Suuret tatuoinnit työelämässä?

Elikkäs, olen lastenohjaajana seurakunnalla, ja itselläni on 8 tatuointia, Ei järin suuria, mutta ei kovin pieniäkään..
Ihan tietoisesti, alkuun koitin kuviani peitellä, mutta ajan myötä kuvani (eivät ehkä kaikki..) selvisivät työkavereilleni, eikä kukaan ole koskaan niistä mitään kysynyt taikka puhunut(ehkä sitten seläntakana.. ). Mutta nyt en kuviani peittele, jos jollakin on jotain sanomista, niin tulkoot sanomaan. Työntekoonihan ne eivät vaikuta mitenkään.
Lapset antavat kommenttia usein, kun alaselässä oleva kuvani pilkottaa paidan alta: "sulla on leima selässä", "joku on piirtäny sun selkään", tai "meidän äidillä on samanlainen" :) Eli todellakin, tatuoinnit ovat aika yleisiä, joten lapsetkin ovat niihin tottuneet. Tosin, elämäni kovimman saarnan sain kerran 7-vuotiaalta tytöltä, joka paasasi minulle, että "etkö sinä ymmärrä, sitä ei koskaan saada pois, muuta kuin ihosiirrolla" :D jne :) Ilmeisesti siinäkin perheessä oli tatuoinneista puhuttu :)

Mutta minulla on siis ihan positiivisiä kokemuksia :) Ja itsekkin suunnittelen suurta projektiä selkääni, ja aion sen vielä toteuttaa, ja jos joku ei halua minua töihin sen takia, niin pärjätköön sitten ilman minua ;)
Kyllä tähän maailmaan kuvia mahtuu :)

joutuu kassalle esimerkiksi töihin niin siinä voi vanhat mummelit kattoa vähä pahasti..Niinkun koulusa joskus sanottiin niin esimerkiksi lävistykset pitäisi ottaa kasvoista pois jos menee kassalle..mutta ehkä tosiaan noi lävistykset on enemmän huomiota herättäviä tiedä sitte..

Minulle ei tulisi mieleenkään palkata töihin näkyvästi tatuoitua. Eipä ole kyllä tullut tarjollekaan.

Vahvimmat assosiaatiot ovat niin Suomessa kuin muuallakin pelkästään negatiivisia kuten väkivalta, alistaminen, segregoituminen, huumeet, rikokset ja epäluotettavuus.

Vielä on ihmisillä ihan liikaa ennakkoluuloja tatskoja kohtaan.
Mulla on tribaali oikeassa käsivarressa, ei ihan pienimmästä päästä mut ei ihan isokaan. Olen töissä myyjänä ja kun pari vuotta sitten otin kuvan, kysyin sitte esimieheltä että voiko se näkyä t-paidan hihan alta. Esimies pyysi nähdä kuvan ja sano, et ei haittaa...
Tosin ymmärrän peittää kuvan aina jos kauppaketjumme pomot saapuu vierailulle, he kun ovat kovin uskovaista ja vanhoillista sorttia.

Asiakkailta (lähinnä pikku kaljoissaan olevilta miehiltä) on tullut positiivista kommenttia. Joskus kun kassallakin pitää käydä istumassa, niin sit kesäaikaan kuvan näkyessä huomaan joidenkin katsovan kuvaa ehkä tavallista pidempään, mutta eivät kuitenkaan kommentoi mitenkään.

Haaveena olis mullakin ottaa selkään isompi kuva, mut sitävarten pitää kyllä säästää hiukan.. Myyjän palkoilla kun ei paljon juhlita
:(

Työskentelin n. puoli vuotta päiväkodissa varhaiskasvattajana. Kyseisen yksityisen päiväkodin omisti lestadiolaispariskunta.

Olen varma, että heidän asenteensa tatuointeja kohtaan ei ollut positiivinen, mutta he eivät olleet moksiskaan, vaikka minä ja eräs työkaverini (naispuolinen) täytettiin kehoamme kuvilla.

Työnantajien suvaitsevaisuudesta kertoi mm. se että he pariin kertaan ääneen päivittelivät kuvia. Ristiriitaistako? Ei suinkaan, sillä jokainen joka on tatuointien tai lävistysten suhteen kohdannut enemmän ennakkoluuloja tietää, että ne jotka eniten karsastaa tatskoja ja läväreitä pitävät turpansa kiinni. Luulevat saavansa puukosta nisti-sekopäältä (joksi he sinut leimaavat tatskojen ja läväreiden takia) jos niistä huomauttavat, joten pitävät vain turpansa kiinni.

Itse en juuri miettinyt mitä lasten vanhemmat ajatteivat tatuoinneisttani. Itselleni oli tärkeintä että tein työni hyvin. Uskon että tatuoitu, mutta kunnollinen ja kiva ope poisti niiden lasten ennakkoluuloja, joille niitä kotona viljeltiin.

Henkinen kehitysvammaisuus kuuluu lähinnä kaupalliselle alalle. Kasvatusalan oleellinen osa mielestäni onkin tuoda maailmaan kehittyneitä yksilöitä, ja jotta voitaisiin puhua sivistyneestä ihmisestä, niin ennakkoluulot, pinnallisuus ja syrjintä eivät ole hänelle kuuluvia ominaisuuksia.

Kyllä ainakin päiväkodeissa katsotaan pitkälti millainen tyyppi olet, eikä sitä minkä näköinen olet.

Lopuksi vielä; niitä pikku tribaaleja ja muita rusinan kokoisia perhosia ja ruusuja on joka tytöllä, mutta jos tytöllä on iso kuva, niin tekee vaikutuksen.

Ei ole omakohtaista kokemusta isoista kuvista - vielä. Mutta yllättävän monella työkaverillani on enemmän tai vähemmän suuria kuvia, jotka pilkistelevät paidan kauluksesta tai hihansuista. Työnantaja tuskin repee riemusta, muttei ole mitään huomauttanutkaan. Vain näkyvät lävistykset kielletään meillä, turvallisuussyistä. Mutta sekin on neuvoteltavissa.

Oon tässä suunnitellu ottavani isoa kuvaa käsivarteen, enkä ole yhtään huolissani työn suhteen.

Tuskinpa minäkään lähtisin töihin firmaan, jossa pomo on ennakkoluuloinen nirppis. Oli mulla kuvia tai ei. Jos tatuoinnin otto estää työpaikansaannin, voisi ko paikan evätä myös esim. hiuksensa värjänneiltä. Yhtä paljon ne "heikentävät ammattitaitoa"... Lävistysten kieltäminen taas on asia erikseen, tietyissä työpaikoissa. Hygienisyys yms.

Ja kyllä, iso kuva varsinkin naisella on näyttävä. Oli hän sen hankkinut mistä syystä hyvänsä.

Olen nuorehko nainen ja minulla on tatuointeja melko paljon. Isoimpina ja näkyvimpinä voisi mainita käden half-sleeven, toisen käden sleeven ja myös rinta on täyteen tatuoitu, sekä jaloissani on jonkun verran kuvaa. Minulla on myös kasvoissa kaksi lävistystä ja venytetyt korvanreiät.

Työskentelen elokuva-alalla koulutustani vastaavassa työssä, vakituisessa työsuhteessa. Tatuoinneista tai lävistyksistä ei ole ikinä sanottu mitään. Normipäivänä toimistossa ei ole väliä miltä näytän ja tietysti jos on jotain tärkeitä palavereita, pukeudun niihin siististi ja silloin en muutenkaan käytä niin avonaisia vaatteita että tatuointini näkyisivät. Niin kauan kuin kaulan ja kämmenien aluella ei ole kuvia, peittyvät ne kuitenkin helposti pitkähihaisten ja -punttisten vaatteiden alle. En muutenkaan pidä soveliaana työvaatteena (paikasta riippumatta) esim. selän paljastavaa vaatetta, joten eihän silloin jollain selässä olevalla tatuoinnilla ole merkitystä.

Olen toiminut myös monissa asiakaspalvelutehtävissä elämäni aikana, sekä pienillä yksityisyrittäjillä, tavarataloketjussa ja erilaisissa tapahtumissa. Negatiivista palautetta en ole työnantajiltani ikinä saanut. Jos jollain on jotain sanomista ollut, on kyseessä ollut yleensä joku keski-ikäinen miesasiakas, jolla on huonosti istuva puku päällään. Siitä ryhmästä tuntuvat löytyvän ne kärkkäimmät valittajat.

Minulla on aina ollut hieman vaikeuksia ymmärtää ulkonäkösyrjintää työelämässä, koska sitä en ole ikinä kohdannut. Parissa haastattelussa minulta on kysytty, voisinko ottaa naamassa olevat lävistykset pois työajaksi, mutta olen saanut työpaikat, vaikka olenkin asiallisesti kieltäytynyt. En myöskään haluaisi työskennellä sellaiselle työnantajalle, joka ei ulkonäköäni hyväksyisi.
Olen huomannut, että paljon suurempi ongelma on esim. etsiä asuntoa, kuin työpaikkaa. Asuntonäyttöihin otan aina kaikki korut pois ja pidän visusti huolta siitä, että yksikään tatuoinneistani ei vahingossakaan vilahda.

Väitän, että jos on muuten siisti ja asiallinen ulkonäkö ja pukeutuminen, niin tatuoinnit eivät vaikuta. Ja kun pitää järjen päässä ja osaa ne pitää piilossa niinä hetkinä kun tietää asioivansa niiden niuhoimpien tyyppien kanssa, niin pomokin on tyytyväinen siitä, että ihan oma-alotteisesti ajattelet noin.

Tietysti vaikka minulla on ollut positiivisia kokemuksia, niin ei se tarkoita, että kaikilla menisi asiat samalla lailla. Otat riskin joutua mahdollisen syrjinnän kohteeksi, joten sinun täytyy vain miettiä, onko se sen arvoista.

Kyllä peitän tatuoinnit työpaikallani, lävistykseni evät haittaa. Onneksi työvaatteet peittävät. Esimies ei sanonut mitään et on lävärit ja tazkaista ei tarvii kertoo. Jos ne saa verhottua.

Riippuu tietenkin mis ne on, ite valinnu aina sinne mitkä paikat voin peittää, olin asiakaspalvelussa tai hoitoalalla.