Vihaan kaikkia onnellisia ihmisiä, olivat ne sitten sinkkuja tai perheellisiä. Ne puhuvat omista asioistaan innoissaan, ne pyytävät kylään, ne tuppautuvat kylään. Ne ovat kuin iilimatoja eli verijuotikkaita jotka haluavat oman onnellisuutensa polttoaineeksi imeä surkean ihmisen viimeisetkin elämännesteet. Niillä ei ole tunneälyä koska eivät ole kokeneet muuta kuin onnea ja jotain pientä kinastelua mutta sekään ei ole edes tunne.
Pahinta on se että juuri yksinäisen ja onnettoman ihmisen pitäisi viihdyttää heitä. En tiedä onko luonnossa vielä niin ovelaa loiseläintä ollutkaan. Heidän lapsensa rikkoo tavaroita, mölyää ja sohvalla istuu onnellinen pariskunta yhdessä ja varmaan he nauttivat siitä kun saavat nöyryyttää tällä tavalla yksinäistä miestä.
Onnelliset ihmiset
69
770
Vastaukset
- Anonyymi
Voihan toki elää toisinkinpäin
http://www.stelk.fi/wp-content/uploads/2016/09/maailman-150x150.jpg - Anonyymi
Yrittävät luultavasti piristää. Ei sitä toisen alakuloa välttämättä huomaa ellei itse ole sellaista kokenut. Tuollaisina hetkinä sitä helposti kaipaa sitä parisuhdetta ja arjen jakamista oman rakkaan kanssa. Tulee ihan eritavoin se mieleen kuin yksin puuhaillessa.
Eikö sinulla ole mahdollisuutta parisuhteenseen? Vai mikä on? Pahaolo ainakin?- Anonyymi
Ei tavallisella miehellä ole mahdollisuutta mihinkään. Pitäisi olla ainakin onnellinen ihminen jotta voisi saada parisuhteen. Sitten voisi yhdessä kumppanin kanssa syventää sitä onnellisuutta. Sitten kun se on huipussaan niin on hyvä lähteä jahtaamaan surkeilta ihmistä lisää iloa ja viihdettä. Kyllä minäkin joskus haaveilen siitä että olisin onnellinen ja lähtisin kiertelemään paarman lailla ja imemään veret heikosta saaliista mutta vielä ei ole ollut mahdollisuutta siihen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tavallisella miehellä ole mahdollisuutta mihinkään. Pitäisi olla ainakin onnellinen ihminen jotta voisi saada parisuhteen. Sitten voisi yhdessä kumppanin kanssa syventää sitä onnellisuutta. Sitten kun se on huipussaan niin on hyvä lähteä jahtaamaan surkeilta ihmistä lisää iloa ja viihdettä. Kyllä minäkin joskus haaveilen siitä että olisin onnellinen ja lähtisin kiertelemään paarman lailla ja imemään veret heikosta saaliista mutta vielä ei ole ollut mahdollisuutta siihen.
Mikä sun mielen on noin matalaksi vienyt? Mikä on onnen esteenä?
- Anonyymi
Yrittävät piristää. Minä en halua ketään kotiini kyläilemään. Se ei nimittäin piristäisi vaan päinvastoin. Kauan jatkuneen "metelin" takia tämä tunne on vahvistunut moninkertaisesti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä sun mielen on noin matalaksi vienyt? Mikä on onnen esteenä?
Se on iso kysymys ja menee jo aiheesta sivuunkin mutta vaikea sanoa. Ehkä tämä maailma on luotu tietynlaisille ihmisille ja toiset vaan jäävät jonnekin sivuun sinnittelemään kunnes kuolevat pois.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on iso kysymys ja menee jo aiheesta sivuunkin mutta vaikea sanoa. Ehkä tämä maailma on luotu tietynlaisille ihmisille ja toiset vaan jäävät jonnekin sivuun sinnittelemään kunnes kuolevat pois.
Siis ajatteletko heidän hyötyvän jotenkin sinusta? Tulevat hyötymisen takia? Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut, että on noin paha olla? Jokin on nyt vinossa pahemman kerran? Etkö ole ollut parisuhteessa koskaan? Jos on jäänyt jotain paitsi elämässä, niin näkee toisten tilanteen parempana kuin se onkaan. Silloin oman elämän hyvät puolet jää huomaamatta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis ajatteletko heidän hyötyvän jotenkin sinusta? Tulevat hyötymisen takia? Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut, että on noin paha olla? Jokin on nyt vinossa pahemman kerran? Etkö ole ollut parisuhteessa koskaan? Jos on jäänyt jotain paitsi elämässä, niin näkee toisten tilanteen parempana kuin se onkaan. Silloin oman elämän hyvät puolet jää huomaamatta.
Kai he jotenkin hyötyvät koska tulevat verta kuppaamaan. En tiedä mitä onnelliset ihmiset ajattelevat vai ajattelevatko mitään. Jos jokin kärpänen tulee iholle niin ajattelen että se on suolaa vailla ja hyttyset ja paarmat ovat verta vailla mutta vaikea on tosiaan sanoa mitä jokin BMW-lauma tahtoo koska se ei oikein istu mihinkään lajiryhmään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kai he jotenkin hyötyvät koska tulevat verta kuppaamaan. En tiedä mitä onnelliset ihmiset ajattelevat vai ajattelevatko mitään. Jos jokin kärpänen tulee iholle niin ajattelen että se on suolaa vailla ja hyttyset ja paarmat ovat verta vailla mutta vaikea on tosiaan sanoa mitä jokin BMW-lauma tahtoo koska se ei oikein istu mihinkään lajiryhmään.
Sen verran vähän kerrot etten pääse ajatukseen kiinni. Toki nuo luonnoneläin kohdat on selvää pässinlihaa vaan tuo bmv kansa ei.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen verran vähän kerrot etten pääse ajatukseen kiinni. Toki nuo luonnoneläin kohdat on selvää pässinlihaa vaan tuo bmv kansa ei.
Oletetaan että on yksinäinen ihminen joka yrittää elellä hiljakseen omaa elämäänsä. Hän on kuitenkin mennyt ottamaan puhelinliittymän josta tunkevat paarmat sisälle. He tulevat valkoisella bemarilla, olettavat että muut ovat yhtä onnellisia kuin he ja varmaan hämmästyvät jos näin ei olekaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletetaan että on yksinäinen ihminen joka yrittää elellä hiljakseen omaa elämäänsä. Hän on kuitenkin mennyt ottamaan puhelinliittymän josta tunkevat paarmat sisälle. He tulevat valkoisella bemarilla, olettavat että muut ovat yhtä onnellisia kuin he ja varmaan hämmästyvät jos näin ei olekaan.
No yleensä sukulaisiin haluaa pitää yhteyttä. Toivoo edes jonkun soittavan. Taidat olla ollut jopa liikaakin yksin. Rakkautta taitaisit tarvita. Syliä ja lämpöä sekä paijaamista. Toisen mökkihöperön vierellesi. Mitä sitte ettei ole ilmalämpöpumppua eikä bemaria. On sitte jotakin muuta.
Anonyymi kirjoitti:
Ei tavallisella miehellä ole mahdollisuutta mihinkään. Pitäisi olla ainakin onnellinen ihminen jotta voisi saada parisuhteen. Sitten voisi yhdessä kumppanin kanssa syventää sitä onnellisuutta. Sitten kun se on huipussaan niin on hyvä lähteä jahtaamaan surkeilta ihmistä lisää iloa ja viihdettä. Kyllä minäkin joskus haaveilen siitä että olisin onnellinen ja lähtisin kiertelemään paarman lailla ja imemään veret heikosta saaliista mutta vielä ei ole ollut mahdollisuutta siihen.
Sun käsitys onnellisuudesta perustuu siis vahingoniloon..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on iso kysymys ja menee jo aiheesta sivuunkin mutta vaikea sanoa. Ehkä tämä maailma on luotu tietynlaisille ihmisille ja toiset vaan jäävät jonnekin sivuun sinnittelemään kunnes kuolevat pois.
Kuolema on Onni, josta kaikki pääsevät nauttimaan, rikkaat toki hieman myöhemmin. Matkalla touhuilevat omiaan kaikki, onnellisina Jotkut mielestään, onnettomina Jotkut mielestään
- Anonyymi
Nyt kyllä näytät tulkitsevan toisten piristysaikeet täysin väärin. Itsellänikään ei ole ketään, mutta ei käy kyllä verenimijöitäkään. Tuo että itsekin haluaisit "imeä verta heikoista", kertoo, että sinun omissa käsityksissäsi on nyt jotain omituista ellei peräti pahantahtoista, miksi kuvittelet muidenkin olevan sellaisia.
Pahantahtoinen ja voimakas voi toki olla pelottava, mutta miksi pahantahtoista ja heikkoa pitäisi edes sääliä? Sinun pitäisi vapautua pahantahtoisuudesta ihan itsesi takia. Toki pahantahtoisillakin on kumppaneita, eikä siitä vapautuminen siten takaa mitään, mutta helpottaisi omaa oloasi näin ensi alkuun.- Anonyymi
Sinulla on helppoa jos verenimijät eivät käy kylässä. Jos kävisivät istumassa sohvallasi ja toisivat siihen onnellisuuden löyhkän niin ehkä ajatuksetkin voisivat olla toisenlaisia.
Muuten en ole pahantahtoinen mutta toki tahtoisin kostaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla on helppoa jos verenimijät eivät käy kylässä. Jos kävisivät istumassa sohvallasi ja toisivat siihen onnellisuuden löyhkän niin ehkä ajatuksetkin voisivat olla toisenlaisia.
Muuten en ole pahantahtoinen mutta toki tahtoisin kostaa.Oletpa erinomaisen kateellinen ja katkera tyyppi, kostonhalulla kuorrutettuna. Hyh.
Ei se välttämättä, ei mullakaan ne onnelliset häiritte, vaikka mä oonkin niihin surkeisiin laskettu. Mutta toisille tietenkin voi vaikuttaa. Ja jotkut onnelliset sitä ei huomaa. Mutta toisaalta mitä onnellinen tarkoittaa. Esim. töissä onnellinen tarkoitta töpeksijää, joka ei huomaa tehneensä väärin. Jos on väärin tehty, saatetaan kysyä. kuka onnellinen on tän tehny. Tai jos esim. pekka on tehny väärin, niin sanotaan pekka on onnessaan tehny näin. Että sama voi olla tässäkin.
Ei onnellisia ihmisiä ole olemassakaan. On ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä ja kokevat satunnaisesti onnen hetkiä, mutta mitään jatkuvaa onnentilaa, tai nirvanaa ole olemassakaan.
- Anonyymi
En pyydä kylään en tapaa ihmisiä
- Anonyymi
Ne pyytävät että saisiko tulla kylään, voisimme yhdessä imeä sinusta loputkin veret. En osaa kieltäytyä koska olen jo niin maahan lyöty.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ne pyytävät että saisiko tulla kylään, voisimme yhdessä imeä sinusta loputkin veret. En osaa kieltäytyä koska olen jo niin maahan lyöty.
Nyt kuulostaa pahalta. Tarttisit apua tohon oloon. Kaikki wi taida olla nyt kohdillaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt kuulostaa pahalta. Tarttisit apua tohon oloon. Kaikki wi taida olla nyt kohdillaan.
Ei ole kaikki kohdallaan niillä onnellisilla ihmisilläkään jotka tätä tekevät. Luulisi että jokin vastuu olisi heidänkin ilmalämpöpumppu-BMW-kuplassaan jossa elävät ja josta tekevät ilkeitä hyökkäyksiä kuin jostain sota-alukselta.
Anonyymi kirjoitti:
Nyt kuulostaa pahalta. Tarttisit apua tohon oloon. Kaikki wi taida olla nyt kohdillaan.
No ei nekään oikeasti ole onnellisia. Mieti nyt: kärähtävät heti jos joutuvat auringonvaloon ja joutuvat nukkumaan hauta-arkuissa. Plussaa on toki lentokyky ja lepakoksi muuttuminen.
Tuollaisia aloituksia tulen itse yhä onnellisemmaksi siitä, etten ole ikävuosieni myötä katkeroitunut elämään ja elämästä, kuten jotkut tietämäni ihmiset jopa alle kolmikymppisinä.
- Anonyymi
Olet varmasti kelpo verenimijä. Onnea matkaan. Toki loppu se tulee sinullekin joskus joten väliaikaista sekin on vain.
- Anonyymi
Hyvä kirjoitus 👍
Anonyymi kirjoitti:
Olet varmasti kelpo verenimijä. Onnea matkaan. Toki loppu se tulee sinullekin joskus joten väliaikaista sekin on vain.
Kiitos, kiitos.
Jotkut viettävät aikuisen elämänsä vinkuleluina. Sitten se loppuu. Mitä hyötyä oli?
Väliaikaistahan kaikki on vain...
- Anonyymi
Aloittajan on ehkä vaikea olla netissä, sillä kaikki täällä ovat niin onnellisia ja tyytyväisiä ihmisiä.
- Anonyymi
Oiva kirjoitus.
Loiset 👍 - Anonyymi
Älä huoli, tuollaisella asenteella voit olla varma ettei ne onnelliset ihmiset enää kauaa ole sun riesana!
Sitten voit valitella sitä kun kukaan ei enää käy kylässä eikä pidä yhteyksiä!
Sun kaltaisella ihmisellä on aina kitistävää, ihan sama miten päin ne asiat on!- Anonyymi
Aika kauan olen jo odottanut tuota päätepistettä. Voi olla että sen jälkeen valitan jotain muuta mutta kummasti se vaihtelukin piristäisi.
Itselläni kun joskus meni huonosti ja en halunu ihmisiä kylään tai nähdä ni minua auttoi ystäväni joka ei luovuttanu vaan aina välillä laittoi viestiä ja välillä kävi kylään ja pikku hiljaa aloin kaipaa sosiaalista elämää..
- Anonyymi
Hiirulainen_vaan kirjoitti:
Itselläni kun joskus meni huonosti ja en halunu ihmisiä kylään tai nähdä ni minua auttoi ystäväni joka ei luovuttanu vaan aina välillä laittoi viestiä ja välillä kävi kylään ja pikku hiljaa aloin kaipaa sosiaalista elämää..
Mulla on nyt sellanen vaihe menossa etten taida haluta olla ihmisten kans tekemisissä, johtuu nyt siitä, ett ollut parin viimeisen vuoden aikana huonoja kokemuksia ja saanut huonoa kohtelua osakseni, pärjään paremmin ilman jatkuvaa osoitusta omasta kelpaamattomuudesta muille. On tullut selväksi etten kelpaa, mussa ei ole mitään hyvää ja kelpaan vaan haukkumisten kohteeksi, olen muita huonompi ja rumempikin, mieluummin pysyttelen omissa oloissani, poissa ihmisten silmistäkin aina kun on mahdollista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on nyt sellanen vaihe menossa etten taida haluta olla ihmisten kans tekemisissä, johtuu nyt siitä, ett ollut parin viimeisen vuoden aikana huonoja kokemuksia ja saanut huonoa kohtelua osakseni, pärjään paremmin ilman jatkuvaa osoitusta omasta kelpaamattomuudesta muille. On tullut selväksi etten kelpaa, mussa ei ole mitään hyvää ja kelpaan vaan haukkumisten kohteeksi, olen muita huonompi ja rumempikin, mieluummin pysyttelen omissa oloissani, poissa ihmisten silmistäkin aina kun on mahdollista.
Mistä moinen? Kaikissa on jotain hyvää.
- Anonyymi
Minkä takia nämä vihreän puoleen edustavat ovat niin väkivaltaisia ja vihaisia?
Kun joku äärioikeisto vain seisoo paikoillaan, niin nuo riehuvat? Edelleenkin on aikoja jolloin en jaksa olla sosiaalinen ja onneksi ystäväni sen ymmärtää.
Välillä tarvitsen omaa rauhaa ja että saan olla rauhassa.
Suhteita ei kyllä tällei saa, mutta parempi on Kuunnella omaa kehoa ja tunteitaan kuin väkisin olla sosiaalinen.
Ihanne mies olis sellainen, joka ymmärtäisi, etten vaan jaksa aina olla sosiaalinen ja etten aina jaksa, että joku on lähellä. Sellainen, joka antaisi minun rauhassa kerätä energiaa, jotta jaksan olla ihmisten seurassa.
Ymmärrän, että miehille tulis tunne, etten välitä tai halua olla. Mutta ilman yksin oloa en jaksa olla ihmisten luona.- Anonyymi
Itsehän pääsin jo kerran näistä iilimadoista eroon, kun lakkasin vaan reagoimasta kaikkiin yhteydenottoihin. Kyllä ne sitten aikanaan lopettivat häiriköinnin. Nyt on vaan tullut uusia onnellisia matkan varrella elämään ja mun on ihan kohta tehtävä sama juttu ja lopetettava yhteydenpito. En jaksa sitä innostusta mihin yrittävät väkisin vääntää mukaan. Parempi kaikille, että häippään kuvioista.
- Anonyymi
Hienoa jos olet jo kyennyt torjumaan osan näistä iljettävistä loiseläimistä. Se on jo ihan hieno saavutus. Ehkä se on elämänikäinen tavoite?
- Anonyymi
Ei tuo ole loppuun asti totta ja tiedät sen itsekin. Oisko tullut vaan liikaa kerralla ja herännyt kipeitä tunteita ja muistoja. Näkee sen mitä ei omaan elämään saanut ja alkaa kaipaamaan niitä asioita vaikka sinänsä oli ennen vierailua onnellinen eikä asiat ollut mielessä. Kai jotakin kaipaamaasi voisit saavuttaa kuitenkin? Ei Ihminen ole onnellinen täysin yksin. Joskus niin voi uskotella itselleen ja muille vaan ei se niin mene.Toki aika vähillä kontakteilla pärjää. Sinun on paha olla. Se kirjoituksestasi välittyy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tuo ole loppuun asti totta ja tiedät sen itsekin. Oisko tullut vaan liikaa kerralla ja herännyt kipeitä tunteita ja muistoja. Näkee sen mitä ei omaan elämään saanut ja alkaa kaipaamaan niitä asioita vaikka sinänsä oli ennen vierailua onnellinen eikä asiat ollut mielessä. Kai jotakin kaipaamaasi voisit saavuttaa kuitenkin? Ei Ihminen ole onnellinen täysin yksin. Joskus niin voi uskotella itselleen ja muille vaan ei se niin mene.Toki aika vähillä kontakteilla pärjää. Sinun on paha olla. Se kirjoituksestasi välittyy.
Häh?! Tietysti se on totta. Eikä paha oloni liity asiaan mitenkään. Se asia ei muuksi muutu millään. Kun on luuseri, niin silloin ei voi saavuttaa yhtään mitään eikä ole haluakaan. Tää elämä päättyy itsariin, sen oon tiennyt jo kauan ja se päivä lähenee koko ajan. Ei sellaiseen elämään sovi onnelliset ihmiset. Saattaisivat vielä alkaa miettiä asioita sen jälkeen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Häh?! Tietysti se on totta. Eikä paha oloni liity asiaan mitenkään. Se asia ei muuksi muutu millään. Kun on luuseri, niin silloin ei voi saavuttaa yhtään mitään eikä ole haluakaan. Tää elämä päättyy itsariin, sen oon tiennyt jo kauan ja se päivä lähenee koko ajan. Ei sellaiseen elämään sovi onnelliset ihmiset. Saattaisivat vielä alkaa miettiä asioita sen jälkeen.
Tulee mieleen että on jännä ilmiö että me luuserit ymmärretään usein onnellisia ihmisiä mutta onnelliset ihmiset eivät todellakaan ymmärrä meitä. Silti he kuvittelevat olevansa todella viisaita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Häh?! Tietysti se on totta. Eikä paha oloni liity asiaan mitenkään. Se asia ei muuksi muutu millään. Kun on luuseri, niin silloin ei voi saavuttaa yhtään mitään eikä ole haluakaan. Tää elämä päättyy itsariin, sen oon tiennyt jo kauan ja se päivä lähenee koko ajan. Ei sellaiseen elämään sovi onnelliset ihmiset. Saattaisivat vielä alkaa miettiä asioita sen jälkeen.
Kenenkään elämän ei tartte päättyä itsariin. Tiedätkö, että moni jää kaipaamaan vuosikymmeniksi. Kyllä elämä voi tuntua pahalta ja ettei ole ulospääsyä. Kuitenkin on mahdollista päästä siitä suosta ylös ja löytää elämäänsä onnea.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tulee mieleen että on jännä ilmiö että me luuserit ymmärretään usein onnellisia ihmisiä mutta onnelliset ihmiset eivät todellakaan ymmärrä meitä. Silti he kuvittelevat olevansa todella viisaita.
Höpöhöpö. Jokainen onnellinen ja iloinen jonka tunnen hyvin on saanut elämänilonsa pohjalla käyden. Todella rankkoja elämänkokemuksia takana vaan sieltä on noustu. Ei niitä toki kaikille toiteta. Jossakin tilanteessa avaudutaan valikoidulle sakille. Itsemurha on huono ratkaisu. Se jättää tuskan läheisille vuosikymmeniksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kenenkään elämän ei tartte päättyä itsariin. Tiedätkö, että moni jää kaipaamaan vuosikymmeniksi. Kyllä elämä voi tuntua pahalta ja ettei ole ulospääsyä. Kuitenkin on mahdollista päästä siitä suosta ylös ja löytää elämäänsä onnea.
Ehkä se on sitten niille kaipaajille hyväksi. Sitä sopii koittaa itse pysytellä hengissä vuosikymmeniä vaan sen takia, ettei toisille tuu paha mieli. Onneksi itsellä ei mene enää vuosikausia, kunnes nämä mahdolliset kaipaajat on kuolleet. Sittenpä pääsen itsekin päättämään päiväni. Kaikki on varmaan mahdollista joo, mutta ei kaikille. Kuolluthan mä oon jo valmiiksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä se on sitten niille kaipaajille hyväksi. Sitä sopii koittaa itse pysytellä hengissä vuosikymmeniä vaan sen takia, ettei toisille tuu paha mieli. Onneksi itsellä ei mene enää vuosikausia, kunnes nämä mahdolliset kaipaajat on kuolleet. Sittenpä pääsen itsekin päättämään päiväni. Kaikki on varmaan mahdollista joo, mutta ei kaikille. Kuolluthan mä oon jo valmiiksi.
Miten oot saanut elämäsi tohon jamaan? Hukkaanheitetyt mahdollisuudet. Mihinkään ei ole tartuttu? Pienintäkään riskiä ei ole otettu?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten oot saanut elämäsi tohon jamaan? Hukkaanheitetyt mahdollisuudet. Mihinkään ei ole tartuttu? Pienintäkään riskiä ei ole otettu?
Ihan helposti sen saa tähän jamaan, kun on pelkkä epäonnistuja. Tilaisuuksiin on tartuttu ja vaivaa nähty ja kaikessa mahdollisessa epäonnistuttu. Kyllä tämmönen kovakalloisempikin vähitellen tajuaa ja lakkaa sitten yrittämästä tai haluamasta mitään. Ei kiinnosta enää, menköön pelle vaihtoon. Ihmisille on parempaakin seuraa tarjolla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan helposti sen saa tähän jamaan, kun on pelkkä epäonnistuja. Tilaisuuksiin on tartuttu ja vaivaa nähty ja kaikessa mahdollisessa epäonnistuttu. Kyllä tämmönen kovakalloisempikin vähitellen tajuaa ja lakkaa sitten yrittämästä tai haluamasta mitään. Ei kiinnosta enää, menköön pelle vaihtoon. Ihmisille on parempaakin seuraa tarjolla.
Huolestuttavalta kuulostaa tuo miten asiat näet. Tuosta voisi olla suunta ylöspäin. Elämällä saattaa olla sinulle vielä hyvää annettavana vaikkei nyt siltä tällä hetkellä näytä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huolestuttavalta kuulostaa tuo miten asiat näet. Tuosta voisi olla suunta ylöspäin. Elämällä saattaa olla sinulle vielä hyvää annettavana vaikkei nyt siltä tällä hetkellä näytä
Saattaa olla tai sitten ei. Sitähän tässä on kymmeniä vuosia odotettu ja olen jo aikapäiviä sitten kyllästynyt odottamaan. Ei asiat muutu, jos ei mua vaihdeta aivan toiseksi ihmiseksi. Huolissaan tästä kannattais olla vasta sitten, jos näkisin asiat jotenkin toisin vastoin todellisuutta. Mä en täältä enää nouse. Joku muu tietysti voi. Sellaista on elämä.
Ei se minulta ole pois, jos joku muu on onnellinen.
Iloinen olen heidän puolestaan- Anonyymi
Ei olekaan silloin kuin oman elämänsä kanssa on sinut ja jaksamisensa. Muiden onnen silloin hyväksyy vaikka mitä olisi omassa elämässään kohdannut. Vaan jos on jo tarpeeksi heikoilla elämänsä ja tunteidensa kanssa käy kuten tässä ketjussa välittyy. Tulee liikaa ja ei kestä sitä. Ainakin minut se saa huolestumaan.
- Anonyymi
Noh, noh. Höpsistä pussiin ja pussin suu kiinni. Itse piti kolkutella kuoleman rajoja sekä olla jonkin aikaa halvaantuneena, että nyt vasta tajuan kuinka pienistäkin asioista voi olla iloinen ja onnellinen.
Mielestäni kärttyiset ihmiset ovat saaneet kaiken helpolla, eikä minkään asian eteen ole tarvinnut juurikaan ponnistella. Se sitten purkautuu turhautumisena ja kärttyilynä, jopa muiden ihmisten vihaamisena.
Vaikka kuinka tekee mieli haukkua muita ihmisiä ja syyttää asiasta milloin ketäkin, niin omasta päänupista se on kiinni, ei kenestäkään muusta. Sama koskee ulkomaalaisvihaa.- Anonyymi
Sinä olet tainnut ratkaista karjakon dilemman?
- Anonyymi
Onnelisuus ei kauaa kestä, itku pitkästä ilosta.
- Anonyymi
Miksi tulisi olla kateellinen kenellekään tässä elämässä tai edes ajatella miten toisilla menee paremmin?
Kaikilla ihmisillä on ne omat luurankonsa kaapissaan ja vaikka näyttävät onnellisilta ja onhan heilläkin omat vaikeutensa ja harminsa. Se jos olemme pettyneitä siihen miten itsemme näemme suhteessa muihin ei ole toisten vikaa vaan se väärä ajattelumaailma tulee meidän oman pään sisältä.
Voimaa jaksamiseen ja hyvinvointiin saa pienistä asioista. Esimerkiksi hikeä tuottava kuntoilu tuottaa hyvänolon hormoneja joiden avulla se omakin elämä näyttäytyy valoisempana. - Anonyymi
Ottaisit elämäsi omaan ohjaukseesi. Älä ole muiden riepoteltavana. Tee itse elämäsi päätökset. Sinä voit tehdä sen, kun vain teet.
- Anonyymi
Minä esitän että en ole katkeroitunut ja näin koen olevani hyvä ihmiin. Tai oikeastaan tuosta jo toisella asteella, että esitän että en pelkästään esitä olevani katkeroinut.
- Anonyymi
Siinäpä katkeruuden emä-ilmentymä!
Miten noin katkera voi ollakaan!?
En tunne yhtäkään ihmistä, sinkkua tai parisuhteessa olevaa, joka olisi kesto-onnellinen. eihän se ole edes mahdollista jos kyseessä on täysjärkinen ihminen!
Onnellisuus tai sanon ennemminkin elämäänsä tyytyväisyys on kokonaan ja täysin omasta itsestä kiinni. Ihminen joka imee onnellisuutensa toisesta ja toisen läsnäolosta on läheisriippuvainen. Ei tunne itseään eikä kykene eikä uskalla elää oman itsensä varassa.
Jos alkaisin tässä kertoa elämäntarinaani ja mitä kaikkea shittiä, todellista shittiä siis! mitä olen käynyt läpi, miten monesta pohjattomasta kuilusta kiivennyt, miten monta kertaa olen ollut omaa elämääni lopettamassa ette varmasti edes uskoisi kun näkisitte minut nyt.
Ja tämän omaan elämääni tyytyväisyyden ja jopa onnen takana ei ole suinkaan ihana onnellinen parisuhde, joku joka kannattelee ja palvoo ja hoivaa. Ei, yksin terapiatuen ja oman sinnikkyyteni avulla olen tämän olotilan saavuttanut.
Edelleen kärsin ahdistuksesta, välillä kovastakin, mutta silti katson olevani - no - ehkä sitten onnellinen. Tosin vierastan sitä sanaa aiemmin mainitsemistani syistä. Kesto-onnellisuutta ei ole.
Itselläni on aina, niinä kaikista kamalimpinakin aikoina kuitenkin elänyt sellainen elämänliekki jossain tuolla sisimmässä että periksi en ole antanut kuitenkaan.
Jokin joka sanoo että sittenkin! Sittenkin jatkan. Sittenkin aion vielä joskus tästä kuopasta ylös kammeta. Ja niin kävi.
Ja ei, ei ole ystäväpiiriä ja kannustavaa rakastavaa kumppania eikä perhettä ympärillä. Perhe tai eräät perheen jäsenet juuri minut siihen kuiluun ajoivat. Ainoa sellainen ihminen joka tunsi ja tiesi taustani ja tunsi perheeni ja minua edes jotenkuten ymmärsi kuoli viime lokakuussa.
On tuttavia, kyllä, on työkavereita, mutta mitään sellaista turvaverkkoa ei ole johon voisin heittäytyä. Turvaverkko on minä itse ja terapeutti.
Olen mekoisen syvillä haavoilla edelleen, ja luottamus ihmisiin on kortilla.
Pienin varovaisin askelin opettelen uskallusta luottaa edes vähän. Olisi hienoa löytää ystävä joka ei pakene paikalta heti kun tie tummuu. En tarkoita parisuhdetta koska sellainen tuskin koskaan tulee kysymykseen.
Mutta jos käy niin että lopun elämäni elän yksin, se ei minua pelota enkä kadehdi kenenkään ns. onnea. Oman onnellisuuteni olen löytänyt ja elämän jota haluan elää ja kokea ja nähdä vielä pitkään!
Näitten haavojen ja arpien kanssa, siitä huolimatta katson aina parempaan.Hei.. sulla on hyvä mentaliteetti. Tykkäsin sun kirjoituksestasi. Todellakin. Asiat ovat itsestä kiinni ja jos homma kuin homma tuntuu mädältä, ensimmäiseksi kannattaa katsoa peiliin.
Ihminen ei voi muuttaa ympäristöään tai ihmisiä ympärillään - ainoa johon voi vaikuuttaa on oma itse.. pitkälle onnellisuus ja tyytyväisyys on asennekysymys.
Moni unohtaa että onnellinen voi olla ihan pikkuruisistakin asioista. Ja sekin on totta, että hyvä tulee hyvän luokse ja paha ruokkii pahaa. Ajattelumalli on avainasemassa.
- Anonyymi
No on se nyt kumma jos ei aikuinen ihminen osaa sanoa sukulaisille/ kavereille, että älkää soitelko älkääkä tulko kylään. Vähemmän sen luulisi vievän energiaa, kuin tuttavien hyysääminen omalla sohvalla.
Miksi onnelliset ihmiset tuppautuisivat, tai pyytäisivät kylään? Tai puhuisivat asioistaan?
- Anonyymi
Oletko miettinyt miten jouduit tuohon pisteeseen, syvälle katkeruuteen?
- Sheena Ketju on pitkä, joten vastaaminen on turhaa, mutta teen sen silti.
Ensimmäiseksi on sanottava, etten tiedä mitä onnettomuus eli onnellisuuden puute on. Kaiketi se on jotakin alakuloisuutta, masentuneisuutta, jota olen kokenut useankin kerran, mutta kaikesta huolimatta olen aina kokenut olevani onnellinen, jopa silloinkin kun itsemurha on käynyt mielessä.
Mitä onni on?
Siihen vastaaminen on kenties parempi aloittaa sen vastakohdasta, mikä aloittajan tapauksessa taitaa olla toivottomuutta.
Kun ihmisellä ei omasta mielestään ole toivoa, tuntuu kaikki turhalta. Miksi ylipäätään enää edes olla elossa, kun kaikki toivo mistään paremmasta on mennyt? Odotettavissa on vain ikävämpää kurjuutta päivä päivän perään. On kuitenkin selvää, että ihmiset jaksavat toivoa mitä epätodennäköisimpiä tapahtumia omalle kohdalleen, eiväthän he muutoin lottoaisi. Miksi sitten arkielämässä ajautuu sellaisille ajatusradoille, ettei näe enää mitään valonpilkahdusta tulevaisuudessä?
Olen pohtinut asiaa omalta kohdaltani ja voin sen perusteella sanoa, että ihminen tarkastelee menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta tiettyjen elämän käännekohtien avulla. Kukaan ei muista koko elämäänsä sekunnilleen, vaan hän muistaa tietyt mieleen jääneet tapahtumat. Eräille jäävät paremmin mieleen positiiviset tapahtumat, vaikka niitä olisi mitättömän vähän, ja toisten mieli on kuin kärpäspaperi, jonne jää vain kaikki lika. Kun kaikki mieleenjäänyt on tahraa, ei tulevaisuudelta odota mitään sen kummempaa.
Jos sen sijaan mieli pyrkii muistamaan päivänpaisteen risukasaan, odottanee sen paistavan sinne jonain päivänä uudelleen, jolloin tietty perustoiveikkuus pysyy yllä.
Onnen puute saattaa olla myös turvattomuutta. Kun lapsuuden perusturva on järkkynyt, ei välttämättä ole luottamuksellista pohjaa jolle toivonsa asettaisi. Kun perusta on pelon päälle rakennettu, ei ole tilaa turvalle ja luottamukselle, mikä saattanee johtaa tilaan, jossa persoonaa rakennetaan ainoastaan negatiivisten kokemuksien varaan. Toisin sanoen kepin ja porkkanan tapauksessa mieleen jää vain keppi.
Olipa asetelma mikä tahansa, onnelliset ihmiset eivät ole tapaamassa sinua ärsyttääkseen sinua. He ovat ainoastaan olemassa sellaisina kuin ovat. Kenties he eivät voi jakaa onneaan kanssasi, vaikka sitä toivovatkin, ja kenties sinä tulet katkeraksi nähdessäsi heidän onnensa, jota olet itse vailla. Minusta onni on kuitenkin jakamista, ei omimista.
Ja mitä tulee omimiseen, katkeroitunut ihminen kääntyy itseensä, kiertyy henkisesti kerälle kuin hyökkäysvalmiina oleva käärme ja sylkee myrkkyä kaikkien lähelle yrittävien päälle.
Kenties onnesi puute onkin katkeruutta, jota minulla ei ole mahdollista tänään avata tämän enempää.
Kuten olen jo yllä avannut, onnen kokemisen puute ei johdu pelkästään onnellisten tapahtumien vähyydestä elämässäsi, sillä moni, jonka elämä on täynnä onnellisia kokemuksia saattaa kokea täysin samoin kuin sinä. Ja päinvastoin, moni kurjasti elänyt on ikionnellinen kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.
En voi sanoa, että kyse olisi asenteesta. Pikemminkin me kasvamme vähitellen tulkitsemaan ympäristöämme ja kokemuksiamme tietyllä tavalla. Sinä tulkitset elämäsi omalla tavallasi, voitko syyttää siitä jotakuta?- Anonyymi
Hyvä kirjoitus vaikka en ymmärtänyt siitä läheskään kaikkea. Kuitenkin palataan kysymykseen että miksi onnelliset ihmiset haluavat kiusata onnetonta ihmistä? Onneton ihminen harvoin kiusaa onnellisia, tai näin ainakin luulisin.
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä kirjoitus vaikka en ymmärtänyt siitä läheskään kaikkea. Kuitenkin palataan kysymykseen että miksi onnelliset ihmiset haluavat kiusata onnetonta ihmistä? Onneton ihminen harvoin kiusaa onnellisia, tai näin ainakin luulisin.
Kuten jo yllä peitellysti sanoin, eivät sen enempää onnelliset kuin onnettomatkaan tietoisesti kiusaa kohtalollaan toisia. Heillä on kummassakin tapauksessa omat tarpeensa jakaa olotilaansa lähimmilleen, kertoa onnestaan taikka onnettomuudestaan ja odottaa vastapuolen jakavan heidän onnensa taikka onnettomuutensa. Kykyä toisen tunnetilan omaksumiseen kutsutaan empatiaksi.
Puolestaan, mikäli ei kykene toisen onnea jakamaan, siis olemaan onnellinen hänen kohdalleen sattuneesta "onnesta", eli miellyttävästä asioiden käänteestä taikka sattumuksesta, voitaneen sitä tapauskohtaisesti kutsua kateudeksi, pahansuopuudeksi taikka katkeruudeksi.
Mikäli aloittaja on sitä mieltä, että onnelliset kiusaavat häntä kertoessaan onnestaan, ei hän kaiketi kuuluu kaikkein empaattisimpien ihmisten joukkoon.- Anonyymi
rytmimunat kirjoitti:
Kuten jo yllä peitellysti sanoin, eivät sen enempää onnelliset kuin onnettomatkaan tietoisesti kiusaa kohtalollaan toisia. Heillä on kummassakin tapauksessa omat tarpeensa jakaa olotilaansa lähimmilleen, kertoa onnestaan taikka onnettomuudestaan ja odottaa vastapuolen jakavan heidän onnensa taikka onnettomuutensa. Kykyä toisen tunnetilan omaksumiseen kutsutaan empatiaksi.
Puolestaan, mikäli ei kykene toisen onnea jakamaan, siis olemaan onnellinen hänen kohdalleen sattuneesta "onnesta", eli miellyttävästä asioiden käänteestä taikka sattumuksesta, voitaneen sitä tapauskohtaisesti kutsua kateudeksi, pahansuopuudeksi taikka katkeruudeksi.
Mikäli aloittaja on sitä mieltä, että onnelliset kiusaavat häntä kertoessaan onnestaan, ei hän kaiketi kuuluu kaikkein empaattisimpien ihmisten joukkoon.Minä en kiusaa surkealla elämäntilanteellani muita. En kerro siitä koska en halua että muut joutuvat kiusallisiin tai ikäviin tilanteisiin. Muut haluavat kyllä jakaa onnellisuutensa eli aika vähäistä on empatia silläkin puolella.
Anonyymi kirjoitti:
Minä en kiusaa surkealla elämäntilanteellani muita. En kerro siitä koska en halua että muut joutuvat kiusallisiin tai ikäviin tilanteisiin. Muut haluavat kyllä jakaa onnellisuutensa eli aika vähäistä on empatia silläkin puolella.
Empatia ei tarkoita ajatustenlukutaitoa. Kenties ystäväsi/tuttavasi eivät ole huomanneet tilannettasi, jotta voisivat siihen asiaankuuluvasti ottaa osaa.
- Anonyymi
rytmimunat kirjoitti:
Empatia ei tarkoita ajatustenlukutaitoa. Kenties ystäväsi/tuttavasi eivät ole huomanneet tilannettasi, jotta voisivat siihen asiaankuuluvasti ottaa osaa.
Minun täytyy kuitenkin huomata muiden tilanne ja kannustaa heitä omassa onnessaan. Jonkinlainen ajatustenluvun alkeiskurssi pitäisi järjestää kaikille keskiluokkaisille onnellisille ihmisille. Rohkenisin väittää että masentunut ja surkea ihminen on usein herkempi kuin tuollaiset onnellisuuden apostolit. Heidän ehdoilla pitää aina mennä. Jos mentäisiin minun ehdoilla niin juotaisiin viskiä ja itkettäisiin. Mutta kun ei mennä.
Anonyymi kirjoitti:
Minun täytyy kuitenkin huomata muiden tilanne ja kannustaa heitä omassa onnessaan. Jonkinlainen ajatustenluvun alkeiskurssi pitäisi järjestää kaikille keskiluokkaisille onnellisille ihmisille. Rohkenisin väittää että masentunut ja surkea ihminen on usein herkempi kuin tuollaiset onnellisuuden apostolit. Heidän ehdoilla pitää aina mennä. Jos mentäisiin minun ehdoilla niin juotaisiin viskiä ja itkettäisiin. Mutta kun ei mennä.
Olet oikeassa, jopa Sanassa kehotetaan itkemään itkevien ja nauramaan nauravien kanssa. Toisin sanoen myötätunto ja sen pitäminen herkkänä on kyky ja lahja sinänsä.
Toisaalta välillä haluaisi itsekin saada huomiota ja ymmärrystä omille tuntemuksilleen, mutta silloin taitaa toinen muinainen sananlasku "niin kauan kuin olet onnellinen, on sinulla ystäviä" pitää paikkansa.
Itse oon onnellinen että jaksoivat kiusata ja eivätkä luovuttaneet mun suhteen.
He kertoi iloisia asioita, jotta näkisin että oon heille tärkeä ku puhuivat mulle omista asioista. Itse asiassa oon tehny ison päätöksen he jotka ovat koko ajan negatiivisia en tarvitse enää mun elämään.
Ei elämä aina ole mukavaa tai ihanaa, mutta jos koko ajan on negatiivinen eikä edes mieti miten Itse voisi asiaan vaikuttaa, että elämä parantuu ni anti olla.
Itse saan iloisista ihmisistä voimaa ku taas negatiiviset syö mun voimat.
He tiesi että tarvinnu aikaa, ja sain sitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1079063
- 936880
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon666635Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme345601Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo665243- 553571
- 503395
- 513182
Mikko "Peltsi" Peltola teki tv-sarjan Osmo-poikansa kanssa - Downin syndrooma tuo lisäväriä
Mikko "Peltsi" Peltola ja hänen 12-vuotias poikansa Osmo karistavat kaupungin pölyt jaloistaan ja suunnistavat tv:ssä ko553007- 562962