alkaen, ja harrastukset ja muu elämä on loppunut kokonaan, naisiin ja viinaan en ole tämän vuoden aikana vielä koskenut... Sitä vaan on niin väsynyt ettei jaksa lähteä mihkään, hyvä kun kämpän saa siivottua.
Toki pitkäaikainen työttömyys ja rahattomuus on pahempi juttu, mutta ei se työpaikka mikään onnela ole. Jos ei työttömänä ole onnellinen, niin miksi olisit työllisenä, kun aika on tiukalla? Kaipaatko vain muiden arvostusta ja markkinamiesten esittelemää roinaa? Miettikääpä sitä...
rahaa elämiseen ja laskujen maksuun, sitä minä ainakin kaipaan ja kovasti. Muuten tämä on ihan siedettävääkin, ainakin välillä. Tuo vaan rassaa kun ei tahdo millään suoriutua tavanomaisista maksuistaan, vaan pakkaa tulemaan luottohäiriöitä väkisinkin. ;/
en ymmärrä? ei elämää ilman rahaa
tylsä ihminen
Roina alkaa jo riittää. Jos vain terveyttä ja säännöllistä tuloa on, niin eiköhän se loppuelämä menennäin.
huristaminen riittää..kaikki rahat kyllä menee, tulee sitä paljon tai vähän..
tykkään että elämäni on ihan laadukasta vaikka en siellä työelämässä enää olekkaan.
Tekemistä kyllä ja harrastuksia riittää ja aika menee tosi sukkelaan..
sanoisin että ihan on kiva olla näin..
hyvillä mielin , samaa mieltä muuten . Tehkööt nuoremmat työt sikäli kuin osaavat ........