En ole kenellekään velkaa tietynlaista ulkonäköä

3/4 suomalaisista miehistä on ylipainoisia.

Köyhyys ajaa lihavuuteen, koska on pakko syödä halpaa ja lihottavaa ruokaa. Myös sairaudet lisääntyvät, koska ei vain ole varaa syödä terveellisesti. Sen takia kuollaankin ennenaikaisesti.

Aloittaja ei sitten jaksanut lukea linkkaamastaan artikkelista juuri muuta kuin otsikon. Kannattaa lukaista se koko juttu läpi ihan ajatuksen kanssa.

Eipä rumia miehiä kukaan halua joten ei omaan ulkonäköön kannata panostaa vaikka laihduttamalla. Eikä naiset halua samantasoista miestä kuitenkaan.

"Hoikkana pysyminen vaatii työtä ja vaivaa, ei kuulu tuollaiset yli puolen litran jäätelöherkut hoikan naisen ruokavalioon."

Tuo on yleinen harhaluulo, että hoikaksi halutessaan pitää luopua kaikesta ja se vaatii jotain kamalan kovaa työtä. Kyllä herkutkin mahtuvat hoikan elämään.

Kovin ollaan kaikki eri muotista ja jos se oma muotti sattuu miellyttämään niin ympäristö voi pitää turpansa kiinni ja keskittyä omiin asioihin!

Aloittajan mielestä siis kaikki ovat hänelle velkaa tietynlaisen ulkonäön.

Mulla paino nousi masennuksen ja stressin myötä, valvoin välillä kellon ympäri huolehtiessani läheisestäni ja ei ollut aikaa ja jaksamista piitata itsestäni, eikä voinut jättää hoidettavaa kovin pitkäksi aikaa yksin, muistisairasta piti vahtia koko ajan. Lohtua tuli haettua makean syömisestä. Monivuotinen stressi ja huonosti nukutut lisäsi painoa. Hoidettava sai hyvän hoitopaikan. Nyt on aikaa hoitaa itseni kuntoon, kroppaan ja lihaksiin pitäisi saada lisää voimia, yrittää saada stressitasoa pienennettyä, jäänyt olo, ett koko ajan pitäisi tehdä jotain, antaa itselleen luvan nukkua ja rentoutua, yrittää selättää tuo pitkäkestoinen masennus, olla piittaamatta muista, keskittyä vaan itseeni. Silloin, kun on ollut jotain mukavaa ja hyviä juttuja elämässä, on tullut liikuttua enemmän ja syötyä vähemmän, nyt pitäisi löytää se fiilis jostain takaisin.

" Olen hoikka nainen ja voin kevyesti tuhota yli puoli litraa jätskiä yhdellä istumalla. En ole koskaan joutunut tekemään työtä tai näkemään vaivaa pysyäkseni hoikkana. Ruokavalio on monipuolinen mutta herkut maistuu kyllä monta kertaa viikossa.

Toisilla vaan on luonnostaan hoikka runko jonka eteen ei tarvitse rehkiä. Kaikki ihmiset on erilaisia, ei hoikatkaan ole kaikki keskenään samanlaisia."

Näin on. Myös omalla kohdallani. En todellakaan liho helpolla, ja sekin mikä tulee jos kauan mässään sulaa hyvin äkkiä kun alan syödä normaalisti. Esim. ulkomaanmatkalla välillä tulee herkuteltua tuhdisti, viimeksi sain kaksi kiloa lisää kahdessa viikossa. Joista ei yhtään jäänyt pysymään.
Toinen mantra on tuo "nopea aineenvaihdunta". Minun kohdalla ni ei todellakaan pidä paikkaansa. Minulla on kilpirauhasongelmia ja ilman lääkettä olen hukassa sen kanssa. Tosin en liho silloinkaan mutta montaa muuta erittäin ikävää seuraa mm. ääretön uupumus.
Lääkkeellä aineenvaihdunta saadaan normaaliksi, ja jos menee ylikierroksille sekin aiheuttaa ongelmia joiden kanssa on vaikea elää.

Itse en ole koskaan ollut niin ulkoapäin ohjautuva että toisten takia ulkonäköäni olisin yrittänyt muutella. Jos en jollekin kelpaa sen takia, olen kelpaamatta. Mitään en ainakaan menetä. Kummasti vain minulla on aina ollut ystäviä, kavereita ja seurustelukumppaneita. Ihan tällaisena kuin olen.

En muuten lukenut tuota artikkelia sillä iltapaskoja en lue, enkä linkkejä avaa.

Kuules ukko. Anna ihmisten nauttia elämästä ja vedä pussi päähäsi jos haittaa. Täällä ketään miellyttämässä olla ,paina se kalloosi. Lihovat naiset on vapaita henkisesti vaikka ruumis valittaisikin😄 jees.peukutan.👍ja älä luulekkaan,en ole lihava. Vielä😉🤩

Jutun nainen on tehnyt ihan hyviä oivalluksia. Esim. sen, että liikkua voi myös liikkumisen ilosta eikä pelkästään muokatakseen kehoaan ja ulkonäköään. Itse en ole koskaan harrastanut niinsanottua hikiliikuntaa. Kävelyllä en paahda eteenpäin hikipäässä, vaan saatan välillä vaikka istua penkille ja katsella maisemia tai vaikka poiketa sivupoluille, esim. puidensiimekseen tai järven rantaan. Muutenkin yleensä katselen mitä tien varrelta löytyy ja joskus saattaa olla eväätkin mukana, jotka syön jossain sopivassa paikassa.

Myös hyvä huomio oli tuossa Iltalehden jutussa, että itseään ei kannata kauheasti kituuttaa liian niukalla ruokavaliolla eikä olla itseään kohtaan liian tiukka. Itsekin syön vaikka perunaa, riisiä, (ja perunaa ja riisiä jopa joskus yhtäaikaa, niin kuin jonkun ajan päästä tapahtuu, kun uudet perunat on keittynyt), joskus pastaakin, voileipiä, lettuja, joskus suklaata ja joskus juon tölkin olutta (juuri nyt juon). Tosin itse olen aina ollut hoikka, mutta ei pyöreämmillekään tee hyvää, jos on liian niukka ruokavalio ja liian rankkaa liikuntaa. Parempiin tuloksiin pääsee, kun syö hyvin, mutta terveellisesti (tosin ei toukkapipoisesti) ja nauttii liikunnasta ja ei liiku vain suorittamisen ja ulkonäön takia, vaan vaikka siksi, että saa olla luonnonhelmassa ja nähdä mitä kaikkea siellä on ja ei syyllistä itseä, vaikka välillä poikkeaisikin esim. järven tai meren rantaan istumaan tai metsän siimekseen sen sijaan, että kokoajan tallaisi hikipäässä eteenpäin.

Armollisuus itseä kohtaan on tärkeä asia.