Koska entinen vaimoni on entisempi kuin nykyinen, hän katselee mielellään televisiota. Nykyisen vaimoni mielestä tv on aikansa elänyt tuote, jolla ei ole tarvetta nykymaailmassa. X taas perustelee televisioharrastuksensa järjellisyyttä sillä, että siinä on "nostalgisia vivahteita". En itse ymmärrä, mitä nostalgista on mainoksissa, joita on ajallisesti enemmän kuin itse nostalgian tuotetta, eli elokuvaa, jonka senkin on nähnyt jo viisitoista kertaa, joista edellinen kerta oli eilen.
Nykyinen vaimoni katsoo haluamansa silloin kun haluaa - ilman mainoksia. Minusta nykyinen vaimoni on edistyksellinen, järkevä ja taloudellinen malli. Entinen, eli x, sopii paremmin johonkin kulttuurihistorialliseen näyttelyyn tai retrospektiiviseen kollaasiin, jolla ei ole yhtymäkohtia OMG- tai LOL-nukkeihin, tai että hänellä olisi mitään käsitystä siitä mikä on Popit, ja mihin sitä käytetään.
Televisiokuvaan tuli äkkiä virheitä ja vipatusta. Kuvanlaatu oli jo ennestään ollut huono, ja nyt se oli peräti surkea. Exäni päätti soittaa minulle. Istuin lämpimässä vaahtokylvyssä ja kuuntelin Bachia nykyiseltä, päivitetyltä, vaimoltani lahjaksi saaduilla kuulokkeilla. Oli järkyttävää, että niiden välittämän musiikkinautinnon saattoi pirstoa yhdellä puhelinsoitolla.
Katsoin pärisevää puhelinta tasolla. Halusin upottaa sen kylpyveteen, mutta sellaiseen se oli aivan liian kallis. Länsimaisen ajattelun ytimessä on kuitenkin se totuus, että puhelimen upottaminen kylpyveteen tahallisesti nostaa yhtiön osakkeen arvoa pörssissä. Ajatukseni harhailivat. Lopulta otin puhelimen käteen ajatellen vakuutusyhtiöitä, joiden kanssa tunnen olevani naimisissa.
- Haloo. Sinäkö siellä, kysyin, vaikka tiesin jo vastauksen.
- Minusta tuntuu että Jack Bauer on televisioantennissani.
- Menikö telkkarista kuva?
- Ensin se oli huono ja nyt sitä ei ole lainkaan.
- Viittaa Baueriin. Komea kundi, ja tarmokas.
- Ei minun tyyppiäni.
- Minäkään en ollut sinun tyyppiäsi, ironisoin, tietämättä miksi.
- Älä viitsi olla lapsellinen. Et sinä ole antennissani vaan Jack Bauer. Voisitko soittaa Joelle? Minulla on pahat aavistukset kehossa.
- Missä kohtaa?
- Soitatko Joelle vai soitanko minä? Jonkun on saatava Bauer alas antennista. Antenni on ainoa linkki muuhun ulkomaailmaan tästä ahdistuksesta täällä.
- Onhan sinulla puhelin. Koita vaikka jotain suoratoistopalvelua. Eihän televisiolla voi maksaa edes laskuja, sanoin ja tunsin olevani modernin maailman aallonharjalla.
Samassa kävi niin, että linja alkoi ensin rutista, sitten katkeilla. Lopulta kuuluviin ilmestyi robottimainen naisen ääni, joka puhui turkkia. En osannut turkkia, mutta käsitin täysin, mistä hän minua informoi.
(hihitystä)
Nykyinen vaimoni katsoo haluamansa silloin kun haluaa - ilman mainoksia. Minusta nykyinen vaimoni on edistyksellinen, järkevä ja taloudellinen malli. Entinen, eli x, sopii paremmin johonkin kulttuurihistorialliseen näyttelyyn tai retrospektiiviseen kollaasiin, jolla ei ole yhtymäkohtia OMG- tai LOL-nukkeihin, tai että hänellä olisi mitään käsitystä siitä mikä on Popit, ja mihin sitä käytetään.
Televisiokuvaan tuli äkkiä virheitä ja vipatusta. Kuvanlaatu oli jo ennestään ollut huono, ja nyt se oli peräti surkea. Exäni päätti soittaa minulle. Istuin lämpimässä vaahtokylvyssä ja kuuntelin Bachia nykyiseltä, päivitetyltä, vaimoltani lahjaksi saaduilla kuulokkeilla. Oli järkyttävää, että niiden välittämän musiikkinautinnon saattoi pirstoa yhdellä puhelinsoitolla.
Katsoin pärisevää puhelinta tasolla. Halusin upottaa sen kylpyveteen, mutta sellaiseen se oli aivan liian kallis. Länsimaisen ajattelun ytimessä on kuitenkin se totuus, että puhelimen upottaminen kylpyveteen tahallisesti nostaa yhtiön osakkeen arvoa pörssissä. Ajatukseni harhailivat. Lopulta otin puhelimen käteen ajatellen vakuutusyhtiöitä, joiden kanssa tunnen olevani naimisissa.
- Haloo. Sinäkö siellä, kysyin, vaikka tiesin jo vastauksen.
- Minusta tuntuu että Jack Bauer on televisioantennissani.
- Menikö telkkarista kuva?
- Ensin se oli huono ja nyt sitä ei ole lainkaan.
- Viittaa Baueriin. Komea kundi, ja tarmokas.
- Ei minun tyyppiäni.
- Minäkään en ollut sinun tyyppiäsi, ironisoin, tietämättä miksi.
- Älä viitsi olla lapsellinen. Et sinä ole antennissani vaan Jack Bauer. Voisitko soittaa Joelle? Minulla on pahat aavistukset kehossa.
- Missä kohtaa?
- Soitatko Joelle vai soitanko minä? Jonkun on saatava Bauer alas antennista. Antenni on ainoa linkki muuhun ulkomaailmaan tästä ahdistuksesta täällä.
- Onhan sinulla puhelin. Koita vaikka jotain suoratoistopalvelua. Eihän televisiolla voi maksaa edes laskuja, sanoin ja tunsin olevani modernin maailman aallonharjalla.
Samassa kävi niin, että linja alkoi ensin rutista, sitten katkeilla. Lopulta kuuluviin ilmestyi robottimainen naisen ääni, joka puhui turkkia. En osannut turkkia, mutta käsitin täysin, mistä hän minua informoi.
(hihitystä)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos tuijottaa vain televisiota, sitä laatikkoa siis, tyhjää ruutua vain eli tarkkailee televisiota, eikä mitään ohjelmaa vaan sitä laatikkoa.
Entisöi elämänkumppanisi, kai naisenkin voi entisöidä kuin autonkin.
Mjaa
Ei exiä mennä entisöimään. Mitä ihmeen järkeä sellaisessa olisi.
Exät ovat vähän kuin luonnonvoima: aina valmiina ottamaan kierroksia.
(hihitystä)
Samaan aikaan katolla
Jack Bauer oli joutunut yllättävän tuulenpuuskan puskemana sivuun laskeutumispaikastaan ja osunut harmillisesti televisioantenniin. Jack jähmettyi paikoilleen kuin musta aave tai hämähäkki yössä, joka oli aistinut värähdyksen ansalangallaan. Bauer katsahti kelloonsa, arvioi matkan katolle ja veti esiin taistelupuukon. Laskuvarjosta oli päästävä eroon ja presidentti pelastettava. Kuitenkin Jack Baueria vaivasi maisemassa jokin seikka. kaupungin siluetti näytti oudolta ja vieraalta. Ehkä salaliittolaiset olivat lähettäneet hänet tieten tahtoen väärään kaupunkiin, esimerkiksi Alabaman Mobileen, Jack tuumi, sillä hänellä oli satelliittipuhelimessaan täydet kentät. Lisäksi kadulla asteli partioilta vaikuttavia aseistettuja ja muodikkaita miesryhmiä. Jack Bauer kokeili omaa leukaansa. Epäonnekseen hän oli ajanut partansa heti ensitöikseen aamulla ennen lähtöä, sillä laskuvarjolla hyppääminen pitkän parran kanssa oli hengenvaarallista - kuten oli Jack Bauerin kutsumusammatti.
(hirn)
Itse rentouduin Bachin mestarillisten sävellystöiden jumalaisessa äänimaailmassa unohtaneena ulkoisen olevan kauttaaltaan merkityksettömänä. Olin kaatanut itselleni kuohuviiniä, sillä samppanjasato Ranskassa oli homehtunut pelloille, eikä pulloihin oltu saatu pisaraakaan elämän lyksiä. Tämä hieman harmitti, mutta koska ikää ja kokemusta oli kosolti, niin saatoin reivata omia halujani kuinka tahdoin, ja joustaa henkilökohtaisissa vaatimuksissani. Liike oli pääasia, ei liikkuminen, tapasin sanoa.
Pieni särö kuitenkin nitisi muutoin harmonisessa kokonaisuudessa: ex puolisoni. Vaikka olen ylenpalttisen empaattinen ja altruistinen ihmisyksilö, niin minun oli äärimmäisen vaikea asettua samaan asemaan kuin hän tällä hetkellä oli. En osannut kuvitella miltä tuntui piileskellä ihmisiä, jotka olivat potentiaalinen uhka terveydelle ja hyvinvoinnille. Entä rokotusohjelma? Ehtiikö exäni takaisin Suomeen ennen kuin hänen varattu aikansa umpeutuu? Ilmassa leijui hankalia kysymyksiä, joihin ei ollut vastauksia. Kylpyhetkeni oli menossa tärviölle. Ja kaikki tämä siksi että exäni halusi toimittaa asioita maailmalla, jonne hän ei kuulunut. Hän oli ja käyttäytyi kuin ristiretkeläisten jälkeläinen, jolla oli kädessään miekan sijasta kynä ja lehtiö.
Karmaisevaa
Samassa muistin Jack Bauerin antennissa. Jackille olisi heitettävä lyhyt briiffi tilanteesta, sillä mistä hän voisi tietää, että exäni televisio juuri pimeni hänen surkean laskeutumisesityksensä johdosta ja vuoksi.
(hihitystä)
Staircase
Kabul on matala kaupunki. Kaksi kerrosta on jo ylenpalttista ja kolme hapatusta. Kaupungeilla on noin teoriassa vain kaksi suuntaa kasvaa: ylös ja sivulle. Mitä köyhempi kaupunki on, sitä matalampi ja laajempi se on. Erittäin vauraissa kaupungeissa ei tämän teorian mukaan ole kuin yksi korkea talo, jossa on sitten kaikki. Erittäin kätevää, sillä julkista liikennettä ei tarvita ja joka paikasta on lyhyt matka kaikkialle. Kabul oli kaukana tällaisesta termiittielämästä. Kabul oli shoppailijan painajainen, sillä kolmen kadunkulman jälkeen olit täysin eksyksissä, jos sinulla ei ollut mukanasi tekniikkaa tai muita navigointitaitoja. Kabul oli painajainen. Kabul oli mielivaltaisuuden arkkitehtoninen monumentti, jonka ainoa kuviteltavissa oleva funktio oli eksyttää ihminen pois suunnasta. Kabul ikään kuin oli kaikki suunnat, mutta mikään niistä ei ollut oikea. Tästä johtuen ihminen löysi erittäin nopeasti ja vaivattomasti itsensä syvimmät puolet, sillä niihin ei ollut pitkä matka, jos obduktioon varatut välineet olivat oikeat.
Jack Bauer oli päässyt portaikon ylätasanteelle. Hänen aistinsa kävivät täydellä teholla, ja hän kuuli jopa naapuritalon koiran kuorsauksen takapihalla. Koirat ottivat ilon ja hyödyn irti heti kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Muu oli sekopäistä.
(naurua)
Mjoo
Jack Bauer olisi nyt siis jo sisällä rakennuksessa, jossa exäni piti majaansa. Porraskäytävässä olisi ovaalin muotoinen, pölyinen peili, johon Jack Bauer tulisi vilkaisseeksi. Peileissähän on se kummallinen vetovoima, että ne lähes vaativat niitä käytettäväksi. Ne ovat ohittamattomia. Jack Bauer viipyisi peilin edessä pari hassua sekuntia, mutta noina sekunteina hän ei tulisi huomaamaan sitä, että ovi hänen takanaan avautuisi, ja eksäni astuisi hämärälle käytävämatolle.
- Jack, exäni kuiskaisi.
Jack Bauerin hiukset nousivat peilissä pystyyn ja hänen kasvoilleen levisi kammottava ilme. Kasvot vääntyivät tunnistamattomiksi, hirviömäisiksi ja kalpeiksi. Aivan kuin Jackin kasvot olisivat olleet vesivärikerros veden pinnalla, joka äkkiä sotkettaisiin sekaisin. Miljardit neulat työntyivät ihon läpi ja repivät lihaa ulos tullessaan, ja kylmyyden tuuli huitaisi ihmisruumiin läpi. Hän sanalla sanoen kauhistui, yllättyi ja pelästyi sanojen syvimmässä merkityksessä.
(hirn)
Dialogi
- Menikö sulla antenniin, exäni kyseli
- Vähän veti sivuun joo. Mikä status?
- Pitäs päästä pois täältä. Talibaneja joka paikassa.
- Talibaneja?
- Niin, Talibaneja. Me olemme miehitetyssä Kabulissa.
- Kabulissa?
- Afganistanissa, tollo.
Jack Bauer katsahti kelloonsa. Se oli 04:45
(kikatusta)
Escape
Jack Bauer ajatteli perhettään hioessaan toimintasuunnitelmaansa lopulliseen muotoon länsimaisen sivilisaation pelastamiseksi. Perhe oli tällä hetkellä kaukainen asia, ja velvollisuus rakentui tämän peruspilarin varaan kurottuakseen siltä kohti vapauden taivasta.
Mutta vaikka perhe oli kaukainen asia, perhe matkasi jack Bauerin ajatuksissa esillä tilanteessa kuin tilanteessa. Perhe oli eräänlainen suojakilpi tai panssari terrorismin luotien tiellä suojana Jack Bauerin missiossa.
Taas vuoteella toimettomana istuva ex ei ollut perheellinen, vaan perheetön, juureton ja muutenkin driftari, eli radalla ajelehtija. Lisäksi hän oli monien miesten käyttämä ja ateisti, agnostikko ja vegaani, Jack totesi, mutta ei tuominnut. Hän vain muistutti telepaattisesti exälle perhearvoista ja kirkossa käymisestä... ja noin... yleensäkin, naisena olemisen taidoista, mutta ei tietenkään vaatinut exältä mitään ääneen. Järkevät ihmiset nyt itsekin tajusivat tilansa. Ja jos eivät tajunneet, niin viimeistään kadulla tämän tajusivat. Jos eivät sielläkään tajunneet, niin sitten helvetissä tajusivat, Jack pohti. Elämä oli hyvin yksinkertainen asia: Perhe, velvollisuus ja presidentti.
Jack öljysi aseensa.
Jack katsahti kelloonsa; Jack aina katsahti kelloonsa, kun hän joutui sisäisen ristiriidan ristituleen. Liikahdus tuonne, niin tuolta ammuttiin. Liikahdus tänne, niin täältä ammuttiin. Tällä kertaa ristiriidan oli aiheuttanut vaalijärjestelmä Yhdysvalloissa - kotona omenapiirakan ja valkoisen aidan maailmassa, jonne Kabulista oli niin pitkä matka, että Jackin kuvajainen kotimaasta värisi, kyynelehti ja hillittömästi notkui.
Kuollakseenkaan Jack Bauer ei muistanut, oliko hän liberaali vai konservatiivi.
- Voitko sä hyvin, exäni kysäisi.
- Jetlag, Jack Bauer totesi.
(hihitystä)
Outoja viboja
En tiedä oliko kylpyvesi jäähtymässä vai liian kuumaa, mutta jostain kumman syystä kesken sinfonian päähäni eksyi bittiavaruudesta sommitelma, jossa Jack Bauer kokee hotellihuoneen hämärässä jotain hänelle sopimatonta, kun alitajuinen sättiminen eksääni kohtaan lähtee liikkeelle tämän rinnoista. Perhearvot pullahtivat heti esiin, sekä monotoninen essee velvollisuuksista ja presidentillisyyksistä. Papit ja piispatkin ehtivät hetken heilua kuvassa, kunnes huitaisin panoraaman pois tieltäni.
Mitä vittua se Jack siellä oikein puuhailee, mietin.
Lisäksi minun teki mieli puhallella saippuakuplia, mutta välineet puuttuivat.
(reps)
Rare point of view
Jos tätä nyt katsoo tästä vuoteenlaidalta, niin eipä paljon hurraamista ole. Kun kaikki muut ovat lähteneet, antenniin tipahtaa sekava mies toimittelemaan agenttirutiinejaan - ja toinen samanlainen makaa kylpyammeessa kuuntelemassa Bachia kaukana täältä. Ulkona kuljeskelevat asemiehet etsimässä valtion virkamiehiä. Kellareita kollataan ja tämän tästä äidit saavat selittää tyttärilleen mitä isät eivät osaa. Papereita vaaditaan esille ja lukutaitoisia etsitään. Lentokentällä juostaan suihkuturbiiniin ja ravistellaan limuautomaattia, jonka kylkeen on maalattu tuttu valkoinen kaunis nauha punaisella pohjalla.
Kirjoitan kaiken ylös.
(reps)
Tämä onkin paha juttu. Ajatelkaa että olette länsimainen naistoimittaja Kabulissa, jossa kaikki lähetystöt ovat evakuoineet väkensä, paitsi Kiina. Netti ei pelaa, eikä kännykällä saa oikein mihinkään yhteyttä.
Huh huh.
Mun pitää hetki ajatella asiaa.
(hihitystä)
Donna Donatello Kabulin Kiinan konsulaatissa
Kaikki elektroniikka oli kaput. Kun esimerkiksi kännykkä pimenee, pimenee koko ihmiskunnan taivas. Ja jos vielä läppäri sammuu, tai ei muuten vain toimi, niin maailma on siltä osin valmis uuniin. Jos näin on, niin on otettava partiolaisten ja sotilaiden taidot käyttöön.
Etsin ensitöikseni itselleni kartan. Kompassi minulla on aina mukana, sillä osaan lukea tähtiä; tällä kertaa jätin kuitenkin tähdet sikseen, sillä oli pilvinen yö, ja käytin aivan tavallista suunnistuskompassia, jollainen kaikilla naisilla on mukana käsilaukussaan. Tämän jälkeen selvitin sen missä olen ja missä oli Kiinan konsulaatti. Laskin välimatkan ja pänttäsin päähäni reitin yksityiskohdat; mikään tässä ei menisi putkeen, mutta toiminta antoi tietynlaista pohjaa sille että oli tilanteen päällä eikä sen alla.
Sitten kiipesin katolle. Jack Bauerin laskuvarjon riekaleet lepattivat yötuulessa. Katsoin länteen, kohti lentokenttää. Kuulin hajanaisia laukauksia ja näin eriaikaisia välähdyksiä. Mitään rähinää siellä ei ollut päällä, vaan jotain muuta. Lievempää. Kaupunki oli hämmentävän pimeä. Ainoastaan katuvalot paloivat pätkittäin siellä sun täällä, mutta muuta liikettä tai liikennettä en kyennyt havaitsemaan. Olin täysin varma, että Kiinan konsulaatissa palaisivat valot. Seurasin kuin remora haita liimaantuneena valon ja kartan leikkiin, ja lopulta näin sen. Se loisti muiden loistavien seassa luoteessa alueella, jossa oli muitakin suurlähetystöjä. Matkaa sinne oli arviolta neljä kilometriä.
Periaatteessa voisin juosta sinne muutamassa minuutissa.
Periaatteessa juokseminen ei ehkä kannata, mutta kenties iltakävely?
Periaatteessa taksilla pääsisi helpoiten.
Periaatteessa kohta alkaa ulkonaliikkumiskielto.
Periaatteessa elokuvissa kuljetaan aina kattojen kautta, jos kadulla on kuumat oltavat.
Periaatteessa en ole edes maan kansalainen, vaan journalisti. Mitä jäbä duunaa?
Periaatteessa en osaa sanaakaan Kiinaa, mutta osaan olla kohtelias ja ovela.
Päätin laskeutua kadulle ja pummata talibaneilta kyydin konsulaattiin. Suora toiminta on hyväksi havaittua taktiikkaa.
(hihitystä)
Tali-Ban, eli finnienpoisto tuote.
Ei epäonnistumista eli eroa voi kuitata kälyisellä tarinalla Jack Bauerista.
Olet eronnut.
Pah
Ilonpilaaja
Musta olis ollu hauska piipahtaa kinkkikeittiössä.
Varmaan hyvät safkat.
(hirn)
Sanoitin vain sen mitä yritit sanoa.
Öm...
Siis mitä mä yritin sanoa?
(hihitystä)
Näin matemaattisessa mielessäkin todista miksi 0 on 1?
Menisi johonkin digitaalielkroniikan puolellas ja NAND-teknologiaan. sitten..
Kerrassaankin vähän joo huvittavaa, lentokone ei otya joitain kyytiin afganistanissa ja ja tippuvat ja loukkaantuu :;D
Pitäisi ehkä miettiä joku hauska elokuvakin, mutta nooh joku musiikki, siis tytöillekin joku hassu, nooh joku musiikki tuli mieleen, The Beach Boys: https://www.youtube.com/watch?v=KcrbDYe4qL4
On aika vaativa laji urheiluna, pistooliammunta olympiapistooli-tyyliin, harrastan ja harjoittelen tuollaista.
Olympia-terminaali on mulle ihan tuttu paikka, koska siellä ei voi eksyä, niin kuin eksyä voi Ruoholahdessa.
Kaikenlaista uutta.
(reps)