Sade piiskaa asfalttia ja muita lukukokemuksia lähiaikoina

Älä viitsi.
Minä haluan keskustella lukukokemuksista.
En minusta.
Millä kielellä tahansa luetuista kirjoista.

Paloma01 kirjoitti:

Älä viitsi.
Minä haluan keskustella lukukokemuksista.
En minusta.
Millä kielellä tahansa luetuista kirjoista.

Ja nyt kun tästä impassésta on päästy yli haastan kaikki palstan kirjallisuuden ystävät ja lukutoukat, genrellä ei väliä, kertomaan kirjoista ja kirjailijoista.
Mitä luet juuri nyt?
Mikä kirja on seuraavana listallasi?
Miksi luet kirjoja? Haetko inspiraatiota, samaistumista, laajentaa käsitystäsi jostain määrätystä asiasta? Lukuelämystä?
Haluatko paeta arkipäivästä, etsitkö tietä menneisyyteen?
Etsitkö viihdettä?

Paloma01 kirjoitti:

Ja nyt kun tästä impassésta on päästy yli haastan kaikki palstan kirjallisuuden ystävät ja lukutoukat, genrellä ei väliä, kertomaan kirjoista ja kirjailijoista.
Mitä luet juuri nyt?
Mikä kirja on seuraavana listallasi?
Miksi luet kirjoja? Haetko inspiraatiota, samaistumista, laajentaa käsitystäsi jostain määrätystä asiasta? Lukuelämystä?
Haluatko paeta arkipäivästä, etsitkö tietä menneisyyteen?
Etsitkö viihdettä?

Lue lisää

Kristiina ja demeter ovat lukutoukkia.

Paloma01 kirjoitti:

Älä viitsi.
Minä haluan keskustella lukukokemuksista.
En minusta.
Millä kielellä tahansa luetuista kirjoista.

Luulet siis olevasi kykenevä keskustelemaan millä kielellä tahansa kirjoitetuista kirjoista? Siinäpä se, kun kukaan muu ei siihen kykene.

Anonyymi kirjoitti:

Kristiina ja demeter ovat lukutoukkia.

Heillä onkin laaja näkemys asioista, paljon henkistä pääomaa (varmaan aineellistskin, mutteivat sitä korosta).

Anonyymi kirjoitti:

Luulet siis olevasi kykenevä keskustelemaan millä kielellä tahansa kirjoitetuista kirjoista? Siinäpä se, kun kukaan muu ei siihen kykene.

Eipä ole varmaa etteikö kykenisi, mutta kellään muulla ei ole tarvetta korostaa itseään
kaikin mahdollisin tavoin.

Paloma01 kirjoitti:

Ja nyt kun tästä impassésta on päästy yli haastan kaikki palstan kirjallisuuden ystävät ja lukutoukat, genrellä ei väliä, kertomaan kirjoista ja kirjailijoista.
Mitä luet juuri nyt?
Mikä kirja on seuraavana listallasi?
Miksi luet kirjoja? Haetko inspiraatiota, samaistumista, laajentaa käsitystäsi jostain määrätystä asiasta? Lukuelämystä?
Haluatko paeta arkipäivästä, etsitkö tietä menneisyyteen?
Etsitkö viihdettä?

Lue lisää

Täällä oli joku aika sitten anonyymin avaama ketju kesän lukemisista, vaan etpä siihen tullut mukaan. Miksi juuri sinä luulet olevasi se joka vetää kirjallisuus keskusteluja?
Ällöttävää hienostelua käyttää sanoja impasse ja genre, kun niille on suomalaiset sanat.

Anonyymi kirjoitti:

Luulet siis olevasi kykenevä keskustelemaan millä kielellä tahansa kirjoitetuista kirjoista? Siinäpä se, kun kukaan muu ei siihen kykene.

Luitko tarkoituksella jotain tekstissäni jota en kirjoittanut? Ei ole mitään merkitystä sillä millä kielellä on lukenut jonkun kirjan; keskustelu täällä toimii jommalla kummalla kotimaisella. Suurin osa palstan keskusteluista osallistuvista hallitsee jomman kumman tai molemmat. Vähintään.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä oli joku aika sitten anonyymin avaama ketju kesän lukemisista, vaan etpä siihen tullut mukaan. Miksi juuri sinä luulet olevasi se joka vetää kirjallisuus keskusteluja?
Ällöttävää hienostelua käyttää sanoja impasse ja genre, kun niille on suomalaiset sanat.

Lue lisää

En tainnut huomata sitä ketjua. Minulle aivan sama kuka on aloittaja, anonyymi, homonyymi vai synonyymi. Tärkeintä on vain että on ketju jossa voi kommentoida lukemiaan kirjoja ja kirjallisuutta noin yleensä.
Höpsistä, ei tavallisten vierasperäisten sanojen käyttö ole hienostelua, jos ne ovat parhaat mahdolliset juuri siinä asiayhteydessä ja jos ne tulevat ensimmäisenä mieleen. Miksi minun pitäisi guuglettaa tavallisia sivistyssanoja jos ne ovat kaikkien tiedossa?

Anonyymi kirjoitti:

Kristiina ja demeter ovat lukutoukkia.

Tunnustaudun lukutoukaksi, vaikka meidät jo jossakin ketjussa lytättiin..))
MInäkin olen sellainen kirjojen kautta elämää elävä vai tarkasteleva, en muista miten se määritelmä meni, mutta ainakin lukutoukat siirrettin alempaan kastiin kuin toiminna- ja arjen sankarit..))
Minulle kirjat ovat ystäviä, hyvää seuraa ja yksinäisyyden tunteen poistajia. Ellei tunne saavansa vastakaikua muilta, alkaa helposti tuntea itsensä kummajaiseksi, ajattelunsa vinksahtaneeksi. KIrjat ja lukevat ihmiset ovat ilman muuta "minun ihmisiäni" siksi olen tuosta toisesta ketjusta hiukan ihmeissäni kun sekin tuntui menneen jonkinlaiseksi kilpalaulannaksi, oman pätevyyden ja tietämisen esittämiseksi. Näin siis itse koin, ehkä moni siitä tykkäsikin.
Meidän kirjapiiri on valinnut syksyn kirjat ja ensimmäistä aloitinkin jo: Minna Lindgrenin "Aina on toivoa". Kuvaa tulevaisuuden koulumaailmaa, dystopia, kauhukuva, se lähinnä on, mutta niin taitavasti ja älykkäästi rakennettu, että sen kärjistyksille ei voi kuin nauraa.
Oppilaat ovat asiakkaita, jotka valitsevat tuotteet, opetussisällön ja saavat tietysti itseohjautuvasti muokata sen mieleisekseen..))
Täälläkin moni on lukenut Minna Lindgrenin suositun Ehtoolehto-sarjan. Taisin itse lukea sen sellaisessa elämänvaiheessa etten siihen kovasti tykästynyt ja "Vihainen leski" taas sai minut melkein vihaiseksi - etenkin kun kävin vielä teatterissa katsomassa sen. Minun huumorini ei riittänyt sen kirjan sisällön ihasteluun, vai oliko syy se, etten itse voinut samaistua näihin bilettäjämummoihin ?
Kevyenä lukemisena olen lukenut Anna-Leena Härkösen kirjan "Ihan ystävävänä sanon.." ja toinen kirja näitä pikkukertomuksia - vai kolumneja ?- on odottamassa. Anna-Leena Härkönen, 56 v, on arvomaailmaltaan vastakohtani: rakastaa matkustelua, ravintolailtoja ystävien kanssa, inhoaa liikkumista (nykyisin), mutta on avoin ja rehellinen, koviakin kokenut (kolme avioliittoa, sisaren itsemurha).
Pidän hänen suorasukaisesta ja jossakin määrin ironisesta tyylistään. En oikeastaan tiedä miten kirjallinen maailma hänet määrittää. Tuottelias hän ainakin on ja ilmeisesti myös kustantajalle mieleinen.

Paloma01 kirjoitti:

Luitko tarkoituksella jotain tekstissäni jota en kirjoittanut? Ei ole mitään merkitystä sillä millä kielellä on lukenut jonkun kirjan; keskustelu täällä toimii jommalla kummalla kotimaisella. Suurin osa palstan keskusteluista osallistuvista hallitsee jomman kumman tai molemmat. Vähintään.

Lue lisää

Kirjoitit,:
"Millä kielellä tahansa luetuista kirjoista."

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitit,:
"Millä kielellä tahansa luetuista kirjoista."

Niin, juuri sitä. Ei ole mitään väliä millä kielellä on lukenut kirjan, keskustelu tapahtuu suomeksi.
???

Paloma01 kirjoitti:

Niin, juuri sitä. Ei ole mitään väliä millä kielellä on lukenut kirjan, keskustelu tapahtuu suomeksi.
???

Keskustellaan millä kielellä tahansa luetuista kirjoista.

Eihän siinä mainittu, että keskustellaan suomen kielellä, millä tahansa kielellä luetuista kirjoista.

????

demeter1 kirjoitti:

Tunnustaudun lukutoukaksi, vaikka meidät jo jossakin ketjussa lytättiin..))
MInäkin olen sellainen kirjojen kautta elämää elävä vai tarkasteleva, en muista miten se määritelmä meni, mutta ainakin lukutoukat siirrettin alempaan kastiin kuin toiminna- ja arjen sankarit..))
Minulle kirjat ovat ystäviä, hyvää seuraa ja yksinäisyyden tunteen poistajia. Ellei tunne saavansa vastakaikua muilta, alkaa helposti tuntea itsensä kummajaiseksi, ajattelunsa vinksahtaneeksi. KIrjat ja lukevat ihmiset ovat ilman muuta "minun ihmisiäni" siksi olen tuosta toisesta ketjusta hiukan ihmeissäni kun sekin tuntui menneen jonkinlaiseksi kilpalaulannaksi, oman pätevyyden ja tietämisen esittämiseksi. Näin siis itse koin, ehkä moni siitä tykkäsikin.
Meidän kirjapiiri on valinnut syksyn kirjat ja ensimmäistä aloitinkin jo: Minna Lindgrenin "Aina on toivoa". Kuvaa tulevaisuuden koulumaailmaa, dystopia, kauhukuva, se lähinnä on, mutta niin taitavasti ja älykkäästi rakennettu, että sen kärjistyksille ei voi kuin nauraa.
Oppilaat ovat asiakkaita, jotka valitsevat tuotteet, opetussisällön ja saavat tietysti itseohjautuvasti muokata sen mieleisekseen..))
Täälläkin moni on lukenut Minna Lindgrenin suositun Ehtoolehto-sarjan. Taisin itse lukea sen sellaisessa elämänvaiheessa etten siihen kovasti tykästynyt ja "Vihainen leski" taas sai minut melkein vihaiseksi - etenkin kun kävin vielä teatterissa katsomassa sen. Minun huumorini ei riittänyt sen kirjan sisällön ihasteluun, vai oliko syy se, etten itse voinut samaistua näihin bilettäjämummoihin ?
Kevyenä lukemisena olen lukenut Anna-Leena Härkösen kirjan "Ihan ystävävänä sanon.." ja toinen kirja näitä pikkukertomuksia - vai kolumneja ?- on odottamassa. Anna-Leena Härkönen, 56 v, on arvomaailmaltaan vastakohtani: rakastaa matkustelua, ravintolailtoja ystävien kanssa, inhoaa liikkumista (nykyisin), mutta on avoin ja rehellinen, koviakin kokenut (kolme avioliittoa, sisaren itsemurha).
Pidän hänen suorasukaisesta ja jossakin määrin ironisesta tyylistään. En oikeastaan tiedä miten kirjallinen maailma hänet määrittää. Tuottelias hän ainakin on ja ilmeisesti myös kustantajalle mieleinen.

Lue lisää

Kommentoin nyt tällä erää vain nopeasti, että siinä mielessä ainakin olemme täysin sukulaissieluja. Kirjat ovat olleet paras ystäväni aivan pienestä lähtien ja olen usein käyttänyt raamatullista vertausta martoista ja marioista: olen tyypillinen Maria, mutta en myöskään väheksy Marttoja: jokaisessa naisessa on tietty osa molempia ja molempia tarvitaan.
***
Laitetaampa korvan taa nuo nimet mistä kerrot: Anna-Leena Härkönen ja Minna Lindgren. Toivottavasti löytyvät ladattavina,
(Jaan jossain määrin hänen arvomaailmaansa, vaikka viihdyn myös hiljaiselossa kotona, puutarhan ja kirjojen parissa, ruokaa laittamassa, lastenlapsien kanssa touhuamassa. Mikään bilettäjämummo en ole eikä minusta tule, vaikka huomenna lähdemmekin tyttären ja poikien kanssa risteilylle Suomeen :)))

demeter1 kirjoitti:

Tunnustaudun lukutoukaksi, vaikka meidät jo jossakin ketjussa lytättiin..))
MInäkin olen sellainen kirjojen kautta elämää elävä vai tarkasteleva, en muista miten se määritelmä meni, mutta ainakin lukutoukat siirrettin alempaan kastiin kuin toiminna- ja arjen sankarit..))
Minulle kirjat ovat ystäviä, hyvää seuraa ja yksinäisyyden tunteen poistajia. Ellei tunne saavansa vastakaikua muilta, alkaa helposti tuntea itsensä kummajaiseksi, ajattelunsa vinksahtaneeksi. KIrjat ja lukevat ihmiset ovat ilman muuta "minun ihmisiäni" siksi olen tuosta toisesta ketjusta hiukan ihmeissäni kun sekin tuntui menneen jonkinlaiseksi kilpalaulannaksi, oman pätevyyden ja tietämisen esittämiseksi. Näin siis itse koin, ehkä moni siitä tykkäsikin.
Meidän kirjapiiri on valinnut syksyn kirjat ja ensimmäistä aloitinkin jo: Minna Lindgrenin "Aina on toivoa". Kuvaa tulevaisuuden koulumaailmaa, dystopia, kauhukuva, se lähinnä on, mutta niin taitavasti ja älykkäästi rakennettu, että sen kärjistyksille ei voi kuin nauraa.
Oppilaat ovat asiakkaita, jotka valitsevat tuotteet, opetussisällön ja saavat tietysti itseohjautuvasti muokata sen mieleisekseen..))
Täälläkin moni on lukenut Minna Lindgrenin suositun Ehtoolehto-sarjan. Taisin itse lukea sen sellaisessa elämänvaiheessa etten siihen kovasti tykästynyt ja "Vihainen leski" taas sai minut melkein vihaiseksi - etenkin kun kävin vielä teatterissa katsomassa sen. Minun huumorini ei riittänyt sen kirjan sisällön ihasteluun, vai oliko syy se, etten itse voinut samaistua näihin bilettäjämummoihin ?
Kevyenä lukemisena olen lukenut Anna-Leena Härkösen kirjan "Ihan ystävävänä sanon.." ja toinen kirja näitä pikkukertomuksia - vai kolumneja ?- on odottamassa. Anna-Leena Härkönen, 56 v, on arvomaailmaltaan vastakohtani: rakastaa matkustelua, ravintolailtoja ystävien kanssa, inhoaa liikkumista (nykyisin), mutta on avoin ja rehellinen, koviakin kokenut (kolme avioliittoa, sisaren itsemurha).
Pidän hänen suorasukaisesta ja jossakin määrin ironisesta tyylistään. En oikeastaan tiedä miten kirjallinen maailma hänet määrittää. Tuottelias hän ainakin on ja ilmeisesti myös kustantajalle mieleinen.

Lue lisää

En voi sanoa olevani lukutoukka tai himolukija, en laaja-alainen kirjallisuudentuntija, mutta kirjoja rakastan. Lapsuuskodissani luettiin paljon, käytiin kirjastossa, ostettiin kirjoja. Oma kirja oli valtavan tärkeä: Mestaritontun seikkailut , Anni Swanit, Runotytöt, Annat, Tiinat ja Seljan tytöt esimerkiksi. Tavanomaisia tyttökirjoja, joissa oikeudenmukaisuuden, ystävyyden, reippauden ja toiminnallisuuden teemat olivat esillä. Olin kovasti aina sorretun ja erilaisen puolella, useinhan niissä kirjoissa oli myös hyvän ja pahan vastakkainasettelua. Varhaisin samastuminen taisi olla , kun halusin samanlaiset retkieväät kuin Brisleyn kirjojen Milli-Molli, kolmioleipiä ja keitettyjä kananmunia.:)

Teini-iässä runot puhuttelivat, oli lohduttavaa huomata, että samanlaisia kuohuvia tunteita oli muillakin, niille löytyi sanoitusta runoissa. Sitten maailmankirjallisuuden suurten klassikkojen ahmimista, maailmantuskaa täynnään, kaikkia ihmisluonteen ääripiirteitä, yhteiskunnan kuohuntaa, armottomuutta, ylellisyyttä ja ääretötä köyhyyttä. Menin liiaksikin tunteella mukaan, onneksi lapsuudesta asti seurannut urheilu monissa muodoissaan tasapainotti, varsinkin kaunoluistelussa ja juoksemisessa tunsin olevani vapaa.

Olenhan minä aina lukenut , ollut kirjallisuuspiireissä ja muutamassa blogissakin , näillä suomi 24 ikäpalstoilla osallistunut kirjallisuuskeskusteluihin, kun on kohdalle sattunut. Seuraan varsinkin kotimaisen kaunokirjallisuuden tapahtumia, käyn kirjamessuilla, luontokirjoja rakastan. Kirjahyllytilaa on kotona paljon, onneksi lasiovilla suljettavaa, kyllä minä siis kirjaihminen(kin) olen. Koko ajan on ainakin yksi kirja vireillä, ennen nukahtamista luen aina ja päivälläkin, varsinkin huonoilla säillä. En koskaan pitkästy edes lentokentillä, lauttajonoissa tai pitkällä junamatkalla, kun on kirja mukana.

Härkösestä puheen ollen, mielestäni hänen parhaansa on esikoisteos Häräntappoase kaikessa raikkaudessaan, kohelluksissaan ja nuoruuden haparoinnissa. Pidän enemmän yleisemmistä aiheista, en oman elämän raadollisista ja suvun synkistä salaisuuksista, perhetragedioiden paljastuksista. Minusta Härkönen varvoo liikaa omia asioitaan kirjoissaan. Hänen kolumninsa ovat kyllä joskus oivaltavan rehellisiä ja tarkkanäköisiäkin, mutta kirjoiksi koottuina eivät pääse oikeuksiinsa, ne ovat niin päivän tapahtumiin sidonnaisiakin. Lindgrenin Ehtoolehtoon en tykästynyt, niin suosittu kuin se onkin ja voihan hankalia asioita lähestyä huumorillakin.

Luen aika paljon matkakohteisiini liittyviä kirjoja, siten saan enemmän irti matkoista, ja taas toisin päin matkat tukevat kirjan elämystä. Nyt kun pandemia on keskittänyt reissaamisen kotimaahan, olen tehnyt löytöretkiä omiin hyllyihin, miehellä kun on ollut kauan innostus myös kotimaan matka- ja valokuvakirjoihin. Nyt luen Erno Paasilinnan toimittamaa "Matkoja vanhassa Suomessa" valikoima suomalaisen matkakuvauksen aarteita. Kirjoittajia on esimerkiksi Lönnroth, Emil Wikström, I.K.Inha, Samuli Paulaharju, M.A Castren ja Kekkonenkin, vanhat valokuvat suurena aarteena joukossa. Miehen kirjoista monet löytö- ja tutkimusretkistä kertovat kirjat ovat tulleet rakkaiksi minullekin.

Yöpöydällä on juuri Riikka Pulkkisen kirja "Lasten planeetta", joka kertoo perheen hajoamisesta, lapsen asemaan keskittyen ja siitä huolta kantaen. Toisaalla yhden sisaruksen mielen hajoaminen, kaikkia osapuolia ymmärtäen ja heistä huolta kantaen. Kansilehden luonnehdinta : "Hellä, viisas ja haikeankaunis romaani lähelle päästämisen vaikeudesta, elegia eräälle rakkaudelle ja planeetta Maalle. Kun kaikki on menetetty, jäljelle jää rakkaus". Olen pitänyt muistakin Riikka Pulkkisen kirjoista.

Ramoona kirjoitti:

En voi sanoa olevani lukutoukka tai himolukija, en laaja-alainen kirjallisuudentuntija, mutta kirjoja rakastan. Lapsuuskodissani luettiin paljon, käytiin kirjastossa, ostettiin kirjoja. Oma kirja oli valtavan tärkeä: Mestaritontun seikkailut , Anni Swanit, Runotytöt, Annat, Tiinat ja Seljan tytöt esimerkiksi. Tavanomaisia tyttökirjoja, joissa oikeudenmukaisuuden, ystävyyden, reippauden ja toiminnallisuuden teemat olivat esillä. Olin kovasti aina sorretun ja erilaisen puolella, useinhan niissä kirjoissa oli myös hyvän ja pahan vastakkainasettelua. Varhaisin samastuminen taisi olla , kun halusin samanlaiset retkieväät kuin Brisleyn kirjojen Milli-Molli, kolmioleipiä ja keitettyjä kananmunia.:)

Teini-iässä runot puhuttelivat, oli lohduttavaa huomata, että samanlaisia kuohuvia tunteita oli muillakin, niille löytyi sanoitusta runoissa. Sitten maailmankirjallisuuden suurten klassikkojen ahmimista, maailmantuskaa täynnään, kaikkia ihmisluonteen ääripiirteitä, yhteiskunnan kuohuntaa, armottomuutta, ylellisyyttä ja ääretötä köyhyyttä. Menin liiaksikin tunteella mukaan, onneksi lapsuudesta asti seurannut urheilu monissa muodoissaan tasapainotti, varsinkin kaunoluistelussa ja juoksemisessa tunsin olevani vapaa.

Olenhan minä aina lukenut , ollut kirjallisuuspiireissä ja muutamassa blogissakin , näillä suomi 24 ikäpalstoilla osallistunut kirjallisuuskeskusteluihin, kun on kohdalle sattunut. Seuraan varsinkin kotimaisen kaunokirjallisuuden tapahtumia, käyn kirjamessuilla, luontokirjoja rakastan. Kirjahyllytilaa on kotona paljon, onneksi lasiovilla suljettavaa, kyllä minä siis kirjaihminen(kin) olen. Koko ajan on ainakin yksi kirja vireillä, ennen nukahtamista luen aina ja päivälläkin, varsinkin huonoilla säillä. En koskaan pitkästy edes lentokentillä, lauttajonoissa tai pitkällä junamatkalla, kun on kirja mukana.

Härkösestä puheen ollen, mielestäni hänen parhaansa on esikoisteos Häräntappoase kaikessa raikkaudessaan, kohelluksissaan ja nuoruuden haparoinnissa. Pidän enemmän yleisemmistä aiheista, en oman elämän raadollisista ja suvun synkistä salaisuuksista, perhetragedioiden paljastuksista. Minusta Härkönen varvoo liikaa omia asioitaan kirjoissaan. Hänen kolumninsa ovat kyllä joskus oivaltavan rehellisiä ja tarkkanäköisiäkin, mutta kirjoiksi koottuina eivät pääse oikeuksiinsa, ne ovat niin päivän tapahtumiin sidonnaisiakin. Lindgrenin Ehtoolehtoon en tykästynyt, niin suosittu kuin se onkin ja voihan hankalia asioita lähestyä huumorillakin.

Luen aika paljon matkakohteisiini liittyviä kirjoja, siten saan enemmän irti matkoista, ja taas toisin päin matkat tukevat kirjan elämystä. Nyt kun pandemia on keskittänyt reissaamisen kotimaahan, olen tehnyt löytöretkiä omiin hyllyihin, miehellä kun on ollut kauan innostus myös kotimaan matka- ja valokuvakirjoihin. Nyt luen Erno Paasilinnan toimittamaa "Matkoja vanhassa Suomessa" valikoima suomalaisen matkakuvauksen aarteita. Kirjoittajia on esimerkiksi Lönnroth, Emil Wikström, I.K.Inha, Samuli Paulaharju, M.A Castren ja Kekkonenkin, vanhat valokuvat suurena aarteena joukossa. Miehen kirjoista monet löytö- ja tutkimusretkistä kertovat kirjat ovat tulleet rakkaiksi minullekin.

Yöpöydällä on juuri Riikka Pulkkisen kirja "Lasten planeetta", joka kertoo perheen hajoamisesta, lapsen asemaan keskittyen ja siitä huolta kantaen. Toisaalla yhden sisaruksen mielen hajoaminen, kaikkia osapuolia ymmärtäen ja heistä huolta kantaen. Kansilehden luonnehdinta : "Hellä, viisas ja haikeankaunis romaani lähelle päästämisen vaikeudesta, elegia eräälle rakkaudelle ja planeetta Maalle. Kun kaikki on menetetty, jäljelle jää rakkaus". Olen pitänyt muistakin Riikka Pulkkisen kirjoista.

Lue lisää

Hyvä että muistutit Riikka Pulkkisesta, Ramoona. Olen saattanut lukea tuon palkitun "Raja" teoksen, vaikka en siitä juuri mitään muista.
Kyllä sinä minun mittareillani olet "laaja-alainen kirjallisuudentuntija" ja monet ovat kiinnostuksesi kohteet, Ramoona..))
Olen aikaisemminkin kertonut, että minua kiehtovat kehitys- ja selviytymistarinat.
Kirjojen avulla voi löytää ja vahvistaa omaa identiteettiään kuten kirjoittamallakin. Siihen kai oma harrastukseni pitkälti pohjaa.
Ei Anna-Leena Härkönen minunkaan lempikirjailijani tai sielunsisko ole, mutta pieninä annoksina mukavan viihdyttävä juuri noiden tarkkojen havaintojen ja tummahkon huumorin vuoksi. Ehkä Härkönen on parhaimillaan juuri pienimuotoisen kirjallisuuden tuottajana.
Tuota Erno Paasilinnan toimittamaa kirjaa en tunne. Merkittäviä kultturivaikuttajia on sitten koonnut teokseensa...

Paloma01 kirjoitti:

Kommentoin nyt tällä erää vain nopeasti, että siinä mielessä ainakin olemme täysin sukulaissieluja. Kirjat ovat olleet paras ystäväni aivan pienestä lähtien ja olen usein käyttänyt raamatullista vertausta martoista ja marioista: olen tyypillinen Maria, mutta en myöskään väheksy Marttoja: jokaisessa naisessa on tietty osa molempia ja molempia tarvitaan.
***
Laitetaampa korvan taa nuo nimet mistä kerrot: Anna-Leena Härkönen ja Minna Lindgren. Toivottavasti löytyvät ladattavina,
(Jaan jossain määrin hänen arvomaailmaansa, vaikka viihdyn myös hiljaiselossa kotona, puutarhan ja kirjojen parissa, ruokaa laittamassa, lastenlapsien kanssa touhuamassa. Mikään bilettäjämummo en ole eikä minusta tule, vaikka huomenna lähdemmekin tyttären ja poikien kanssa risteilylle Suomeen :)))

Lue lisää

Laittoikohan Maria kymmenen lajin brunsseja , kyllä se oli Martta. Muutenkin kerrot siellä joen mutkassa kasvimaalla möyrinnästä ja miesten passaamisesta koko ajan. Kyllä se proosallista touhottaja marttaa on.

Paloma01 kirjoitti:

Kommentoin nyt tällä erää vain nopeasti, että siinä mielessä ainakin olemme täysin sukulaissieluja. Kirjat ovat olleet paras ystäväni aivan pienestä lähtien ja olen usein käyttänyt raamatullista vertausta martoista ja marioista: olen tyypillinen Maria, mutta en myöskään väheksy Marttoja: jokaisessa naisessa on tietty osa molempia ja molempia tarvitaan.
***
Laitetaampa korvan taa nuo nimet mistä kerrot: Anna-Leena Härkönen ja Minna Lindgren. Toivottavasti löytyvät ladattavina,
(Jaan jossain määrin hänen arvomaailmaansa, vaikka viihdyn myös hiljaiselossa kotona, puutarhan ja kirjojen parissa, ruokaa laittamassa, lastenlapsien kanssa touhuamassa. Mikään bilettäjämummo en ole eikä minusta tule, vaikka huomenna lähdemmekin tyttären ja poikien kanssa risteilylle Suomeen :)))

Lue lisää

Miten kirjat ja Mariat ja Martat liittyvät toisiinsa ?

"Kirjat ovat olleet paras ystäväni aivan pienestä lähtien ja olen usein käyttänyt raamatullista vertausta martoista ja marioista: olen tyypillinen Maria, mutta en myöskään väheksy Marttoja: jokaisessa naisessa on tietty osa molempia ja molempia tarvitaan"

ja ihmettelen, että feministinä määrittelet mitä naisissa tarvitaan.
Feministi suo naisen määrittelevän itse itsensä.
Moniko naisen samaistaa itsensä miehen jalkojen pesijään ?

Miksi pitää sitten mainita erikseen, että saa osallistua vaikka olisi millä tahansa kielellä lukenut. ????

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitää sitten mainita erikseen, että saa osallistua vaikka olisi millä tahansa kielellä lukenut. ????

Mikähän nyt mättää ? Koimmeko vierautta, kun aloittaja kertoi lukeneensa kirjat alkukielellä ?
Kieltämättä minäkin ajattelin jättää ketjun väliin kun arvelin, että nyt mennään vieraalle maaperälle, kutsutaan joukkoon niitä, jotka pystyvät lukemaan kirjoja alkukielellä, mikä varmasti on erilainen kokemus kuin käännöskirjan lukeminen.

Aloittajahan myöhemmin lavensi aloitusta koskemaan muutakin kirjoihin liittyvää, josta ymmärsin, että myös me "keskivertolukijat" - niinhän se ilmaisu meni ? - voimme osallistua, ei tietämis- .vaan harrastus- ja elämyspohjalta.

Mikähän muuten on tämä uusi ilmiö: että jokaista sanaa syynätään suurennuslasin kanssa ja oikaistaan pienikin sanallinen epätarkkuus ? Tätä valitetaan isommillakin foorumeilla ja oikeastaan toivoisi, ettei tuo "tauti" siirtyisi meidän ikäluokkaan...

demeter1 kirjoitti:

Mikähän nyt mättää ? Koimmeko vierautta, kun aloittaja kertoi lukeneensa kirjat alkukielellä ?
Kieltämättä minäkin ajattelin jättää ketjun väliin kun arvelin, että nyt mennään vieraalle maaperälle, kutsutaan joukkoon niitä, jotka pystyvät lukemaan kirjoja alkukielellä, mikä varmasti on erilainen kokemus kuin käännöskirjan lukeminen.

Aloittajahan myöhemmin lavensi aloitusta koskemaan muutakin kirjoihin liittyvää, josta ymmärsin, että myös me "keskivertolukijat" - niinhän se ilmaisu meni ? - voimme osallistua, ei tietämis- .vaan harrastus- ja elämyspohjalta.

Mikähän muuten on tämä uusi ilmiö: että jokaista sanaa syynätään suurennuslasin kanssa ja oikaistaan pienikin sanallinen epätarkkuus ? Tätä valitetaan isommillakin foorumeilla ja oikeastaan toivoisi, ettei tuo "tauti" siirtyisi meidän ikäluokkaan...

Lue lisää

Ote paloman arviosta ja sanojen syynäämisestä:

(Luen juuri "Sade piiskaa asfalttia" ja käännös on mielestäni kehnohko. Käännöstä on ylistetty paljon ja ehkä se toimii jollain tasolla, mutta Kolumbian pohjoisrannikon slangi ei oikein onnistu kuitenkaan. Esimerkkinä kirjailijan kytköksestä Suomeen on annettu hänen käyttämänsä sana "taata", alkuperäisversiossa. "Taata" on itäafrikkalainen sana joka tarkoittaa isää, isovanhempaa ja on tavallinen kolumbialaisessa slangissa, johon se pesiytyi itäafrikkalaisen orjiksi tuodun väestön keskuudessa. Ei mitään tekemistä suomenkielen kanssa. Uskon kirjan kuitenkin olevan kohtalaisen hyvätasoinen ja täyttää nuo Orranten kriteerit, paitsi ainutlaatuisuudessa. )

Anonyymi kirjoitti:

Ote paloman arviosta ja sanojen syynäämisestä:

(Luen juuri "Sade piiskaa asfalttia" ja käännös on mielestäni kehnohko. Käännöstä on ylistetty paljon ja ehkä se toimii jollain tasolla, mutta Kolumbian pohjoisrannikon slangi ei oikein onnistu kuitenkaan. Esimerkkinä kirjailijan kytköksestä Suomeen on annettu hänen käyttämänsä sana "taata", alkuperäisversiossa. "Taata" on itäafrikkalainen sana joka tarkoittaa isää, isovanhempaa ja on tavallinen kolumbialaisessa slangissa, johon se pesiytyi itäafrikkalaisen orjiksi tuodun väestön keskuudessa. Ei mitään tekemistä suomenkielen kanssa. Uskon kirjan kuitenkin olevan kohtalaisen hyvätasoinen ja täyttää nuo Orranten kriteerit, paitsi ainutlaatuisuudessa. )

Lue lisää

Niin, Ano 13.53. Ehkä sitten tulkitsen nämä pienet välihuudot ja opastukset väärin ja kyse onkin vain aiheellisista tarkennuksista toisen tekstiin.
En käy väittelemään asiasta kun yhtä totuutta ei asioista juuri ole..))

demeter1 kirjoitti:

Mikähän nyt mättää ? Koimmeko vierautta, kun aloittaja kertoi lukeneensa kirjat alkukielellä ?
Kieltämättä minäkin ajattelin jättää ketjun väliin kun arvelin, että nyt mennään vieraalle maaperälle, kutsutaan joukkoon niitä, jotka pystyvät lukemaan kirjoja alkukielellä, mikä varmasti on erilainen kokemus kuin käännöskirjan lukeminen.

Aloittajahan myöhemmin lavensi aloitusta koskemaan muutakin kirjoihin liittyvää, josta ymmärsin, että myös me "keskivertolukijat" - niinhän se ilmaisu meni ? - voimme osallistua, ei tietämis- .vaan harrastus- ja elämyspohjalta.

Mikähän muuten on tämä uusi ilmiö: että jokaista sanaa syynätään suurennuslasin kanssa ja oikaistaan pienikin sanallinen epätarkkuus ? Tätä valitetaan isommillakin foorumeilla ja oikeastaan toivoisi, ettei tuo "tauti" siirtyisi meidän ikäluokkaan...

Lue lisää

@demeter,
valitan että tarkoitukseni tuli epäselvästi ilmaistuksi.
Koska tunnen itseni aina alakynnessä,syystä että tunnen huonosti uutta suomalaista kaunokirjallisuutta ja luen pääasiassa joko käännöskirjallisuutta tai alkuperäiskielillä (niillä jotka hallitsen) niin minun ajatuksissani halusin ottaa huomioon että keskusteluun voi osallistua vaikka olisi lukenut e.m kirjat jollain muulla kielellä, kuin suomeksi. En siis halunnut missään mielessä "ylentää" itseäni, van asettaa itseni samalle viivalle muiden lukutoukkien kanssa.
Olen itsekin "keskivertolukija" ja kuten olen joskus sanonut, kielellisesti vammainen (neljällä eri kielellä, joista yksi on äidinkieleni). Tunnustaa omat puutteensa ei ole itserakkautta,

Paloma01 kirjoitti:

@demeter,
valitan että tarkoitukseni tuli epäselvästi ilmaistuksi.
Koska tunnen itseni aina alakynnessä,syystä että tunnen huonosti uutta suomalaista kaunokirjallisuutta ja luen pääasiassa joko käännöskirjallisuutta tai alkuperäiskielillä (niillä jotka hallitsen) niin minun ajatuksissani halusin ottaa huomioon että keskusteluun voi osallistua vaikka olisi lukenut e.m kirjat jollain muulla kielellä, kuin suomeksi. En siis halunnut missään mielessä "ylentää" itseäni, van asettaa itseni samalle viivalle muiden lukutoukkien kanssa.
Olen itsekin "keskivertolukija" ja kuten olen joskus sanonut, kielellisesti vammainen (neljällä eri kielellä, joista yksi on äidinkieleni). Tunnustaa omat puutteensa ei ole itserakkautta,

Lue lisää

Taito se on "vähättelemälläkin" kehua itseään.

"Olen itsekin "keskivertolukija" ja kuten olen joskus sanonut, kielellisesti vammainen (neljällä eri kielellä, joista yksi on äidinkieleni). Tunnustaa omat puutteensa ei ole itserakkautta,"

Joku voi olla vielä "puutteellisempi", kielellisesti vammainen kuudella eri kielellä ;)

Paloma01 kirjoitti:

@demeter,
valitan että tarkoitukseni tuli epäselvästi ilmaistuksi.
Koska tunnen itseni aina alakynnessä,syystä että tunnen huonosti uutta suomalaista kaunokirjallisuutta ja luen pääasiassa joko käännöskirjallisuutta tai alkuperäiskielillä (niillä jotka hallitsen) niin minun ajatuksissani halusin ottaa huomioon että keskusteluun voi osallistua vaikka olisi lukenut e.m kirjat jollain muulla kielellä, kuin suomeksi. En siis halunnut missään mielessä "ylentää" itseäni, van asettaa itseni samalle viivalle muiden lukutoukkien kanssa.
Olen itsekin "keskivertolukija" ja kuten olen joskus sanonut, kielellisesti vammainen (neljällä eri kielellä, joista yksi on äidinkieleni). Tunnustaa omat puutteensa ei ole itserakkautta,

Lue lisää

No "kielipuolia" kaikki me kaikki voimme jossain määrin olla, Paloma, minä ainakin.
Riippuu siitä kehen vertaa ja missä valossa itseään tarkastelee.
Ja se valaistuskin pakkaa vaihdella, joskus voi olla hyvinkin tyytyväinen itseensä, joskus taas nähdä vain puutteensa.
Eiköhän tuo ilmiö ole tuttu useimmille taiteilijolle, kirjailijoillekin.
Ainakin ovat siitä itse kertoneet.

Olen lukenut kirjan ja minulla on oma käsitykseni siitä mitä kirjailija on halunnut tuoda esille, mutta olisin kiinnostunut tietämään miten sinä sen ymmärsit, mikä on kirjan varsinainen ydin.

Vaikea suositella, koska ei tiedä mikä sinun mielestäsi tekee kirjasta "hyvän elämänkerran" ?

Helmet-kirjaston nettisivuilta voi googlata elämäkerrat,
ja hakua voi rajata tietyille alueille ja vuosikymmenille.
Kaikkiaan hakutuloksena tulee yli 900 elämäkertaa.
Rajaan useimmiten pois ennen vuotta 2000 tai 2010 kirjoitetut kirjat,
koska olen niistä kiinnostavimmat lukenut
eikä ole niin mahdottomasti selattavaa sitten.

Ehkä tykkäisit Kirsti Paakkasen elämäkerrasta, Pirre. "Suurin niistä on rakkaus", Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama.
"Se kertoo noususta ryysyistä rikkauksiin, elämän suurista valinnoista, hyvistä ja huonoista päätöksistä, luopumisen tuskasta. kipeistä ihmissuhteista ja sinnikkäästä yrittämisestä. Välillä itketään, välillä nauretaan", kirjoitetaan kirja-arvostelussa.

Tuttuni, joka oli ennen himolukija, lukee nykyisin harvakseen, mutta suositteli tätä. Vaikutuksen häneen teki myös Marjatta Svennedigin elämäkerta Timo Sarpanevasta. Muusa löysi Timon rinnalla oman kutsumuksensa.
Toinen tuttu, joka lukee elämäkertoja "päätyökseen" ja suositteli Kaari Utrion elämäkertaa...

Mutta hyvä vinkki tuo 'Anon 15.02. antama: etsiä googlaten. Taidanpa itsekin käväistä Helmetin sivuilla...))

demeter1 kirjoitti:

Ehkä tykkäisit Kirsti Paakkasen elämäkerrasta, Pirre. "Suurin niistä on rakkaus", Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama.
"Se kertoo noususta ryysyistä rikkauksiin, elämän suurista valinnoista, hyvistä ja huonoista päätöksistä, luopumisen tuskasta. kipeistä ihmissuhteista ja sinnikkäästä yrittämisestä. Välillä itketään, välillä nauretaan", kirjoitetaan kirja-arvostelussa.

Tuttuni, joka oli ennen himolukija, lukee nykyisin harvakseen, mutta suositteli tätä. Vaikutuksen häneen teki myös Marjatta Svennedigin elämäkerta Timo Sarpanevasta. Muusa löysi Timon rinnalla oman kutsumuksensa.
Toinen tuttu, joka lukee elämäkertoja "päätyökseen" ja suositteli Kaari Utrion elämäkertaa...

Mutta hyvä vinkki tuo 'Anon 15.02. antama: etsiä googlaten. Taidanpa itsekin käväistä Helmetin sivuilla...))

Lue lisää

Voi olla niin, että Helmet'issä pitää muistaa kirjoittaa elämäkerta,
ei elämänkerta. Elämänkerta on muistaakseni mennyt pois käytöstä ainakin kirjastossa,
ja Helmetin haku menee pieleen , jos on yksikin kirjainvirhe,
se ei ole google siinä mielessä, että se ei ehdota vaihtoehtoja,
jos haku ei ole täydellinen.

demeter1 kirjoitti:

Ehkä tykkäisit Kirsti Paakkasen elämäkerrasta, Pirre. "Suurin niistä on rakkaus", Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama.
"Se kertoo noususta ryysyistä rikkauksiin, elämän suurista valinnoista, hyvistä ja huonoista päätöksistä, luopumisen tuskasta. kipeistä ihmissuhteista ja sinnikkäästä yrittämisestä. Välillä itketään, välillä nauretaan", kirjoitetaan kirja-arvostelussa.

Tuttuni, joka oli ennen himolukija, lukee nykyisin harvakseen, mutta suositteli tätä. Vaikutuksen häneen teki myös Marjatta Svennedigin elämäkerta Timo Sarpanevasta. Muusa löysi Timon rinnalla oman kutsumuksensa.
Toinen tuttu, joka lukee elämäkertoja "päätyökseen" ja suositteli Kaari Utrion elämäkertaa...

Mutta hyvä vinkki tuo 'Anon 15.02. antama: etsiä googlaten. Taidanpa itsekin käväistä Helmetin sivuilla...))

Lue lisää

D, kiitos vinkeistä minultakin ! Kysäisen satuitko näkemään TV.ssä ohjelman,
jossa Marjatta Svennevigiä haastateltiin hänen ja Timon elämästä ? Se oli uusinta,
oka näytettiin talvella (muistaakseni...)
Havaitsin, etten ollut huomannut, milloin Timo hävisi julkisuudesta.
Timon viimeiset vuodet olivat järkyttävät ja raskaat Marjatallekin.
En ole tiennyt, että elämäkerta on olemassa. Se saattaa olla koskettava.
Utriokin kiinnostaisi, vaikka hän tullut kaukaa "tutuksi", hänestä on kirjoitettu niin paljon.

Anonyymi kirjoitti:

D, kiitos vinkeistä minultakin ! Kysäisen satuitko näkemään TV.ssä ohjelman,
jossa Marjatta Svennevigiä haastateltiin hänen ja Timon elämästä ? Se oli uusinta,
oka näytettiin talvella (muistaakseni...)
Havaitsin, etten ollut huomannut, milloin Timo hävisi julkisuudesta.
Timon viimeiset vuodet olivat järkyttävät ja raskaat Marjatallekin.
En ole tiennyt, että elämäkerta on olemassa. Se saattaa olla koskettava.
Utriokin kiinnostaisi, vaikka hän tullut kaukaa "tutuksi", hänestä on kirjoitettu niin paljon.

Lue lisää

Kummallisesti kone jakaa rivit, ja j-kirjainkin puuttuu....

Anonyymi kirjoitti:

Kummallisesti kone jakaa rivit, ja j-kirjainkin puuttuu....

En nähnyt tuota ohjelmaa, Sarpanevasta, miksu (?),,)) Ehkä löytyisi Areenasta...

Eipä näiden luovien ihmisten loppuelämä aina kovin ruusuista tainnut olla. Moni on tilittänyt sitäkin koskettavasti, Waltari muun muassa...

demeter1 kirjoitti:

En nähnyt tuota ohjelmaa, Sarpanevasta, miksu (?),,)) Ehkä löytyisi Areenasta...

Eipä näiden luovien ihmisten loppuelämä aina kovin ruusuista tainnut olla. Moni on tilittänyt sitäkin koskettavasti, Waltari muun muassa...

Lue lisää

Hei D, en tiedä onko ohjelma Areenassa enää, se kuului yhteen haastattelusarjaan,
jonka (mies)toimittajan nimeä en muista. En voi olla kertomatta loppuosaa.
Marjatta ja Timo olivat Italianmatkalla, käymässä mm. kuuluisilla Muranon lasitehtailla,
joka oli Timon yhteistyökumppani, kun Timo oli yht'äkkiä sanonut:
"Jatta, mä en muista mitään!"
Kotiin tultuaan he menivät lääkäriin. Timolla todettiin verisuoniperäinen muistisairaus,
(aivoverisuonirappeuman aiheuttama) joka voi "pudottaa" viikossa ihmisen muistin olemattomaksi. Seuraavaksi hänellä todettiin toinen muisti- ja geriatrinen sairaus Lewyn kappale tauti (joka runtelee kroppaakin, vaikeuttaa liikkumista ja saa näkemään harhoja)
ja vielä kolmas ehti tulla, alzheimer. Katsoin ohjelmaa vesissä silmin.
Marjatta hoiti Timoa viimeiset kuusi vuotta.
Miksupa miksu :) Aina tunnen lämpimän ailahduksen, kun näen kommenttisi :)

demeter1 kirjoitti:

En nähnyt tuota ohjelmaa, Sarpanevasta, miksu (?),,)) Ehkä löytyisi Areenasta...

Eipä näiden luovien ihmisten loppuelämä aina kovin ruusuista tainnut olla. Moni on tilittänyt sitäkin koskettavasti, Waltari muun muassa...

Lue lisää

D, muistini palasi :))))) ohjelma on "Itse asiassa kuultuna" Marjatta Svennevig.
Areenassa niitä on vielä.
M

Anonyymi kirjoitti:

Hei D, en tiedä onko ohjelma Areenassa enää, se kuului yhteen haastattelusarjaan,
jonka (mies)toimittajan nimeä en muista. En voi olla kertomatta loppuosaa.
Marjatta ja Timo olivat Italianmatkalla, käymässä mm. kuuluisilla Muranon lasitehtailla,
joka oli Timon yhteistyökumppani, kun Timo oli yht'äkkiä sanonut:
"Jatta, mä en muista mitään!"
Kotiin tultuaan he menivät lääkäriin. Timolla todettiin verisuoniperäinen muistisairaus,
(aivoverisuonirappeuman aiheuttama) joka voi "pudottaa" viikossa ihmisen muistin olemattomaksi. Seuraavaksi hänellä todettiin toinen muisti- ja geriatrinen sairaus Lewyn kappale tauti (joka runtelee kroppaakin, vaikeuttaa liikkumista ja saa näkemään harhoja)
ja vielä kolmas ehti tulla, alzheimer. Katsoin ohjelmaa vesissä silmin.
Marjatta hoiti Timoa viimeiset kuusi vuotta.
Miksupa miksu :) Aina tunnen lämpimän ailahduksen, kun näen kommenttisi :)

Lue lisää

Rankka tarina (Sarpaneva) ja raskas osa myös puolisolla. Ehkä olen lukenut tuosta, koska tuntuu jotenkin tutulta...
Kiva kuulla sinustakin..)) KIrjoista riittää aina juttua, niistä innostuu, vaikka korona ja muut vastukset ovat pistäneet kulkemaan hitaasti ...

Anonyymi kirjoitti:

D, muistini palasi :))))) ohjelma on "Itse asiassa kuultuna" Marjatta Svennevig.
Areenassa niitä on vielä.
M

Kiitos, M. Yritän etsiä ja katsoa...

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos, M. Yritän etsiä ja katsoa...

Hei D, haastattelu riipaisi minua, koska lähipiirissäni on samoja kolmea sairautta,
jotka yksinäänkin ovat vaikeita sekä potilaalle että omaishoitajalle ja kun kuulin,
että Timo S. sai kaikki kolme peräjälkeen ajattelin, että Luoja, eikö ihminen voisi saada päästä vähemmillä kärsimyksillä ja myös läheinen eli omaishoitaja. Tämä oli nyt aloituksen ulkopuolelta, toivottavasti en saa häätöä kirjakeskusteluista, joista olenkin jo jäänyt taka-alalle omaksi ja muiden parhaaksi :))))
M

Anonyymi kirjoitti:

Hei D, haastattelu riipaisi minua, koska lähipiirissäni on samoja kolmea sairautta,
jotka yksinäänkin ovat vaikeita sekä potilaalle että omaishoitajalle ja kun kuulin,
että Timo S. sai kaikki kolme peräjälkeen ajattelin, että Luoja, eikö ihminen voisi saada päästä vähemmillä kärsimyksillä ja myös läheinen eli omaishoitaja. Tämä oli nyt aloituksen ulkopuolelta, toivottavasti en saa häätöä kirjakeskusteluista, joista olenkin jo jäänyt taka-alalle omaksi ja muiden parhaaksi :))))
M

Lue lisää

Äläs nyt vähättele itseäsi, m ! Mutta samaa maata olen: en tahtoisi olla kenellekään vaivaksi enkä mieliharmiksi...Olisiko kyseessä se patenttiselitys: huono itsetunto ?..))
Onneksi itsekunnioitus on tallella ja se auttaa pitämään yllä "ei tupata kun ei tykätä"-asennetta.

Kyllä arjen kosketus noihin mainitsemiisi sairauksiin on minullakin saanut aikaan jonkinlaisen torjuntareaktion: pakko kovettaa sydämensä ja yrittää itse pysyä reippaana. Pitkän päälle sekään ei tietysti onnistu ja on pakko myöntää oma voimattomuutensa..

Pyydetään me nyt muilta anteeksi tätä kahdenkeskistä rupattelua ja aiheesta poikkeamista! Minähän sen ruodusta poikkeamisen aloitin...
Mielestäni kahdenkeskisyys ei estä muitakaan osallistumasta, jos kiinnostus herää.

Mutta sinnitellään ja muistetaan, että kirjat meillä on aina keskuudessamme ja niiden ansiosta voidaan löytää myös sielunsiskoja ja sielunveljiä..))

demeter1 kirjoitti:

Äläs nyt vähättele itseäsi, m ! Mutta samaa maata olen: en tahtoisi olla kenellekään vaivaksi enkä mieliharmiksi...Olisiko kyseessä se patenttiselitys: huono itsetunto ?..))
Onneksi itsekunnioitus on tallella ja se auttaa pitämään yllä "ei tupata kun ei tykätä"-asennetta.

Kyllä arjen kosketus noihin mainitsemiisi sairauksiin on minullakin saanut aikaan jonkinlaisen torjuntareaktion: pakko kovettaa sydämensä ja yrittää itse pysyä reippaana. Pitkän päälle sekään ei tietysti onnistu ja on pakko myöntää oma voimattomuutensa..

Pyydetään me nyt muilta anteeksi tätä kahdenkeskistä rupattelua ja aiheesta poikkeamista! Minähän sen ruodusta poikkeamisen aloitin...
Mielestäni kahdenkeskisyys ei estä muitakaan osallistumasta, jos kiinnostus herää.

Mutta sinnitellään ja muistetaan, että kirjat meillä on aina keskuudessamme ja niiden ansiosta voidaan löytää myös sielunsiskoja ja sielunveljiä..))

Lue lisää

Hei D, ei meillä ole huono itsetunto. "Sopu sijaa antaa".
M

Anonyymi kirjoitti:

Hei D, ei meillä ole huono itsetunto. "Sopu sijaa antaa".
M

Ihan puolileikilläni tuota tarjosin, M, kun selitys yleensä lopettaa jatkopohdinnat..))

Samat sanat. Taata on tuttu sana ja Taata-Sillanpää.

Pena on yes !

Ei sitä aina jaksakaan lukea, Ano, 17.53, mutta lukemaansa voi muistella..))

Saarikosken runot edustavat minulle sitä "korkeakulttuuria", eivät aina avaudu.
Sensijaan "Nuoruuden päiväkirjat" oli sellainen teos, johon olen palannut yhä uudelleen.
Pekka Tarkka valikoi Saarikosken päiväkirjoista julkaistut otteet. alkaen v. 1953 ja päättyen nejä vuotta myöhemmin.
Käsittämätöntä, että nuori ihminen voi nähdä ja kirjoittaa noin...

Viimeksi kun kävin Saarikosken haudalla se näytti jotenkin hoitamattomalta, vai kynätkö sen tekivät ?..))

demeter1 kirjoitti:

Ei sitä aina jaksakaan lukea, Ano, 17.53, mutta lukemaansa voi muistella..))

Saarikosken runot edustavat minulle sitä "korkeakulttuuria", eivät aina avaudu.
Sensijaan "Nuoruuden päiväkirjat" oli sellainen teos, johon olen palannut yhä uudelleen.
Pekka Tarkka valikoi Saarikosken päiväkirjoista julkaistut otteet. alkaen v. 1953 ja päättyen nejä vuotta myöhemmin.
Käsittämätöntä, että nuori ihminen voi nähdä ja kirjoittaa noin...

Viimeksi kun kävin Saarikosken haudalla se näytti jotenkin hoitamattomalta, vai kynätkö sen tekivät ?..))

Lue lisää

Voiko rakkausruno olla hienompi kuin tämä Pentti Saarikosken luomus? Valitettavasti rivijako ei kopioitunut alkuperäisenä..

minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua

(Pentti Saarikosken kokoelmasta Mitä tapahtuu todella?)

Tätä hiukan tuota edellistä muistuttavaa rakkausrunoa ei löydy mistään Saarikosken kokoelmasta:

Minä rakastan sinua niin kuin
puu rakastaa tuulta
niin kuin meri rakastaa kaloja
ja muita eläimiä
jotka sitä asuvat
Minä rakastan sinua
niin kuin paperi rakastaa sanoja
joita siihen kirjoitetaan


Netistä löytyi kirjastohoitajan selitys asiaan:
Mia Bernerin ( Pentti Saarikosken vaimo) kirjasta PS - Merkintöjä suruvuodelta (1986) löytyy mainittu rakkausruno. Kirjassaan Berner kertoo Saarikosken kirjoittaneen sen Bernerin syntymäpäivänä kesällä 1983. Runo, joka alkaa säkeellä "Minä rakastan sinua niin kuin puu rakastaa tuulta", on kirjassa myös päivätty Bernerin syntymäpäivälle (13.6.1983) ja omistettu Mialle. Runo on siten kirjoitettu vain muutama kuukausi ennen Saarikosken kuolemaa. Pentti Saarikoski kuoli elokuussa 1983.

Luin hiljattain Tuula-Liina Variksen uusimman kirjan nimeltä Sattunut syntymään, joka on hänen omaa elämäänsä valottava. T-L Varis on Saarikosken yksi vaimoista ja tässäkin kirjassa runoilija esiintyy. Variksen kirja Kipikonna ja olkimarsalkka käsittelee hänen avioliittoaan Saarikosken kanssa, samalla ajan kulttuurielämää.

Ramoona kirjoitti:

Voiko rakkausruno olla hienompi kuin tämä Pentti Saarikosken luomus? Valitettavasti rivijako ei kopioitunut alkuperäisenä..

minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua

(Pentti Saarikosken kokoelmasta Mitä tapahtuu todella?)

Tätä hiukan tuota edellistä muistuttavaa rakkausrunoa ei löydy mistään Saarikosken kokoelmasta:

Minä rakastan sinua niin kuin
puu rakastaa tuulta
niin kuin meri rakastaa kaloja
ja muita eläimiä
jotka sitä asuvat
Minä rakastan sinua
niin kuin paperi rakastaa sanoja
joita siihen kirjoitetaan


Netistä löytyi kirjastohoitajan selitys asiaan:
Mia Bernerin ( Pentti Saarikosken vaimo) kirjasta PS - Merkintöjä suruvuodelta (1986) löytyy mainittu rakkausruno. Kirjassaan Berner kertoo Saarikosken kirjoittaneen sen Bernerin syntymäpäivänä kesällä 1983. Runo, joka alkaa säkeellä "Minä rakastan sinua niin kuin puu rakastaa tuulta", on kirjassa myös päivätty Bernerin syntymäpäivälle (13.6.1983) ja omistettu Mialle. Runo on siten kirjoitettu vain muutama kuukausi ennen Saarikosken kuolemaa. Pentti Saarikoski kuoli elokuussa 1983.

Luin hiljattain Tuula-Liina Variksen uusimman kirjan nimeltä Sattunut syntymään, joka on hänen omaa elämäänsä valottava. T-L Varis on Saarikosken yksi vaimoista ja tässäkin kirjassa runoilija esiintyy. Variksen kirja Kipikonna ja olkimarsalkka käsittelee hänen avioliittoaan Saarikosken kanssa, samalla ajan kulttuurielämää.

Lue lisää

Kiitos noista runoista. Ramoona. Tuttujahan ne ovat, enkä oikein ymmärrä miksi ne kaikki eivät minua puhuttele.
Tuulaliinan kirjoja olen kyllä lukenut, muistaakseni myös tuon Kilpikonna ja Olkimarsalkka, hyvinhän hän kirjoittaa...
Ehkä Saarikosken yksityiselämä ja lasten muistelut ovat vieraannuttaneet Saarikoskesta...

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos noista runoista. Ramoona. Tuttujahan ne ovat, enkä oikein ymmärrä miksi ne kaikki eivät minua puhuttele.
Tuulaliinan kirjoja olen kyllä lukenut, muistaakseni myös tuon Kilpikonna ja Olkimarsalkka, hyvinhän hän kirjoittaa...
Ehkä Saarikosken yksityiselämä ja lasten muistelut ovat vieraannuttaneet Saarikoskesta...

Lue lisää

Saarikoski keksi monesti omiaan käännöksiinsä, kirjoitti hesarin kulttuurisivuilla kirjallisuushenkilö.
Ihmettelen, mikä hänessä veti nuoria naisia puoleensa mm vallesmannin tyttären.

Anonyymi kirjoitti:

Saarikoski keksi monesti omiaan käännöksiinsä, kirjoitti hesarin kulttuurisivuilla kirjallisuushenkilö.
Ihmettelen, mikä hänessä veti nuoria naisia puoleensa mm vallesmannin tyttären.

Lue lisää

Taiteellista vapautta, Ano 22.44. ? Minulla on vain Saarikosken käännös Matteuksen evankeliumista. Siitä jä mieleen, että tutun Raamatunkäännöksen "paha" oli Saarikosken käännöksessä "raha". Ei paha käännös sekään..)) Nerokas oikeastaan...

Samaa mieltä, Ano 22.48. Leino sanoi jo kaiken, mutta ainahan sen voi sanoa toisinkin..))

Kun niin Penaksi puhuttelet, olitko lähempi tuttu?

Niin, Ano 23.09. Kyllä kai taiteilijat/kirjailijat ovat näkijöitä, näkevät nykyisyyttä tarkasti ja syvältä ja voivat nähdä myös tulevaan... Kuunnellaan heitä !..))

Valamo on tuttu paikka minullekin: vierailijana, kurssilaisena, talkoolaisena...
Harmi ettei sinne nyt ole arvannut lähteä pitkän matkan vuoksi.

Toki.

Novelli on jäänyt minullakin kirjallisuuden lajeista vähälle lukemiselle, olen enemmän tarinoiden, kuvausten ja kehityskertomusten ystävä. Novelli on tosiaan vaativa laji kaikessa keskittyneisyydessään, ja sitä se lukijaltaankin vaatii. Suomessa on myös tunnelmakuvausten perinne, esimerkiksi Juhani Ahon lastuiksi nimeämät luonnonläheiset pienoiskertomukset.
Lyhytmuotoisuus asettaa vaatimuksia: aiheeksi sopii jokin merkittävä hetki tai vaihe ihmisen elämässä - jonkin loppu , muutos tai uuden alku. Lukijalle ei kerrota kuin välttämätön, mutta pitää kuitenkin olla jokin "punainen lanka", asia tai esine jolla on kertomuksessa merkitys henkilöille ja tapahtumien kululle, mielestäni siinä on jotain samaa kuin salapoliisijutuissa. Päähenkilön lisäksi ei ole monia sivuhenkilöitä, ja heidän kuvauksensa jää minimiin.Loppuratkaisu on usein avoin, lukijan mieli jää askaroimaan , miten tämä jatkuu tai päättyi.

Meillä oli pari vuotta sitten kirjapiirissä kolumbialaissyntyisen Nobel-palkitun García Márquezin novellikokoelma Mamá Granden hautajaiset käsiteltävänä. Kyllä se mielenkiinnon piti vireillä eikä ihan hevillä auennut, erilaisia tulkintoja ja mielipiteitä se herätti piiriläisissä, jotkut eivät pitäneet ja jättivät kesken. Olen kirjailijan tunnetuimman teoksen Sadan vuoden yksinäisyys aikanaan lukenut.
Nyt alkoi kiinnostaa tuo Sade piiskaa asfalttia, joten pitää tarkistaa, onko saatavilla paikallisesta kirjastosta. Kaukolainaus toimii kyllä hienosti, kunhan jaksaa jonottaa.

Ramoona kirjoitti:

Novelli on jäänyt minullakin kirjallisuuden lajeista vähälle lukemiselle, olen enemmän tarinoiden, kuvausten ja kehityskertomusten ystävä. Novelli on tosiaan vaativa laji kaikessa keskittyneisyydessään, ja sitä se lukijaltaankin vaatii. Suomessa on myös tunnelmakuvausten perinne, esimerkiksi Juhani Ahon lastuiksi nimeämät luonnonläheiset pienoiskertomukset.
Lyhytmuotoisuus asettaa vaatimuksia: aiheeksi sopii jokin merkittävä hetki tai vaihe ihmisen elämässä - jonkin loppu , muutos tai uuden alku. Lukijalle ei kerrota kuin välttämätön, mutta pitää kuitenkin olla jokin "punainen lanka", asia tai esine jolla on kertomuksessa merkitys henkilöille ja tapahtumien kululle, mielestäni siinä on jotain samaa kuin salapoliisijutuissa. Päähenkilön lisäksi ei ole monia sivuhenkilöitä, ja heidän kuvauksensa jää minimiin.Loppuratkaisu on usein avoin, lukijan mieli jää askaroimaan , miten tämä jatkuu tai päättyi.

Meillä oli pari vuotta sitten kirjapiirissä kolumbialaissyntyisen Nobel-palkitun García Márquezin novellikokoelma Mamá Granden hautajaiset käsiteltävänä. Kyllä se mielenkiinnon piti vireillä eikä ihan hevillä auennut, erilaisia tulkintoja ja mielipiteitä se herätti piiriläisissä, jotkut eivät pitäneet ja jättivät kesken. Olen kirjailijan tunnetuimman teoksen Sadan vuoden yksinäisyys aikanaan lukenut.
Nyt alkoi kiinnostaa tuo Sade piiskaa asfalttia, joten pitää tarkistaa, onko saatavilla paikallisesta kirjastosta. Kaukolainaus toimii kyllä hienosti, kunhan jaksaa jonottaa.

Lue lisää

Kiitos kun puit, Ramoona, sanoiksi sen mitä yritin mielessäni tavoitella ja jäsentää: siis tuota novellin määrittelyä ja siihen liittyvää lukemisen vaikeutta. Lukija, ainakin minä, voi tosiaan jäädä novellin jälkeen kysymään: entä sitten ?

Samoin minä laitan listalle tuon Paloman esittelemän kirjan: Sade piiskaa asfalttia.
Sehän oli toisenkin kirjoittajan mieleen.

Toivottavasti siitä ei muodostu yhtä kiistanalaista teosta kuin Ferranten kirjoista..))
Toisaalta: juuri nuo erilaiset näkemykset voivat avata uusia ulottuvuuksia myös itselle.

Tulisi ainakin yhtä mielenkiintoinen kuin Leinosta. Molemmat olivat juoppoja ja molemmilla oli paljon naisia, monta avioliittoakin.

Mitä ihmeellistä taiteilijoissa on ? Ei ne ihmistä kummempia ole.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä ihmeellistä taiteilijoissa on ? Ei ne ihmistä kummempia ole.

Hyvä kysymys.

Hyvä alku meni oikeassa olemisesta kinaamiseksi.

Muutamasta viinalle persosta ei kannata vetää hätäisiä johtopäätöksiä.
Se, että työaika ei rajoitu ma-pe klo 8-16 elämään antaa myös mahdollisuudet
"vaihtoehtoiseen" elämäntyyliin.

Anonyymi kirjoitti:

Muutamasta viinalle persosta ei kannata vetää hätäisiä johtopäätöksiä.
Se, että työaika ei rajoitu ma-pe klo 8-16 elämään antaa myös mahdollisuudet
"vaihtoehtoiseen" elämäntyyliin.

Lue lisää

Työelämä oli monilla aloilla kosteaa 70-80- luvuilla, jolloin olivat pitkät lounaat, sekä työmaajuoppotelu raksoilla. Yleinen ilmapiiri on muuttunut jo pelkästään tupakoinnin suhteen.

Anonyymi kirjoitti:

Muutamasta viinalle persosta ei kannata vetää hätäisiä johtopäätöksiä.
Se, että työaika ei rajoitu ma-pe klo 8-16 elämään antaa myös mahdollisuudet
"vaihtoehtoiseen" elämäntyyliin.

Lue lisää

Kirjailijoille jää luppoaikaa kirjan valmistumisen ja uuden aloittamisen välissä.
Se on kirjailijan loma-aikaa ?
Itse kirjoituskausi voi olla tiivistä selvinpäin ahertamista ja siinä välissä relataan.

Hannu Salama, Saarikoski ja muutamat muut ovat omalla maineellaan leimanneet tahtomattaan kirjailijakunnan juopoiksi, vaikka heilläkin oli selvät kautensa.

Lukemani perusteella Saarikoskella ne eivät pitkiä olleet,
mutta olisiko hän ollut parempi kirjailija raivoraittiina ?

Hän oli sellainen kuin oli ja se oli hänen elämänsä.

Oletko lukenut Saarikosken "Juomarin päiväkirjat". Se on "trippi" deliriumin maailmaan,
joka ei ole hauskaa.

"Kyllähän idyllejä kirjoittaa
mutta haluaisinpa tietää mitä
aivoissani tapahtuu
kun tajuttomana kouristuksissani sätkin lattialla
Ihmiset katsovat minua
ja pelkäävät että puhun Paholaisen kanssa"

Nytpä heräsi kiinnostus Saarikoskeen(kin)..))

Olen kai antanut toisen käden tietojen, julkikuvan, vaikuttaa asenteisiini. Ehkä "kuunnellut" liikaa läheisten kuvauksia heistä tai sitten lukenut heidän omaa tilitystään ihmisenä olemisesta.
Harva heistä hehkuttaa omaa osaamistaan, ihailee itseään. Itseruoskintana heidän tilityksenä lukijalle usein näkyy. Christer Kihlman ja Teuvo Saavalainen tulevat heti mieleen näistä.

En tiennytkään, Ano 12.21. Jos olen ymmärtänyt ortodoksiperinne ei juuri ratsasta näillä julkkiksilla, jotka ovat Valamossa vierailleet, sen ilmapiirissä viihtyneet.
Tietysti heitä voidaan muistaa monessa hengessä ja onhan uusi Valamo joutunut tinkimään omista arvoistamaan, koska "heidänkin täytyy elää", mahdollistaa toimintansa kaupallisin keinoin.
Markkinataloudessa ihmisen kai jo täytyy palvella kahta herraa..))

Hei D, viinanjuonti on ollut myös kotimaisen kirjallisuuden keskeinen aihe. Tarinaan saadaan dramatiikkaa, kun alkoholi vapauttaa ihmiset sosiaalisesta kurinalaisuudesta.
Klassikkoasemaan nousseissa kirjoissa kuten Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas on juopottelulkohtauksia, joissa miehet taantuvat "suomalaiseen perimmäiseen olotilaan"
unohtaen keskinäisen hierarkiansa paljastaessaan sisimpiä tuntemuksiaan.

Kiva, että kiinnostuit Saarikoskesta. "Juomarin päiväkirjaa" pidetään ehkä Saarikosken heikoimpana kirjana, mutta joskus kaivan sen esille ja avaan mistä kohtaa vain ja ja alan lukea, jos muutakaan kirjaa ei sattuisi olemaan enkä ole pitkäjänteisellä tuulella.
Se on ainoa omistamani Saarikosken kirja.
Se oli euron korissa jossakin divarissa aikoinaan. Sen näkeminen herätti ristiriitaisia ja hassunkurisia ajatuksia: "Suuri kirjailija" on kirjoittanut alennustiloistaan ja kirja päätyy alennustilaan divarin alennuskoriin.
(Aika vähän siinä on alennustiloista kuitenkin, enimmäkseen kaikkea muuta)
M.

Anonyymi kirjoitti:

Hei D, viinanjuonti on ollut myös kotimaisen kirjallisuuden keskeinen aihe. Tarinaan saadaan dramatiikkaa, kun alkoholi vapauttaa ihmiset sosiaalisesta kurinalaisuudesta.
Klassikkoasemaan nousseissa kirjoissa kuten Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas on juopottelulkohtauksia, joissa miehet taantuvat "suomalaiseen perimmäiseen olotilaan"
unohtaen keskinäisen hierarkiansa paljastaessaan sisimpiä tuntemuksiaan.

Kiva, että kiinnostuit Saarikoskesta. "Juomarin päiväkirjaa" pidetään ehkä Saarikosken heikoimpana kirjana, mutta joskus kaivan sen esille ja avaan mistä kohtaa vain ja ja alan lukea, jos muutakaan kirjaa ei sattuisi olemaan enkä ole pitkäjänteisellä tuulella.
Se on ainoa omistamani Saarikosken kirja.
Se oli euron korissa jossakin divarissa aikoinaan. Sen näkeminen herätti ristiriitaisia ja hassunkurisia ajatuksia: "Suuri kirjailija" on kirjoittanut alennustiloistaan ja kirja päätyy alennustilaan divarin alennuskoriin.
(Aika vähän siinä on alennustiloista kuitenkin, enimmäkseen kaikkea muuta)
M.

Lue lisää

Harvassa maassa viinan ostaminen on ollut niin kontrolloitua kuin Suomessa,
etten ihmettele, että se on jonkunlainen "myytti" suorastaan".
Oliko vielä 1960-luvulla jopa viinakortti ostosten liiallisuuden kontrolloimiseksi.
Kahta pulloa kertaostoksena piti selitellä syntymäpäivillä tai häillä.

Taiteilijoilla alkoholi liittyi olennaisesti boheemiuteen. Boheemeilla oli "lupa"
juoda milloin huvittaa, istua keskellä päivää Hansassa, vaikka monta viikkoa putkeen.

Luin kerran esseitä myyteistä, joista alkoholi on yksi ja siitä jäi mieleen
miten Saarikoskikin menetti statuksensa aikakautensa keulakuvana boheemeille,
taiteilijajuopoille, kun liiallisesta alkoholinkäytöstä tulikin arkinen terveys- ja mielenterveysongelma !

Anonyymi kirjoitti:

Harvassa maassa viinan ostaminen on ollut niin kontrolloitua kuin Suomessa,
etten ihmettele, että se on jonkunlainen "myytti" suorastaan".
Oliko vielä 1960-luvulla jopa viinakortti ostosten liiallisuuden kontrolloimiseksi.
Kahta pulloa kertaostoksena piti selitellä syntymäpäivillä tai häillä.

Taiteilijoilla alkoholi liittyi olennaisesti boheemiuteen. Boheemeilla oli "lupa"
juoda milloin huvittaa, istua keskellä päivää Hansassa, vaikka monta viikkoa putkeen.

Luin kerran esseitä myyteistä, joista alkoholi on yksi ja siitä jäi mieleen
miten Saarikoskikin menetti statuksensa aikakautensa keulakuvana boheemeille,
taiteilijajuopoille, kun liiallisesta alkoholinkäytöstä tulikin arkinen terveys- ja mielenterveysongelma !

Lue lisää

jäi pois M

Anonyymi kirjoitti:

jäi pois M

Löysitpä kirjallisuudesta oivat esimerkit viinan hyväätekevästä ja tasa-arvoistavasta vaikutuksesta, ainakin suomalaiseen mieheen, M..))
Sitä synkempää vaikutusta on taidettu kuvata liiankin kanssa. Tulee heti mieleen vaikka Märta Tikkasen "Vuosisadan rakkaustarina" , mitä myös viina varjosti.
Tuossa viimeksi puheena olleessa Kaarin Utrion elämäkerrassa sivutaan myös aihetta.

"Sauna, viina ja terva", niihän se menee. jos nyt terva on jäänyt vähemmalle, niin muut "lääkkeet" ovat voimassa..))

Anonyymi kirjoitti:

Harvassa maassa viinan ostaminen on ollut niin kontrolloitua kuin Suomessa,
etten ihmettele, että se on jonkunlainen "myytti" suorastaan".
Oliko vielä 1960-luvulla jopa viinakortti ostosten liiallisuuden kontrolloimiseksi.
Kahta pulloa kertaostoksena piti selitellä syntymäpäivillä tai häillä.

Taiteilijoilla alkoholi liittyi olennaisesti boheemiuteen. Boheemeilla oli "lupa"
juoda milloin huvittaa, istua keskellä päivää Hansassa, vaikka monta viikkoa putkeen.

Luin kerran esseitä myyteistä, joista alkoholi on yksi ja siitä jäi mieleen
miten Saarikoskikin menetti statuksensa aikakautensa keulakuvana boheemeille,
taiteilijajuopoille, kun liiallisesta alkoholinkäytöstä tulikin arkinen terveys- ja mielenterveysongelma !

Lue lisää

Heh, M, 16.33. Näin kai se menee, että raitis alkoholisti ei kiinnosta ketään..))

Ja alkoholisti ihminen on, jos on sellaiseksi todettu tai itse tunnustautunut. Näin ainakin itse vakuuttavat...

demeter1 kirjoitti:

Löysitpä kirjallisuudesta oivat esimerkit viinan hyväätekevästä ja tasa-arvoistavasta vaikutuksesta, ainakin suomalaiseen mieheen, M..))
Sitä synkempää vaikutusta on taidettu kuvata liiankin kanssa. Tulee heti mieleen vaikka Märta Tikkasen "Vuosisadan rakkaustarina" , mitä myös viina varjosti.
Tuossa viimeksi puheena olleessa Kaarin Utrion elämäkerrassa sivutaan myös aihetta.

"Sauna, viina ja terva", niihän se menee. jos nyt terva on jäänyt vähemmalle, niin muut "lääkkeet" ovat voimassa..))

Lue lisää

Kiitos sinulle demeter, kun vastailet noin mukavasti myös meille anoille, jotka emme niin kovin ole perehtyneitä mutta mielellään laitamme huomioitamme kuin rikaksi rokkaan. Sinulle kelpaa ihan suomalaiset kirjailijat, ja ihan suomen kielellä luetut ulkomaalaisten kirjoittamat.

demeter1 kirjoitti:

Heh, M, 16.33. Näin kai se menee, että raitis alkoholisti ei kiinnosta ketään..))

Ja alkoholisti ihminen on, jos on sellaiseksi todettu tai itse tunnustautunut. Näin ainakin itse vakuuttavat...

Lue lisää

Ohi aloituksen aiheen, mutta kirjallisuudesta kuitenkin...

Christer Kihlman kirjoitti tunnustusromaanissaan "Ihminen joka järkkyi":

"On helpompi tulla tulkituksi alkoholistiksi yhteiskunnan alakerroksissa kuin huipulla.
Alkoholismi liittyy ajankäyttöön ja sosiaaliseen kontekstiin, jossa runsaskin
alkoholin käyttö saa legitiimin selityksen.
Kirjailija edustaa sosiaalista huippua, koska hänellä on aikaa juoda ja hän on oma
johtajansa."

Lisäksi oli boheemius. Jos alkoholin suurkäyttäjä oli taitelija,
hänet miellettiin "boheemiksi".

Alemmalla sosiaalisella portaalla olevaa alkoholisoitunutta ihmistä kutsuttiin juopoksi
ei boheemiksi.
M

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos sinulle demeter, kun vastailet noin mukavasti myös meille anoille, jotka emme niin kovin ole perehtyneitä mutta mielellään laitamme huomioitamme kuin rikaksi rokkaan. Sinulle kelpaa ihan suomalaiset kirjailijat, ja ihan suomen kielellä luetut ulkomaalaisten kirjoittamat.

Lue lisää

Kiitos palautteestasi, Ano 17.19. Niinhän me kaikki: laitamme huomioitamme, jaamme näkemyksiämme - rikaksi rokkaan..)) Yhteinen yritys ja kiva jos/kun osallistujia riittää ja sopu säilyy..))

Anonyymi kirjoitti:

Ohi aloituksen aiheen, mutta kirjallisuudesta kuitenkin...

Christer Kihlman kirjoitti tunnustusromaanissaan "Ihminen joka järkkyi":

"On helpompi tulla tulkituksi alkoholistiksi yhteiskunnan alakerroksissa kuin huipulla.
Alkoholismi liittyy ajankäyttöön ja sosiaaliseen kontekstiin, jossa runsaskin
alkoholin käyttö saa legitiimin selityksen.
Kirjailija edustaa sosiaalista huippua, koska hänellä on aikaa juoda ja hän on oma
johtajansa."

Lisäksi oli boheemius. Jos alkoholin suurkäyttäjä oli taitelija,
hänet miellettiin "boheemiksi".

Alemmalla sosiaalisella portaalla olevaa alkoholisoitunutta ihmistä kutsuttiin juopoksi
ei boheemiksi.
M

Lue lisää

Aivan, M. Luokkaerot ratkaisevat oletko juoppo vai alkoholisti..))

Tuossa mainitsemassasi kirjassa "Ihminen, joka järkkyi" Kihlman kirjoitti alkoholismista niin kuin ei kukaan: painotti sen tervehdyttävää vaikutusta omalla kohdallaan ja katsoi sen lääkitsevän sitä epäsuhdetta, joka hänellä oli oman suosituskykynsä ja suoritusvaatimustensa välillä.
Kenelläpä sitä ei olisi, mutta ehkä ratkaisevaa on se, miten paljon siitä kärsii ja löytääkö muita keinoja sen lääkitsemiseen....

Aivan ano 13.03, "moderni" on varmasti osuvampi ilmaisu tuolle "korkeakulttuurille"...

Jos mennään "Aatamin aikaan" niin,
murkkuiässäni roskakirjallisuuden alinta kastia edustivat viikottain ilmestyvät
Regina- ja Sydänsarjat. Murkku tiesi, että ne ovat romanttista haihattelua,
mutta niissä oli varmasti onnellinen loppu (jonka murkku arvasi jo alkusivuilta).

Omalla kylälläni moni murkku aloitti niillä "kirjallisuuden harrastamisen"
ja moni ei lukenut mitään.
Minä kävin mummoni luona lukemassa Nyyrikitkin. Niissä oli sen ajan kaikesta tietämättömälle murkulle salaperäisiä asioita aikuisten kuvitellusta elämästä.

Omassa kirkonkylässäni ei aikuisten kirjoja saanut kirjastosta lainata alle rippikouluikäinen. Köyhän kylän kirjasto oli muutenkin olematon valikoimiltaan.

Kirjakauppa oli 50 kilometrin päässä lähimmässä kaupungissa. Sinne ei ollut asiaa joka vuosikaan ja jos vanhemmat menivätkin, murkku jätettiin kotiin vahtimaan pikkuveljeä.

Vähän myöhemmin aikuisroskakirjoja edustivat Angelika-kirjat, joiden tyyppisiä Kaari Utriokin kirjoitti pari uransa alussa eli romanttisia historiallisia tarinoita.

Entinen murkkukin kokeili näitäkin uudentyylin "rohkeita uusromanttisia" kirjoja lukea,
koska niitä mainostettiin "sensaatiomaisiksi", mutta entinen murkku olikin kasvanut niitten yli, kun oli huomaamattaan saanut immuniteetin roskaa vastaan jo murkkuiässä.

Mitähän se olisi, roskakirjallisuus, Ano 18.20 ? Taitaa olla oppineiden ja kriitikoiden keksimä nimitys ja me itse saamme päättää, mitä pidämme itsellemme sopivana lukemisena, millaisten kirjojen parissa viihdymme.

Roskaa tai ei, mikään kirjallisuus ei ole kenenkään makua pilannut.
Jostain lukeminen alkaa ja kehittyy johonkin suuntaan. Yleensä alkaa vaatia teoksilta
enemmän syvällisyyttä, psykologiaa ja kirjoittajalta persoonallista tyyliä. Ne puuttuvat liukuhihnalta kirjoitetuista kirjoista, joita viihdekirjallisuudeksi kutsutaan,
mutta ns. viihdekirjallisuutta on monenlaista ja -tasoista.
Sana 'viihde' ei ole oikein onnistunut,
mutta niin mainostavat kustantajatkin tietyntyyppisiä kirjojaan.
Jollekin parasta "viihdekirjallisuutta" on ihan muu kuin romaani.

Kiitos, hyvä suositus. Mistä muusta pidät kuin Saarikosken teksteistä ?

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos, hyvä suositus. Mistä muusta pidät kuin Saarikosken teksteistä ?

Minusta Eeva Joenpelto ja Lohja-sarja on ihan parasta suomalaista kirjallisuutta.

Aloituksesi ei ole keskustelua kirvoittanut, vaan muut keskenään ja aloituksesikin oli joltain toiselta lainattu.

Anonyymi kirjoitti:

Aloituksesi ei ole keskustelua kirvoittanut, vaan muut keskenään ja aloituksesikin oli joltain toiselta lainattu.

"Mukavaa että aloitukseni on antanut potkua kirjoista keskustelemiselle.
Käväisimme juuri 24-tunnin risteilyllä Suomen Turussa ja olen ollut poissa keskusteluista, mikä näköjään suosii asialinjalla pysymistä."

Paloma01 kirjoitti:

"Mukavaa että aloitukseni on antanut potkua kirjoista keskustelemiselle.
Käväisimme juuri 24-tunnin risteilyllä Suomen Turussa ja olen ollut poissa keskusteluista, mikä näköjään suosii asialinjalla pysymistä."

Lue lisää

Demeter on hyvä keskustelun johtaja, ottaa kaikki anotkin huomioon. Ja se kaunakaisakin älysi pysyä poissa.

Täällä ei ole "puskaanmenneitä". On ihan sääntöjenmukaista kirjoittaa anonyyminäkin
ja se on jokaisen oma asia.

"De e kukku de", lauloi Anita Hirvonen. Miten se parantaa toisen "tuntemista" olkoon nimimerkki vaikka Kukkuluuruu. "Tutuksi" voi tulla vaikka kirjoittaisi anona.
Kirjoitustyylistä tunnistaa
ja sitäpaitsi somessa on hyeenoja, joitten takia on paras olla mahollisimman tuntematon.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä ei ole "puskaanmenneitä". On ihan sääntöjenmukaista kirjoittaa anonyyminäkin
ja se on jokaisen oma asia.

Taidat olla yksi niistä, joka ei halua enää seistä kirjoitustensa takana ja näyttää kasvojaan tai nimimerkkiään.
Tottakai se on jokaisen oma asia.
On jokaisen oma asia myös heittää kivi ja piiloittaa käsi selän takana. Mutta palstauskottavuutta se ei lisää.

Jopas nyt jotakin. Milläs nimellä sitä sinun ja korppiksen keskinäistä kehua kutsuttaisiin?

Kyllä täällä on lupa kehua maltillisia kirjoittajia, ilman, että joku pitää sitä manipulointina.

Niin siis mitä halusitkaan oikeasti sanoa ?
" luulen että Demeter on itsekin tietoinen siitä että kaikki tämämä kehuskelu ei ole vilpitöntä.
Kukaan toinen täällä ei ole tuntenut Demetriä tai vaihtanut ajatuksia täällä omalla nimimerkillään hänen kanssaan kuin minä."

Anonyymi kirjoitti:

Niin siis mitä halusitkaan oikeasti sanoa ?
" luulen että Demeter on itsekin tietoinen siitä että kaikki tämämä kehuskelu ei ole vilpitöntä.
Kukaan toinen täällä ei ole tuntenut Demetriä tai vaihtanut ajatuksia täällä omalla nimimerkillään hänen kanssaan kuin minä."

Lue lisää

Valitan, kirjoitin taas liian nopeasti.
Tarkoitin "kauemmin kuin minä"

Anonyymi kirjoitti:

Jopas nyt jotakin. Milläs nimellä sitä sinun ja korppiksen keskinäistä kehua kutsuttaisiin?

Kyllä täällä on lupa kehua maltillisia kirjoittajia, ilman, että joku pitää sitä manipulointina.

Lue lisää

Me ollaan korppiksen kanssa ystäviä ja ystävänä pysyn hänen takanaan. Hän kirjoittaa omia juttujaan ja minä omiani enkä aina seiso hänen kirjoitustensa takana, mutta en myöskään kritikoi niitä. Ei me olla läheskään kaikissa asioissa samaa mieltä tai ajatella samalla tavalla, mutta tiedän aina mitä hän tarkoittaa ja miksi. Jos "kehun" häntä niin teen sitä koska hänessä on paljon hyviä ja hienoja ominaisuuksia, ihmisenä. Kirjoittajana hän on terävämpi ja napakampi kuin minä.
Ei tuollainen kehuskelu ja manipulointi ole reilua palstakäyttäytymistä. Tarkoitushakuista ja läpinäkyvää.

Paloma01 kirjoitti:

Me ollaan korppiksen kanssa ystäviä ja ystävänä pysyn hänen takanaan. Hän kirjoittaa omia juttujaan ja minä omiani enkä aina seiso hänen kirjoitustensa takana, mutta en myöskään kritikoi niitä. Ei me olla läheskään kaikissa asioissa samaa mieltä tai ajatella samalla tavalla, mutta tiedän aina mitä hän tarkoittaa ja miksi. Jos "kehun" häntä niin teen sitä koska hänessä on paljon hyviä ja hienoja ominaisuuksia, ihmisenä. Kirjoittajana hän on terävämpi ja napakampi kuin minä.
Ei tuollainen kehuskelu ja manipulointi ole reilua palstakäyttäytymistä. Tarkoitushakuista ja läpinäkyvää.

Lue lisää

Miksi demeterin kehuminen olisi nuoleskelua, mutta korppiksen aiheellista? Hyvin hän peittää nuo hienot ominaisuutensa ihmisenä ja terävyys on selvää ilkeyttä ja kateellisuutta.

Paloma01 kirjoitti:

Me ollaan korppiksen kanssa ystäviä ja ystävänä pysyn hänen takanaan. Hän kirjoittaa omia juttujaan ja minä omiani enkä aina seiso hänen kirjoitustensa takana, mutta en myöskään kritikoi niitä. Ei me olla läheskään kaikissa asioissa samaa mieltä tai ajatella samalla tavalla, mutta tiedän aina mitä hän tarkoittaa ja miksi. Jos "kehun" häntä niin teen sitä koska hänessä on paljon hyviä ja hienoja ominaisuuksia, ihmisenä. Kirjoittajana hän on terävämpi ja napakampi kuin minä.
Ei tuollainen kehuskelu ja manipulointi ole reilua palstakäyttäytymistä. Tarkoitushakuista ja läpinäkyvää.

Lue lisää

Hehhhehhee, hienoja ominaisuuksia ihmisenä🤣🤣🤣🤣🤣🤣

Ei kukaan muu tee sitä kuin plma, varmaan siksi kun pelkää sitä.

Paloma01 kirjoitti:

Me ollaan korppiksen kanssa ystäviä ja ystävänä pysyn hänen takanaan. Hän kirjoittaa omia juttujaan ja minä omiani enkä aina seiso hänen kirjoitustensa takana, mutta en myöskään kritikoi niitä. Ei me olla läheskään kaikissa asioissa samaa mieltä tai ajatella samalla tavalla, mutta tiedän aina mitä hän tarkoittaa ja miksi. Jos "kehun" häntä niin teen sitä koska hänessä on paljon hyviä ja hienoja ominaisuuksia, ihmisenä. Kirjoittajana hän on terävämpi ja napakampi kuin minä.
Ei tuollainen kehuskelu ja manipulointi ole reilua palstakäyttäytymistä. Tarkoitushakuista ja läpinäkyvää.

Lue lisää

" Kirjoittajana hän on terävämpi ja napakampi kuin minä."

Siinäpä tämä ero, koska sinä osaat kirjoittaa sivistyneesti, mutta "korppis" kirjoittaa omaa "oppimansa" kieltä "Kainuulaisittain".

Nyt hän luulee olevansa koko maailman ihailema, kun istahti terassille ja puhui miehensä kanssa Englantia, niin eikös siihen tulikin oikein tuttavien tuttavat juttelemaan , koska olivat niin "erikoisia" Kainuussa, että puhuivat "vierasta kieltä"!

Nykyiset lapsetkin (5-6v)osaavat jopa englantia vanhempiaan paremmin, koska tämä " netti" opettaa lapsia, josta lapsenikin yllättyi, kun poika jutteli venäjää, tosi vain tässä "netti maailmassa", mutta on kuunnelut paljon selostuksia, joita toistelee kiitettävästi.

Ehkä Kainuussa on toisin, että siellä ei ostata mitään muuta, mutta oletan että sinnekin on sivistys levinnyt, kuten kielitaitokin, että ei hämmästellä jotain englantia puhuvia henkilöitä, jotka kuitenkin osaavat myös kotimaankin kieltä.

Anonyymi kirjoitti:

" Kirjoittajana hän on terävämpi ja napakampi kuin minä."

Siinäpä tämä ero, koska sinä osaat kirjoittaa sivistyneesti, mutta "korppis" kirjoittaa omaa "oppimansa" kieltä "Kainuulaisittain".

Nyt hän luulee olevansa koko maailman ihailema, kun istahti terassille ja puhui miehensä kanssa Englantia, niin eikös siihen tulikin oikein tuttavien tuttavat juttelemaan , koska olivat niin "erikoisia" Kainuussa, että puhuivat "vierasta kieltä"!

Nykyiset lapsetkin (5-6v)osaavat jopa englantia vanhempiaan paremmin, koska tämä " netti" opettaa lapsia, josta lapsenikin yllättyi, kun poika jutteli venäjää, tosi vain tässä "netti maailmassa", mutta on kuunnelut paljon selostuksia, joita toistelee kiitettävästi.

Ehkä Kainuussa on toisin, että siellä ei ostata mitään muuta, mutta oletan että sinnekin on sivistys levinnyt, kuten kielitaitokin, että ei hämmästellä jotain englantia puhuvia henkilöitä, jotka kuitenkin osaavat myös kotimaankin kieltä.

Lue lisää

Kai ne ihmiset säälii, kun jonkun suomalaisvamhulsen örrättävä enkkua vielä vanhemmalle vierasmaalaiselle vanhukselle omassa maassaan, vaikka se on vieras kieli niille molemmille. Ihan hattutäti kävi juttusilla, mikä mahtava huomion osoitus! Sattuiko lehdistö paikalle?

Paloma01 kirjoitti:

Me ollaan korppiksen kanssa ystäviä ja ystävänä pysyn hänen takanaan. Hän kirjoittaa omia juttujaan ja minä omiani enkä aina seiso hänen kirjoitustensa takana, mutta en myöskään kritikoi niitä. Ei me olla läheskään kaikissa asioissa samaa mieltä tai ajatella samalla tavalla, mutta tiedän aina mitä hän tarkoittaa ja miksi. Jos "kehun" häntä niin teen sitä koska hänessä on paljon hyviä ja hienoja ominaisuuksia, ihmisenä. Kirjoittajana hän on terävämpi ja napakampi kuin minä.
Ei tuollainen kehuskelu ja manipulointi ole reilua palstakäyttäytymistä. Tarkoitushakuista ja läpinäkyvää.

Lue lisää

"Ei tuollainen kehuskelu ja manipulointi ole reilua palstakäyttäytymistä. Tarkoitushakuista ja läpinäkyvää."

Voiko joku täällä määrätä sen saako antaa antaa tunnustusta mukavalle kirjoittajalle ?
Voisitko selkosuomentaa mitä kehujat sillä sinun mielestäsi tarkoittavat ?
Minusta on ihan luontevaa ja normaalia antaa tunnustusta "kivalle tyypille".

Onko sinusta mukavampi tyyli sinun ja korppiksen tyyli, nostaa itseä ja alentaa muita ?

Anonyymi kirjoitti:

" Kirjoittajana hän on terävämpi ja napakampi kuin minä."

Siinäpä tämä ero, koska sinä osaat kirjoittaa sivistyneesti, mutta "korppis" kirjoittaa omaa "oppimansa" kieltä "Kainuulaisittain".

Nyt hän luulee olevansa koko maailman ihailema, kun istahti terassille ja puhui miehensä kanssa Englantia, niin eikös siihen tulikin oikein tuttavien tuttavat juttelemaan , koska olivat niin "erikoisia" Kainuussa, että puhuivat "vierasta kieltä"!

Nykyiset lapsetkin (5-6v)osaavat jopa englantia vanhempiaan paremmin, koska tämä " netti" opettaa lapsia, josta lapsenikin yllättyi, kun poika jutteli venäjää, tosi vain tässä "netti maailmassa", mutta on kuunnelut paljon selostuksia, joita toistelee kiitettävästi.

Ehkä Kainuussa on toisin, että siellä ei ostata mitään muuta, mutta oletan että sinnekin on sivistys levinnyt, kuten kielitaitokin, että ei hämmästellä jotain englantia puhuvia henkilöitä, jotka kuitenkin osaavat myös kotimaankin kieltä.

Lue lisää

" Kirjoittajana hän on terävämpi ja napakampi kuin minä."
Jutuissa ei vaan ole koskaan mitään asiaa.

Paloma01 kirjoitti:

Me ollaan korppiksen kanssa ystäviä ja ystävänä pysyn hänen takanaan. Hän kirjoittaa omia juttujaan ja minä omiani enkä aina seiso hänen kirjoitustensa takana, mutta en myöskään kritikoi niitä. Ei me olla läheskään kaikissa asioissa samaa mieltä tai ajatella samalla tavalla, mutta tiedän aina mitä hän tarkoittaa ja miksi. Jos "kehun" häntä niin teen sitä koska hänessä on paljon hyviä ja hienoja ominaisuuksia, ihmisenä. Kirjoittajana hän on terävämpi ja napakampi kuin minä.
Ei tuollainen kehuskelu ja manipulointi ole reilua palstakäyttäytymistä. Tarkoitushakuista ja läpinäkyvää.

Lue lisää

"Kirjoittajana hän on terävämpi ja napakampi kuin minä."

Johan pomppas. Korppis usein ei näy ymmärtävän lukemaansa, joten jos hänen vastauksensa ovat terävämpiä, ovat ne asian vierestä ja suoranaista ilkeyttä. Napakampi? Häneltä puuttuu sivistys, joten se napakkuus ilmenee lyhyinä alatyylisinä ilmaisuina.

Koska osaan lukea rivien välistä.

Paloma01 kirjoitti:

Koska osaan lukea rivien välistä.

Kuvittelet vain.

Paloma01 kirjoitti:

Koska osaan lukea rivien välistä.

Olet selvästi kateellinen Demeterille.

Nyt on viisikko hallituksessa. Eikä ne ole yhtään niin fiksuja kuin se nokkela lapsi- viisikko.

No niin. Taas heitettiin Anonyymiksi, vaikka anonyymejähän me kaikki olemme, mutta tulihan se kirjoittaja selväksi..))

"Kiitos vain te "kehujat", Yksinkertainen kuin olen, otan kehut aina todesta, saan niistä hyvän mielen. Jos ne sisältävät ylisanoja, itsetuntemus auttaa niiden suodattamisessa, ihan höynäytettävänä en itseäni pidä, vaikka joku/jotkut muut näyttäisivät pitävän..))

Heipähei ! Otetaan rennosti vaan !

Kehut on ihan varmasti ja vilpittömästi tarkoitettu todesta otettavaksi ja jos olet
"puhelias, rönsyilevä ja innostuva", se on pelkästään kivaa. Innostuva ihminen on myös innostava ihminen ! Tämähän o n keskusteluketju, on tarkoituskin puhua
ja ainakin minun puolestani saa puhua sydämensä kyllyydestä.
Älä suotta "ruoski" itseäsi :)))))
Kommenttisi ovat johdonmukaisen selkeitä, toivoisinpa itse pystyväni samaan !
Kirjallisuus on entuasiasteille vaikeasti kurissa pidettävä aihe :)))
M
PS. Pitäisiköhän tarkistaa sanan 'entusiasti' merkitys ennenkuin uskallan kommentin lähettää, etten mokaa itseäni. Sillä sanalla on harvoin käyttöä, mutta se tuli luontevasti mieleeni ja eikö se tarkoita suurinpiirtein "jollekin asialle omistautumista" ?
Jos ei niin sitten tulen oppimaan uutta :)))

Tuosta novellikirjasta en ole kuullutkään mutta monta muuta mielenkiintoista kirjaa ja asiaa tulee esille.

Anonyymi kirjoitti:

Tuosta novellikirjasta en ole kuullutkään mutta monta muuta mielenkiintoista kirjaa ja asiaa tulee esille.

Se on universaalia tarinaa syrjäisistä (syrjäytyneistä?) ihmisistä jossain "Jumalan selän takana", se voisi olla kirjoitettu mistä päin maailmaa vain.