Kun mies on perfektionisti

Siis en ole sama...

Voi sinä.
Jämäkkyyttä tyttö!!!!!!!!!!!!
Se itsetunto ja -kunnioitus.... missä se?
Sinä tiedät kyllä, mitä tehdä, tee se.

ei ole perfektionisti vaan hän hyppii silmillesi. Pane hänet järjestykseen!

PS. Haarukat pitää olla koneessa teräpuoli ylöspäin... Niinkuin veitsetkin... Se sanotaan ohjekirjasessa :).

Kerro hänelle, miltä hänen jatkuva neuvomisensa ja korjaamisensa tuntuu. Ja hae sitten itsellesi joku mies, jolla on vähemmän ongelmia päänuppinsa kanssa.
Miehesi kuulostaa ihan sairaalta, miten hän on sellaiseksi tullut, selviää kait parhaiten, kun kysyt häneltä. Äidin vaikutusta todennäköisesti, toinen mahdollisuus isä. Mutta itse hänen on käsitettävä oma älyttömyytensä ja mietittävä asiat uudelleen.
Jos perunakattilan valinta tuottaa ristiriitaa, on elämänkuviot hiukkasen liian pienet ja ahtaat!
Viisainta kävellä tiehensä, ellei mies käsitä omaa idioottimaisuuttaan - ei ole muutosta tulossa. Sinä et voi häntä muuttaa, siihen tarvitaan häneltä oma ahaaelämys.

Nyt ainakin tiedät, miltä nalkuttavien naisten miehistä tuntuu...

Mulla on kokemusta perfektionistisista miehistä siinä määrin, että isäni on perfektionisti.
Astioiden piti olla tuossa kohdassa pesukonetta ja meidän pitää saada sama paikka pöydässä. Jos kahvia keittää samaan aikaan, ei onnistu ollenkaan, jos herätään samaan aikaan. Ensin molempien on saatava kahvi ja sitten suihkuun, ja sääntöjä on tosi vaikea sumplia.
Mutta ehkä tätä ei voi vain verrata. En kestäisi miestä, joka sanoisi että "tuon on oltava juuri tuossa" ja näin pois päin. Kyllä pitää luottaa toisen tyyliin. Tosin ymmärrän, jos olet laittamassa kasan paperia bensalla höystettynä uuniin - tulipalovaara!
Mutta joo... ei sellanenkaan mies olisi hyvä jolla ei olisi mitään traditioita. Traditiot luo turvaa.
*Tallustaa kotimaisen vuokradraaman kanssa sohvalle ja syventyy suklaalevyyn*.

Kun mies oli valittanut viimeksi jostain pikkuasiasta, lähdin keittiöstä hiljaa pois, menin toiseen huoneeseen. Jonkin ajan kuluttua mies ymmärsi ja tuli perässä ja pyysi anteeksi kärkkäyttään. Hän on vain tottunut hoitamaan asiat omalla tavallaan ja välillä mopo karkaa käsistä. Myöntää olevansa kontrollifriikki. Myöntää äitinsä vaikutuksen. Myöhemmin palasin vielä asiaan ja kerroin miltä tuo kaikki minusta tuntuu. Sanoin että jos hän moittii minua, joko lyön hanskat tiskiin enkä tee mitään tai sitten lähden kävelemään. Siinähän sitten vaihtelee kattiloitaan.

Käytännön menetelmänä aion tehdä pienen oppitunnin. Kun mies erehtyy minun keittiööni kokkamaan, alan moittia ja neuvoa miten MINÄ aina teen asiat, toistan hänen omat repliikkinsä. Katsotaan mikä on suhtautuminen. Tämän teen siis jos hän vielä jatkaa nalkutusta.

Olen myöntänyt itse tehneeni saman virheen aiemmassa liitossani, vaadin että toinen olisi tehnyt asiat MINUN tavallani eikä omallaan, tyrmäsin toisen tavan kokonaan. Samalla tyrmäsin avioliittoni tai sen mitä siitä silloin oli jäljellä.

Joskus on vaikea erottaa se mikä on totta siitä mikä on oma tunne. Jos olen valmiiksi epävarma itsestäni, toisen moitteet uppoavat paljon paremmin kuin jos olen itsestäni ja arvostani varma. Tavoite on pysyä omilla jaloilla joka tapauksessa, muuten ei tule mistään mitään.

T. Nanna

En tiedä, oletko suhteessa enää, mutta ajattelin vastata tähän kun asia on minulla ajankohtainen. En kerro ikääni, sillä moni teistä lopettaisi lukemisen heti kun näkisi ikäni. Olen ollut suhteessa hiukkasen yli puoli vuotta perfektionisti -poikaystäväni kanssa. Suhde toi minulle heti alussa mahtavan itseluoton ja -kunnioituksen... Kunnes silmäni aukesivat. Kaikki alkoi siitä, kun petasin sänkymme väärin. Seuraavana päivänä en osannut istua autossa oikein, ja jouduin ostamaan uuden maton autoon, jonka minä olin kuulemma rikkonut. Enkä osannut enää edes asetella tyynyä oikein. Kenkien pitää olla aina samassa järjestyksessä, enkä saa pitää omia tavatoitani esillä. Koira pitää lenkittää oikein. "Lenkillä tarkoitetaan jotakin lenkkiä, joka kierretään. Se ei ole vain päämäärä, johon kävellään ja palataan." Mitään en osaa oikein tehdä, mitään minusta ei tule. Olen hullu ämmä joka pilaa yhteisen tulevaisuutemme. On monia asioita joita vielä haluaisin sanoa. Tämä suhde on loppuuntuomittu, mutta rakastan kumppaniani. Rakastan häntä ja pidän kovasti hänen vanhemmistaan.

Te, jotka olette suhteessa jossa kunnioitetaan, pysykää siinä. Minulle ei kunnioitusta ole riittänyt, vaikka kaikkeni olen yrittänyt. Olen väsynyt tähän.

Mun mielestä haarukat ja veitset voi olla teräpuoli alaspäin. Tällöin tulee minimoitua riski satuttaa vahingossa käsiä kun täyttää konetta.

Älkää jääkö neuroottisten ihmisten kanssa samaan huusholliin-teidän oma itsetunto ja sielunelämä järkkyy liiaksi. Jos mies ei ymmärrä että sinä teet asiat omalla tavallasi-hän ei tule sitä koskaan myöntämään tahi hyväksymään jos ei hae neuroottisuuteen apua.( lääkitys ja terapia) Elä vapaasti nainen äläkä myönny toisen pakkomielteiden muka oikeiden käytänteiden vangiksi.Olen puhunut.

itseäni ärsyttää vieläkin 40 avioliittovuoden jälkeen kun mies laittaa lasit väärään kohtaan kaapissa. Samaten se kuinka päin veitset ja haarukat ovat laatikossa.
Luulisi, että olisi oppinut tuossa ajassa mutta ei :). Hänelle on ihan se ja sama, mutta minulle järjestys, se että ensin on korkeammat lasit, sitten matalammat jne. on ns. siisteyskysymys. Sikinsokin laitettujen lasien kanssa kaappi näyttää sotkuiselta.

Meilläkin on näin,että mies valittaa jatkuvasti mitä en osaa tehdä oikein.
Ruokaa hän laittaa , koska minä en kuulemma osaa tai ne on pahaa.
Ei hän itsekään mikään ruuan laittaja ole.
Joka kerta hän kehuu omia pöperöitään
Kuinka hyviä on, vaikka aina olekaan hyviä.
Sitä en hänelle sano.
Sitten kun teen jotain itsenäisesti niin siitä kuulee heti negatiivistä.
On joitain kertoja, kun en ole tehny mitään,koska en halua kuulla kuinka väärin taas oon tehnyt nii sit kuulee kuinka hän joutuu tekeen. Yhtenä päivänä valitti ruuanlaitosta, kuinka hän joutuu tekeen sen.
No arvatkaa miksi ? No, siksi et hän saa mielestään ei oo sit ainakaan pahaa.
Olin ostanu ruuan ja tiskasin.
Tiskaamisestakin valittaa kuinka ne pitää pestä. Mielenkiintohan tollasesta menee.
Mitään ei osaa tehdä . Ei edes kännykällä soittaminen oo oikein joko sitä on liian vähän tai liian paljon.

Kuulostaa tutulle. Itsekin olen kärsinyt miehen perfektionismista. Nykyään hän kyllä on ymmärtänyt, että se on toiselle huono, joten on alkanut muuttamaan käytöstään = kehityskelpoinen yksilö ja se on hienoa!

Mietin itse jossain vaiheessa paljonkin, miten suhtaudun hänen käytökseensä, koska en halua lähteä noin muuten hyvästä suhteesta pois. Päädyin siihen, että pitää vain itse harjoitella jämäkkänä oloa. Pitää harjoitella sitä jokaisessa kohdalle osuvassa tilanteessa ja lopulta sitten osaa olla jämäkkä. Pitää etukäteen miettiä tilanteita ja päättää, että tämä ja tuo tapani tehdä asioita on oikein hyvä ja kelvollinen, eikä kenelläkään ole siihen mitään sanomista. Onhan se nyt aika kummallista, miten voi ihmiselle käydä niin, että on 40vuotta tehnyt asian jollain tavalla ja sitten yksi kaunis päivä joku tulee sanomaan, että se on aivan väärä ja tosi huono tapa. Eihän se kyllä niin tietenkään ole. Tottakai silti on hyvä joskus miettiä, voisiko jonkun asian tehdä toisin, mutta ei kannata toisen mielen mukaan alkaa tekemään automaattisesti asioita.

Olen myös pyrkinyt välttelemään mielipahaa, joka tulee, kun toinen mitätöi kaiken, mitä olen tekemässä. Teen sen niin, että ajattelen hänen sanomisensa olevan vain hänen ajatuksensa ja se ei liity mitenkään siihen, miten minä näen asiat tai teen asiat. HÄNEN kuuluu siinä tilanteessa tuntea mielipahaa tai morkkista siitä, kun on sanonut minulle niin typerästi. Hänhän se on, joka on käyttäytynyt hölmösti, en minä. Minä voin peilata hänen sanomaansa ja heijastaa hänelle, miten hän käyttäytyy.Tästä pääsemmekin siihen, että minä voin olla aivan iloinen ja huoleton itseni noissa tilanteissa.

Perfektionisti mies perfektionisti nainen = hyvää tulee.

Yksinkertaista! Se tekee joka arvelee osaavansa paremmin.

Meillä se on toteutunut elukkalähtöisten raaka-aineiden käsittelyssä. Vaimollani ei ole alkeellistakaan käsitystä elukoiden anatomiasta. Ei ole vieläkään oppinut ymmrtämään edes tavallisen järvikalan kylkiruotojen asentoa, nisäkkäista ja linnnuista puhumattakaan.

Muiden raaka-aineiden hankinta, jatkokäsittely ja valmistus syömäkuntoon.
Siivouksessa minä olen tarkempi joten työnjako on selvä.
Kaikki toimet joissa tarvitaan jotain apuvälinettä paitsi puikkoja, ovat minun heiniäni.

Kaikki on luonnistunut hyvin ja vaimoni järjestelmällinen "ei niin nuukaa" asenne sopii myös minun käsitykseeni kodikkaasta olosta ja asumisesta.
Yksi asia minua häiritsee. Vaimoni vimma työntää kaikki näkyvissä olevat kalut tiskikoneeseen vaikka mielestäni ei olisi tarvettakaan.
Vesilasiani ei tarvitse ryöpyttää koneessa. Kuivien syötävien jäljeltä oleva lautanen kelpaa minulle sellaisenaan uudelleen.
Painelen kuivaroskapussin sisällön tiukempaan.
Minä poistan kahvinkeittimestä käytetyn suodatinpussin myös vaimoni jäljiltä.
Pyyhin useammin tasopinnat.
Olen yrittänyt kertoa vaimolleni, ettei tietsikan hiirtä tarvitse vahtia. Se ei karkaa kämmenen alta mihinkään. Kun hänen katseensa siirtyy hiirikäteen niin kursori singahtaa mihin sattuu.
Yms.

Oikeastaan voin perustellusti onnitella itseäni kuvaamani kaltaisen naisihmisen sietämisestä näin pitkään.
Tilitys meni sivuun aloituksesta mutta helpotti!

Mun mies on vähän perfektionisti...käy treenaamas salilla ja aina huomio on vatsalihaksissa...pitäis kuulemma näkyä. Olen sanonut että mulle kelpaat muutekin ja sitten kyttää syömisiään.

Joku puhui tuolla, että kumppanin pitäisi olla silloin jämäkämpi, jos toinen on perfektionisti. Ei se toisen luonteeseen ja toimintaan kuulkaa vaikuta. Itse pitää haluta ja tehdä muutos vähemmän perfektionistiksi.