Yleisesti luullaan, että meikkaaminen on perimmäiseltä tasoltaan ponnistaen eräänlainen Bermudan kolmio. Tässä kyseisessä ja kriittisessä geometrisessä peruskuviossa sen terävimpinä kärkinä toimisivat pinnallisuus, seksuaalisuus ja petos.
Näin ei kuitenkaan ole kuin välillisesti, sillä meikkaamisen todellinen ja julma perusluonne on metafyysinen valta, jossa rakennetun kuvan todellinen kohde ovat muut naiset, eivät miehet.
Mies nyt ei erota ämpäriä meikistä.
(naurua)
Näin ei kuitenkaan ole kuin välillisesti, sillä meikkaamisen todellinen ja julma perusluonne on metafyysinen valta, jossa rakennetun kuvan todellinen kohde ovat muut naiset, eivät miehet.
Mies nyt ei erota ämpäriä meikistä.
(naurua)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viedään tätä hieman pidemmälle ja suunnataan hieman sivuun ehostuksen maailmasta.
Jos esimerkiksi kirjoittaa kauniin tekstin, niin voiko sitä enää ehostaa?
(hihitystä)
Eli olisiko tekstin ehostus sitä kuuluisaa "pilkun viilausta?"
(hirn)
Entä jos kyse on itsetunnosta, eli palautteen prosessoinnista?
Jos petos on itsepetoksen tasolla, voi minun puolestani jättää meikkaamatta - eli feikkaamatta.
Kuvio on sama kaikessa: kaikki yrittävät parastaan, ja vain parhaat osaavat meikata, eli rumentaa.
(hihitystä)