Rasittaa ihmiset jotka valittavat turhasta tai asioista jotka he ovat itse itselleen aiheuttaneet. Siksi haluan vaan kertoa vähän omasta elämästäni, miten pilalle se meni multa kysymättä...
Eli päälle 1,5 vuotta sitten tuli ero poikaystäväni kanssa (oltiin seurusteltu lähes vuosi), mutta meidän ero ei ollutkaan mikään ihan normaali.
Mä päätin lopettaa meidän suhteen vaikka rakastin häntä, sillä hän oli käyttäytynyt mulle todella TODELLA pahasti, mm.uhkaili, pakotti, syytti yms...
Hän tappoi mut henkisesti aiheuttamalla jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Mutta silti mä häntä vaan jaksoin rakastaa, en tiedä miksi. Sillä nyt kun näin jälkeenpäin miettii, niin ymmärtää miten tyhmä itse olinkaan kun en aijemmin lopettanut (mutta niinhän sanotaan että rakkaus tekee sokeaksi).
No, tuon kaiken pitkään jatkuneen henkisen väkivallan jälkeen, mä lopetin suhteen, jolloin hän sitten meni aivan täysin sekasin. Kävi käsiksi. Uhkaili tappaa. Löi ja potki. Itseltäni murtui 2 kylkiluuta ja tuli mustelmia aivan ympäri kehoa. Tämän tilanteen jälkeen jouduin n.kuukauden kulkemaan ulkona ym. niin ettei hän vaan huomaisi mua, sillä hän uhkas tappaa...
Tuo on siis todella lyhennettynä ja lievennettynä mun tarina... En usko että sitä kukaan ymmärtää millaiset haavat tuollainen jättää, jollei ole itse samantapaista kokenut. En myöskään halua turhaan valittaa tai kerjätä sääliä tms. Tahdoin vaan kertoa oman menneisyyteni.
Nyt tosin läheiseni pakottivat minut hoitoon ja saankin terapeuttista apua, ja lääkkeet sain pari viikkoa sitten. Tuosta on siis seurannut vakava mielisairaus. Post traumaattinen stressi, josta on tullut masennus..
Elämä ei tunnu enää miltään, mutta ystävien ja perheen avulla ja tuella koetan vaan elää päivä kerrallaan. En tiedä koska tulee mun viiminen päiväni, mutta ainakin parhaani koitan jaksaa. (vaikka tätä onkin jo päälle 1,5 vuotta kestänyt).
Pyydän, että jos vastaatte, niin vastaisitte vain asiallisia viestejä. En tahtoisi mitään turhaa ja loukkaavaa lukea. Kiitos.
Eli päälle 1,5 vuotta sitten tuli ero poikaystäväni kanssa (oltiin seurusteltu lähes vuosi), mutta meidän ero ei ollutkaan mikään ihan normaali.
Mä päätin lopettaa meidän suhteen vaikka rakastin häntä, sillä hän oli käyttäytynyt mulle todella TODELLA pahasti, mm.uhkaili, pakotti, syytti yms...
Hän tappoi mut henkisesti aiheuttamalla jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Mutta silti mä häntä vaan jaksoin rakastaa, en tiedä miksi. Sillä nyt kun näin jälkeenpäin miettii, niin ymmärtää miten tyhmä itse olinkaan kun en aijemmin lopettanut (mutta niinhän sanotaan että rakkaus tekee sokeaksi).
No, tuon kaiken pitkään jatkuneen henkisen väkivallan jälkeen, mä lopetin suhteen, jolloin hän sitten meni aivan täysin sekasin. Kävi käsiksi. Uhkaili tappaa. Löi ja potki. Itseltäni murtui 2 kylkiluuta ja tuli mustelmia aivan ympäri kehoa. Tämän tilanteen jälkeen jouduin n.kuukauden kulkemaan ulkona ym. niin ettei hän vaan huomaisi mua, sillä hän uhkas tappaa...
Tuo on siis todella lyhennettynä ja lievennettynä mun tarina... En usko että sitä kukaan ymmärtää millaiset haavat tuollainen jättää, jollei ole itse samantapaista kokenut. En myöskään halua turhaan valittaa tai kerjätä sääliä tms. Tahdoin vaan kertoa oman menneisyyteni.
Nyt tosin läheiseni pakottivat minut hoitoon ja saankin terapeuttista apua, ja lääkkeet sain pari viikkoa sitten. Tuosta on siis seurannut vakava mielisairaus. Post traumaattinen stressi, josta on tullut masennus..
Elämä ei tunnu enää miltään, mutta ystävien ja perheen avulla ja tuella koetan vaan elää päivä kerrallaan. En tiedä koska tulee mun viiminen päiväni, mutta ainakin parhaani koitan jaksaa. (vaikka tätä onkin jo päälle 1,5 vuotta kestänyt).
Pyydän, että jos vastaatte, niin vastaisitte vain asiallisia viestejä. En tahtoisi mitään turhaa ja loukkaavaa lukea. Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tarkoitukseni ei ole pahentaa oloasi, päinvastoin! tiedät, että paljosta voi selvit...
itsellä vastaavanlainen tilanne takana, tosin seurustelumme kesti reilun vuoden. olin tuolloin vain 17, täysi kersa, kehityksen pahimmassa vaiheessa. jäljet jäivät, sen jälkeen en ole suhteessa ollut. mies oli minua muutaman vuoden vanhempi, täysi skitso.
jälkeen päin miettinyt, miten käytöstä sieti. tai pikemminkin, miksi?! itsesyytökset ovat olleet kovat, eihän kukaan täysijärkinen alistu henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan ilman syytä?! niin, itse olin lapsena usean vuoden seksuaalisen hyväksikäytön uhri, ehkä se osaltaan vaikutti kaikkeen... mutta, kaikki on nyt takana, muistoja menneisyydestä. niitä ei voi koskaan unohtaa, mutta ne auttavat näkemään kauneuden tässä päivässä, hetkessä, tilanteessa. tsemppiä sinulle, kohtalotoveri! toivottavasti vestini ei pahentanut oloasi...
sulle voimia-ja onnen löytymistä vielä jonain päivänä.Et sinä ole vakavasti mielisairas,vaan sinun rauhaasi on häiritty ja olet reagoinut siihen...Ehkä otat nyt jonkun aikaa lääkkeitä jotka helpottavat oloasi,mutta pääasia että helpotusta tulee...
Kiitos molemmille kannustavasta palautteesta. Toivotaan että tilanne joskus paranisi.. Tosin nyt on mennyt jo niin huonoksi, että kaikki tämä tulee jo uniinikin. Vahingoitan itseäni nukkuessani, ja olen nyt jo 2 viikkoa nähnyt pelkkiä painajaisia. Silti pitää vaan koittaa jaksaa, vaikka se onkin lähes mahdotonta. Kiitos palautteestanne!