Hallamaiden yli sinua huusin. Kutsuin. Et vastannut. Kyyneleet vierivät pohjoisen kanervikkoon ja muuttuivat verikarpaloiksi näille karuille maille. Niin kuin vasa seuraa emää, etsin minäkin sinun jälkiäsi. Koskaan enää löytämättä.
Vuonojen varjoista
Anonyymi
570
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uhrauksia https://m.youtube.com/watch?v=12u9Ygo2o2A niitäkö?
Vain yksi https://m.youtube.com/watch?v=KMzBXynXo68 ei muita.
Voin vaan kuvitella sen epätoivon huudon..
Luonto ei vastaa, paitsi ilkuten kaikuna; kadoten ajan mitättömyyteen.
Raskas on rakkauden taakkasi, Siegfrid, perin raskas kyyneleesi latu kalpealla poskellasi.
Jos käteni ulottuisi eiliseen, olisin sen jo pyyhkinyt. Suudelmallani tuonut silmiisi tyvenen veen.
Tulla lujaksi,
pysyä pehmeänä.
Siinä on haavetta
kylliksi yhdelle elämälle!
Tommy Tabermann
Suru.
Parempi kohdata kuin pelätä. Eheytyäkseen jälleen.