Täältä varmasti saa paskaa niskaan, sitä en epäile, mutta kysyn silti neuvoja. Olen pettänyt kumppaniani kauan sitten, kertonut sen ja päätimme yhdessä jatkaa. Nyt kuitenkin asia on erinäisten syiden vuoksi alkanut vaivata äärettömän paljon minua. Niin paljon, että olen miettinyt suhteen päättämistä. Se tuntuu kuitenkin todella epäreilulta, enhän minä voi häntä nyt jättää, sehän olisi tuplaisku hänelle. Ensin anella anteeksi antoa, saada se ja sitten todeta että ei pysty, ei riitäkään. Tämä kuitenkin vaikuttaa mm seksielämään ja luottamukseen. Pelkään usein että hän kostaa, mikä kiristää tunnelmaa joskus. En myöskään pysty nauttimaan seksistä enää samallalailla, koska koen etten ansaitse sitä. Ihmettelen myös miten hän pystyy seksiin kanssani, eikö minun pitäisi olla hirviö hänen silmissään? Vai eikö hän koskaan välittänytkään kun otti kaiken niin kevyesti? Suojautuuko hän esim ajattelemalla muita naisia seksin aikana, ja olenkin juuri se hirviö hänen silmissään mitä luulenkin?
Tiedän että nämä pitää itse kestää ja olen kaiken pskn ansainnut. Tämä kuitenkin vaikuttaa häneenkin, olemme puhuneet siitäkin miten hän on huomannut että seksi on minulle nykyään vaikeampaa. Hän yrittää auttaa, mutta eihän se hänen tehtävä ole, jolloin seksistä tulee entistä jäykempää ja olen jopa esittänyt nauttivan enemmän kuin nautin, ettei hän koe olevansa huono.
Olisi pitänyt olla pettämättä se nyt on selvää. Mutta eniten oikeasti koen tuskaa siitä mihin mieheni takiani joutuu. En haluaisi jättää, koska mies ei ehdottomasti halua erota ja sanoo että vihdoin alkaa luottamaan. Yksi vaihtoehto on kestää hammasta purren seuraukset jotka olen ansainnut, mutta se ei onnistu vaikuttamatta mieheenkin. Koen suurta ristiriitaa anteeksi antamisen ansaitsemisen ja vastuun kannon välillä.
Varmasti kaikki on hänelle tuskallisempaa kuin minulle, mutta sitä suuremmalla syyllä haluan etten lisää hänen tuskaansa. Haluaisin rypeä nämä asiat ilman että lisään hänen tuskaansa, mutten tiedä miten.
Asioista pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, mutta koen että aloitteen olisi tultava mieheltä, ettei hänestä tule minun terapeuttiani. Toisaalta jos en puhu, koen että sekin on epärehellisyyttä osaltaan, koska asiat vaikuttavat silti suhteeseemme. Olen yrittänyt ajatella, että olenhan oppinut virheistäni ja pääasia etten enää varmasti petä, mutta esim media antaa ymmärtää että pettäminen on maailman kaikkeuden suurin synti. Miten voi elää itsensä kanssa jos on tehnyt maailman suurimman synnin? Miksi kukaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa? Miehelläni olisi oikeus parempaan naiseen, mutta hän kuitenkin valitsi minut. Saanko siis nauttia siitä ja antaa itselleni anteeksi? Vain silloinhan voin olla miehelleni jatkossa parempi ja korvata mitä korvattavissa on. Neuvoja saman yli päässeiltä?
Tiedän että nämä pitää itse kestää ja olen kaiken pskn ansainnut. Tämä kuitenkin vaikuttaa häneenkin, olemme puhuneet siitäkin miten hän on huomannut että seksi on minulle nykyään vaikeampaa. Hän yrittää auttaa, mutta eihän se hänen tehtävä ole, jolloin seksistä tulee entistä jäykempää ja olen jopa esittänyt nauttivan enemmän kuin nautin, ettei hän koe olevansa huono.
Olisi pitänyt olla pettämättä se nyt on selvää. Mutta eniten oikeasti koen tuskaa siitä mihin mieheni takiani joutuu. En haluaisi jättää, koska mies ei ehdottomasti halua erota ja sanoo että vihdoin alkaa luottamaan. Yksi vaihtoehto on kestää hammasta purren seuraukset jotka olen ansainnut, mutta se ei onnistu vaikuttamatta mieheenkin. Koen suurta ristiriitaa anteeksi antamisen ansaitsemisen ja vastuun kannon välillä.
Varmasti kaikki on hänelle tuskallisempaa kuin minulle, mutta sitä suuremmalla syyllä haluan etten lisää hänen tuskaansa. Haluaisin rypeä nämä asiat ilman että lisään hänen tuskaansa, mutten tiedä miten.
Asioista pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, mutta koen että aloitteen olisi tultava mieheltä, ettei hänestä tule minun terapeuttiani. Toisaalta jos en puhu, koen että sekin on epärehellisyyttä osaltaan, koska asiat vaikuttavat silti suhteeseemme. Olen yrittänyt ajatella, että olenhan oppinut virheistäni ja pääasia etten enää varmasti petä, mutta esim media antaa ymmärtää että pettäminen on maailman kaikkeuden suurin synti. Miten voi elää itsensä kanssa jos on tehnyt maailman suurimman synnin? Miksi kukaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa? Miehelläni olisi oikeus parempaan naiseen, mutta hän kuitenkin valitsi minut. Saanko siis nauttia siitä ja antaa itselleni anteeksi? Vain silloinhan voin olla miehelleni jatkossa parempi ja korvata mitä korvattavissa on. Neuvoja saman yli päässeiltä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.