Mtv naputellut Cosmopolitanin näpertelyn, tällaisen väitteen.
"Psykologien mukaan jokainen meistä voi rakastua elämänsä aikana aidosti vain kolme kertaa. Jokainen näistä rakkaustarinoista on yhtä tärkeä ja tarpeellinen – jokaisella niistä on opetus, kertoo Cosmopolitan."
Lähde:https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jokainen-saa-kolme-mahdollisuutta-rakastua-ja-on-tarkeaa-kayttaa-ne-kaikki/6318208#gs.86k03m
Mites monta kertaa olette jo rakastuneet, onko kaikki oljenkorret käytetty? :)
"Psykologien mukaan jokainen meistä voi rakastua elämänsä aikana aidosti vain kolme kertaa. Jokainen näistä rakkaustarinoista on yhtä tärkeä ja tarpeellinen – jokaisella niistä on opetus, kertoo Cosmopolitan."
Lähde:https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jokainen-saa-kolme-mahdollisuutta-rakastua-ja-on-tarkeaa-kayttaa-ne-kaikki/6318208#gs.86k03m
Mites monta kertaa olette jo rakastuneet, onko kaikki oljenkorret käytetty? :)
Vastaukset 142
Vanhimmat
Roskaa. ☝️
Rakkaus on ehtymätön luonnonvara.
Uusiutuvaa energiaa, sano.
Rakkaus on ikuista, kohteet vain vaihtuvat?
Rakkauden muodot ovat lukemattomat...kunhan varallisuus tuohon vain riittänee...
Pikemminkin aivojen keino turvata geenien siirtyminen seuraavaan sukupolveen.
Tämä todistaa, että naiset käyttävät rakastumiset jännämiehiin, ja avioituvat sitten betaelättäjän kanssa jota eivät edes rakasta.
Minusta oli aika jänniä määritelmiä. Olen itsekin rakastunut kolmesti ja en kyllä kokenut mitenkään ekan kanssa noin ja tokan kanssa näin.
Eka rakastuminenkin oli 21 iässä. Toka 28 ja kolmas 35 iässä.
Eka oli epätoivoinen sekava monimutkainen suhde (2), toka oli satumainen (1) ja kolmas kypsä (3).
Ja tuon jutun mukaan ei vissiin enää rakastu, kun 3 on jo täynnä.
Olet ihan kypsä nosserakkaaseen? :)
Heh, välillä joo. Sillä tavalla kypsä, että ei olis maailmanloppu, vaikka joskus erottaiskin. Voin tässä suhteessa olla ja elää, viihtyäkin jopa mutta mitään pakottavaa ikuisesti yhdessä ajatuksia ei enää ole.
Free to come, free to go. Kumpikin käy. :)
Eli lillis oli vain leikkikalu
Taasen juttelet itsesi kaa, vain eri hahmot!
Ei tunneta niin hyvin, että voisi olla edes leikkikalu.
Hänessä on jotain mystistä viehätystä ja vetovoimaa mikä saa pauloihinsa.
No ei kyllä jouda.
En usko rakkauden olevan ikuista. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat maailmalla, vielä sulla tulee eukko olemaan.
Semmonen ennustus? :D
Never know. Mä olen aika laiska vaihtamaan kumppaneita, jos asiat ei ihan huonosti ole, ettei enää siedä mitenkään olla aloillaan.
Mutta jod menee nukkumssnn niin ei ole kovin hengenvaarallinen henkilö enää.
Lähes kaikki rakkauslaulut on kuultu
https://youtu.be/CZfN2y7tgfE
hiki tuli
Mitä seuraavaksi..
Töytyy säveltää uusia? :)
Tähän sopii laura voutilaisen kerran laulu eli kerran ihminen kokee rakkauden
Kerran vaan?
Vain kerran se on Aitoa.
Okei. Haluisin uskoa, että se on aitoa aina.
Oon kattonu temppareita en tiedä onko se rakkautta siellä naisen jalat leviää äkkiä uuden miehen kohdatessa
No väitän ettei ole rakkautta.
No nuo vaiheet voi käydä läpi siinä yhdessä ja samassakin suhteessa.
Juu jossain määrin.
Olen ollut rakastunut kolme kertaa ja viimeisin on hyvin kauan tuntemani ihminen. Ensimmäinen oli samassa lukiossa ja seurustelimme muutaman kuukauden ajan. Toisen kanssa olin yhdessä kymmeniä vuosia ja viimeisimmän kanssa asia ei ole edistynyt ollenkaan. Aika näyttää miten käy.
Oletko kärsivällinen?
Kaipaan hyvin kauan tuntemaani ihmistä ja odotan, että joskus kohtaamme ja haluan selvittää välittääkö hän minusta niin paljon, että meistä tulisi kumppanit toisillemme loppuelämän ajaksi. Ihastumisia on ollut, mutta ne ovat aina olleet ohimeneviä, eikä minulla ole ollut mitään tarvetta tutua heihin yhteenkään. Ehkä on niin, että tämä tietty ihminen on vaikuttanut minuun hyvin syvästi jo siitä lähtien, kun näin unen hänestä seisomassa mustan keskellä. Herättyäni minulle tuli sellainen tunne, että hän on vapaa seurustelemaan. Vasta kuukausien päästä sain tiedon että niin todella oli, koska puoliso oli menehtynyt. Siitä lähtien kun tapasin hänet uudelleen yli kymmenen vuoden jälkeen ja halasin häntä, hän on kulkenut mukana sydämessäni. Itse pilasin mahdollisuuden selvittää tilanteen välittääkö hän minusta. Siksi varmaan ihastuin toiseen ihmiseen, mutta en koskaan ole halunnut olla hänen kanssaan missään tekemisissä ja ihastuminen loppui jo vuosia sitten. En moneen vuoteen halunnut katsoa valokuvaa kauan tuntemastani ihmisestä, koska surin sitä mitä aikaisemmin oli tapahtunut, mutta otin kuvan esille muutama kuukausi sitten ja katson sitä joka päivä.
Aikamoinen tarina taustalla. Enkä meinaa tarinalla mitään höpöilyä, vaan mielenkiintoinen. Kaipaus voi olla käsittämättömän syvää, vaikka ihmistä tuntisikin vähän vain.
Joku näkymätön lanka sitoo.
Sinua kalvaa?
Monta, mutta se yksi kerta on lopulta se oikea.
Arvioisin numeromäärällä että rakastua voi arviolta noin 23456 kertaa elämänsä aikana.
Mahdotonta! :0
Määrällisesti on jo täynä mutta laadullisesti tuo monimutkainen suhde puuttuu.
Ehkä oma ongelma on ollut siinä että tavallisena ja arkisena miehenä en ole noissa kypsissä suhteissa osannut ohjastaa parisuhdetta tuollaisiin "satumainen rakkaustarina"-jaksoihin jotka olisivat varmasti kantaneet suhteita paremmin eteenpäin.
Satumaisuus lienee tunnetta satumaisuudesta. Helppo suhde missä asiat soljuu kuin itsekseen on kokolailla satumaista.
Yhteistyö sujuu. Ainakin aikansa. :)
No eipä kyllä osuunut omaan elämääni tuo tarina. Enkä kyllä uskokaan moiseen. Eivät ole oman elämäni rakkaustarinat noudattaneet tuota kaavaa. Välillä olen tosin pohtinut, että olenko mä edes vielä juurikaan rakastunut. No juu kyllä se aivokemian häiriö nimeltään "rakastuminen" on tullut koettua, vaan mitä muuta, sitten lopulta.
Se nuoruuden rakkaus osuu ehkä tuohon esitettyyn kaavaan. En mä tiedä oliko se elämää suurempi rakkaustarina. Aika on tuonut siihen ja etäisyyttä ja realiteetteja. Tai olisi se voinut kestääkin, jos kuolema ei olisi tullut väliin. Sitä vastaan on mahdoton taistella.
Ne kaksi seuraavaa, olivatko ne molemmat noita "monimutkaisia suhteita". Itse koen ne nykyään lähinnä laastareiksi särkyneelle sydämelle ja elämälle. Toinen kesti kyllä hyvin kauan, mutta laastarointia se silti oli. En kestänyt olla yksin ja käsitellä niitä tunteita, jotka olisi pitänyt käsitellä. Noiden suhteiden monimutkaisuus oli minun korvieni välissä, kun kuvittelin rakastavani.
Tämä neljäs oli varmaan minulle se monimutkainen parisuhde. Monin tavoin ihan helkkarin vaikea, mutta toisaalta edelleen jotenkin lähes täydellinen. Miten voi jonkun kanssa sopia kaikki niin täydellisesti yhteen, mutta silti homma ei vaan toimi. En mä taida koskaan olla rakastunut kenenkään niin totaalisesti, kuin häneen. En edes siihen ensirakkauteeni. Sekin tunne kalpenee tämän viimeisen rinnalla. Tämä on varmaa se, josta minä en ehkä ikinä pääse yli.
Oletko rakastunut vaikeuteen ja ”sekasotkuun”? Mihin tarvitset sitä elämässäsi?
Väärä tulkinta, vaikkakin ihan ymmärrettävä, kun ei tiedä yhtään yksityiskohtaa. Asian on pikemmin ihan päinvastoin. Olin pitkään rakastunut vääränlaiseen helppouteen ja yksinkertaisuuteen. Eli siis siihen, että kun täyttää elämänä niillä jutuilla, jotka ovat helposti siinä edessä saatavilla, niin ei tarvitse käsitellä omia vaikeita ja hankalia tunteitaan.
Vaan ei surua ja menetystä pakoon pääse, vaikka kuinka yrittää. Ennemmin tai myöhemmin ne löytää edestään ja kun ne viimein joutuu käsittelemään niin saattakin huomata miten väärillä asioilla sitä on paetessaan elämänsä täyttänyt.
Mä en rakasta muutaku omia lapsia mun kohdalle ei ole koskaan osunut miestä jota olisin rakastanut
En ole koskaan rakastunut, joten en osaa sanoa. Jotenkin epäilen etten koskaan tule rakastumaankaan.
Rakkaus taitaa vaatia tietynlaisen mielentilan ja tunnetilan. Mulla se rakastuminen tulee siinä kohtaa, kun huomaan etten enää halua olla ilman rakkauteni kohdetta.
Ja huomaan tekeväni kaikkeni yhteisen hyvän eteen ja vuoksi. Annan anteeksi enemmän kuin kellekkään muulle ja energisöidyn rakkaani läheisyydestä. Ne joihin en ole rakastunut, en mä paljon ole halukas omia suunnitelmiani silloin muuttamaan heidän vuokseen, toisin kun rakastettujen mukaan ja perään mä lähden epäröimättä, vaikka kyse olis vain toisen unelmasta, ettei mun.
Rakastuneena ja rakastavana, sitä haluaa maksimoida ja edistää rakastettunsa hyvä oloa, olla tukena ja tsemppaamassa unelmissa eteenpäin.
Yht äkkiä toinen ihminen on asia jonka ympärillä pyörii mielellään ja kuljettaa elämää haluttuun suuntaan. Yhdessä.
Minulla on jutut jääneet ihastuksen tasolle. En ole koskaan tuntenut romanttisessa mielessä syvää rakkautta toista kohtaan.
Ok. Ehkä olet säästynyt pahemmilta sydänsuruiltakin? :)
Rakkaus osaa myös satuttaa hyvin syvästi, kun se menee myttyyn.
Niin varmaan. Mutta sitten ei tapahdu mitään positiivistakaan sillä rintamalla...
Nojoo, sekin on totta. Mikäli tunteita kaipaa.
Siitä huolimatta elämä voi olla elämisen arvoista. Ei rakkaus ja parisuhde ole kaiken tae.
Ihminen voi elää kamalissa suhteissa koko ikänsä ja luulee sen olevan pakollista tai viihtyvänsä huonossa suhteessa. Kuka mitäkin kaipaa, haluaa tai ajautuu.
Kyllä voi olla hyviä muitain ihmissuhteita, jotka tekevät elämästä miellyttävää ja anteliasta.
Yksinkin voi viihtyä ihan omasta tahdostakin. Pääasia, että on onnellinen.
Jaa-a...
Ei oikein nyt irtoa ajatustakaan rakkaudelle. Voisi mieluummin ehkä ajatella vaikka toista maailman sotaa, vähän semmonen fiilis.
Mut nyt on kiva kuva sulla, jotenkin istuu yhteen sun "ääneen"👌💛
Sotaa? :E
Kiitti, näppäsin 3.8 Tiistaina tuoreen kuvan. Pikkusen piilossa kuitenkin pysyen. :)
Ei pystyh 👆
Kaiketi tulisesti kerran vain.
🔥⚡💎
Se päivä tulee ❤️
Joko odotat kovasti? :)
Kovasti en.
Tulee kun on tullakseen.
En ole rakastunut kertaakaan.
Seurustellut olen, mutta kehenkään en ole ole ollut rakastunut. Tykännyt, kyllä, koska muuten en voisi toisen kanssa olla seurustelusuhteessa.
Oikein mukavia miehiä on ollut suurin osa. Pari törttöä sopii joukkoon mutta jääneet lyhytaikaisiksi.
Ilmeisesti osaan vaiston varaisesti valita miehiä jotka eivät myöskään rakastu, koska en koskaan ole tuntenut mitään ihmeellistä rakkauden tunnetta kenenkään taholta.
Toisaalta en haekaan mitään liian vakavaa, koska haluan säilyttää vapauteni ja yksin asuminen on ehdoton edellytys. Näillä on menty enkä koe jääneeni mistään vaille.
Näin on ollut hyvä.
Tiedän että osaan ja pystyn rakastamaan, esim. kissaani ja eläimiä yleensä rakastan hurjasti. Rakastan luontoa, rakastan elämää. Minulla on yksi erittäin tärkeä ja voi sanoa rakas ystävä jonka kanssa tunnettu alta 2-vuotiaista.
Omiin läheisiin olen tietysti syvästi kiintynyt, enemmän kuin yhteenkään seurustelukumppaniin. Jos valita olisi pitänyt kummasta luovun, valinta olisi ollut helppo.
En tiedä miksi en pysty tuntamaan rakkautta ketään miestä kohtaan seurustelusuhteessa. Ehkä siitä että en luota yhteenkään mieheen, enkä pääse mitenkään samalle aaltopituudelle ajatuksissa ja arvoissa ja elämänkatsomuksessa kenenkään kanssa. Kaikki on enemmänkin pinnallista ja mitään syvempää en kenenkään kanssa jaa.
Enkä halua jakaa. Joten ei kannata tulla tuputtamaan mitään teorioita ja neuvoja ja varoituksia, elämäni on hyvää, aikuisena osaan ottaa siitä vastuun ja samoin päätöksistäni.
Olen hyvinkin sinut itseni kanssa ja tiedän mitä tahdon.
Ehkäpä sekin on valinta? Keitä ihmisiä valikoi rakastaa? Joku valikoi ystävät, joku puolisot?
Mäkin kyllä välitän ystävistäni, mutta yksi sellainen ystävä vain joka on läheisin. Pitkäikäisin ystävyyssuhde.
Mä olen jotenkin sellainen, että voin tykätä monista, mutta rakastaa harvoja. :)
Ja omista seurustelukumppaneista 4 seitsemästä on olleet eri asteisia ihastuksia. Melko neutraaleja. Joku vain päätös, kokeillaan nyt mitä tästä tulee vaikkei tunteita ollutkaan. Ei tullut mitään hienoa ja muisteltavaa.
Kyllä ne tunteet kuitenkin parisuhteessa on mulle a ja o. :)
Ilman niitä en jaksa panostaa, en kumminkaan päin. Tunteetonta kohtaan enkä tunteetta.
No periaatteessa on mennyt jo yli, mutta sitten kaksi on tähänmennessä ollut ylitse muiden ja tuntuvat selkeästi sellaisilta, että siinä on ollut jotain, mihin olen itse lähtenyt ihan toisin mukaan.
Nyt kolmas selkeästi odotuttaa.... että voi tuossa joku perä ollakin?
Tyyliin, että ensin keikahdetaan toiseen laitaan, sit toiseen ja kolmannella kerralla pyritään pysymään pystyssä. Loogista. 😁
En kyllä lukenut juttua...mitä lie siellä perustelleet? 🤔
Minuu kyl epäilyttää toi 3, kun jotkut tuntuu olevan aina niin rakastuneita vaikka kumppanit vaihtus tuhkatiuhaan.
Mä luulen, että toi kolme liittyy siihen, että tulee sinuiks itsensä kanssa..
Sitä hakee sit viimeiseks sen sopivan rauhassa. 🤔
Ehkä. 🤷🏼♂️
Liian suoraviivaista ja rajoittunutta tuolla tavalla.
Hiukan kyllä outo koko juttu, kaavamaisesti nivottu.
Kokonaiset NOLLA kertaa. Kolme käyttämättä, hienoa :-D Tuskin tapahtuu, mutta eipä siinä jos, eikä siinäkään, jos ei. Ei ole tärkein asia maailmassa, eikä taida saada pronssiakaan.
Sulla on sitten vielä kortissa varaa. :D
Täähän oli hyvä linkki, kiitos
Ole hyvä. Pitikö paikkansa? :)
Äidinrakkaus on ensirakkaus ja toiset jää siihen.
No se on niin erilaista rakkautta. :)
Tässä haettiin eroottista rakkautta (Cosmopolitanissa lähes aina siitä kyse). Kaikenlaista muutakin rakkautta on.
"1. EROS
Eros, rakkauden ja hedelmällisyyden jumala edustaa seksuaalista intohimoa. Se nähdään joskus jopa hieman pelottavana, sillä se saa naiset ja miehet menettämään kontrollinsa ja tekemään hulluja asioita mustasukkaisuuden nimissä. Eros on suurta jännitystä ja huumaa, vahvoja ja väkeviä tunteita. Intiimiä yhdessä oloa, romantiikkaa ja kiihkeyttä.
2. PHILIA
Philia edustaa lämminhenkistä rakkautta ystäviäsi ja perhettäsi kohtaan. Philia on lempeää vanhemmuutta. Se on uskollisuutta omaa ryhmääsi kohtaan. Philia voi olla myös veljesrakkautta armeijakavereitasi, yhteenkuuluvuutta työyhteisöäsi, empaattisuutta äitikavereitasi tai auttamisen halua opiskelukavereitasi kohtaan. Se on yhteenkuuluvaisuuden ja turvallisuuden tunnetta.
3. LUDUS
Ludus on leikkisää, kiusoittelevaa ja viettelevää rakkautta. Ludusta on paljon lapsen ja vanhemman suhteessa, se on iloa ja keveyttä. Sitä on puolison kanssa juksatessa, pienissä harmittomissa flirttikatseissa vieraiden kanssa, lemmikin kanssa leikkiessä. Tarvitsemme kaikki pakoa arjen huolista ja askareista. Ludus tuo esille sisäistä lastamme, luovuutta, mielikuvitusta ja huumoria.
4. PRAGMA
Pragma on kestävää, kärsivällistä ja hyväksyvää rakkautta. Pragma on realistisia odotuksia kumppanilta, valmius tehdä kompromisseja yhteisen hyvän vuoksi. Se on pitkän ja kestävän liiton salaisuus. Se on isovanhempien rakkautta lapsenlapsiaan kohtaan.
5. AGAPE
Agape on rakkauden korkein muoto. Agape on lahja jonka saamme kun synnymme. Se on pyyteetöntä rakkautta kaikille eläville olennoille tässä maailmassa. Se on hyväntekeväisyyttä, se on naapurirakkautta, se on empatiaa ja auttamisen halua ilman rajoja. Agapella saat sitä mitä annat – kaikki rakkaus tulee sinulle takaisin.
6. PHILAUTIA
Philautia on tervettä itserakkautta sillä ymmärryksellä, että et voi rakastaa muita ennen kuin rakastat itseäsi. Kun teet rakkauden tekoja itsellesi, on sinulla mistä jakaa muillekin. Kun hyväksyt itsesi, voit hyväksyä muutkin. Kun osaat antaa anteeksi itsellesi, osaat antaa anteeksi myös muille."
- Sheena
Ensimmäistä ja ainoaa rakkautta mennään, tosin kohde on vaihtunut noin 10-15 kertaa. Ihastumisia ollut sitten muutamia kymmeneniä, mm. Jennifer Lopez.
Hah hah. Rima on korkeella. ;D
Ei sen puoleen minunkin ihastukset, etenkin naiset on Lopez luokassa. :)
Rakastua voi useamminkin. Eikä rakastumisten tarvitse olla yhtä noita kaikkia mainittuja versioita (satumainen rakkaustarina - monimutkainen suhde - kypsä suhde). Voi olla esim. kaksi satumaista tarinaa tai neljä monimutkaista suhdetta. Yleensä kuitenkin etenkin pitkään jatkunut suhde on vähän noita kaikkia tai ainakin osia niistä.
Itse en ole realistina tuntenut ikinä eläväni kuin sadussa. Vielä vähemmän olen antanut painoa sille, miltä suhde näyttää ulospäin ja ongelmia näen mieluummin vähän liiankin kanssa kuin olen näkemättä niitä. Tosin jokin mitä ei pidä ongelmana ollenkaan, saattaa osoittautua ongelmallisemmaksi kuin mikään varsinainen ongelma 🤔. Tai no, onhan se oikeastaan satumaista, että on saanut rakastaa niin paljon.
- Sheena
Varmasti voikin joo. Ja karkeitahan nuo linkin arviot oli, toki niihin saa kyllä ängettyä suhteensa, jos kovin änkee. Mutta oli minusta hiukan liian kantikas lokerointi.
Kuten sanoit, kaikkea tuota ja muutakin mahtuu mukaan. Osia niistä.
Minusta joskus tuntuu, että olen liiankin mukautuva ja siksi tylsän helppo kumppaniksi.
Jotkut rakastuu useampia kertoja elämänsä aikana, jotkut vaan yhen tai kaks. Ja jotkut rakstuu tai ihastuu helposti ja jotkut taas ei niin helposti.
Tämäkin on niin yksilöllinen asia, ettei sitä voi täsmälleen määritellä, että miten monta kertaa elämänsä aikana ihminen rakstuu tai ihastuu.
Tuollaista voi tapahtua milloin tahansa ja mitenmonesti sillä rakkaus on tunne jota ei juurikaan hallita .
Yym, minusta tuntuu että ihastumista on vaikeampi hallita.
Tunnetta ei voi hallita eikä ole tarviskaan. Sen sijaan voi hyvinkin hallita sitä mitä tunteella tekee.
Parisuhteeseen pitää olla paljon muitakin tunteita kuin "vain" rakkauden tunnetta.
- Sheena
Joskus sekin on vaikeeta.
Joskus oikein järkyttävän vaikeeta. Siinä sitten karttuu elämänkokemus runsaasti 🤷♀️.
- Sheena
Kasvattaa pitkäjänteisyyttä. :)
Jaa-a, mitenkähän mahtaa olla. Jo kouluaikoina tapasin rakastua useimpiin naisopettajiin ja muutamiin tyttöihinkin meidän luokalla. Jos ne lasketaan mukaan, olen rakastunut öbaut parisen kymmentä kertaa jo ennen kuin pääsin edes ylä-asteelle.
Oliko ne kuiten ihastumisia? :)
Kyllä se alle 15-vuotiaan mielestä oli täyttä rakkautta.
Nojoo, ymmärrän. :)
Rakastuminen elämänsä naiseen tuntuu upealta.....joka kerta!
Kyllä minä rakkaudesta jotain tiedän, mutta mielestäni "eroottinen rakkaus" on sama asia kuin "panetus".
Olen päätellyt, että rakastua voi vain kerran. Jos rakkauteen pettyy, ihminen aloittaa seuraavan parisuhteen kyynisemmin, ilman suuria tunteita.
Mutta eipä ole asiasta kokemusta.
"Jos rakkauteen pettyy, ihminen aloittaa seuraavan parisuhteen kyynisemmin, ilman suuria tunteita."
-Omakohtainen kokemukseni taas on päinvastainen. Kun näen yksilön olevan toisenlainen, kun yksilön johon petyin niin ei mulla ole mitään syytä lähteä kyynistyneenä uuteen suhteeseen. Päinvastoin. :)
Se vaan, ettei panetus ole eroottista rakkautta lähelläkään.
- Sheena
Yksilöthän sen suhteen tekee. Ja yksilöt sen myös pilaa.
Itse opin rakastamaan vasta kolmekymppisenä, joten en ole kokenut yhtään pettymystä.
Okei. Mä olen kokenut pettymyksiä, myös pettynyt itseeni.
Toisaalta jos ei ole odotuksia, ei varmaan pahemmin petykkään. Vaan miten moni lähtee suhteeseen ilman mitään odotuksia?
Kaikilla on jonkunlaisia pettymyksiä. Ne kuuluu elämään, mutta ei estä rakastamasta.
- Sheena
Juu.
No joo, onhan se eroottista rakkautta, jos kuuntelee käsillä naisen vartaloa. Tykkään siitä.
Mutta en innostu näistä naisten eroottisista fantasioista, jotka ovat kuin Emmanuelle-leffoista.
Ehkä mun ukkoutumisvaihe on alkanut.
Mitä olen katsellut nelikymppisiä uuspareja, en ole nähnyt rakkauden leiskumista.
Monet ovat yhdessä mukavuussyistä, eivätkä välttämättä muuta edes yhteen.
Mutta jokainen ihminen on todellakin yksilö, enkä pidä mahdottomana, että kokisit uuden rakkauden ja olisit tyytyväinen elämääsi.
Ehkä se rakkaus leiskuu kotona suljettujen ovien takana? :D
Yym, mä en kyllä pysty, kykene peittelemään tunteitani missään, jos olen rakastunut. En kykene esittämään tyyntä ja eleetöntä, kun olen haljeta tunteistani. Ikuinen kakara siinä määrin? :)
...Ja jos se uusi kohde on vielä nainen, aloitat aivan uudenlaisen suhteen tyhjältä pöydältä ilman menneisyyden mörköjä.
En minäkään välttämättä muuttais enää kenenkään kanssa yhteen. Ihan jo siksi, että mulla on lapsia joiden elintilaan en välttämättä uusperhettä halua muodostaa.
Ja iän myötä huomaan kaipaavani yhä enemmän omaa tilaa, jossa latailla akkuja. Olla miten tykkään, vaikka päällä seisten. Ilman, että joku ojentaa vieressä, ei noin kun näin. :)
Niin, no se jää nähtäväksi. Mitä tulevaisuus ottaa, mitä antaa, mihin päädyn ja kenen kanssa. Hetken mielijohteesta en kuitenkaan hyppää tuntemattomaan.
Olet sä ainakin leikkisä. Arvostan sitä.
Vähän ehkä lapsenmielinen. :)
Pitää löytää nainen ;O;)
Niin, ei sekään välttämättä helposti löydy, vaikka kuin olis haku päällä. Sellanen mistä tykkään ja joka tykkää takaskin päin. Voi ollakin haasteellista, jop vain.
Minä olen rakastunut kaksi kertaa, joten ihanasti se kolmas kerta on edessä! :) Ihastunut olen monta kertaa! :)
Kolmatta ootellen? :)
Meneekö sitten pää ihan pyörälle ja saa siivet selkään? :D
MCMLXXVI: "Meneekö sitten pää ihan pyörälle ja saa siivet selkään? :D"
Varmaan niin käy, vaikka rehellisesti sanottuna tekisi nyt lähestyä sitä toista rakastumisen kohdetta. Ensimmäinen hylätty vaihtoehtona, mutta sen toisen kanssa haluaisin ainakin jutella. Epäilen, että sitä kolmatta ei ehkä tulekkaan, mutta on tässä vielä monta vuosikymmentä aikaa rakastua kolmannen kerran! :)
No mikä pidättelee? :)
Olet sinkku, go for it, jos sille tuntuu jotta joku kiinnostaa. Yks elämä ja sekin on oikeastaan aika lyhyt hassattavaksi ootteluun. :)
Odottelen vedenpaisumusta, silloin oljenkorret omassa jemmassa tulevat tarpeeseen.
-keinovaginamies-
Jäätikkö sulaa lupaavaan tahtiin. ;]
Jotkut rakastuu kerran elämänsä aikana, jotkut monta kertaa ja jotkut ei koskaan. Ei kai tohon mitään sääntöä ole.
Ei kai. 🤷🏼♂️
Mihin se rakkaus loppuu, jos montakertaa rakastetaan?
Kuolemaan.
Loppuuko se siihenkään?
Loppuu, kun kaikki rakastajatkin ovat kuolleet. Toki elävät jatkaa rakastamista.
Onhan ihmisissäkin tunnekuolleita. Jotka ei kykene rakastamaan.
Itse aina rakastun semmoiseen joka halaa, pussaa eikä polta tupakkaa.
Jokaiseen semmoseen olen rakastunut, pitävät mua vain tylsänä ja joko eivät tahdo tavata toista kertaa tai eivät sano tahtovansa. Toivoisi että eivät halaisi vain siksi että toinen tahtoo, vaan siksi että itse tahtovat.
Suhteet olleet vain kuukausia, en ole rakastanut useimpia.
Harmi kyllä näin keski-ikäisenä ne naiset joita baareissa vaikuttavat kaikki polttavan. Eikä ne välitä halaamisista vaan menevät suoraan asiaan. Parempi semmonenkin varmasti kuin naisetta olla mutta ei se vaan mulle sovi.
Nyt koronan vuoksi en ole etsinytkään, ei huvita riskeerata terveyttä baarissa käymällä. Tinderiä tms. en kehtaa käyttää, pitäisi tavata ensin ja käytännössä se tapaamispaikka on baari. Yökerhoissa en ole käynyt pariinkymmeneen vuoteen niin vähäsen kehno on ollut onni tapaamisten suhteen.
Saisivat koronan tukahduttaa (tukahdutusstrategia.fi ja eroonkoronasta.fi) niin uskaltaisi riskiryhmäläisetkin baareissa käydä, mutta huijaavat vaan ihmisiä kaikenmoisilla rokotuksilla ja koronapasseilla.
Hyväkuntoisetkin tuttavat lopettaneet baareilut koronan vuoksi, kauanko vielä meinaavat jatkaa tuota epidemian tahallista levittämistä tartuntatautilakia ja perustuslakia rikkoen. Ihmisoikeussopimuksenkin mukaan olisi oikeus elämään, nämä poliitikot sitten levittävät tahallaan virusta.
Korona haittaa vähän kaikkien sosiaalisia kontakteja. Toivotaan, että pian helpottaisi.
Oletko rakastunut naiseen?
😘
Heh, en ole rakastunut naiseen. Pari kertaa kyllä ihastunut ihan mojovasti, ehkä pahemmin kun yhteenkään mieheen. Kaiketi niin pahasti, että rakastumiselta ei olis voinut välttyä, jos jotain onnistunutta irl kanssakäymistä olis ollut.
Mutta ihastumiseen on jäänyt. :)
Mikä esti onnistuneen _in realin_?
😳
No varmaankin järki? Loppujen lopuksi. Ei välttämättä omakaan järkeni, vaan toisen ensisijaisesti.
Mä olen ihastunut näihin naisiin varattuna (ärsyttävää), itseasiassa ihan kaikkiin naisiin joihin olen ylipäänsä enemmän ihastunut tai viehtynyt. Niin, siinä on sellainen tekijä kun uskollisuus, mikä jarruttaa hienosti intoa sählätä suhteitaan solmuun ja satuttaa ketään. Sitten vielä vastapuolen innottomuus, mikä jarruttaa sujuvasti sekin. :)
Olen mä hilkulla ollut karata naisen matkaan. Se oli hyvin hyvin pienestä hetkestä kiinni, kun houkutus oli melkein isompi, kun omatunto ja järki. Ehkä joku ihme on pelastanut mut syrjähypyiltä? :)
Parhaiten toimii, kun ei hengaile varattuna heidän kanssa, joiden läsnäolossa vaara ja houkutus piilee. Pitää sopivasti välimatkaa.
Ainoo ärsyttävä asia on, että miksi ne ihastuttavat olennot tulee eteen silloin, kun on jo varattu eikä silloin kun on sinkku?
Jotain kohtalon ivaa? Vitsailua mun kustannuksella? :D
Johanna Kurkela ♥️ Rakkauslaulu
Hahhahah. Psykologit. Freudin mukaan on normaalia haluta nussia äitiään; kumma miten minulla ei ole ollut tuollaisia haluja.
En ole koskaan ollut rakastunut.
Kadehdin sinua.
Vielä ehtii.
Tulisen luonteeni vuoksi ihastuin todella helposti ja myös kyllästyin mutta rakastunut en. Nykyinen mieheni oli heti tavattaessa jotain aivan erillaista. Yhteistä elämää lähes 20vuotta ja yhä vain tunnen suurta rakkautta intohimoa häntä kohtaan.
Mieleeni usein tulee tuo Raamatun vihkivala...
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii
Löysit sen oikean. :)
kerran
Hyvä vaihe elämässä kun voi vaan rakastaa ihan kaikkea elämää mitenkään sitä erittelemättä. Joskus luulin , että voi rakastaa vain yhtä ihmistä kerrallaan, mutta se ei pidä paikkansa. Nyt voi olla monta rautaa tulessa. Ja kaikki yhtä aitoa. Vähän erilaisia juttuja mutta kaikki täydentää kokonaisuutta. En jaksaisi olla vain yhden ihmisen kanssa.
Olen 43 ja jos rehellisiä ollaan, niin en ole ollut koskaan rakastunut, lapsi silti on alkuvuosien huolettomilta ajoilta.
Vaikka kuinka yritän miettiä jotain ihanaista naista elämäni varrella, niin yksinkertaisesti en edes pysty ajattelemaan heitä mitenkään vakavasti otettavana järjellä/rakastumismielessä.
Eikä sellainen ihmeitä vaadi, ihan vaan tavallinen nainen, mutta ilmeisesti sellaista ei vaan ole...
Ehkä sellainenkin vielä vastaan tulee, mutta olen lakannut hakemasta jo ajat sitten.
Silloin ne just eteen talsiikin, kun ei etsiskele. Ei etsimällä mitään löydä. :)
Olet tässä asiassa niin oikeassa, että ilmeisesti olet nainen. Toki suurin osa miehistäkin on ymmärtänyt tuon saman asian, he vain eivät osaa sanoittaa sitä. Ehkä Juice olisi osannut, jos olisi elänyt tarpeeksi vanhaksi aikuistuakseen.
Koettu juttu. Kantapää oppi.
Olen narsisti, en pysty rakastumaan.
En parane rakastamalla. Saamani rakkaus vain ruokkii narsismiani.
Metkaa.
Olen rakastunut kerran elämässäni. Se tapahtui vaimon kuoleman jälkeen. Muutama vuosi sitten tämä rakkauteni sairastui, ja siinä se oli. Pari suhdetta oli sen jälkeen, mutta ei rakastumista. Nyt tapasin naisen, johon voisin rakastua, mutta en ole varma naisen tunteista (ihminen ei koskaan ymmärrä naisen ajatuksia). Tapaamme kuitenkin ensi viikolla, joten toivon parasta ja pelkään suhteen loppumista. Jos suhde loppuu, tuskin tulee enää kolmatta mahdollisuutta.