Olen elänyt avioliitossa lähes 10 vuotta. Meillä oli ongelmana mieheni toistuva pettäminen. Oli hurjan raskasta pienen lapsen kanssa muutenkin. Rakastin miestäni niin paljon...mitä enemmän hän petti, sitä enemmän rakastin, pelkäsin menettäväni.
Sitten rakkaus vaan hävisi jonnekin pikku hiljaa. Kasvoin kai aikuiseksi ja tulin vahvemmaksi.
Tapasin erään miehen, hänkin on naimisissa.
Meillä on ollut suhde kohta kaksi vuotta avioliiton ulkopuolella.
En tiedä mitä tehdä. Enää en tuomitse ihmisiä, jotka tapailevat toisiaan vaikka ovat naimisissa.
En ylipäätään tuomitse ketään, jokaisella on syynsä.
Minä rakastan häntä. En voi väittää, etten koskaan ajattelisi hänen vaimoaan, tai omaa miestäni - ja sitä kaikkea mitä teen.
Sitten rakkaus vaan hävisi jonnekin pikku hiljaa. Kasvoin kai aikuiseksi ja tulin vahvemmaksi.
Tapasin erään miehen, hänkin on naimisissa.
Meillä on ollut suhde kohta kaksi vuotta avioliiton ulkopuolella.
En tiedä mitä tehdä. Enää en tuomitse ihmisiä, jotka tapailevat toisiaan vaikka ovat naimisissa.
En ylipäätään tuomitse ketään, jokaisella on syynsä.
Minä rakastan häntä. En voi väittää, etten koskaan ajattelisi hänen vaimoaan, tai omaa miestäni - ja sitä kaikkea mitä teen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
... tunteen. joskus aikaisemmin vihasin ihmisiä, jotka tieten tahtoen varattuihin ihmisiin sotkeentuivat. mutta niin kävi minullekkin ja en voi sille mitään. se ei ole oikein mutta en halua tätä ihmistä menettääkkään. haluan vain nauttia siitä kaikesta mitä välillämme on, tuntea olevani haluttu ja antaa kiintymystäni. joskus tunnen valtavaa surua siitä, että asiat ovat näin. kunpa vaan olisikin toisin...
Niin tunteilleen ei voi mitään eikä tunteita voi ohjailla eikä pakottaa,en minä ainakaan kyennyt.Tunteet eivät kysy oletko sinä varattu tai olenko minä varattu.Joskus pieni hetki(ei siihen enempää tarvita) toisen kanssa sekoittaa koko pakan.Niin kävi minulle ja nyt pitäisi järjen mukaan elää,joten tunteille pitäisi sammutusnappula löytää.Mutta mistä?
Turha etsiä sammutusnappulaa. Elämä on ihan liian lyhyt tuhlattavaksi.
En tiedä onko oikein vain väärin, minullakin on suhde avioliiton ulkopuolella, aviossa olevaan mieheen.
Avioliitossani on ollut hyvää ja huonoa, niinkuin jokaisessa ihmissuhteessa.
Mutta olen onnellinen nyt. Ei ole edes tarkoitus tätä onnea tukahduttaa. Eikä tarvitse kokea syyllisyyttä ihmissuhteista. Ei niitä kukaan yksin luo. Ne vaan tulevat, jos ovat tullakseen.
Mitä tulevaisuus tuo, sitä en tiedä. Mutta eihän tulevaisuutta koskaan tiedä!
Näin petettynä osapuolena voin kai sanoa että nykyään epäilen onko naisilla lainkaan sielua?
Miten niin naisilla sielu hukassa ,pettäjiä on myös miehissä.Ja itsensä pettäjiä molemmissa sukupuolissa.Kuvittelet varmaan itsestäsi,ettei sinusta olisi pettäjäksi, niin minäkin kuvittelin,en kyllä ole vielä pettänytkään.Mutta huomasin,että kaikki valmiudet siihen näköjään oli minullakin.ja vieläkin olisin valmis jos tilanne sen sallisi.