Yksittäisen ihmisen elämä on pikkujuttu maailmankaikkeudessa. Hiekanjyvä Saharassa. Vaikka yhden ihmisen pienen maailman seinät kaatuisivat, maailma on ja pysyy. Ei kannata surra elämän pieniä ongelmia. Kynnen katkeamisia, meikin suttaantumidia ja sitä ettei puoliso muistakaan merkkipäivääsi.
Vakavasti puhuen
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se menee juuri näin ja sitä voisi joku vaikka yllättyä, että millaista paskaa sitä saattaa ihminen saada niskaansa tai millaista uhkaa kokea, mutta silti kukaan ei yllä taputtelemaan päähän ja ehkä juuri siitä syystä on näin.
Itse en asiaa koe näin. En juuri usko muuhun kuin solipsistiseen kokemusperäiseen olemassaoloon. Ei ole muuta kuin omat kokemukset ja ilman niitä ei ole mitään. Universumikaan ei ole mikään jos sitä ei kukaan havaitse.
Ihmisellä ei muuta ole kuin tuo ainutkertainen elämänsä. Miten se stoalainen tyyneysrukous nyt menikään, muuttaa muutettavissa oleva ja hyväksyä loput. Tuon mukaanhan nuo oman elämän pienet muutettavissa olevat asiat sitte ois just niitä joihin kannattaa keskittyä. Mutta eikö se sitten olis jo ihan epikurolaista sitten, mielihyvää hakevaa, ja täysin vastakkaista stoalaisuudelle.
Prööt