Tossa tuli oltua aika synkissä vesissä, olen kai vieläkin tosin olo helpottanut. Isä kuoli alzhaimeriin pari vuotta sitten, ei tuntenut mua enää vuoteen ennen kuolemaansa, ikää oli menehtyessä 76v. Äiti kuoli talvella syöpään 75 vuotiaana enkä ollut tavannut koska äiti pelkäsi koronaa, puhelimella oltiin yhteyksissä. Vanhempani erosivat 1989, löysivät uuden kumppanin kumpikin, ja nyt nää kumppanit jäivät yksin, isän naiseen en ollut tekemisissä, äidin miehen kanssa sen sijan hyvissä väleissä. Mietin vain mitä mulle tapahtuis jos pitkäaikainen elämänkumppani siis nainen kuolisi, varmaan olis henkisesti liikaa. Näistä on naisen kanssa puhuttu, minä pelkää ajatusta kuolla sairauteen kuten isäni tai äitini, muija ei puolestaan juuri mieti asiaa.
Pelkäättekö omaa tai puolisonne kuolemaa
Anonyymi
37<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Sitä on turha pelätä mutta siihen on hyvä varautua.
Kun vaimoni sai 21 vuotta sitten syöpädiagnoosin johon ei ollut mitään teoreettistakaan parannuskeinoa ja elinikäennuste oli 3- 12 vuotta niin teimme kaikki mieleemme tulleet testamentit ja tahdot.
Kun minun vatsavaltimostani annettiin lohduton ja hyvin varoittava tieto, olin hyvilläni, että olen hoitanut asiat siten, että vaimollani ei leskeytyessään ole vähäisintäkään hätää puitteiden eikä talouden puolesta.
Nyt vaimoni kohdalla on uhkakuva toteutumassa jollakin aikataululla.
Olemme kiitollisia kaikista näistä "lisävuosista" joita olemme saaneet nauttia.
Vaimon lääkitystä ja kokeita lisätään. Minua on uhattu äkkilähdöllä.
Minua ei kiinnosta yhtään onko vaimo elossa vai ei.toivon että hän ei elä kauan
Kuolema on Raamatun mukaan viimeinen vihollinen. Joka tapauksessa tärkeintä mitä ihminen koskaan voi tehdä on se että ottaa vastaan Jumalan lahjan joka on Jeesuksen suorittama ristinkuolema, usko se kohdallesi niin saat iankaikkisen elämän taivaassa kuoltuasi. Jos sinulla ei ole Jeesusta et voi päästä taivaaseen vaan osasi on helvetti josta Jeesus vararoittaa Raamatussa.
Nyt on pelastuksen päivä.
Tuskinpa sieltä mulla alta kukaan takaisin tulee, en kuulu kirkkoon enkä ole uskovainen muutenkaan. Luut jää mutta nekin mätänee lopulta arkussa jollei tuhkata.
Lisään vielä, ainoa mikä jää on nimi muistolaattaan ja päivä.
Ei välttämättä sitäkään , jos tuhkat heitetään mereen.
Sinä voit olla sitä mieltä mutta ihmisen oma mielipide ei paina mitään vaa'assa ksun täältä lähdetään, kerran sinäkin tulet sen näkemään, muista että sinua varoitettiin.
Kenenkään ei pidä uskoa siihen harhaan että lapsikaste pelastaa, pitää tietoisesti ottaa vastaan Jeesusksen sovitustyö, tunnustaa että on syntinen ja tarvitsee armon ja siitä alkaa uskon elämän Jeesuksen seurassa.
Uskovainen tai ei, mullan alle päädytään ja lopulta kukaan ei muista.
Entä muut uskovaiset, kuten muslimit , mistä sää tiedät missä me kuoleman jälkeen ollaan.
Sun uskomuksesi on Jeesus, mutta muilla joku muu, ja kaikki pitää omaa uskontoaan sinä oikeana.
Njaa, en pelkää, itsellä korkeintaan pari vuotta jäljellä ja sitten tämä syöpä vie minut. Hyvin tulen toimeen tämän kanssa ja odotan tulevaa!
On tosi surullista että ihminen tietoisesti hylkää armon.
Olen lukenut kokemuksia kun ihminen on ollut kliinisesti kuolleena jonkin aikaa, järjestään kokemus melko lailla samanlainen, ihminen irtaantuu ruumistaan ja näkee tilanteen kuin ylhäältä mitä siinä tilanteessa tapahtuu..joku kertoo että ihmetteli miksi on siellä ruumis kun on nyt tässä, se on todellista.
Usein liittyy kokemus että sielu siirtyy tuonpuoleiseen, osa näkee Jumalan valtakunnan, osa helvetin kauhut. Heille annetaan vielä elinaikaa ja sanotaan että pitää palata. Yleensä tämän jälkeen ihminen laittaa viimeistään asiat Jumalan kanssa kuntoon.
Suosittelen kaikille että uskomalla Jeesuksen sovitukseen saa synnit anteeksi.
Olet tainnut kattoo liikaa leffoja.
Todista tuo ja laita linkki.
YouTubesta löytyy..
Kokemus kuolemasta on hyvin usein ehkä kaikilla se että ihminen poistuu ruumistaan, eikö se todista että on osa ihmisistä jota ei laiteta hautaan, eikö se todista että ihminen on iankaikkisuusolento ja matka täältä päättyy joko Jumalan valtakuntaan tai helvettiin.
Olet jo äärettömän monesti kuollut ja syntynyt uudestaan. Mitä uutta tai pelättävää siinä nyt olisi?
Se mitä kuolemassa tapahtuu,olet kuin kotiin tulisit. Ihan sellaisena kuin olet. Tekoinesi kaikkinesi. Tulet käymään läpi kaiken tehdyn tai tekemättä jättämisen ja vastaamaan jokaiselle lähimmäisellesi,kuin myös he sinulle. Tämänkin olet jo tehnyt miljoonasti. Kaikki uskonnotkin on läpikäytävä. Jokainen meistä käy. Kuolema on uusi alku.uusi oppimisen mahdollisuus. Uusi syntymä. 🧡
Tässä on Armo.🧡
Jeesus kuoli kaikkien puolesta. Ei ainoastaan ns.uskovaisten. He määrittelee sitä ja tätä. Kaikilla meillä on oikeus syntyä aina uudestaan oppimaan. Ja jokainen meistä joka maapallolla tallaa on ollut oppimaan halukkaita.uskonsuuntia kautta tai mitä vaan. Kukaan ei ole parempi tai enempi toistaan. Ei mitenkään eikä mihinkään vedoten.🧡
Valhe, ihmisen pitää uudestisyntyä Jumalan Hengestä jos haluaa päästä taivaaseen.
Ottakaa Raamattu ja lukekaa Uutta testamenttia alusta, saatte tietää totuuden.
Olemme samaa perhettä kaikki. Maapallon asukkaita. Sisaria ja veljiä. Meillä on yhteinen tehtävä. Me joko teemme sen ,tai sitten emme. Valinta on jokaisen maanpäällä tallustavan. 🧡 olet joko me tai jotain muuta. Valinta on jokaisen oma.
Jokainen olemme Jumalasta. Jumalan kuvajaisia.
Minulla aika samanlainen hengellisyysjuttu
Mikä armo, kun toiset hyljätään helvettiin.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut että antoi ainokaisen Poikansa ettei kukaan joka Häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän.
Tämä on Jumalan sana, ota vastaan Jeesus niin pelastut helvetiltä joka muuten ei lopu koskaan.
Armo on uudestisyntyminen maanpäälle. Jeesuksen aikaansaannosta . Tahto oppia ja ottaa edellisistä elämistä opiksi. Kun olet valmis ei sinun enään tarvitse uudestisyntyä. Kun olet oivaltanut elämän tarkoituksen .
Elitistimatkaaja ei pelkää. Elitistimatkaajalla on toinen luonto. Siksi.
Ihminen voi päässään määritellä itselleen sopivan jumalan ja olettaa että sillä päästään kerran taivaaseen, se on suuri harha, Jumalan oppii tuntemaan lukemalla Raamattua, siinä hän ilmoittaa itsensä
Taidan kääntyä muslimiksi ja nautiskella etukäteen ajatuksesta, että minua odottavat paratiisissa ne mantelisilmäiset, kauniit neitsyet.
Raamattu kertoo uudestisyntymisestä. Lue raamattua.
Sen ääneen sanominen,
että kaikki ei ole juuri nyt hyvin.
Ei ole valittamista vaan rohkeaa avoimuutta.
Kukaan meistä ei ole aina okei.
Eikä tarvitse olla. (Pinterest)
🌾
Tänne kirjoittaminen ei mielestäni ole itselleni rohkeaa avoimuutta. Siitä syystä rajaan tätä. Viikon tauko oli hyvä ja tekee hyvää jatkossakin. Silloin kun elämä vaatii paljon oikeesti, en jaksa hakeutua kuplaan.
Kyllä minä pelkään sitä päivää kun hänestä aika jättää.
Hän on ollut elämäni rakkaus niin pitkään.
Nyt sairauden uuvuttama jo kauan.
Elämä on kuluttanut meitä molempia. Toisen sairaus rasittaa meitä molempia. Sitä suren usein. Kukaan ulkopuolinen ei koskaan voi tietää mitä elämämme on ollut viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Sairaan kiukuttelua, pahaa oloa, kärsimättömyyttä...Minun omaa elämää toisen rinnalla. Jaksamista, periksiantamattomuutta, surua,itkua...
Kumpi meistä lopulta kuolee ensin...
En tiedä. Jotenkin kaikki unelmat ja toiveet elämän jatkumisesta ovat jo kuolleet minussa ja minulta.
Myötä-ja varsinkin meidän vastoinkäymisten aika oli tosi raskas.
Anteeksi.
Harvaa se elämä silkkihansikkain kohtelee, sairautta on meilläkin molemmilla ja vuosi vuodelta fyysinen kunto ja henkinen puoli huononee, meillä ainakin hoitotahto valmiina vaikka toivoo vielä vuosikymmeniä ihan perus elämää. Vanhemmat kuoli sairauksien uuvuttamana, ei ollut kiva olla näkemässä mitä lopulta tapahtui kun ihminen loppuu, isä kuoli sairaalassa äiti kotonaan. Toisella muistisairauden lisäksi muutakin ja toisella syöpä vei.
Voimia sinulle 🙏🧡
Kiitos.
Harvinaista kun joku edes kuittaa.
Hyvää yötä 🙏
Hyvää yötä.🙏
En mä osaa sitä pelätä. Kyllähän se eyeen tulee ennemmin tai myöhemmin, vaan pohtia en sitä jaksa. Varautua pitää ja sen olen itse yrittänyt tehdä jo parikymppisenä, realisti kun olen. Vaikutuksensa on toki voinut olla silläkin, että olen nähnyt kuolemaa liiankin kanssa. Ei kukaan voi koskaan tietää mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu, vaan turha silti on elää pelossa.