Joko ne leuhkii akateemisella koulutuksellaan tai sitten lapsillaan. Millä sinä ylpeilet?
Kolmekymppiset naiset on aika ylpeitä
Anonyymi
1087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oon mauton ruma ja lihava 🤣
Että voin tehdä aikalailla mitä huvittaa. 😊
Oon saanut elämän siihen pisteeseen ja se on aika huikeaa. 😀👌
Tarviiko ylpeillä? Joku pyllykäränrn, eli sinä, ontoilee ilmankin. 😝
Hanki oma elämä itsellesi. 😀
Älykkyydelläni.
Herralla! ;) Sitähän sä kysyit?!
https://www.youtube.com/watch?v=i4yYT7Y7FY0
Vai niin. Itse kun puhuin ja kerroin kuulumisistani ihan normisävyllä neutraalisti niin vastapuoli tulkitsi sen leuhkimiseksi. Miksi? Kateus ja mustasukkaisuus.
Suomessa kuuluukin vastata kuulumiskyselyihin tyyliin:
– Minä? Mitäs tässä. Siinähän tuo menee: vähän kuin jäitä polttelisi."
Näin ei aiheuta tuttavissa kielteisiä tuntemuksia, kuten kateutta tai pahenna toisen mielenterveydellisiä ongelmia, kuten masennusta entisestään. ; )
Että mä oon aika cuul Sinkut-palstalla.
En katso varsinaisesti ylpeileväni, mutta kyllä taputan itseäni virtuaalisesti olkapäähän ja annan täyden tunnustuksen itselleni.
Niistä lähtökohdista joista olen, on syytäkin olla itseensä tyytyväinen ja ylpeäkin.
Sisulla tässä on ylös pungerrettu, ja monta kertaa akkujen loputtua vara-akuilla ja vara-akkujen vara-akuilla. Periksi en ole antanut, enkä anna.
Erittäin vaikeat lähtökohat elämälle sekä lapsuus ja nuoruus ovat olleet sillä tavalla siunaus että ne ovat kasvattaneet minusta itse omillaan pärjäävän. Jos en olisi tiettyä kovuutta kasvattanut, olisin tällä hetkellä joko kuollut, vankilassa, narkomaani, juoppo tms.
Enpä ala elämäntarinaani sen enempää tähän purkamaan, sen verran vain sanon että todellakin sieltä alimmasta kaivostakin on mahdollista nousta mutta se vaatii valtavasti.
Mitä koulutukseen tulee, kouluttautunut olen vasta kun pääsin muuttamaan omilleni. Ennen sitä ei ollut mitään mahdollisuutta.
Aloin siis kouluttautua vasta aikuisena. Olin parikymppinen kun ensimmäiseen tutkintoon johtavaan koulutukseen lähdin.
Sen jälkeen tein hetken töitä ja hakeuduin jatko-opintoihin. Ja näin sitä mentiin aina eteenpäin.
Työssä piti käydä ja mitä työtä sattui saamaan. Rahaa oli saatava ja opintolaina pakko ottaa.
Niin että katson voivani olla ylpeä itsestäni. Valtavan ison urakan olen tehnyt ja saanut hyvän lopputuloksen. Lapsuuden ja nuoruuden traumoja ja haavoja on ollut pakko kursia kokoon psykologin avulla jo vuosia, ja vaikka ne ei kokonaan paranekaan olen nekin selättänyt niin että pystyn toimimaan yhteiskunnassa normaalin terveen ihmisen tavoin.
Olen saanut hankittua oman kodin. Minulla on hyvä rauhallinen ja turvallinen koti, taattu toimeentulo, ystäviä ja työkavereita. Elämästäni olen onnistunut tekemään hyvän. Eiköhän siinä ole aihetta antaa täysi tunnustus itselleen.
Sen toisen 30- vuotiskauden voi käyttää loppuunkin
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/päivi-59-on-aikuinen-nainen-–-ja-hänen-eroottiset-kuvansa-saavat-miehet-ihan-villeiksi-–-katso/ar-AANizph?li=BBr5KbI
😁😁😁
Kertakaikkisesti