Vanhanaikainen kalkkis

Roolin vaihtaja.
Ennen 60-luvun lopulla tapahtunutta avioitumistamme oli seurusteluajan keskusteluissa ilmenneet lukuisat asiat joista ei tarvinnut tehdä mitään sopimusta koska ne olivat sanomattakin selviä.

Eräs niistä asioista oli minun roolini kokonaisvastuun kantajana. Koko perheen hyvinvointi sekä taloudellisessa, että muussakin mielessä.
Vaimoni jäi kotiin hoitamaan lapsia useiksi vuosiksi ja niiden jälkeen meni osa-aikaisiin iltatöihin.
Hän hoiti perheemme kaikki asiat. Minulle jäi vain vastuu tuloista. Vaimon käsien kautta meni niistä noin 80% koska hän hoiti kaiken maksuliikenteen.

Jäätyäni kotiin muutaman vuoden päälle 5-kymppisenä käänsimme kupit nurin käytännön asioissa. Nämä yli 20 vuotta vaimoni puuhat ovat rajoittuneet hänen omien banaaniensa ja leipien ostamiseen sekä rättihuoltoon. Ostelu, pesu, romuttaminen.
Panostaa usein tiskarin ja joskus aloittaa moppauksen minun siivotessani.
Ajokortistaan hän luopui heti minun jäätyä kotimieheksi.

Mistään ei ole tarvinnut erikseen sopia vaan asiat ovat muotoutuneet tilanteiden, tarpeiden ja mieltymysten mukaan.

Avioliitossa ei roolien tarvitse olla kiveen hakattuja ikuisuuksia.