Tavaran määrä

En tiedä, sitä tavaraa on kertynyt jostain syystä aivan liikaa.

Nyt ollaan aralla alueella. Mitä jos toinen kerää tavaraa ja toinen hävittää sitä aina kun silmä välttää? Siis parisuhteessa.

-keinovaginamies-

ei haittaa

Runsas tavaramäärä ahdistaa. Tosin normaalit asiat pitää olla: esim. parisänky, sohva, muutama tuoli, muutama pöytä, kirjahylly jne. Vaan pöydille ei pidä kerätä tavararöykkiöitä.

Jokaisen koti saa olla asujansa näköinen. Mulle less is more sopii. Mitä vähemmän roinaa, sen parempi.

Helpompi pitää siistinäkin. Säilytystilaa on hyvä olla, ettei tavaraa loju pinnoilla. Tykkään värien harmoniasta. Tällä hetkellä aika skandinaavinen miellyttää silmää. Selkeitä muotoja, ilmavaa, ei kirkkaita värejä.

Mitä kompaktimpi, sen mukavempi.

Mulla ei ole mitään muuta, kuin yksi vaahtomuovipatja lattialla. Ei edes jääkaappia, mikroa tai liettä. Tätäkin kirjoitan naapurin koneella, samalla kun tulin kypsentämään roskiksesta löytämäni kanamunat.

Tarvii tytöt ainakin monenmoista härpäkettä mutta yleisilme kodissa on aika tyhjä,,,,

No kotona sisällä ei tarvitsisi olla paljoa tavaraa ja ainakin niillä pitäisi olla oma "kotipaikka", mistä ne löytää ja mihin ne vie sitten takaisin.

Mutta hyvä on olla millä elää...

Työkaluja, astioita, veitsiä, juustohöyliä.... tekstiilipesuri ja keskuspölynimuri. :oD

Minä tein nelisen vuotta sitten täys käännöksen.
Siihen asti minulle oli tärkeää että oli iso asunto, turhan iso yhdelle naisihmiselle ja kissalle. Halusin sisustaa ja laittaa hienoksi.
Sitten jotain tapahtui ja mieleni muuttui täysin. Arvot heitti kuperkeikkaa ja myin entisen asuntoni ja hankin paljon pienemmän mutta paremmalta paikalta läheltä keskustaa mutta hyvältä alueelta.
Annoin pois valtavasti tavaraa. Monta säkkiä vaatteita, turhia astioita, kaikenlaista.
Aloin miettiä mitä niillä teen? Nyt ostan vaatteita todella harvoin. Maksan niistä enemmän ja panostan laatuun joten turhaa rättikasaa ei kerry. Samalla säästyy rahaa.
Samoin kenkien kanssa ja takkien yms.
Nyt mottoni on kvaliteetti kvantiteetin edelle. Minulla on kaikki huonekalut jota tarvitsen muttei yhtään mitään muuta. Television ostin uuden mutta sitä katson harvoin varsinkin kesäaikaan. Tavallaan turha mutta ehkä talvella sitten...

Voin sanoa, että mä olen jo äitini kanssa hänen eläessään siivonnut ja heittänyt pois järjettömän määrän kaikkea "vanhaa" tavaraa, mikä ei kuitenkaan ole ollut antiikkia tai niillä ei ollut mitään vintage-arvoa. Siihen aikaan kun isovanhempani asuivat talossani, ei vielä tainnut olla ainakaan tiettyyn vuoteen mennessä pakollista jätehuoltoa, joten olihan noi varastorakennukset täynnä ihan silkkaa romua, roskaa ja tavaroita mitä voi "joskus viäl vaik tarvit johonki". No tollasesta romusta kun olen pääpiirteittäin päässyt eroon, niin riittää sitä silti edelleen ullakolla missä on esim. vanhoja lelujani, jotain 60-luvun kuvaputkitelkkareita, vanhoja puisia käsi- ja puutyökaluja yms.

Noin muutenkin koen että mulla on aika paljon tavaraa ja varsinkin huonekaluja, joita toki isossa talossa täytyykin olla, mutta on niitä silti paljon. Ja taisi 80-luvulla isoäitini aikamiespoikaveljien kuoleman jälkeen tulla aika paljon kaikkea sieltäkin talosta. Jutun juju on kuitenkin siinä, ettei tänne ole vuosikymmeniin ostettu mitään uutta, vaan tollaset reilusti yli sata vuotta vanhat pirttikalusteet yms. ovat kestäneet sukupolvelta toiselle, ja käytännössä kaikki nykyaikaisemmat huonekalut on saatu tutuilta, tai korkeintaan ostettu Ekotorilta. Tässä kun nyt koneella ollessa katselen ympärilleni, niin taitaa ainoastaan osa elektroniikasta /kodinkoneista, vuodevaatteet, omat vaatteeni, sekä henkilökohtaiset tavarani olla sellaisia joita olen ymmärrettävästi ostanut, mutta hyvin vähän mun on tarvinnut tänne mitään ostaa, eikä ole tarvinnut oikeastaan kenenkään melko pitkään aikaan.

Periaatteessa tykkään tietynlaisesta minimalismista, ja se meinasi muutama vuosi sitten mennä ihan sairauden puolelle kaikkine ajatusharhoine jne. mutta nykyään olen ollut lempeämpi itseäni kohtaan eikä esim. radiossa "olla ruodittu" kulutustottumuksiani tai tavaramäärääni 😂 Olen sittemmin vetänyt joustavahkon rajan siihen, että ostan vain sitä mitä tarvitsen, ja mieluiten tarjouksia hyödyntäen sekä hintoja seuraten. En mä ole myöskään mikään hifistelijä laitteiden kanssa, vaatteiden suhteen, auton suhteen, vaan tärkeintä on se että nämä kulutustavarat ajavat asiansa, eikä se tosiaankaan ole läheskään aina brändistä tai hinnasta kiinni. No Rellu nyt on Rellu, vaatteeni pääosin HM:stä ja Lidlistä, puhelin ja muu elektroniikka nykyaikaista mutta ei mitään Applen tuotteita joiden kappalehinnalla saisi parikin katsastettua Lagunaa 🙄

Työssäni mulla on ymmärrettävästi paljon tavaraa, siis ihan oikeasti paljon. Tarkoitan tällä niitä satoja peltiosia, satoja banaanilaatikoita, kymmeniä koneita/vaihteistoja, halpoja työkaluja yms. mutta se kuuluu asiaan ja on vain hyväkin juttu että onpahan tuotteita mitä myydä, sitten kunhan taas jaksaa. En mä silti miellä niitä samalla tavalla henkilökohtaisiksi tavaroiksi, kuin esim. talossa olevaa tavaraa, vaan enemmänkin "sijoituksina" jos näin voi sanoa 😂

Muiden ihmisten mielipiteistä en niin kauheasti piittaa, vaikka niitä mielelläni analysoinkin, mutta en mä usko että kenenkään silmissä asun minkään tavarakaaoksen keskellä. Kyse on enemmänkin siitä, onko joku kiinnostuneempi sisustamisesta, kodin tietynlaisesta teemasta, arvostaako uusia/kalliita/premium -tavaroita jne. Täällä kun jokaisen huoneen on tainnut aikojen saatossa remontoida eri ihminen, osaaminen ja materiaalit ovat vähän vaihdellet, löytyy hillittyä vaaleansinistä, tuon "lähetä" painikkeen sävyisiä vihreitä seiniä, syvää violettia, lohenpunaista, you name it... 🙄 Eikä ainakaan itseäni haittaa se, että huonekalutkin ovat melkoinen sekoitus ihan oikeasti vanhaa, ja sellaista keskiuutta liimapuulevytavaraa tms. kunhan ajavat asiansa, mutta joillekin se saattaa olla pienoinen kulttuurishokki 😅 Tosin sen verran pitää sanoa, että en ole kodistani saanut koskaan mitään negaa naisten suunnalta. Päinvastoin olen itse etukäteen hieman varoitellut silleen puoliksi vitsillä, mutta monet ovatkin olleet aivan haltioissaan näin vanhasta, ja vanhantyylisestä talosta.

Anyway, omapa on kotini, firmani, tavarani, vaatteeni yms. enkä niitä hankkiessa yleensä mieti mitähän muut ajattelee. Ja mun kohdallani se on ihan aitoa, ei samanlaista selittelyä kuin mitä joskus kuulee naisilta että
"Ostin nämä stay-up sukat ja stringit ihan vain itselleni, koska ne on vain kauniita ja oon ansainnut ne. #voimaantunut " 😂

Jaguar opetti nelisen vuotta sitten aika hyvin sen, ettei sellanen materiaalinen luksus ollut mikään avain onneen, eikä sillä automaattisesti voinut ostaa muiden ihailua jos itse olin ahdistunut, kärttyinen, välillä ehkä vähän ylimielinenkin 🙄