Palstan suuri tukkakeskustelu

Joo, onhan toi keskellä päätä oleva jakaus vähän ysäriä, mutta tän pituisena tukkani asettuu osapuilleen noin, ja hieman pidempänä ja "rosoisempana" se näyttää ihan hyvältäkin. Aiemmin kampasin ja kiinnitin tukkani yleensä oikealle takaviistoon, ja se huomioitiin silloin leikkauksissa kun parturilla asioin. Mutta tosiaan viime vuoden kesänä kun yritin itse siistiä tukkaani, niin jälki oli sen verran järkyttävää että silloin oli pakko vetäistä koneella ihan sänkitukka, ja annoin sen kasvaa viime huhtikuuhun asti jolloin sitä ekan kerran siistittiin 😂

Värjäyksistä en ole enää pitkään aikaan innostunut, se vaatii aina tietynlaista ylläpitoa ettei juurikasvu erotu, ja muutenkin mulla on luonnostaan suht tummanruskea tukka eikä ihan maantienharmaa, niin menee se noinkin. Ja yleensä luonnollinen hiusväri sopii parhaiten parran kanssa yhteen, ellei sitten sitäkin intoudu värjäämään 😅

Ja mulle on ennenkin sanottu, että näytän Aarniolta varsinkin noiden lasien kanssa. Itse asiassa mua on kerran jopa luultu siviilipoliisiksi juuri ton mielleyhtymän takia, eikä varmaan silloinen sininen Ransitti ja joskus jopa "liiankin" hyvä oikeinkirjoitustaito yhtään auttanut 🙈 😂

p234racing kirjoitti:

Joo, onhan toi keskellä päätä oleva jakaus vähän ysäriä, mutta tän pituisena tukkani asettuu osapuilleen noin, ja hieman pidempänä ja "rosoisempana" se näyttää ihan hyvältäkin. Aiemmin kampasin ja kiinnitin tukkani yleensä oikealle takaviistoon, ja se huomioitiin silloin leikkauksissa kun parturilla asioin. Mutta tosiaan viime vuoden kesänä kun yritin itse siistiä tukkaani, niin jälki oli sen verran järkyttävää että silloin oli pakko vetäistä koneella ihan sänkitukka, ja annoin sen kasvaa viime huhtikuuhun asti jolloin sitä ekan kerran siistittiin 😂

Värjäyksistä en ole enää pitkään aikaan innostunut, se vaatii aina tietynlaista ylläpitoa ettei juurikasvu erotu, ja muutenkin mulla on luonnostaan suht tummanruskea tukka eikä ihan maantienharmaa, niin menee se noinkin. Ja yleensä luonnollinen hiusväri sopii parhaiten parran kanssa yhteen, ellei sitten sitäkin intoudu värjäämään 😅

Ja mulle on ennenkin sanottu, että näytän Aarniolta varsinkin noiden lasien kanssa. Itse asiassa mua on kerran jopa luultu siviilipoliisiksi juuri ton mielleyhtymän takia, eikä varmaan silloinen sininen Ransitti ja joskus jopa "liiankin" hyvä oikeinkirjoitustaito yhtään auttanut 🙈 😂

Lue lisää

Joo, mutta voisit esim. blondeja raitoja tai jonkun sävytyksen, niin silloin juurikasvu ei haittaa niinkään.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, mutta voisit esim. blondeja raitoja tai jonkun sävytyksen, niin silloin juurikasvu ei haittaa niinkään.

Täytyy pitää mielessä, mutta en mä ole liki 10 vuoteen värjännyt tukkaani, joten olen ihan tottunut tähän luonnolliseen väriini. Ja tukkani on siitä jännä, että auringonvalo vaalentaa sitä, tai taittaa väriä jotenkin punertavaksi 😃 En tiedä olikohan nyt kuinka paljon mitään aurinkoraitoja, kun olen tänä kesänä pitänyt lippistä päässä aurinkoisella säällä, mutta ainakin jonain syksynä oli melko selkeäkin ero siinä kuinka latvat olivat vaaleammat/punertavammat kuin tyvikasvu.

Youtube tarjoaa heti videota jari aarniosta. Hyvin ne algoritmit seuraa mitä netissä lukee.

https://www.youtube.com/watch?v=VMTylqfVr0A

Oisko tää sopiva teemabiisi mulle?

Joo, se on jännä miten esim. parta ja lasit vaikuttaa joskus niin paljon 😃 Ja ainakin omalla kohdalla se vaikuttaa varmaan myös siihen, minkä ikäiseltä näytän. Jos on parta juuri ajettu, tukka siististi ja vaikkapa aurinkolasit päässä, niin multa kysellään vieläkin toisinaan henkkareita kaupassa vaikka täytän kohta 30 😅 Mutta sitten taas pidemmän parran kanssa, lasit päässä, ja työkamppeet yllä, niin voin helpostikin näyttää lähes 10 vuotta vanhemmalta 🙄 Ehkä. Ei kukaan ole koskaan mitään sanonut, mutta noin niinku omasta mielestäni kun vilkaisee peiliin tai ottaa kuvia.

p234racing kirjoitti:

Joo, se on jännä miten esim. parta ja lasit vaikuttaa joskus niin paljon 😃 Ja ainakin omalla kohdalla se vaikuttaa varmaan myös siihen, minkä ikäiseltä näytän. Jos on parta juuri ajettu, tukka siististi ja vaikkapa aurinkolasit päässä, niin multa kysellään vieläkin toisinaan henkkareita kaupassa vaikka täytän kohta 30 😅 Mutta sitten taas pidemmän parran kanssa, lasit päässä, ja työkamppeet yllä, niin voin helpostikin näyttää lähes 10 vuotta vanhemmalta 🙄 Ehkä. Ei kukaan ole koskaan mitään sanonut, mutta noin niinku omasta mielestäni kun vilkaisee peiliin tai ottaa kuvia.

Lue lisää

Eiks henkkareita oo kysytty viimeiset 9 vuotta kaikilta, jotka näyttää alle 30v? Tai näin ainakin laki sanoo.

Anonyymi kirjoitti:

Eiks henkkareita oo kysytty viimeiset 9 vuotta kaikilta, jotka näyttää alle 30v? Tai näin ainakin laki sanoo.

Käsittääkseni näin, joten olen aina ollut varsin imarreltu kun on papereita kyselty 😁

p234racing kirjoitti:

Käsittääkseni näin, joten olen aina ollut varsin imarreltu kun on papereita kyselty 😁

Itse taas en osta tuotteita että ikää tarvitsee edes miettiä.

Kiitos, kiva kuulla ✌😃 Tästähän mä olen palstalla moneen kertaan ihmetellytkin, että miten ihmeessä mun elämäni tähän mennessä paras ajanjakso naisasioissa (määrällisesti mitattuna) ajoittui juuri tuohon vaiheeseen kun olin 2019-kevät2020 tuollainen ylipainoinen, punakka ja krapulaisen näköinen, noh, juoppo. Vaikka ei sillä, että kukaan olisi kommentoinut hoikistumistani mitenkään negatiiviseen sävyyn, mutta kuten parissa pitkässä ketjussa sitä ruodinkin, että miksi ihmeessä taas viime aikoina olen ollut naisille täysin näkymätön ja pelkkää ilmaa, ja johtuuko se musta vai ympäröivästä maailmasta 🙄 Mutta se on toki kokonaan toinen ikuisuuskeskustelunaihe se.

Ja mitä siihen uupumukseen tulee, niin ei se aina näy ulospäin. Mäkin olen esim. tän viikon aikana soittanut kahdesti johonkin vapaaehtoiseen auttavaan puhelimeen, kun on ollut ahdistavia päiviä. Esim. viime viikonloppuna näin painajaisia juurikin tuosta keväästä 2020. Niinkin raffia unta että oli hautajaiset ja kaksi arkkua, toinen äitini ja toinen mun, mutta en yhtään tiedä kenen perspektiivistä sitä siunaustilaisuutta unessa seurattiin. No mä kuuntelin myöhään viime perjantai-iltana Jere Karalahden jotain uutta podcastia, niin jotenkin sitä kautta tuli se oma fyysinen sairastuminen mieleen. Ja sitten jostain syystä maanantaina keskellä päivää iski kummallinen ahdistuskohtaus, lähinnä sen takia että olin hämmentynyt siitä että monen huonosti nukutun yön jälkeen nukuin 9,5h ja tunsin jotain outoa syyllisyyttä siitä että olo tuntui suht normaalilta, tai pyörittelin sitä mielessä että mitähän tyyntä tää on myrskyn edellä 🙄

Samaten lähes joka vuosi näihin aikoihin kun koulut alkaa, niin voin normaalia huonommin, eikä tääkään ole ollut oikeastaan poikkeus, vaikkakaan ei mitään ihan äärimmäistä ahdistusta, saati harhoja ole aiheuttanut. Mutta esim. ikäviä unia koulujuttuihin liittyen, tai jonkinlaista kiukun- ja itkunsekaista suuttumusta kun telkkarissa tai iltapäivälehtien sivuilla joku tantta selittää kaiken maailman kivakoulu-hankkeista sun muista. Ensi viikolla mulla on ensin lääkärin soittoaika, ja seuraavana päivänä hoitajan rutiininomainen soittoaika. En suoraan sanottuna tiedä vielä yhtään, palaanko suunnitellusti työjuttujen pariin elokuun jälkeen, vai jatkuukohan saikku kun juttelen lääkärin kanssa voinnistani. Se on selvää, että en aio 10 vuoden aikana tehtyä työtä heittää täysin hukkaan, mutta ei se aina myöskään ole sen arvoista että oman terveyden ja jaksamisen kustannuksella pitäisi puurtaa väkisin. Mulla on ihan hyviä ideoita mielessä, mitkä todennäköisesti keventäisi työn kuormitusta, mutta kysymysmerkkeinä on vielä se milloin jaksan palata niiden pariin, sekä se että jos sivutoiminen yritystoiminta aiheutti pidemmän päälle työuupumusta, niin mikä se jaksamiseni ihan aikuisten oikeasti olisi, jos leikitään ajatuksella että saisin koulutustani vastaavan, tai jonkun muun ns. oikean työpaikan. Näistä olen viisaampi lähiviikkoina.

p234racing kirjoitti:

Kiitos, kiva kuulla ✌😃 Tästähän mä olen palstalla moneen kertaan ihmetellytkin, että miten ihmeessä mun elämäni tähän mennessä paras ajanjakso naisasioissa (määrällisesti mitattuna) ajoittui juuri tuohon vaiheeseen kun olin 2019-kevät2020 tuollainen ylipainoinen, punakka ja krapulaisen näköinen, noh, juoppo. Vaikka ei sillä, että kukaan olisi kommentoinut hoikistumistani mitenkään negatiiviseen sävyyn, mutta kuten parissa pitkässä ketjussa sitä ruodinkin, että miksi ihmeessä taas viime aikoina olen ollut naisille täysin näkymätön ja pelkkää ilmaa, ja johtuuko se musta vai ympäröivästä maailmasta 🙄 Mutta se on toki kokonaan toinen ikuisuuskeskustelunaihe se.

Ja mitä siihen uupumukseen tulee, niin ei se aina näy ulospäin. Mäkin olen esim. tän viikon aikana soittanut kahdesti johonkin vapaaehtoiseen auttavaan puhelimeen, kun on ollut ahdistavia päiviä. Esim. viime viikonloppuna näin painajaisia juurikin tuosta keväästä 2020. Niinkin raffia unta että oli hautajaiset ja kaksi arkkua, toinen äitini ja toinen mun, mutta en yhtään tiedä kenen perspektiivistä sitä siunaustilaisuutta unessa seurattiin. No mä kuuntelin myöhään viime perjantai-iltana Jere Karalahden jotain uutta podcastia, niin jotenkin sitä kautta tuli se oma fyysinen sairastuminen mieleen. Ja sitten jostain syystä maanantaina keskellä päivää iski kummallinen ahdistuskohtaus, lähinnä sen takia että olin hämmentynyt siitä että monen huonosti nukutun yön jälkeen nukuin 9,5h ja tunsin jotain outoa syyllisyyttä siitä että olo tuntui suht normaalilta, tai pyörittelin sitä mielessä että mitähän tyyntä tää on myrskyn edellä 🙄

Samaten lähes joka vuosi näihin aikoihin kun koulut alkaa, niin voin normaalia huonommin, eikä tääkään ole ollut oikeastaan poikkeus, vaikkakaan ei mitään ihan äärimmäistä ahdistusta, saati harhoja ole aiheuttanut. Mutta esim. ikäviä unia koulujuttuihin liittyen, tai jonkinlaista kiukun- ja itkunsekaista suuttumusta kun telkkarissa tai iltapäivälehtien sivuilla joku tantta selittää kaiken maailman kivakoulu-hankkeista sun muista. Ensi viikolla mulla on ensin lääkärin soittoaika, ja seuraavana päivänä hoitajan rutiininomainen soittoaika. En suoraan sanottuna tiedä vielä yhtään, palaanko suunnitellusti työjuttujen pariin elokuun jälkeen, vai jatkuukohan saikku kun juttelen lääkärin kanssa voinnistani. Se on selvää, että en aio 10 vuoden aikana tehtyä työtä heittää täysin hukkaan, mutta ei se aina myöskään ole sen arvoista että oman terveyden ja jaksamisen kustannuksella pitäisi puurtaa väkisin. Mulla on ihan hyviä ideoita mielessä, mitkä todennäköisesti keventäisi työn kuormitusta, mutta kysymysmerkkeinä on vielä se milloin jaksan palata niiden pariin, sekä se että jos sivutoiminen yritystoiminta aiheutti pidemmän päälle työuupumusta, niin mikä se jaksamiseni ihan aikuisten oikeasti olisi, jos leikitään ajatuksella että saisin koulutustani vastaavan, tai jonkun muun ns. oikean työpaikan. Näistä olen viisaampi lähiviikkoina.

Lue lisää

Sinulla on paljon asioita tällä hetkellä mielessä. Ja varmasti negatiiviset tunteet korostuvat, kun itsellä on vähän voimavaroja. Oletteko harkinneet siellä terapiassa psykoterapiaa psykiatrin johdolla? Ite koin sen hyvänä. Ja joku sosiaalistava ryhmätoimintakin oli hyvä. Mietin kun sullakin liittyy vaikeutta ihmisten kohtaamiseen, niin se voisi parantaa sietokykyä pidemmän päälle.

Ehkä nuo naisseikkailut eivät olleet oikeasti hyvä juttu, vaan jos kyse oli liiallisesta vauhdikkuudesta? Ja nyt sitten olet hakemassa eri asenteella kunnollista suhdetta? Aina kun nostaa rimaa, niin tarjonta pienenee.

Palstakamu kirjoitti:

Sinulla on paljon asioita tällä hetkellä mielessä. Ja varmasti negatiiviset tunteet korostuvat, kun itsellä on vähän voimavaroja. Oletteko harkinneet siellä terapiassa psykoterapiaa psykiatrin johdolla? Ite koin sen hyvänä. Ja joku sosiaalistava ryhmätoimintakin oli hyvä. Mietin kun sullakin liittyy vaikeutta ihmisten kohtaamiseen, niin se voisi parantaa sietokykyä pidemmän päälle.

Ehkä nuo naisseikkailut eivät olleet oikeasti hyvä juttu, vaan jos kyse oli liiallisesta vauhdikkuudesta? Ja nyt sitten olet hakemassa eri asenteella kunnollista suhdetta? Aina kun nostaa rimaa, niin tarjonta pienenee.

Lue lisää

Varmaankin osapuilleen näin. Mulle on joskus jotain terapiaa ehdotettukin, mutta mä jotenkin koen sellaisen liian raskaana ja sitovana joten en ole ainakaan vielä tarttunut siihen vaihtoehtoon. Mieluummin puran ajatuksiani vaikkapa nyt sitten täällä, tai tarvittaessa juttelen jonkun vapaaehtoisen kanssa, ja toki joidenkin läheisimpien kaverieni kanssa.

Ja voi hyvin olla, että kyseessä on jonkinlainen PAWS eli "post acute withdrawal syndrome" kun tuli jo muutenkin aika riskialttiiden juomatapojen jälkeen oltua lähes pari vuotta yhteen soittoon kännissä, ja olihan mulla sen jälkeen kaikkein akuuteimmassa toipumisvaiheessa omat laskuvarjoni ja lääkitsemiseni käytössä. Mutta nyt kun puhutaan sellaisella keskipitkällä aikavälillä jostain 1/6 tai 1/5 määrästä siihen verrattuna, niin ei se käsittääkseni ole mitenkään ennenkuulumatonta, että selvästä alitajunnasta kumpuaa kaikkea patoutumia mieleen ja uniin. Jotkuthan sanoo, että myös melatoniini voi aiheuttaa sekavia unia tai painajaisia, ja onhan se mulla ollut viime aikoina käytössä, ja sinänsä kyllä auttaa nukkumaan. Noin muutenkin olen ihan tyytyväinen, että olen pärjännyt suht pienellä lääkemäärällä, kun ei ole ollut paljoa mitään ulkoisia ärsykkeitä tai häiriötekijöitä. Omat heikkouteni tuntien hieman etukäteen pelkäsinkin kuinkahan tässä lomalla käy, mutta on näköjään käynytkin niin, että kun on ollut vähemmän stressiä, niin on ollut vähemmän tarvetta lievittää sitä.

Ja noista naisasioista olen oikeastaan ihan samaa mieltä. Tosin sitä ekaa kertaani ( kahta muuta saman tytön kanssa), enkä parin vuoden takaista parin kuukauden seurustelua vaihtaisi pois, vaikka niissäkin omat ongelmansa toki oli. Mutta ehkä silloin pari vuotta sitten syksyllä kun käytännössä aloin asumaan yksin, niin olo oli vähän kuin pikkupojalla karkkikaupassa kun ei tarvinnut säätää tai selitellä kotopuolessa mitään 🙄 Enkä välttämättä edes tiedostanut sitä, mutta voi olla etten heti vain osannut olla yksin, vaan kelpuutin seurakseni aika matalallakin kynnyksellä tinderinaisia yms. joille en välttämättä juuri nyt painaisi sydäntä tai aloittaisi juttua, jos Tinderissä tai muualla edelleen pyörisin. Mene ja tiedä. Mutta kuten olen sanonutkin joskus palstalla, niin nyt kun sen tietää millaista naisten seurassa on vaatteet päällä ja ilman, niin ei se asia kiristä hermoja, eikä roiku takaraivossa samalla tavalla kuin vielä joskus kolmisen vuotta sitten lähestulkoon totaalikokemattomana. Voi ihan eri lähtökohdista pitää silmänsä auki naisasioiden suhteen. Mutta silti se hieman hämmentää kuinka vähän naiset ovat osoittaneet kiinnostusta mua kohtaan viime vuoden heinäkuisen eron jälkeen. Tekisi mieli sanoa, että laitetaan koronan piikkiin, mutta kun katsoo muiden nuorten aikuisten menoa somen kautta ja esim. joitain festareita käsittelevien artikkelien kautta, niin enpä tiedä. 🙄

Ei palstan viinamies välttämättä täysin hakoteillä ole 😅

Kiitos, oikeastaan olen palautunut melko lailla entisiin mittoihini. Mulla on tälläkin hetkellä yllä vaatteita joita ostin muistaakseni vuonna 2017 tai alkuvuodesta 2018, jolloin painoin vielä suunnilleen saman mitä nyt, eli joku 72-74kg. Ja tosiaan välillä se paino käväisi reilussa 95 kilossa.

Eipä näillä S- tai M-koon paidoilla tai housuilla välillä tehnyt mitään, mutta kiva sinänsä etten heittänyt pois. Kyllä mä silloinkin jotenkin ajattelin, että vielä joskus mahdun näihin, vaikkakin toimin ja käyttäydyin täysin päinvastaisesti. Ja nyt taas huvittaa kokeilla jotain parin vuoden takaisia farkkuja, tai xl-kokoisia paitoja joihin mahtuisi melkeinpä kaksi nykyistä mua 😅

Thnx 🤗

Kiitos, kiva kuulla 🤗 Ihan mä noissa kuvissa olen. Loin tuon albumin vain tollasella salanimellä, kyllähän tietäjät tietää miten löytää Facesta mutta en pidä siellä kovin vanhoja kuvia näkyvillä.

Joo, eihän mun itsetunnossa ja omassa kehonkuvassa ole ollut paljoakaan mitään vikaa jonkun teini-iän aknen jälkeen. Enkä tosiaan ole juurikaan saanut naisten suunnalta mitään negaa osakseni ulkonäköni suhteen. Enemmän ne ongelmat ja ristiriidat ovat mun osaltani kulminoituneet aspergeriin ja siihen että naisasia-CV:ssä olen ollut, ja olen vähän vieläkin sellainen ikuinen pikkupoika ikäisekseni. Ja muutenkin mulla on mielestäni ihan terve itsetunto esim. työtäni kohtaan vaikka se vähän veikin voimia viime aikoina. Ei se miltään mediaseksikkäältä kuulosta, eikä sellaista olekaan, mutta en mä siitä häpeile kertoa, enkä tietenkään palstan ulkopuolella väitä mistään Daytona-yhteistyöstä, se on ollut vain palstan sellanen insidevitsi 😂 Ja näkeehän sen noissa kuvissakin että hyvinkin yksinkertainen pukeutumistyyli sopii, tai ainakin riittää mulle. Harvemmin mä merkkituotteilla kehuskelen, poislukien esim. todella monta vuotta käytössä kestäneet ja kaikin puolin hyvät Lacosten tennarit, ja entinen Jaguaari josta luojan kiitos pääsin eroon 😂 Mutta se on pitkä stoori se. Kaipa toi kuvassa vilahtava Rellukin jonkinlaista itsetuntoa vaatii myös 🙄

Pitää ikuisena optimistina ajatella niin, että kaiken kokemani ja kaikkien rajoitteideni yms. lisäksi voisin olla vielä ruma, tälleen vähän rumasti sanottuna. Ei siihen tietenkään aina voi itse vaikuttaa, mutta se kyllä osaltaan vaikuttaa esim suhdeasioissa. Tossa viime viikolla otetussa kuvassa mulla on vain vähän epäsiisti look, mutta ei se tietenkään peruspiirteitä kauheasti muuta. Ja vaikuttaa siihen osaltaan myös se onko ihminen miten väsynyt, millaisella tuulella, elintavat jne. Ainakin omalla kohdalla se ryyppyputki vaikutti ulkonäkööni aika paljon, enimmäkseen painonnousun muodossa.

Kiitti 🤗 Juu melko lailla normaalipainoinen olen, noin 74kg ja pituutta on joku 185cm. Ja olen oikeastaan aika samaa mieltä tosta yhdistelmästä. Viikon päästä onkin jo selkeä parta kasvanut, mutta ajoin sen tosiaan nyt ihan tarkoituksella pois kun kävin parturissa. Yleensä mulla on jonkinlainen parta ja ajan sen monesti hiustenleikkuukoneella, jolloin jää kuitenkin jonkinlainen sänki verrattuna mekaanisineen partahöylään, eikä aiheuta ihoärsytystä.

Heh, toi oli hyvä 😁👍 Jep, eilen ratsastin tosiaan täältä Beecher's Hopen tilalta Valentineen, jossa asioin Barber Shopissa, General Storessa sekä Butcherin luona. Mitäs kaikkea mä ostinkaan. Ainakin crackers:eja (ruislastuja), beanseja elikkä papuja, muutama bottle 0% beeriä, tobaccoa, hair pomadea (hiuslakkaa ja muita hygieniatarvikkeita) yms. Ja lisäksi kun viime aikoina on metsästysonni ollut vähän kehnoa, niin piti ostaa ihan valmista game bird meatia (broilerin jauhelihaa) sekä plain flaky fishiä (tonnikalaa). 😅

Juu eikä tohon tukkatyyliin mitään yhtä oikeaa vastausta ole. Kauneus/komeus on katsojan silmissä, ja tavallaan vaihtelu virkistää itseänikin kun en niin kauhean usein käy parturissa, ja partaa voi oman mielensä mukaan pitää, taikka ajaa lyhyeksi. Ja mulle ei kaljuus kyllä sovi yhtään, näytän ihan joltain kaljulta rotalta 😂 Viime vuoden kesäkuussa mulla oli lähestulkoon kalju, eli ihan lyhyt sänkitukka, enkä itsekään pitänyt siitä yhtään. Mutta se oli silloin vähän pakkorako kun omat taidot ja kädet ei riittäneet siistimiseen 😅 Kaljuus sopii enemmänkin sellaisille jämäkkäniskaisille ja tatuoiduille tosimiehille, kuten esim. tällekin palstalle kirjotelleille kavereilleni Bicky Royal miehelle ja Porarin Makelle.

Olisiko ollut viime vuonna, kun joku stalkkeri/peris-bongari oli jonkun kuvan perusteella kiinnittänyt huomiota siihen, että mullakin on otsalta tukka hieman ohentunut. Itse asiassa vasta sen jälkeen kiinnitin asiaan itse huomiota, ja olen parin parturinkin mielipidettä kysynyt. Ihan samaa hekin sanoivat, tosin vähän kohteliaammin, mutta eipä toi nyt vielä mitenkään huolestuttavaa ole mielestäni 😅