Lyhyesti taustaa:
Mies oli jo 7v sitten ensimmäisen kerran muuttamassa erään yh-äidin luokse aikoen jättää minut ja 2 lastamme. Yrittäjänä olin kuulemma luonut hänelle tarpeen saada naista, koska työ vei aikani. Veikin, koska hänen vanhempansa olivat taanneet yrityksen lainat enkä halunnut vanhusten kodin joutuvan vasaran alle huonontuneen yritystulon takia.
Silloin molempien suku ja perhe saivat puhuttua hänet jäämään, josta hän sittemmin oli kiitollinen - toinen kun osoittautuikin sairaalloisen mustasukkaiseksi riesaksi.
Nyt löysi taas naisen, yh-äidin jälleen. Oli kuulemma vaan kevättä rinnassa. Kielsi lapsiamme kertomasta minulle vihittyään heidät salaisuuteensa (11 ja 14 vuotiaamme). Lapsilla koko kevättalven henkisiä vaikeuksia.
Nyt asia paljastui minulle viikko sitten ja heitin miehen ulos muutama tunti sitten. Kaikki vanhat kivut, saatana, taas takaisin kimppuuni!
Olo oli todella huono ja päätin käydä vähän kävelyllä että henki kulkis.
Kun se ei tuntunut auttavan, palasin kotiin.
Rintaan sattu niin hirveästi, että meni jalat alta. En muista hengittäneeni vaan ainoastaan irvistelleeni ja kipua oli pakko painaa nyrkillä ja hakata?! Olen 44 v tähän asti täysin terve nainen, atleettinenkin kun olen huolehtinut itsestäni, enkä omaa yhtään ylipainoa. Ja syön todella terveellisesti.
Saattoiko tuo olla jokin pienehkö sydäninfarkti? Siitä on nyt kaksi tuntia ja yhä sattuu vaikka yritän istua tässä ihan rauhallisena hiljaa.
Olisitteko kokeneemmat sitä mieltä että pitäisi lähteä lekuriin jo tänään vai voisko oottaa maanantaihin? Nyt jos koskaan, kun äijä lähti, lapset tarvitsisivat kaikkia voimiani.
Onko infarkti ylipäätään kuvatunlainen?
Mies oli jo 7v sitten ensimmäisen kerran muuttamassa erään yh-äidin luokse aikoen jättää minut ja 2 lastamme. Yrittäjänä olin kuulemma luonut hänelle tarpeen saada naista, koska työ vei aikani. Veikin, koska hänen vanhempansa olivat taanneet yrityksen lainat enkä halunnut vanhusten kodin joutuvan vasaran alle huonontuneen yritystulon takia.
Silloin molempien suku ja perhe saivat puhuttua hänet jäämään, josta hän sittemmin oli kiitollinen - toinen kun osoittautuikin sairaalloisen mustasukkaiseksi riesaksi.
Nyt löysi taas naisen, yh-äidin jälleen. Oli kuulemma vaan kevättä rinnassa. Kielsi lapsiamme kertomasta minulle vihittyään heidät salaisuuteensa (11 ja 14 vuotiaamme). Lapsilla koko kevättalven henkisiä vaikeuksia.
Nyt asia paljastui minulle viikko sitten ja heitin miehen ulos muutama tunti sitten. Kaikki vanhat kivut, saatana, taas takaisin kimppuuni!
Olo oli todella huono ja päätin käydä vähän kävelyllä että henki kulkis.
Kun se ei tuntunut auttavan, palasin kotiin.
Rintaan sattu niin hirveästi, että meni jalat alta. En muista hengittäneeni vaan ainoastaan irvistelleeni ja kipua oli pakko painaa nyrkillä ja hakata?! Olen 44 v tähän asti täysin terve nainen, atleettinenkin kun olen huolehtinut itsestäni, enkä omaa yhtään ylipainoa. Ja syön todella terveellisesti.
Saattoiko tuo olla jokin pienehkö sydäninfarkti? Siitä on nyt kaksi tuntia ja yhä sattuu vaikka yritän istua tässä ihan rauhallisena hiljaa.
Olisitteko kokeneemmat sitä mieltä että pitäisi lähteä lekuriin jo tänään vai voisko oottaa maanantaihin? Nyt jos koskaan, kun äijä lähti, lapset tarvitsisivat kaikkia voimiani.
Onko infarkti ylipäätään kuvatunlainen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
lääkäriin siitä ja saatanan äkkiä,jos juttu on tosi.
lääkäriin siitä ja saatanan äkkiä,jos juttu on tosi.
Hain vain kupin kahvia ja palasin katsomaan onko forumissa ketään vastaamassa.
Luoja! Ootko ihan tosissas? Voiko tää ihan oikeasti olla infarkti? Voiko? Onko sen oireet tällaiset?
siskoni sai jonkinmoisen infarktin, kun järkyttyi lapsensa onnettomuudesta.
Käsittääkseni järkytys voi aiheuttaa tällaista. Nämä infarktit on kai jonkimoisia valeinfarkteja mutta ei pidä jäädä miettimään onko se sitä vai mitä vaan painua lääkäriin.
Itselläni samanlainen tilanne yllätti tällä viikolla. OMat kipuni ovat ihan tavallista "särkyneen sydämen tuskaa".
Koska olen oireillut muuten sydämeni takia, niin sanoisin tuon lyhyen kuvauksesi perusteella, että mene välittömästi lääkärille!
Mitä tulee kotitilanteesesi, niin tsemppiä ja jaksamista. Päivä kerrallaan - niin me muutkin yritämme tehdä.
Pelästyin niin pahoin sitä kipua kun ei se ottanut laantuakseen, että lähdin vastaanotolle.
Kuvailtuani oireet, sanottiin, että naisten infarktit ovat todella joskus hyvinkin epämääräisiä oireita antavia, joten ottivat käyrää, veren happipitoisuuden ja verenpaineet.
Kaikki tulokset ihan ok, paine ehkä jopa alhainenkin.
Sanottiin, että syvä kriisi voi todellakin aiheuttaa jopa minun ikäiselleni ongelman sydämen kanssa mutta ainakaan nyt ei käyrässä näkynyt mitäänn.
Sanottiin vielä, että seurata pitää ja opetella rentoutumista.
Joten säikähdyksellä selvisin.
Petissä maatessa tuli itku ja viha, että tänkö se saatanan äijä mulle vielä tekee, eiks nyt olis riittäny että päästin irti. Ja vielä autoin pakkaamaan!
Sisu nousi ja päätin että sydärin arvonen se äijä ei ole.
Mutta varoitukseksi muillekin: lekurit ovat näköjään sitä mieltä, että paha kriisi voi tosiaan hetkauttaa tämän ikäistäkin ja sydäntään pitäisi kuunnella, että osais hiljentää.
Mene lääkäriin ja kerro kipuoireet ja myös tarinasi. Selviät kyllä mutta huolehdi itsestäsi.
Toivottavasti otit nyt opiksesi ja annat äijän mennä menojaan, turhaan odotat ensi kertaa jolloin infarkti voi olla kohtalokas.
Ei ihminen kaikkea kestä.